Kommentti: Miksi eduskunta salaa vierailijalistat? – Selvänäkijä on väärä vastaus

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Eduskunnassa vierailevien nimet kirjataan sisäänkäynnillä listaan, jota ylläpidetään turvallisuussyistä. Talo on iso ja onnettomuuden sattuessa on hyvä tietää keitä sisällä on. Listat ovat olleet alusta saakka salaisia.

Kunnes niitä keksittiin vaatia julkisiksi ja muun muassa puhemiehistöstä koostuva eduskunnan kansliatoimikunta päätti vuonna 2014 niiden pysyvän salaisina. Kansliatoimikunnan päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen ja näin tehtiin. Kun kaikki asteet oli käyty läpi, korkein hallinto-oikeus totesi listojen olevan sittenkin julkisia. Pian sen jälkeen samaa mieltä oli myös kansliatoimikunta, joka kumosi viime helmikuussa vanhan päätöksensä.

Omituinen listanäytelmä ei päättynyt siihen. Suomen Kuvalehti kertoi tänään, ettei eduskunnan turvapäällikkö luovuta listoja, vaan ne tuhotaan päivän päätteeksi. Samalla turvapäällikkö totesi listojen olevan kaikesta huolimatta juridiselta statukseltaan julkisia.

Kun valtaosa sote-asioilla juoksevista lobbareistakin tunnetaan nimeltä, keitä jää jäljelle?

Julkinen on siis eduskunnan vierailijoiden tapauksessa salaista.

Koska turvapäällikkö on virkamies, hänen päätöksestään voi valittaa. Osoite on kansliatoimikunta, joka on jo kertaalleen päättänyt listojen olevan julkisia. Mikäli kansliatoimikunta jälleen pyörtäisi päätöksensä ja julistaisi listat uudelleen salaisiksi, päätöksestä voisi valittaa hallinto-oikeuteen, jonka ylin aste, korkein hallinto-oikeus, on julistanut listat julkisiksi.

Haluaisin tässä vaiheessa lähettää terveisiä edesmenneelle Franz Kafkalle.

Mikä niiden listojen julkaisemisessa on niin vaikeaa? Yksityisyyden suoja? Korkein hallinto-oikeus on esittänyt siitä arvionsa. Se, että eduskunnassa on julkisuudessa kerrottujen tietojen mukaan rampannut muun muassa selvänäkijä? Tuskin.

Kun valtaosa sote-asioilla juoksevista lobbareistakin tunnetaan nimeltä, keitä jää jäljelle? Kysykää turvapäälliköltä ja valtion turvallisuudesta vastaavalta Supolta. Tuskin saatte vastausta.

Kommentti: Supo kuumentaa eduskunnassa – jääkö osa valvonnan ulkopuolelle?

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen

Suojelupoliisi muuttuu tulevaisuudessa poliisista tiedusteluviranomaiseksi, mutta muutoksesta ei ole tulossa aivan yksinkertainen päiväkävely. Skismaa aiheuttaa muun muassa kysymys siitä, kuka uutta supoa valvoo ja onko sen koko toiminta tulossa parlamentaarisesti valvottavaksi.

Supon tuleva rooli ei liity vain lakeihin kirjattaviin entistä laajempiin toimivaltuuksiin tai siihen, että se luopuu poliisin tehtävistä. Myös eduskunnan omaa toimintaa säätelevällä laintasoisella työjärjestyksellä on asiasta sanansa sanottavana. Keskiviikkona työjärjestys jäi juuri supoa koskevien erimielisyyksien vuoksi puhemiesneuvoston pöydälle.

Työjärjestyksessä käsitellään muun muassa uutta supoa varten luotavaa parlamentaarista elintä, tiedusteluvalvontavaliokuntaa, jonka perustamisesta ollaan laajasti yksimielisiä. Jo nimestä voi päätellä, että valiokunnan päätehtävä on supon valvonta yhdessä laillisuusvalvonnasta vastaavan tiedusteluvaltuutetun kanssa.

Puhemiesneuvoston näkemykset eroavat, kun aiheeksi otetaan valiokunnan tehtävän määrittely.

