Kommentti: ”Paska Suomi” ei uskonut Liberan Pursiaista vaan tuki Meyerin Turun telakkaa

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig
Päivän paras uutinen: Meyer Turku aikoo kasvattaa telakan tuotannon kolminkertaiseksi vuoden 2014 tasosta.

Uusoikeiston uskontunnustuksen viisi kohtaa: 1.) Valtio pois, 2.) Laissez-faire, 3.) Kyllä markkinatalous korjaa virheensä – joita se ei oikeastaan tee, 4.) Palkkaerot ovat hyväksi, 5.) Verotus ja yleissitovuus ovat perkeleestä.

Ja jos joku yrittää vastaan vängätä, muista Venezuela-kortti.

Sillä ajan henki nyt on olla kova, kylmä – ja tiukasti oikealla. Ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen on.

Pursiainen on ottanut oikeiston punkkarin roolin haukkumalla kaikkea mikä liikkuu satavuotiaaassa Suomessa.

Paska Suomi -kirjassa (2017, Tammi) Pursiainen nimeää yrittäjähenkisen valtion esimerkiksi vasemmiston talousajattelun ”tyhmistymisestä”.

Kirjan perusteella Pursiaisen ajatus lähtee siitä, että kun valtio tukee talouden toimijoita – vaikkapa työpaikat säilyttääkseen – niin sehän on sosialismia.

”Yrittäjähenkinen valtio olisi vauhdikkaasta nimestään huolimatta paluu vanhan ajan teollisuuspolitiikkaan, jonka epäonnistuminen tiedetään kaikkialla muualla kuin työ- ja elinkeinoministeriössä”, Pursiainen tietää.

Tuolla ”vanhan ajan teollisuuspolitiikalla” Suomi nousi sotavuosien jälkeen, selvisi sotakorvauksista ja teki vertaansa hakevan loikan agraariyhteiskunnasta valtioksi, jossa yhä useampi kansalainen sai leivän teollisuuden työpaikoista.

Samalla myös teollisuuden haarojen kirjo kasvoi vauhdilla noina vuosikymmeninä. Valtionyhtiöillä oli merkittävä rooli, etenkin investoijana. Valtio tuki myös yksityisiä yrityksiä ja niiden investointeja.

Tasa-arvon edistyminen tuskin olisi toteutunut luottamalla pelkästään vapaisiin markkinavoimiin ja niiden hyvään tahtoon. Se ei ollut pelkkää surkeaa pysähtyneisyyden aikaa.

Pursiaisen mielestä valtiolähtöiset ratkaisut ovat jäänne sosialismista.

Tänään tuli taas uutisia ”sosialismin” rintamalta.

Vuonna 2014 valtio osti yhdessä saksalaistelakka Meyer Werftin kanssa Turun telakan STX Europelta. Tästä sai sulan hattuunsa silloinen kokoomuslainen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori. Syystäkin. Valtio sitoutui pääomittamaan uutta telakkayhtiötä.

Liberan Pursiaisen mielestä valtion ei olisi missään nimessä pitänyt osallistua Turun telakan pelastamiseen. Sen hän tekee selväksi Kauppalehden haastattelussa (1.9.).

Hänen mukaansa yksittäisten yritysten pelastaminen tällaisilla operaatioilla ei ylipäätään ­pitäisi olla mahdollista.

– Miksi valtion rahoilla teko­hengitetään konkurssikypsiä yrityksiä? Huomattavasti järkevämpää olisi päästää kannattamattomat yritykset konkurssiin, hän julisti.

Heikki Pursiainen.

Telakalla pyyhkii nyt hyvin, suorastaan erinomaisesti. Tuorein uutinen investointien kaksinkertaistamisesta tuli tänään.

Telakan jatkaminen oli kipeästi kaivattu piristysruiske taantumaan vajonneessa Suomessa. Sen menestys on heijastunut positiivisena vireenä laajemminkin koko läntiseen Suomeen. Työpaikat pelastuivat ja uusia tulee koko ajan, kuten tämän päivän investointiuutinen kertoo.

Pursiaisen mielestä valtion ei olisi missään nimessä pitänyt osallistua Turun telakan pelastamiseen.

