Kommentti: Pienestä kiinni – Suomi olisi voinut menettää miljardin per kirjain, ja voi yhä

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

Välillä päätökset ovat pienestä kiinni. Tästä oli kirjaimellisesti kyse, kun Euroopan parlamentti äänesti tänään metsien hiilinieluista Suomen kannalta myönteisesti.

Myönteinen äänestystulos ei tullut itsestään. Europarlamentaarikot Nils Torvalds (r.), Miapetra Kumpula-Natri (sd.) sekä Hannu Takkula (kesk.) tekivät viimeisten päivien aikana hartiavoimin töitä muuttaakseen muiden parlamentin jäsenten kantaa.

Koko hiilinielu-keskustelussa on taustalla EU:n yritys vähentää unionin kasvihuonekaasujen päästöjä Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti.

Euroopan komissio teki lakiesityksen, jonka tarkoituksena on pitää metsät tulevaisuudessakin hiilinieluina. Esityksen mukaan hiilinielujen säilymistä valvottaisiin vertaamalla tulevia hakkuita vuosien 1990-2009 hakkuihin. Mikäli vuotuisesta metsien kasvusta hakataan enemmän kuin vertailuvuosina, jäsenmaa joutuu ostamaan päästöoikeuksia.

Vertailuluvut osoittautuivat epäreiluiksi.

Vertailuluvut osoittautuivat kuitenkin epäreiluiksi eri maiden välillä. Lukuja rukattiin Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnassa vuosiin 2000-2012.

Ongelma ei kuitenkaan poistunut. Historiaan pohjaava vertailu olisi ollut yhä Suomelle epäedullinen. Suomalaisia kismitti etenkin se, että vertailu asettaa EU-maat keskenään epätasa-arvoiseen asemaan. Esimerkiksi Ruotsi on hakannut Maaseudun tulevaisuuden laskelman mukaan vuosina 2000–2012 73 prosenttia metsien vuotuisesta kasvusta, kun Suomen hakkuut ovat jääneet 61 prosenttiin. Näin Suomi joutuisi ostamaan hiilinielukiintiöitä muilta mailta, koska hakkuiden määrää on tarkoitus nostaa lähivuosina muun muassa kasvavan biotalousalan takia.

Tässä vaiheessa tulee muistuttaa lukijaa siitä, että Euroopan parlamentissa äänestetään lukuisista asioista. Kaikki 751 europarlamentaarikkoa eivät ehdi paneutua millään jok’ikiseen lakiesitykseen, joten he äänestävät usein ryhmän ehdotuksen mukaisesti.

Äänestyksissä saattaa välillä käydä hassusti. Hiilinielujen kanssa Suomen metsätaloudelle oli käydä näin. Miapetra Kumpula-Natri kertoo Demokraatille, että Torvaldsin ja muiden metsäisten maiden edustajien työn ansiosta ympäristövaliokunnan esitykseen tehtiin vielä aivan ennen äänestystä muutosehdotuksia.

Merkittävintä oli ilmaisun ”ja intensiivisyyteen” poisto.

Parlamentissa äänestettiin tänään vielä erikseen esityksen muutosehdotuksista. Niitä oli kolme. Näistä merkittävin oli se, että puhuttaessa hiilinielujen vertailuluvuista, esityksestä poistettiin ilmaisu ”ja intensiivisyyteen”. Se korvattiin ”parhaan saatavilla olevan tiedon mukaisesti”.

Kun intensiteetti-sana korvattiin, hakkuiden määrää ei enää verrattaisi metsän kasvun määrään. Kiistellyistä vertailuvuosista ei suoranaisesti luovuta, mutta niistä saa parlamentin kannan mukaan poiketa, jos jäsenmaan hiilinielu kasvaa lisääntyvistä hakkuista huolimatta ja hiilen varastointi lisääntyy kasvavan puurakentamisen myötä.

Asia ei ollut tärkeä muille kuin metsäteollisuuteen vahvasti nojaavien maiden edustajille. Kuinka parlamentti sitten saatiin äänestämään muutosesityksen puolesta? Raa’alla lihasvoimalla: soittamalla ja vakuuttamalla muut mepit siitä, että asialla on oikeasti Suomelle väliä.

Miljardi per kirjain.

