tuntematonsotilas
kaisaniemi
Juhannustupla

Kommentti: On elettävä, vaikka henki lähtisi

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO Daniel Sorabji
Terrori-iskusta selviytyneitä poistumassa London Bridgeltä eilen ilalla.

Jälleen. Tämän päivän piti olla Britanniassa tavallinen rauhallinen päivä. Puolueiden oli määrä tehdä vaalikampanjaansa pian pidettäviä ylimääräisiä parlamenttivaaleja varten.

Poptähti Ariana Grande valmistautui, varmasti yhä järkyttävissä tunnelmissa, urheana omaan konserttiinsa Manchesterissa, jossa aivan hiljattain 22 ihmistä kuoli ja toistasataa haavoittui nimenomaan Granden järjestämässä konsertissa tehdyssä terrori-iskussa.

Nyt konsertissa saadaan muistella ainakin seitsemää kuolonuhria lisää, Lontoosta. Kuolonuhrien lisäksi puolensataa ihmistä loukkaantui Lontoon myöhäisiltaisessa terroriteossa eilen. Osan vammat ovat vakavia.

Lukuja 8 tai 9 tai 10 ei halua lukea uutisista kukaan, toivottavasti haavoitetut jäävät kaikki henkiin. Voimia omaisille, taitoa lääkäreille. Oveluutta poliiseille, jotta nykyiset ja tulevat pahantekijät saadaan kiinni.

Tapahtumat vetävät hiljaiseksi. Ne mykistävät. Turvattomuus lisääntyy Euroopassa. Tästä kertoo sekin, että enää ei tarvita välttämättä iskun tekijääkään synnyttämään pakokauhua.

Torinossa yli 1 500 Juventus-fania loukkaantui eilen, kun joku oli ilmeisesti pelästyneenä huutanut pommivaroitusta ilotulituksen räjähdettyä. Kansa oli kerääntynyt torille katsomaan screeniltä Mestarien liigan jalkapallo-ottelua.

Mikäli tällaista tapahtuu, tapahtumajärjestäjien eri puolilla Eurooppaa on syytä miettiä, kuinka paljon yleisöä tilaisuuksiin päästetään. Viaton huuto, jopa väärinkuullut sanat voivat synnyttää yhä herkemmin pakokauhua. Joku voi synnyttää sitä myös tahallaan.

”Turtunut taipuu helpommin.”

Elämän on kuitenkin jatkuttava. Juhlia ja konsertteja on järjestettävä. Ihmisten on kokoonnuttava yhteen. Torilla on tavattava, isossakin joukossa, kylki kyljessä, yhdessä iloiten tai yhdessä itkien.

Osa on kyllästynyt lässytykseen terrori-iskujen jälkeen. Turhanpäiväisiin kolumneihin. Se on ymmärrettävää. Teot synnyttävät paitsi kyllästymistä, myös vihaa. Myötätunnon sanat alkavat kuulostaa turhilta. ”Juurisyihin puuttumisesta” on tulossa klishee, johon ei enää jaksa uskoa.

Mitä tilalle? Väkivaltaako? Ei, eurooppalaisissa valtioissa on edelleen tehtävä asioiden eteen kaikki, mikä lain sallimissa keinoissa on mahdollista ja kaikkea sitä hyvää ja ennaltaehkäisevää, jolla voidaan vaikuttaa niin, etteivät vastaavat tapahtumat toistu.

Iskuja tulee lisää, ei tämä ollut viimeinen kerta, mutta periksikään ei voi antaa. Joskus ne voivat myös loppua.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tavoitti varmasti monen tunnot viestittäessään Lontoon terrori-iskun jälkeen, että emme taivu toistuvienkaan terrori-iskujen edessä.

Vielä tärkeämpi ja tavoittavampi oli kenties presidentin lisäys ”emmekä turru” näihin usein kuultuihin sanoihin: ”Emme taivu emmekä turru toistuvienkaan terrori-iskujen edessä”, hän sanoi.