Liberan Pursiainen ei ole vakuuttunut. Väärin pelastettu.

– Kukaan ei voi tietää, oliko jonkin yksittäisen yrityksen pelastaminen rahojen vaihto­ehtoista käyttöä hyödyllisempää vai ei, hän kommentoi KL:ssa.

Se kuitenkin Pursiaisen mukaan tiedetään, että yleensä konkurssikypsien yritysten pelastaminen on haitallista.

– Siksi järjestelmä, jossa kannattamattomien yritysten annetaan mennä konkurssiin, on pitkällä tähtäimellä parempi kuin sellainen, missä poliitikkojen on mahdollista pelastaa veronmaksajien rahoilla yksittäisiä yrityksiä poliittisesti suosituilla toimialoilla, hän jatkoi lehdelle.

Meyerin Turun telakan pääluottamusmies Osmo Salo ei nähnyt aihetta yhtyä muodikkaaseen kyynisyyteen.

– Investoinneilla on positiivisia vaikutuksia henkilöstöön. Henkilöstöä ja luonnollisesti myös asiantuntijoita tarvitaan. Ollaan tyytyväisiä, että ihmiset saavat työpaikkoja, hän myhäilee.

Telakan toimitusjohtaja Jan Meyer arvioi keväällä, että telakan työntekijöiden määrä kasvaa yli 2 000:een ja työllistämisvaikutus noin 20 000:een vuoden 2018 loppuun mennessä. Meyer Turku aikoo kasvattaa telakan tuotannon kolminkertaiseksi vuoden 2014 tasosta.

Miksi valtion rahoilla teko­hengitetään konkurssikypsiä yrityksiä? penäsi Pursiainen.

Ehkä Turun telakan työntekijät perheineen voisivat vastata? Samoin kuin Varsinais-Suomen Ely-keskus ja telakan monet alihankkijat.

Liberan toiminnanjohtajan mielestä yksittäisten yritysten pelastaminen tällaisilla operaatioilla ei ylipäätään ­pitäisi olla mahdollista. Myöskään tuloerojen kaventaminen ei saa olla poliittinen tavoite, hän linjaa. Haiskahtaa sosialismille. Lähes Venezuelaa.

Kommentti: Mugaben jälkeen ”Krokotiili” – jatkuuko Zimbabwen painajainen?

Kuva: Lehtikuva-AFP
Emmerson Mnangagwa.

Zimbabwen syrjäytetty varapresidentti Emmerson Mnangagwa vannoo virkavalansa presidenttinä seremoniassa perjantaina, kertoivat uutistoimistot sähkeissään tänään.

Hän seuraa presidenttinä itsevaltaista Robert Mugabea.

Vajaa kolme viikkoa sitten Zimbabwesta paenneen Mnangagwan odotetaan palaavan kotimaahansa tänään. Mugaben aiempi uskottu otti nopeat hatkat sen jälkeen, kun 93-vuotias presidentti oli erottanut hänet.

Päiväkausien vatvomisen jälkeen Mugabe ilmoitti eilen erostaan. Se astui voimaan välittömästi.

Robert Mugabe hallitsi Zimbabwea vuosikymmeniä rautaisella otteella. Kaduilla rieumuitaan hänen lähdöstään.

Mnangagwa, 71, on nousemassa riutuneen maan väliaikaiseksi presidentiksi.

Tuskin kenelläkään tulee ikävä Mugabea. Viime päivinä läntisessä mediassa on kuitenkin muistutettu, millainen mies on Mr Mnangagwa. Ettei vaan Zimbabwe olisi astumassa uuden itsevaltiaan aikaan. Tai peräti ojasta allikkoon.

Monet Afrikan-tuntijat varoittavat, että Mnangagwasta saattaa paljastua samanlainen autoritaarinen johtaja kuin Mugabe. Pitkään miehet pelasivat yhteen järjestelmässä, jossa ei toisinajattelua suvaittu. Mugabe ja Mnangagwa olivat liittolaisia. He myös tarvitsivat toisiaan.

Jokainen, joka toivoo häneltä ihmisoikeuksien palauttamista kunniaan Zimbabwessa, voi pettyä.