Ehdotetun määritelmän mukaan, valiokunta valvoisi supon tiedustelutoimintaa. Valvottavan tiedustelutoiminnan sisältöä ei Demokraatin tietojen mukaan ehdotetussa työjärjestyksen muotoilussa kuitenkaan tarkemmin avata.

SDP:lle muotoilu ei kelpaa, koska puolue ilmoitti jo tiedustelulakien tiistain lähetekeskustelussa haluavansa koko supon parlamentaarisen valvonnan piiriin.

”Osa supon toiminnasta on tulkittavissa sellaiseksi, ettei se ole kenenkään ulkopuolisen valvonnassa.”

Tiedusteluorganisaatioksi muuttuva supo ei jatkossakaan tekisi pelkkää perinteistä tiedustelutoimintaa. Tehtävälistalla ovat muun muassa laajat henkilöiden turvallisuuskartoitukset, joita supo tekisi esimerkiksi perusteilla olevan tiedusteluvalvontavaliokunnan jäsenille.

Supo siis tarkistaisi jatkossakin ihmisten taustoja, mutta ei olisi sen osalta yksiselitteisesti parlamentaarisen valvonnan piirissä. Puhemiesneuvostossa eripuraa aiheuttavaa työjärjestyksen kirjausta voi aivan hyvin tulkita niin, ettei taustojen tarkistamisen kaltainen toiminta kuulu uudelle valiokunnalle, vaikka sitäkin olisi jonkun hyvä valvoa muun muassa puoluepoliittisista syistä.

Julkisuudessa (mm. Ilta-Sanomat) on kerrottu, että uuden supon johtoon nousisi todennäköisimmin supon nykyinen johtaja, puoluetaustaltaan kokoomuslainen Antti Pelttari. Sisäministeriön kansliapäälliköksi on puolestaan tulossa entinen supon pomo, kokoomuslainen Ilkka Salmi, jonka esimiehenä on tällä haavaa sisäministeri Kai Mykkänen (kok.).

Koko uusi tiedusteluorganisaatio olisi siis tiedustelua valvovaa parlamentaarista erityisvaliokuntaa lukuunottamatta kokoomuslaisten käsissä samalla, kun osa supon toiminnasta on tulkittavissa ehdotetun työjärjestyksen perusteella sellaiseksi, ettei se ole kenenkään ulkopuolisen valvonnassa.

Myös supon tiedustelutoiminnan ulkopuolelle jääviä tehtäviä kuten ihmisistä tehtäviä turvallisuusselvityksiä olisi syytä valvoa. Paljonko selvityksiä tehdään, mitä kerätylle tiedolle tapahtuu ja ketkä siihen pääsevät käsiksi? Vai käykö niin, että osa tiedoista vuotaa ajansaatossa sellaisiin käsiin missä esimerkiksi yksityiselämää koskevista tiedoista tulee hyödyllistä polttoainetta politiikan tekemiseen?

Eduskunnan puhemiesneuvosto käsittelee työjärjestystä seuraavan kerran torstaina.

Kommentti: Saksan demarit luo nahkaansa – ratkaiseva jäsenäänestys käydään ”suo siellä, vetelä täällä” -tunnelmissa

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO Tobias Schwarz

Saksan demarien jäsenäänestys hallitukseen menosta alkoi ikävissä merkeissä. Alkuviikosta julkaistussa kannatusmittauksessa oikeis­topopulistinen ja maahanmuuttovastainen Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD) kiilasi ohi sosiaalidemokraattien SPD:n ja samalla maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Vielä viime syksyn vaaleissa SPD:n kannatus oli historiallisen heikko 20,5 prosenttia, nyt se on vain 15,5 prosenttia. Pudotus on ollut nopea. Syitä on monia.

Yksi on puolueen suostuminen hallitusneuvotteluihin Angela Merkelin kristillisdemokraattien kanssa, vaikka puoluetta tuolloin johtanut Martin Schultz heti vaalien jälkeen sanoi demarien menevän oppositioon.

Kannatus laski, vaikka Martin Schulz – johon puolueen hallitusveivaus oli osin henkilöitynyt ja jota oli myös syytetty vallankipeydestä – ilmoitti jättävänsä puheenjohtajuuden ja hallituspaikat.