On nimittäin niin, että turtunut taipuu helpommin.

Meidän on elettävä, vaikka henki lähtisi.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Harkimo ja Yle löysivät ongelman ay-liikkeen varallisuudesta

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
Ylen mukaan "ammattiliittojen miljardiomaisuus paisuu". Niinpä illan A-studio lupasi laittaa työmarkkinajärjestöjen kukkarot syyniin.

Tavoite poistaa työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeus on kokoomuksen puoluehallituksen esittämä ja puoluekokouksen vahvistama.

Ei siis pitäisi olla enää kenellekään uutinen, että kokoomuksen kansanedustajat säännöllisin väliajoin esittävät ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistoa. Suorastaan profiloituvat sillä.

Kampanjointia ei käynnistänyt asiasta rumpua pitkin vaalikautta lyönyt kansanedustaja Harry Harkimo (kok.). Paljon ennen Hjallista, jo vuonna 2014, olivat samalla agendalla kokoomuksen kansanedustajat Sampsa Kataja ja Lasse Männistö. Muitakin löytyy.

Viime vuonna Harkimo jätti lakialoitteen työmarkkinajärjestöjen tilinpäätösten julkistamisvelvollisuudesta ja keräsi sille eduskunnasta satakunta allekirjoittajaa.

Häneen asian esillä pitäminen henkilöityy. Julkisuuden hallitseva kokoomusedustaja sai Yleisradion avaamaan tv-studion ovet missiolleen tänä iltana. Jopa kello 20.30 pääuutiset lämmitteli saunaa.

Julkisen rahoituksen varassa toimiva Yle lupasi ennakkotiedoissa A-studionsa ottavan työmarkkinajärjestöjen kukkarot syyniin.

Nostetta A-studiolle se haki julkaisemalla aiemmin tänään oman ”selvityksen” työmarkkinajärjestöjen omaisuudesta. Suuri, kovin suuri se kuulemma on. Palataan tähän varallisuuteen myöhemmin.

SK: Mitä muita vaihtoehtoja ay-liikkeellä on kuin pelata markkinatalouden pelisäännöillä?

Ammattiliitot käyttävät sijoituksensa toimintansa pyörittämiseen ja jäsenmaksujen nousun hillitsemiseen. Ja, kyllä, myös lakkokassan kartuttamiseen, jos työtaisteluun joudutaan, muistuttaa Suomen Kuvalehti tänään.

Se onkin juttu, joka on niin sanotusti median valtavirrasta poikkeava.

– Yleishyödyllisyys toteutuu tässä tapauksessa jäsenistön etujen turvaamisen kautta. Toiminta on ollut yleistä kaikissa länsimaissa jo vuosikymmeniä, kirjoittaa SK:n Mikko Niemelä uutisanalyysissaan.

Mitä muita vaihtoehtoja ay-liikkeellä on kuin pelata markkinatalouden pelisäännöillä? hän kysyy.

Niinpä.

Lisää kysymyksiä:

Eikö ole järkevää sijoittaa rahat tuottavasti? Myös työntekijöiden edunvalvonassa. Vai olisiko arvostelijoiden mielestä jäsenten kannalta parempi maattaa varoja nollakorkotilillä?

Entä ay-liikkeen huiman massiivinen varallisuus? SK on laskenut sen per capita. Suurimmassa liitossa (Metalli) on rahaa noin 1 500 euroa jäsentä kohti. Eipä sillä herranhuonetta rakenneta.

Se pitää paikkansa, että työmarkkinajärjestöt eivät yleishyödyllisinä yhteisöinä maksa tuotoistaan veroa. Usein keskustelussa tuppaa unohtumaan, että sama koskee myös työnantajapuolen järjestöjä.

Asiaan ei ole tulossa muutosta. Tämän kertoi viimeksi tänään kokoomuksen puheenjohtaja, ei kukaan ay-pomo.