Syrjäytetty varapresidentti on ollut Mugaben hallinnon avainpelaaja.

Silloin kun tulevan presidentin lempimi  on ”Krokotiili”, sen pitäisi soittaa varoituskelloja.

Nimi pitää ansaita. Krokotiiliksi kutsutaan häikäilemätöntä saalistajaa, joka murskaa säälittä poliittiset vastustajansa. Joskus krokotiili iskee hampaineen yön pimeydessä.

On nimellä pidempikin historia. 1960-luvulla valkoisen Rhodesian brittijoukot kiduttivat Mnangawaa saatuaan ”Krotiili-jengin” iskuista vastanneen johtajan kiinni.

Syrjäytetty varapresidentti on ollut mukana Mugaben regimessä. Enemmänkin: johtamassa ja toimeenpanemassa päätöksiä, yhtenä hallinnon avainpelaajana.

Mnangagwa oli turvallisuusministeri ja hän on ajanut katastrofaalista talouspolitiikkaa, joka on köyhdyttänyt maan.

1980-luvun levottomuksien aikana surmattiin tuhansia siviilejä Gugurahundissa. Turvallisuusasioista vastaavana ministerinä ollut Mnangagwa on kieltänyt osallisuutensa ja sysännyt vastuun armeijan yksiköille. Tämä ei ole vakuuttanut arvostelijoita.

BBC:n haastattelemat Zimbabwen itsenäisyyssodan veteraanit, jotka tuntevat Mnangagwan, ovat kuvanneet häntä erittäin julmaksi mieheksi.

”Krokotili, joka puraisi takaisin.”

Niillä sanoilla BBC otsikoi juttunsa Mugaben ajan päättymisestä ja Mnangagwan come backista.

Uutistoimistojen mukaan hän nousee presidentiksi väliaikaisjärjestelyin ja Zimbabwessa järjestetään presidentinvaalit ensi vuonna.

Onko Emmerson Mnangagwa uskottava muutoksen airut? kysyy moni Zimbabween perehtynyt tarkkailija tänään.

Kommentti: Länsimetro tulee – pääset vihdoin upeista merimaisemista maan alle

Kuva: Ilkka Yrjä
Metroliikenne kulkee 18.11. alkaen kahdella linjalla: Matinkylä–Vuosaari ja Tapiola–Mellunmäki. Opastinkylttejä päivitettiin tänään Ruoholahden asemalla.

Huomenna. Jos Luoja suo.

Odotettu päivä koittaa lauantaina 18. marraskuuta, kun metron matkustajaliikenne ulottuu ensimmäistä kertaa Espoon Matinkylään asti.

En ole ainoa espoolainen, joka odottaa Länsimetron starttia ristiriitaisissa tunnelmissa.

Onhan tuota odotettu.

Ensiksi puhuttiin vuodesta 2012, sitten 2013, sitten 2014, sitten 2015, sitten 2016…

Yksi espoolaispoliitikko murjaisi pari vuotta sitten, että hanke myöhästyy niin pahasti, että on hyvä, jos metrolla pääsee hakemaan jouluviininsä vuonna 2017. Häntä kivitettiin liiasta pessimismistä. Vaan oikeassahan tuo oli. Taisi omata ns. sisäpiirin tietoa.

Annas kattoo nyt, kuitenkin. Tässä hankkeessa ei mikään ole varmaa till the fat lady sings.

Espoon ulkopuolella Länsimetroa on suitsutettu kuin uutta Kehruu-Jennyä. Myöhästymiselle toki naureskellaan ja budjetin karkea karkaaminen on noteraattu, mutta muuten henki on yltiöpositiivinen. Metro ylittää turhat kuntarajat ja kehitys kehittyy. Taputtakaa.

Miksi kaikki eivät yhdy riemuun?

Yllättävän monet Espoossa asuvat tuntuvat suhtautuvan hankkeeseen viileästi, jopa skeptisesti. Läheskään kaikki eivät tuuleta.

Syy on selvä. Monien työmatkaa metro hidastaa, joidenkin kohdalla merkittävästi.