Tämä siitä huolimatta, että Schulz oli onnistunut kristillisdemokraattien kanssa neuvottelemaan demareille merkittävät ministeripaikat ja SPD:lle tärkeitä tavoitteita hallitusohjelmaan. Eroilmoitus tuli vain kaksi päivää sen jälkeen, kun SPD ja kristillisdemokraatit olivat ilmoittaneet uuden suuren koalition syntymisestä.

Myös puheet EU-liittovaltiosta vaikuttavat.

SPD:n alamäkeen saattaa vaikuttaa myös EU-parlamentin ex-puhemiehen Martin Schulzin puheet EU:n muuttamisesta liittovaltioksi ja yhteisvastuun lisääminen EU-alueella.

Liittovaltiopuheet saatettiin Saksassa tulkita vielä poliittiseksi retoriikaksi ja peliksi, mutta yhteisvastuun lisääminen – mitä esimerkiksi AfD on kutsunut myös tulonjakounionin synnyttämiseksi – saattoi oikeasti pelottaa monia SPD:n perinteisiä kannattajia.

SPD:n jäsenäänestys käydään ”suo siellä, vetelä täällä” -tunnelmissa. Heikentyneellä kannatuksella hallitusyhteistyö kristillisdemokraattien kanssa voi olla vain sarja pettymyksiä ja periksiantamisia. Tosin Schulzin johdolla käydyissä hallitusneuvotteluissa SPD sai monia sille tärkeitä asioita hallitusohjelmaan.

Lisäksi EU saattaa olla se liima, joka yhdistää kristillisdemokraatteja ja SPD:tä. Molemmissa puolueissa on vahva näkemys siitä, että EU:ta ja euroaluetta pitää kehittää. Vain keinoista on osin erimielisyyttä. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on jo tehnyt nipun EU:hun liittyviä aloitteita, joihin Saksan pitää vastata, kun maahan on ensin saatu uusi hallitus.

SPD:tä arveluttaa nykyisellä kannatuksella myös oppositio. Valuminen kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi on puolueelle uusi tilanne. Jos AfD:n kannatus jatkaa kasvuaan, voi näkyvyyden saaminen ja omien näkemyksien ajaminen oppositiosta käsin olla vaikeaa.

Myönteistä on puolueen uudistumisen vauhdittuminen.

Myönteistä SPD:n nykytilanteessa on puolueen uudistumisen vauhdittuminen.

SPD:n johtajisto todennäköisesti esittää Andrea Nahlesia puo­lueen seuraavaksi puheenjohtajaksi SPD:n ylimääräisessä puoluekokouksessa huhtikuun lopulla. Hän olisi SPD:n historian ensimmäinen naispuheenjohtaja.

Myös demarien nuoret ovat puolueen kriisissä nousseet aikaisempaa vahvemmin esille. Nuoret ovat voimakkaasti vastustaneet SPD:n menoa hallitukseen.

SPD:n jäsenäänestyksen tulos hallitukseen menosta selviää maaliskuun ensimmäisellä viikolla.

Kommentti: Kunnian miehen oharit – Paavon egotrippi olisi liian uskomaton, ellei pääkokin sukunimi olisi Väyrynen

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig
Kansalaispuolueen puheenjohtaja Sami Kilpeläinen ja varapuheenjohtaja Piia Kattelus puolueen tiedotustilaisuudessa Helsingissä tiistaina 6. helmikuuta 2018. Tiedotustilaisuudessa kerrottiin kansalaispuolueen valmistautumisesta eduskuntavaaleihin.

Keskustan kolhima europarlamentaarikko Paavo Väyrynen perusti runsas vuosi sitten itsensä ympärille kansalaispuolueen. Viime heinäkuun 15. päivä kansalaispuolue totesi kunniakansalainen Väyrysen olevan puolueen pääministeriehdokas kevään 2019 eduskuntavaaleissa.

Diilissä oli varaumana tasavallan presidentti Paavo Väyrynen, mutta uhka jäi tammikuun vaaleissa toteutumatta.