– Ei ole nyt hallituksessa ajankohtainen, valtiovarainministeri Petteri Orpo totesi keskiviikkona eduskunnassa Demokraatille. Kysyimme ministeri-puheenjohtajalta työmarkkinajärjestöjen asemasta yleishyödyllisinä yhteisöinä.

Kuuleeko samassa ryhmässä istuva Harkimo?

Orpo Demokraatille: Ei ole nyt hallituksessa ajankohtainen.

– Yhteiskunnassa on varmaan tahoja, jotka haluavat musertaa ay-liikettä ja kaapata vallan itselleen. Sitten palataan sopimusyhteiskunnassa hyvinkin pitkälle ajassa taaksepäin, Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo kommentoi tänään Yle Uutisille.

– Varsinkin ne, jotka näitä asioita nostavat esiin, kokevat ammattiyhdistysliikkeen jollain tavalla vihollisena tai haluavat vaikuttaa siihen, että sen toimintaedellytykset heikkenevät, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoo samassa jutussa.

Suomalaiset ammattiliitot edustavat reilua kahta miljoonaa palkansaajaa. Jäsenistössä on tiettävästi paljon myös kokoomuslaisia aktiiveja ja puolueen äänestäjiä.

– Koko ammattiyhdistysliike on vanhanaikainen systeemi, Harry Harkimo sanoo. Ilmeisesti myös heille.

Suunnitellulta vaikuttava ammattiyhdystysliikkeen vastainen vyörytys nostaa ilmaan kysymyksen, onko palkansaajan asema todellakin liian vahva nyky-Suomessa?

Työmarkkinajärjestöt eivät yleishyödyllisinä yhteisöinä maksa tuotoistaan veroa. Lisäksi niiden jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia.

Kommentti: Kiire ei ole kaveri, muistaisikohan Sipilä tämän?

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) heitti eilen eduskunnassa lisää vettä sote-keskustelun rattaisiin toteamalla, että niin sanottu ”pakkoyhtiöittäminen ei ole perustuslain mukainen”.

Pakkoyhtiöittämisen törmääminen perustuslakiin tarkoittaa käytännössä sitä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinaistaminen vaikeutuu. Pakkoyhtiöittämisestä luopuminen heikentää siis yksityisten tuottajien asemaa verrattuna siihen, että se olisi syntynyt.

Sote-palveluiden valinnanvapautta pakkoyhtiöittämisestä luopunen ei uhkaa. Tätä mieltä ovat sekä Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo että Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen toimeenpanosta vastaava alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti.

Hiilamo korosti kuitenkin eilen Demokraatille, että uusien lakiesitysten valmistelu tulisi tehdä huolella, jotta perustuslakiin törmäämiseltä vältyttäisiin tulevaisuudessa.

– Valinnanvapausmalli ei ole yksinkertainen asia, josta yht’äkkiä voisi vetää muutaman pykälän pois. Kyllä koko kokonaisuutta tarvitsee sitten katsoa uudelleen, Hiilamo luonnehti puhelimitse Kalifornian auringosta.

Kiirehtimisestä on Suomessa jo huonoja kokemuksia.

Hiilamon mukaan kiirehtimisestä on Suomessa jo huonoja kokemuksia.

– Viime hallituskauden lopussa tiedettiin, että (sote-) uudistuksella on ongelmia perustuslain kanssa. Silti siihen yritettiin kiireellä tehdä viime hetken korjauksia.

Tätä professori piti ”hölmöläisen hommana”. Eikä turhaan, menihän koko sote-uudistus nurin aivan hallituskauden viimemetreillä. Onneksi virheistä voi oppia.

Tosin tätä muistiota Juha Sipilä (kesk.) ei ilmeisesti vielä Kiinaan asti ole saanut. Pääministeri arvioi aikaisemmin tänään STT:lle, että esityksen korjaukseen menee vain ”joitakin päiviä tai viikkoja”.

–  Nythän on kyse yhtiöittämisestä ja aikataulusta, ja ne saadaan kyllä korjattua nopeasti.