Menetetään hyvin toimiva suora bussiyhteys Länsiväylää pitkin Helsinkiin.

Käytän itse busssia 121 Olarista Helsinkiin. Ensin vain parin sadan metrin kävelymatka pysäkille. Sininen bussi tulee Kuitinmäestä ajallaan ja 12-15 minuutissa olen Helsingin keskustassa. Bussin ikkunasta katson henkilöautojen (usein) hitaampaa etenemistä kahdella kaistalla –  ihmetellen, miksi nuo eivät vaihda bussiin.

Entä ne näkymät! Ainutlaatuisen kaunis merimaisema joka päivä, töihin mennessä ja kotiin palatessa.

Maan alla tulee olemaan erilaista.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi yksityisautonsa työmatkakäyttöön?

Matka-aikaa tulee tuhrautumaan enemmän kaikilla niillä, jota eivät asu Espoon metroasemien välittömässä läheisyydessä. Tulee siirtymäriittejä uusilla sisäisillä busseilla. Eikä syöttölinja kulje vain omalta pysäkiltäsi metroasemalle. Liityntäbussi kiertää ja poimii matkustajia matkalta.

Metromatka vie linja-autoa kauemmin, koska reitti on louhittu Keilaniemen ja Otaniemen kautta. Tekee melkoisen mutkan siis.

Arvioin työmatkani pitenevän ajallisesti noin 10 minuuttia suuntaansa. Kollega laski oman matkansa pitenevän 20 minuuttia yhteen suuntaan.

No, pieni askel ihmiskunnalle, senkin kanssa eletään.

Ainakin on melkoista optimismia, jos kuvitellaan espoolaisten nyt jättävän yksityisautonsa kotiin ja siirtyvän metron käyttäjiksi.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi autonsa työmatkakäyttöön?

Hän kun menettää erinomaisen sujuvan suoran bussiyhteyden Helsinkiin. Plus ne merimaisemat.

Matkustajaliikenne länsimetron osuudella alkaa lauantaina 18.11., kun ensimmäinen juna Matinkylästä Vuosaareen lähtee kello 5.09. Sama juna lähtee Tapiolasta kello 5.14 ja Lauttasaaresta kello 5.23. Ensimmäinen juna Tapiolasta Mellunmäkeen lähtee aamukuudelta. Ensimmäinen juna Vuosaaresta Matinkylään lähtee kello 5.15, Rautatientorilta kello 5.36 ja Lauttasaaresta kello 5.41. Ensimmäinen juna Mellunmäestä Tapiolaan lähtee kello 5.20.

Metrolinja pitenee 14 kilometrin uudella, maanalaisella osuudella, ja samalla avataan kahdeksan uutta asemaa. Niistä Lauttasaari ja Koivusaari sijaitsevat Helsingissä, ja Keilaniemi, Aalto-yliopisto, Tapiola, Urheilupuisto, Niittykumpu ja Matinkylä Espoossa.

Kommentti: Tapaus Länsipohjan keskussairaala – tätäkin sietää miettiä ennen kuin tulee vainajia

Kuva: Lehtikuva

Länsipohjan keskussairaalan kuntainliiton eilinen päätös ulkoistaa koko sairaala yksityiselle Mehiläiselle, on herättänyt syystä keskustelua ja hämmennystä. Puolueet jakaantuivat, mutta lopputulema on äärimmäisen tiukan äänestyksen jälkeen että sairaala yksityistetään.

Lopullinen päätös ei ole, sillä edessä on vielä useita valituskierroksia ja maan hallituskin pistää lusikkansa tähänkin soppaan.

Päätös ei ole ollut yllätys kenelläkään, sillä manuaalinen ohjaus on ollut tiukkaa ja poliittiset linjanvedot tiukkoja. Tuli näytetyksi, ettei näitä päätöksiä tällä tavalla tule ohjailla. Muuallakin maassa on noussut kapinaa liian tiukkaa ohjausta vastaan.

Mutta porvarihallituksethan ovat aina tässä maassa maassa survonneet päätöksiä läpi kansan tahdosta riippumatta.

