D-analyysit

Kommentti: On se simmonen muutos – enää ei olla samassa veneessä

Jari Soini
Toimituksen kommentit

Ilkka Yrjä

Toimittaja

Jari Soini
Toimituksen kommentit

Ilkka Yrjä

Toimittaja

Jari Soini
Toimituksen kommentit

Ilkka Yrjä

Toimittaja

Isoisäni oli syntynyt 6.12.1886. Samana päivänä ensi viikolla, kuudes joulukuuta, huipentuu Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuosi.

Juhlavuoden tunnus on Yhdessä / Tillsammans / Together.

Tietoisuudella siitä, että meillä suomalaisilla on yhteisiä arvoja, joita tarvittaessa myös puolustaa, on tasavallassa puskettu eteenpäin niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Ei turhaan. Hämmästyttävän pitkälle on yhdessä päästy.

Pappani oli syntynyt aivan toiseen aikaan ja maailmaan, Venäjän suuriruhtinaskuntaan.

Hän eli läpi itsenäistymisen, 1930-luvun laman ja myöhemmät raskaat sotavuodet.

Varsinaissuomalaisena maanviljelijänä hän oli juurtunut maahan ja työntekoon. Heinäseipäät seisoivat vielä rivissä pelloilla, vaikka ympärillä agraari-Suomi koko ajan muuttui ja sähköistyi. Murros konkretisoitui traktorin korvatessa hevosen pääasiallisena apuvälineenä peltotöissä.

Maatilan tuvan nurkassa oli jo oma tv-vastaanotin, kun heinäkuussa 1969 katsoimme yhdessä ensimmäistä kuukävelyä mustavalkoisesta Salorasta. Neil Armstrongin otettua sen yhden askeleen tokaisi pappa puoleeni kääntyen:

– Kun mää olin sun ikäne, vein paljain jaloin kävelle meitin talon komian härän Salon toril, ku siel ol markkinat ja simmone näyttely.

– Kävellen me tultti samaa reitti sen härjän kans sielt takasinki. Ja nyt ihmine kävelee jo kuus! On täsä nähty simmonen muutos, ettei sitä osannu arvaakka. Mihin tää mailma vielä ehtiikä?

Härän kuljettamisesta paljain jaloin markkinoille ensimmäisen kuukävelyn seuraamiseen livenä!

Itsenäisyyden 50-vuotispaalusta (1967) oli tuolloin kulunut vasta vajaa pari vuotta. Tilanne ja papan Perttelin murteella lausumat sanat ovat painuneet mieleeni.

Heinäseipäät seisoivat vielä rivissä pelloilla, vaikka ympärillä agraari-Suomi koko ajan muuttui ja sähköistyi.

 

Ajan riento on jatkunut vähintään yhtä kiivaana kuin itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä, joita pappani vertauksellaan mainiosti yhteen niputti.

Jos hän ja aikalaisensa palaisivat nyt aikakoneella keskuuteemme, he tuskin tunnistaisivat vuoden 2017 Suomea. Se simmonen muutos on entisestään kiihtynyt.

Palataan vielä juhlavuoden tunnukseen Yhdessä – Tillsammans ja annetaan puheenvuoro sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saarelle.

Saari on huolissaan. Sen mitä hän sanoo Ylen haastattelussa, pitäisi soittaa hälytyskelloja kautta satavuotiaan Suomen.

Saaren mukaan suomalaiset kokevat poikkeuksellisen vahvasti, että enää ei olla samassa veneessä.

Ihmiset eivät koe aiemmassa määrin yhteenkuuluvuuden tunnetta.

– Mitä heikommassa asemassa ollaan, sitä vähemmän yhteenkuuluvuutta koetaan, köyhyyttä ja eriarvoistumista tutkinut Saari toteaa.

Vakavaa pohdittavaa juhlan keskellä.

Yhdessä–tillsammans ei saa muuttua sanahelinäksi.

Pärjäämisen kokemus pitää olla yhteinen. Ja kaikille mahdollinen.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat