Arstila oli tuijotellut kaupan kassajonossa nuorta naista, jonka asu – harmaat verryttelyhousut ja musta lepattava t-paita – sai “muotibloggarin” kuohuksiin. Ja se piti kertoa kaikelle kansalle ET-lehdessä.

– En ole aiemmin nähnyt pöksyjä, joiden takapuoli on niin tiukka, että anatomia paljastuu. Kummut, kumpareet ja salainen sola, hän kirjoitti.

Se, että hän puuttui nuoren naisen asuun, ei riittänyt. Arstilan piti viedä loukkaus vielä pitemmälle, kun hän kuvaili naisen ulkonäköä: “Ruumiinrakenne oli suomalais-ugrilainen eli lyhyet jalat, pullea takamus, runsas povi.” Vielä hän epäili, että parin vuoden päästä luvassa olisi paino-ongelmia. Ja hiuksetkin vielä hapsottivat.

Olisi tullut varmasti kipakka kuitti, jos olisi uskaltanut. Helpompi oli ottaa maalitauluksi nimetön nuori nainen, joka saattoi kuitenkin tunnistaa itsensä kaikesta kuvauksesta.

Naiset, kaikenikäiset ja -muotoiset, saavat kuulla aivan tarpeeksi miehiltä halventavia kommentteja ulkonäöstään – tahallisesti tai tahattomasti. Naisten ei sitä tarvitsisi tehdä kanssasisarilleen, vaikka kuinka mieltä kääntäisi katsella “kumpuja ja kumpareita”.

Kenenkään ei tarvitse pukeutua säkkiin, jos kurvit eivät ole kohdallaan vain miellyttääkseen miesten tai Arstilan silmää.

Yksikin ajattelematon heitto vaikkapa liikakiloista pystyy tuhoamaan ihmisen elämän. Anoreksiaan voi kuolla.

Yli 60-vuotiaille naisille tarkoitettu ET-lehti esitti kolumnista julkisen anteeksipyynnön ja se poistui lehden verkkosivuilta. Arstila ei lehtitietojen mukaan ymmärtänyt, miksi näin piti tehdä.

Naistenlehdet yleensäkin antavat ristiriitaisia viestejä, millaisia naisten pitäisi olla. Juuri näinä viikkoina ne ovat pullollaan juttuja, kuinka ehtoisa emäntä tekee joulun kaikkine tykötarpeineen. Vuoden ensimmäisessä numerossa kerrotaan, miten kinkun syönnin tuomat kilot sulatetaan.

Kaikissa ulkonäköpaineissa olkaamme armollisia itsellemme – ja muut pitäkööt mölyt mahassaan.