Sipilän lausuntoon ehdittiin tarttua jo somessa. Esimerkiksi Turun yliopiston oikeustieteen professori Juha Lavapuro huomautti, että jos esitykseen tarvitaan lausuntokierros, yksin jo se vie kahdeksan viikkoa.

Virheistä oppii ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Toivottavasti myös pääministeri muistaa, että kiire on harvoin kaveri.

Kommentti: SDP:n trio nostaa presidentinvaalien profiilia – myös Sauli Niinistö on uskallettava haastaa

Kuva: Kuvakaappaus MTV:n Huomenta Suomesta
SDP:n kolme presidenttiehdokasta olivat tänä aamuna MTV-kanavan Huomenta Suomen Nina Rahkolan yhteishaastattelussa. Oikealta: Sirpa Paatero, Tuula Haatainen ja Maarit Feldt-Ranta.

SDP:n presidenttiehdokaskisaan ilmoittautuneet kolme kansanedustajaa jatkoi tänään MTV:n Huomenta Suomen yhteishaastattelussa siitä, mihin he eilen Ylen Aamu-tv:ssä jäivät.

Kansanedustaja Tuula Haatainen totesi maanantaina Ylellä, että tämä aika huutaa sitä, että sosialidemokraattisia arvoja on keskustelussa mukana.

Hän, Maarit Feldt-Ranta ja Sirpa Paatero tekevät parhaansa, että näin myös käy. Tänään Maikkarin haastattelussa oli aistittavissa sd-trion terävöitynyt ote ja kuultiin myös uusia avauksia.

MTV:llä hyvässä iskussa ollut kolmikko haastoi myös istuvaa presidenttiä, toiselle kaudelle pyrkivää Sauli Niinistöä. Etenkin arvoista ja kansainvälisyydestä.

Jotain kertoo, että keskustelun kuluessa heidän huuliltaan tuli enemmän kuin kerran Niinistön edeltäjän, presidentti Tarja Halosen nimi esikuvana ja vaikuttajana.

– Sosialidemokraatit ovat ehkä viime vuosina puhuneet liikaa vain niistä asioista, joista olemme samaa mieltä Sauli Niinistön kanssa. Pidän tärkeänä, että nostamme esiin myös vaihtoehdon, Maarit Feldt-Ranta sanoi.

Hänen mukaansa Suomi on Niinistön aikana vetäynyt maailmalla eikä ole ollut samalla tavalla aktiivi globaali vaikuttaja kuin esimerkiksi Tarja Halosen kausilla.

– Voisin ehkä rohkeammin haastaa Sauli Niinistöä ja hänen linjaansa, Feldt-Ranta jatkoi.

Pidän tärkeänä, että nostamme esiin myös vaihtoehdon.

Tuula Haatainen puhui arvoista, köyhyydesta, eriarvoisuuden kiihtymisestä ja globaaleista kysymyksistä.

– Olisin konkreettisesti huomattavasti aktiivisempi esimerkiksi YK-järjestelmässä. Tässä vertaan nyt Tarja Haloseen, joka otti vuosituhattavoitteet, globaalit kysymykset, ympäristökysymykset, äärimmäisen köyhyyden esille, hän kommentoi.

Suomi voisi Haataisen mukaan olla kokoaan suurempi vaikuttaja tässä.

Arvoista ja esimerkistä puhui myös Sirpa Paatero, joka huomautti tuloerojen Suomessa johtavan myös maanpuolustusinnon laskuun ja tähän presidentin tulisi hänen mielestään arvojohtajana puuttua.

Suomella on vielä paikka muuttaa kehityksen suuntaa.

– Tuloeroja ei pitäisi lisätä vaan kaventaa, kansalaisten jakautumisesta huolestunut Paatero painotti.

– Presidentti on arvojohtaja, jos hän ilmoittaa itse olevansa tuloerojan kaventamisen puolesta, rasismia vastaan, meidän vahvaa yhteiskuntaa puolustamassa.

Haastamisen ei pitäisi olla majesteettirikos tasavallassa.