Tänään tiistaina kansalaispuolueen johto piti tiedotustilaisuuden ilman puolueen hallituksessa istuvaa Väyrystä. Puolueen puheenjohtaja, keskustan puoluesihteerivaalin taannoin hävinnyt Sami Kilpeläinen ja kansalaispuolueen Seinäjoen kaupuginvaltuuston yhden hengen valtuustoryhmä, varapuheenjohtaja Piia Kattelus ilmoittivat yksiäänisinä Väyrysen olevan edelleen heidän pääministeriehdokkaansa.

Samalla kansalaispuolueen ylimmät päättäjät muistuttivat viime viikolla entisen ja nykyisen puolueensa keskustan puheenjohtajakilpaan ilmoittautuneen pääministeriehdokkaansa pitäneen edellisen tiedotustilaisuutensa yksityishenkilönä.

Kului muutama tunti ja Paavo teki perustamalleen puolueelle väyryset. Pääministeriehdokkuus, josta oli 15.7. yhdessä sovittu, olikin ehdollinen keskustan Sotkamon puoluekokouksen puheenjohtajavaalin tulokselle. Jos Väyrysestä ei tule kesällä keskustalaista pääministeriä, hän pyrkii oman käsityksensä mukaan kansalaispuolueen pääministeriksi syksystä 2018 alkaen. Sitä ennen asiasta on Väyrysen mukaan turha huudella julkisuuteen.

Kansalaispuolue puhuu väestön ennen näkemättömistä pakkosiirroista maalta ruuhka-Suomeen.

Soppa olisi liian uskomaton ollaakseen todellinen, ellei pääkokin sukunimi olisi Väyrynen.

Mikä kansalaispuolue sitten on? Se sanoo olevansa EU:n liittovaltiokehitystä, euroa ja Suomen sotilaallista liittoutumista vastustava todellisen alkiolaisuuden ainoa edustaja suomalaisessa politiikassa. Edellisen lisäksi pienen ihmisen, maakuntien ja hajasijoituksen asialla oleva kansanliike ei yhtään tykkää nykyisestä liian sallivaksi kokemastaan maahanmuuttopolitiikasta. Onneksi puolueen eduskuntavaaliehdokkaaksi voi tästä päivästä lukien rekisteröityä Emmanuel Macronin En Marche -liikkeestä tutulla tavalla internetissä.

Ranskan presidentin kanssa kansalaispuolueella ei sitten muuta tekemistä olekaan. Maailmassa, josta agraaripuolueet kuolevat pois ja megatrendeihin luetaan suuret ja poliittista vaikutusvaltaansa kasvattavat kaupungit, kansalaispuolue puhuu väestön ennen näkemättömistä pakkosiirroista maalta ruuhka-Suomeen.

Puheenjohtaja Kilpeläinen ei kysyttäessä tiennyt vieläkö hän on keskustan jäsen.

Kansalaispuolue on SMP:läisen pientilallisen asian 1900-luvulta digiaikaan tuova poliittinen vitsi, joka haluaa koskettaa koko kansaa, mutta ei onnistu koskettamaan edes perustajaansa Paavo Väyrystä. Vitsin taustalla on Väyrysen tarvittaessa kaikkiin ilmansuuntiin yhtä aikaa avautuva egoprojekti, johon on huijattu mukaan emopuolue keskustan haavoittamia paikallispoliitikkoja.

Puheenjohtaja Kilpeläinen ei kysyttäessä tiennyt vieläkö hän on keskustan jäsen. Jäsenmaksut hän oli mielestään liian liberaaliksi muuttuneelle keskustalle jättänyt maksamatta. Varapuheenjohtaja Kattelus osasi kertoa eteläpohjalaisten kepulaisten antaneen itselleen keskustasta potkut.

Kun kuvioon lisätään kansalaispuolueen ainoa parlamentaarikko, keskustan meppi Paavo Väyrynen, joka osallistui kuntavaaleihin KD:n listoilta, palaa pian eduskuntaan ja pyrkii kesällä pääministeripuolue keskustan johtoon, koko maaliskuussa 2016 perustettu puolue vaikuttaa yhdistysrekisteriin säilötyltä Väyrysen Paavolta.