Otetaanpa inhimillisempi ote

Jotta voisimme paremmin ymmärtää Meri-Lapin päätöstä, pitää ymmärtää, että maan hallitus olisi tarvinnut inhimillisempää otetta asioihin, mutta sellaista ei siis sovi porvarihallitukselta odottaa. Ja kun ei kerran sovi, niin otanpa itse sellaisen.

Hallituksen sote-valmistelijoita ovat merilappilaiset varoittaneet toistamiseen, että näillä erikoissairaanhoidon uudistuksilla potilasturvallisuus vaarantuu. Länsipohjan tapauksessa erikoissairaanhoito siirrettäisiin Rovaniemelle, osin Ouluun.

Tuttavallani Kemissä on hengenvaarallisesti sairas puoliso. Sen vuoksi häntä on jouduttu kuljettamaan tehohoitoon Länsipohjan keskussairaalaan tuon tuostakin. Näin selvitty. Toistaiseksi.

Entäpä, jos ambulanssi olisikin joutunut ajelemaan lyhyen matkan sijaan pillit huutaen Rovaniemelle? Ja pahimmassa tapauksessa sieltä edelleen Ouluun.

Eipä taitaisi olla hengissä enää.

Tuttavani tarina pani miettimään. Yksityistäminen ei taida sittenkään olla aina vain pahasta. Mehiläisen avulla merilappilaiset ajattelevat säilyttävänsä edes jonkinasteisen erikoissairaanhoidon.

Periaatteessa vastustan yksityistämistä. Varsinkin, jos se on ideologisen yltiöpäistä ja -silmäistä. Aina sen vastustamisessa ei ole järkeä. Joissakin tapauksissa yksityistäminen voikin olla ihan hyvä, jos sillä pelastetaan ihmishenkiä.

 

 

Kommentti: Tähän loppuu maapallon elämä – Aurinko nielaisee meidät

Erittäin harvinainen kuva, jossa punainen jättiläistähti "röyhtäisee". Polttoaineensa vedyn ehtyessä tähti kuolee, mutta tämä tähti puhaltaa itsestään valovuosia laajan kaasupilven muutaman tuhannen vuoden välein.

Pienenä poikana yötaivasta tiiraillessani mietin, miksi tähdet tuikkivat. Silloin kaikkia valokappaleita taivaalla sanottiin tähdiksi. Nyttemmin tiedän paremmin. Taivaalla tuikkii monenlaisia kappaleita. Vain osa niistä on tähtiä.

Nyt tiedän myös, miksi ne tuikkivat. Se johtuu maapallon ilmakehän väreilystä. Ilman väreily saa tähdet ja muut tuikkimaan jopa siinä määrin, että tiedemiehet ovat katsoneet parhaimmaksi laukaista kaukoputkia taivaalle. Vanhin ja kuuluisin niistä Hubble on kuvannut maan kiertoradalta kohteita jo vuodesta 1990. Nimensä kaukoputki sai kuuluisan tiedemiehen Edwin Hubblen mukaan. Hän mm. keksi, että maailmankaikkeus laajenee koko ajan, mikä oli maailmankuvamme kannalta mullistavaa.

Kaukoputkien kehityksen vauhdittuessa käsityksemme maailmankaikkeudesta muuttuu. Olemme löytäneet uusia kohteita, joita ovat mm. punaiset jättiläiset.

Punainen jättiläinen muodostuu, kun ihan tavallinen oman Aurinkomme kaltainen tähti palaa loppuun. Aurinkohan tuottaa mm. kaiken elämän maapallollemme säteilyllään. Tuo säteily on lähtöisin vetyatomeista, jotka ovat Auringon polttoainetta.

Pitäisikö sinun nyt pukeutua mustaan kaapuun, ajella pääsi kaljuksi ja lähteä avojaloin maailmalle julistamaan maailmanlopun tuloa?

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös Auringon polttoaine vety. Aurinkohan tuottaa valtavan määrän lämpöä, valoa ja muutakin säteilyä. Kaikki tuo tapahtuu ydinreaktiolla, jota kutsutaan fuusioksi, jossa vetyatomien ytimet yhtyvät. Tätä reaktiota ihminen on yrittänyt saada aikaan vuosikymmeniä – huonolla menestyksellä. Sen sijaan ihminen tuottaa sähköä yksinkertaisemmalla fissioreaktiolla, mutta se tuottaa vaarallista jätettä.