Jos ja kun aikoo vaaleissa pärjätä, pitää ehdokkaan uskaltaa myös haastaa kilpailijansa. Asiassa pysyen, mutta tarvittaessa tiukastikin.

Se on demokratiaa, ei majesteettirikos – ja kuuluu kansanvallan kovaan ytimeen niin kuntavaaleissa kuin presidentinvaaleissa.

On rohkaiseva lähtökohta, että Haatainen-Feldt-Ranta-Paatero -ketjusta on tähän, yhdessä ja erikseen.

Demokraattina myös Sauli Niinistö sisäistää sen, että nöyristely ja kritiikitön perässähiihtäminen eivät kuulu 2010-luvun kampanjointiin. Kuten eivät surullisen kuuluisa poikkeuslaki tai kaikkien merkittävien puolueiden asettuminen istuvan presidentin taakse. Ei Suomi sentään sodassa ole, Luojan kiitos.

Alkakoon siis reilu kilpa.

Kommentti: Missä vaiheessa sunnuntaina, Juha Sipilä? – hallituskriisin ratkaisun yksityiskohdat hämärän peitossa

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Juha Sipilän (kesk.) uuden hallituksen syntyminen, korjataan Sipilän hallituksen jatkaminen, oli prosessi, joka jättää paljon poliittisten päiväkirjojen, muistelmien ja historiakirjojen selvitettäväksi. Prosessi ei ollut kaunis. Demokratian kannalta voi tietysti nähdä hyvääkin, että poliittinen peli tulee läpinäkyväksi, mutta kansalaisten demokraattiseen osallistumiseen vaikutus lienee miinusmerkkinen.

Moni asia on yhä selvittämättä. Kuka oli keskeinen vaikuttaja Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän syntymisessä? Milloin ryhmän synty tiedettiin? Mitä kukin poliittinen toimija tai asiantuntija ajatteli hallituksen hajottamisesta tai jatkamisesta? Miten keskusta ja kokoomus taipuivat siihen, että nyt jo yhden jäsenen loikan jälkeen 19 kansanedustajalla revitään hallituksessa viisi ministerin paikkaa?

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tuli julki Kainuun Sanomissa aprikoiden, että pääministeri Juha Sipilä olisi voinut kaikesta huolimatta jättää hallituksen eronpyynnön. ”Taisin olla vähän sitäkin mieltä”, Niinistö sanoitti pehmeästi sivallustaan. Tätä valtiosääntöasiantuntijoiden kanssa rupatellut Sipilä ei siis kuitenkaan tehnyt. Hallitus jatkoi.

Oli asiantuntijoita, jotka olivat toistakin mieltä. Yleisen oikeustieteen professori Panu Minkkinen lausui STT:lle 13.6., ettei hallitusta voi enää hyvällä tahdollakaan pitää samana kuin aiemmin. Valtiotieteen professori Göran Djupsund katsoi TT:n haastattelussa, että hallituksen legitimiteetti on kyseenalainen, koska ministerit eivät edusta enää puoluetta, josta heidät valittiin hallitukseen.

Kriisikokoksen paikka.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että Sipilä sanoi eduskunnan täysistunnossa tiedonannossaan hallituksen parlamentaarisen pohjan muuttumisesta seuraavasti: ”Mutta että syntyisi uusi ryhmä ja vielä näin iso ryhmä, niin tällaista keskustelua ei ole käyty. Sellaisesta en ole kuullut mitään ennen tuota viikonloppua. Sunnuntai-iltana kuulin ensimmäisen kerran jotakin mietintää olevan, maanantaina, sen jälkeen kun päätös tehtiin, että arvoeromme on kasvanut liian suureksi, nuo vaihtoehdosta keskustelut alkoivat voimistua.”

Sipilän esikunnasta on vahvistettu STT:lle, että pääministeri keskusteli valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Mikael Hidénin ja oikeusministeriön asiantuntijoiden kanssa sunnuntaina. Hidénin mukaan Sipilän kanssa selvitettiin käytännössä vain toteutuneen kaltaista hallitusvaihtoehtoa.