Jossakin vaiheessa tämänkin kokonaisuuden ensi-ilta koittaa Pohjanrannan kesäteatterissa.

Kommentti: Hallitus sivuutti 10 000 ihmistä – Missä olit Juha Sipilä?

10 000 työttömien kohtelusta huolestunutta kansalaista pakkautui perjantaina Helsinkiin, tuomiokirkon, yliopiston ja valtioneuvoston linnan rajaamalle Senaatintorille. Paikalla olivat näkyvästi myös #äänityöttömälle-mielenilmauksen järjestäjä SAK sekä oppositiojohtajat SDP:stä, vasemmistoliitosta ja vihreistä.

Suomen hallitusta kansa ja sen näkemys ei kiinnostanut. Lähimpänä poliittisen vallan ydintä oli Senaatintorin keskellä seisova Venäjän keisari Aleksanteri II, joka on jo runsaat 130 vuotta ollut läsnä pelkästään pronssiin valettuna.

Erilaisten maakuntayhdistysten tilaisuuksissa ja kavereidensa firmojen kekkereissä viihtyvä pääministeri Sipilä (kesk.) ei torilla näyttäytynyt, vaikka tapahtuma sijaitsi sananmukaisesti kivenheiton päässä hänen valtioneuvoston linnan työhuoneestaan. Sipilän tavoin myös kokoomuksen valtiovarainministeri Petteri Orpo valitsi mieluummin SAK.n työvaliokunnan tapaamisen pääministerin virka-asunnon aitojen sisäpuolella Kesärannassa.

Hallituspuolueet toki olivat paikalla muutaman edustajan voimin. Torilla puhui kokoomuksen ensimmäisen kauden kansanedustaja Juhana Vartiainen, keskustan varapuheenjohtaja Katri Kulmuni sekä apupuolue sinisten puoluesihteeri Matti Torvinen.

”Olemme yhtä mieltä siitä, että erimielisyydet on ratkaistava kuuntelemalla ja keskustelemalla.”

Valtavan buuausmyrkyn keskellä esiintyneelle Vartiaiselle on annettava pisteitä. Hänellä on luultavasti yksi eduskunnan kovimmista poliittisista pokerinaamoista. Oli Vartiaisen näkemyksistä mitä mieltä tahansa kuten torilla totisesti oltiin, rohkeus on edelleen yksi klassisista hyveistä. Juha Sipilän hallituksen ministereiltä sitä on turha etsiä.

Hallituksen työvoimapolitiikka ei heijasta muitakaan platonisia hyveitä. Aktiivimalli ei ole viisas, kohtuullinen eikä oikeudenmukainen.

Ministereiden raukkamainen poisjäänti Senaatintorin mielenilmauksesta kertoo pelosta, häpeästä ja täydellisestä ylenkatseesta. Suomalaiset tuskin toivovat mitään näistä ominaisuuksista ihmisille, jotka käyttävät maan korkeinta poliittista valtaa.

Pääministeri Sipilä allekirjoitti tammikuun lopulla eduskuntapuolueiden puheenjohtajien yhteisen julkilausuman, jossa todettiin seuraavasti:

– Poliittisten näkemysten monipuolinen kirjo ja vapaus ilmaista mielipiteensä kuuluvat suomalaiseen demokratiaan. Olemme yhtä mieltä siitä, että erimielisyydet on ratkaistava kuuntelemalla ja keskustelemalla.

Valitettavasti Sipilä ei ole allekirjoituksensa mittainen.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Miten ay-liike saisi puolustaa työttömiä paitsi pitämällä turpansa kiinni ja kauhomalla kitaan sitä myrkkyä mitä annetaan?

Kuva: Lehtikuva

Palkansaajien perjantaina järjestämä mielenilmaus Helsingin Senaatintorilla kumpusi Sipilän hallituksen petetyistä lupauksista olla kyykyttämättä työttömiä yhtään enempää kuin se oli jo tehnyt ennen niin sanotun aktiivimallin nuijimista täytäntöön.