Aurinko on fuusioreaktion eittämätön ja ikiaikainen mestari. Ihmeisiin sekään ei kykene. Kun vety auringossa loppuu, loppuu auringonkin elämä. Ja maailmamme.

Aurinkomme päätellessä hitaasti elämäänsä, se paisuu, kunnes on punainen jättiläinen. Se nielaisee planeettamme vääjäämättä. Ja vaikkei nielaisisikaan, maapallo tuhoutuu silti. Samoin käy muidenkin naapuriplaneettojemme.

Pitäisikö sinun nyt pukeutua mustaan kaapuun, ajella pääsi kaljuksi ja lähteä avojaloin maailmalle julistamaan maailmanlopun tuloa? No ei. Ota rauhallisesti. Auringon elämä päättyy eri arvioiden mukaan vasta 4–5 miljardin vuoden kuluttua. Sitä ennen se posottaa taivaaltamme rauhallisesti ja kohtalaisen tasaisesti.

Todennäköisesti ihmiskunnan taru päättyy kauan tuota ennen ihan muista syistä.

Kommentti: Huono ja oikein huono

Kuva: AFP PHOTO/Armend Nimani
Ulkoministeri Timo Soini Pristinassa.

Pari päivää on naureskeltu ulkoministeri Timo Soinin (sin.) valtiosihteerin Samuli Virtasen (sin.) toilailuja. Ei pitäisi.

Poliittinen valtiosihteeri on ministerin sijainen. Tässä tapauksessa siis ulkoministerin. Mitäpä mahtavat ulkomaiden diplomaatit ja muut Suomea ulkopuolelta tarkastelevat miettiä, kun valtiosihteeri katsoo asiakseen piiloutua auton takatilaan median kohtaamista vältelläkseen?

Millaisen kuvan se meidän ulkoasioiden hoidosta antaa?

En tiedä. Vanhana tosikkona kysyn vaan. Toivottavasti edes Virtasen esimies Soini on harjannut alaisensa kunnolla. Kuurninut juuriharjalla. Niin että tietää.

On liian helppo sanoa, että eihän kysymys ole lainkaan ulkoasioiden hoidosta, vaan perussuomalaisten haisevan tunkion penkomisesta. Pöljäilyjä sattuu muuallakin, mutta tuollaisia pakenemisia vain diktatuurimaissa, kuten Ylen entinen pääjohtaja Mikael Jungner huomautti.

Virtanen tuntui unohtavan, ettei lehdistö sentään elävältä syö.

Monelta tuntui unohtuvan myös asian perimmäinen luonne: hallitus oli kaatumassa perussuomalaisten puoluekokouksen jälkimainingeissa. Ei se silti oikeuta ylenmääräiseen hölmöilyyn. Mutta ei myöskään selvinnyt kenellekään, mitä oikeasti tapahtui. Oliko tämä vain poliittista näytelmää? Jos oli, käsikirjoitus ja ohjaus olivat tosi surkeat. Nyt asiaa selvittelee poliisi. Ainakin tämä näytelmä oli niin huono, että nukahdin ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.

Eihän tämä tosin ainoa välienselvittely hallituksen ja median välillä ole. Itse pääministerikin on sitä ahkerasti harrastanut. Vanha konkari Soini on ainoa, joka saa puhtaat pyyhkeet tästä amatöörikoplasta.

Ennen vanhaan poliitikonalkuja koulutettiin puolueopistoissa. Jokaisella isolla puolueella oli sellainen. Keskeinen oppiaine oli tiedotusoppi. Pitäisiköhän koko hallitus tyrkätä semmoiseen? Pitäisi, jos niitä vielä olisi. Oikeita puolueopistoja siis. Nyt ne ovat lähinnä korkeakouluopintoihin valmistavia laitoksia, joissa voi tähdätä esimerkiksi opettajan uralle.

Mutta ehkä koko hallitukselle voisikin suositella pikaista uranvaihtoa ennenkuin enempää vahinkoa saadaan aikaiseksi.