– Minun tehtäväni ei ollut silloin ja ei ole nyt jälkeenpäin yrittää miettiä, mikä keskustelun tarkoitus oli. Se oli kyselyä yhden mahdollisuuden varalta, Hidén sanoi STT:lle.

Demokraatti yritti kysyä niin Hidéniltä kuin Sipilältä, mihin aikaan sunnuntaina keskustelut käytiin. Ei vastausta. Jos Sipilä kuuli sunnuntai-iltana ”jotain mietintää isosta ja vielä näin isosta ryhmästä”, hänen on täytynyt tarttua oljenkorteen nopeasti ja suurella tarmolla.

Tänään tämä oljenkorsi on sen varassa, ettei Jussi Halla-aho onnistu puhumaan Kike Elomaan lisäksi juuri muita sinisiä takaisin perussuomalaisiin. Jos onnistuu, Suomi 100 -vuosi jatkuu entistä levottomampana.

Jos voi arvata, Sinisen tulevaisuuden juhannuslomille lähtö saattaa myöhästyä jonkin verran. Se on kriisikokouksen paikka, rivit on saatava suoriksi. RKP:n ja KD:n kansanedustajat sen sijaan ovat jo junassa kohti pohjoista.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Halla-ahon värväysoperaatio voi sittenkin tuhota Sipilän hallituksen

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Perussuomalaiset puolueen jättänyt ja siihen palaava kansanedustaja Ritva Elomaa, perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja puolueen varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari perussuomalaisten eduskuntaryhmän tiedotustilaisuudessa eduskunnassa 22. kesäkuuta 2017.

Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho on kylmähermoinen taktikko. Välittömästi 20 kansanedustajan irrottua emopuolueestaan, Halla-aho alkoi lähettää kirjeitä.

Ei hän suinkaan lähettänyt niitä kaikille, vain niille, jotka koki olevan itseään lähellä ja jotka houkuteltiin siniseen tulevaisuuteen väärin perustein ja valhein. Hän ilmoitti yksintein myös, että sinisissä on niitäkin, joita ei edes huolita takaisin.

Kirjeissä Halla-aho pyytää loikanneita palaamaan ja antoi heille takarajankin, heinäkuun.

Halla-aho on kuin takavuosien pikkupoikien villin lännen sarjakuvasankari Pecos Bill. ”Pecos Billille ei v-tuilla”, kuultiin pihamailla tuon tuostakin.

Ei Halla-ahollekaan. Nyt hän kostaa pyrkimällä hajottamaan Juha Sipilän (kesk.) hallituksen. Ja on tavoitettaan nyt yhden askeleen lähempänä, kun Ritva ”Kike” Elomaa loikkasi takaisin.

Sipilällä on enää 105 kansanedustajaa turvanaan. Jos ja kun muutamakin sinisen tulevaisuuden kansanedustajista siirtyy takaisin, Sipilän enemmistö voi hyvinkin kääntyä jopa vähemmistöksi.

Uusi hallituskriisi on silloin valmis. Ei Suomessa hallita vähemmistöhallituksella. Ei ainakaan kahta jäljellä olevaa vuotta.

Sipilä joutuu vääntelemään kakkaranvarsiaan juhannuksena autotallissaan uuteen uskoon, sillä uudet vaalit ovat hänelle se vihoviimeinen vaihtoehto. Kannatus on ollut laskussa jo puolitoista vuotta. Tänään mentiin HS-gallupissa jo alle surkeaakin surkeamman kuntavaalituloksen.

Jokaisessa tapauksessa Halla-aho horjuttaa ja heikentää hallitusta pahemman kerran.

SDP:n kannattaa käyttää juhannuksenpyhät oman näkemyksensä ja oppositiotaktiikkansa hiomiseen. Jälleen kerran pääoppositiopuolueelle on tarjolla paalupaikka, kun vihreätkin vasta totuttelevat omaan uutuuttaan kiiltevään johtoonsa.

 

Keskustelua aiheesta