Puheenjohtajat, Teollisuusliiton Riku Aalto ja Paperiliiton Petri Vanhalakertoivat Demokraatille maanantaina mielenilmauksen perimmäisen syyn niin suoraan kuin kykenivät. Heidän mukaansa työttömyysturvan heikennykset ovat hallituksen päinvastaisista puheista huolimatta vastoin yhdessä sovittua kilpailukykysopimusta.

– Nimenomaan siitähän tässä on kysymys. Osa on siis aktiivimallin vastustamista mallin itsensä takia ja osa on sitä, että maan hallitus on pettänyt palkansaajat ja lähtenyt tekemään leikkauksia työttömyysturvaan, vaikka erityisesti juuri näistä leikkauksista he päättivät luopua, Aalto sanoi.

– Jos esimerkiksi me olisimme irtautuneet kilpailukykysopimuksesa samalla tavalla kuin hallitus, päälle olisi tullut jumalaton älämölö. Huuto olisi tullut myös silloin, jos työantaja olisi lähtenyt sopimuksesta kävelemään. Työnantajien pitäisi nyt sanoa ääneen, että hallitus vaarantaa käyttäytymisellään työmarkkinajärjestelmän. Minä työnantajana huutaisin nyt Sipilälle enkä esimerkiksi Teollisuusliitolle, joka on nyt tehnyt lakkopäätöksiä. Miksi olet aiheuttanut tähän maahan tällaisen tilanteen vaikka me yhdessä sovimme tästä, kyseli puolestaan Vanhala maanantaina.

Iltapäivälehtien otsikot mielenilmauksesta ovat olleet tyyliä ”Sivulliset joutuvat lakon sijaiskärsijöiksi – SAK ottaa riskin”. Mainitussa jutussa viitattiin samaisena mielenilmausperjantaina aiheutuviin liikenneongelmiin, kun metrot, raitiovaunut ja liki koko bussiliikenne pysähtyvät pääkaupunkiseudulla.

Liikenteen seisahtuminen haittaa ehdottomasti juuri niitä sivullisia, joilla ei ole mitään tekemistä työttömien raippamallin luomisen ja käyttöönoton kanssa, josta päätti ja jota ajoi maan porvarihallitus kansanedustajiensa voimalla.

Vasemmistoliiton Li Andersson tiivisti kahteen twiittiin olennaiset huomionsa aihepiiristä:

”Näyttää siltä, että samat tahot jotka yleensä syyttävät ay-likettä siitä, ettei se välitä työttömistä, nyt syyttää ay-liikettä siitä, että se välittää työttömistä.”

”Media pyytää ihmisiä kertomaan, miten lakko vaikuttaa arkeen perjantaina. Okei. Jokainen meistä voi sitten peilata perjantain mahdolliset vaikeudet siihen, miten aktiivimalli vaikuttaa kaikkien suomalaisten työttömien työnhakijoiden elämään ja arkeen – joka päivä.”

Maan suuria medioita tai oikeistolaisia ajattelijoita kuuntelemalla ei voi päästä selvyyteen, millä tavalla ay-liike saisi esimerkiksi työttömiä puolustaa paitsi pitämällä turpansa kiinni ja kauhomalla kitaan sitä myrkkyä mitä annetaan. Vuosikausien ruinutus siitä, ettei ay-liike liikauta eväänsäkään työttömien puolesta, on nyt moite siitä, että ay-liike kehtaa julistaa sanaa ja tehdä jotain konkreettista heidän puolestaan.

En väheksy yhdenkään henkilön perjantaisia liikennöintivaikeuksia. Vaikkapa lasten vienti tarhaan tehdään hankalaksi yhden päivän ajaksi. Liikenteen seisahtuminen haittaa ehdottomasti juuri niitä sivullisia, joilla ei ole mitään tekemistä työttömien raippamallin luomisen ja käyttöönoton kanssa, josta päätti ja jota ajoi maan porvarihallitus kansanedustajiensa voimalla.

Kun kustannuksia ja sen aiheuttajia miettii jostakin muustakin näkökulmasta kuin palkansaajaliikettä halveksuvasta, saattaa ymmärtää, että taustalla on oikeutettuakin kiukkua. Yli 135 000 kansalaisaloitteen allekirjoittajaa on yhtä mieltä kyykytysmallin mielettömyydestä.