Vaikka parlamentin kanta kääntyi Suomelle edulliseksi, asiaa ei ole vielä taputeltu. Seuraavaksi esityksestä päätetään kaikkien EU:n jäsenmaiden ympäristöministereiden näkemysten pohjalta ministerineuvostossa. Miapetra Kumpula-Natri toteaakin Demokraatille toivovansa, että myös tämä kanta kääntyisi Suomelle edulliseksi, jotta Pariisin ilmastosopimusta saadaan vietyä eteenpäin ja EU:lla olisi mahdollisuus vakuuttavasti kehottaa muitakin alueita noudattamaan sopimusta.

Parlamentin ja neuvoston kannat hiotaan myöhemmin yhteiseksi kompromissiksi niin kutsutussa ”trilogissa”, jossa mukana on myös komission edustajat. Tämän jälkeen lakipaketti on lähellä valmistumista.

Mikäli ”intensiteetti”-sanaa sekä muutamaa muuta pientä uudistusta ei olisi saatu muutettua ympäristövaliokunnan esitykseen, olisi Suomen talouden kärsimät tappiot saatettu joutua laskemaan vaikkapa seuraavasti: miljardi per ”intensiteetti” -sanan kirjain. Välillä päätökset ovat pienestä kiinni.

Täydennetty Kumpula-Natrin toivetta kolmanneksi viimeisessä kappaleessa klo 19:00. Ministerineuvoston nimi korjattu oikeaan muotoon klo 21:22.

Kommentti: Länsimetro tulee – pääset vihdoin upeista merimaisemista maan alle

Kuva: Ilkka Yrjä
Metroliikenne kulkee 18.11. alkaen kahdella linjalla: Matinkylä–Vuosaari ja Tapiola–Mellunmäki. Opastinkylttejä päivitettiin tänään Ruoholahden asemalla.

Huomenna. Jos Luoja suo.

Odotettu päivä koittaa lauantaina 18. marraskuuta, kun metron matkustajaliikenne ulottuu ensimmäistä kertaa Espoon Matinkylään asti.

En ole ainoa espoolainen, joka odottaa Länsimetron starttia ristiriitaisissa tunnelmissa.

Onhan tuota odotettu.

Ensiksi puhuttiin vuodesta 2012, sitten 2013, sitten 2014, sitten 2015, sitten 2016…

Yksi espoolaispoliitikko murjaisi pari vuotta sitten, että hanke myöhästyy niin pahasti, että on hyvä, jos metrolla pääsee hakemaan jouluviininsä vuonna 2017. Häntä kivitettiin liiasta pessimismistä. Vaan oikeassahan tuo oli. Taisi omata ns. sisäpiirin tietoa.

Annas kattoo nyt, kuitenkin. Tässä hankkeessa ei mikään ole varmaa till the fat lady sings.

Espoon ulkopuolella Länsimetroa on suitsutettu kuin uutta Kehruu-Jennyä. Myöhästymiselle toki naureskellaan ja budjetin karkea karkaaminen on noteraattu, mutta muuten henki on yltiöpositiivinen. Metro ylittää turhat kuntarajat ja kehitys kehittyy. Taputtakaa.

Miksi kaikki eivät yhdy riemuun?

Yllättävän monet Espoossa asuvat tuntuvat suhtautuvan hankkeeseen viileästi, jopa skeptisesti. Läheskään kaikki eivät tuuleta.

Syy on selvä. Monien työmatkaa metro hidastaa, joidenkin kohdalla merkittävästi.

Menetetään hyvin toimiva suora bussiyhteys Länsiväylää pitkin Helsinkiin.

Käytän itse busssia 121 Olarista Helsinkiin. Ensin vain parin sadan metrin kävelymatka pysäkille. Sininen bussi tulee Kuitinmäestä ajallaan ja 12-15 minuutissa olen Helsingin keskustassa. Bussin ikkunasta katson henkilöautojen (usein) hitaampaa etenemistä kahdella kaistalla –  ihmetellen, miksi nuo eivät vaihda bussiin.

Entä ne näkymät! Ainutlaatuisen kaunis merimaisema joka päivä, töihin mennessä ja kotiin palatessa.

Maan alla tulee olemaan erilaista.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi yksityisautonsa työmatkakäyttöön?

Matka-aikaa tulee tuhrautumaan enemmän kaikilla niillä, jota eivät asu Espoon metroasemien välittömässä läheisyydessä. Tulee siirtymäriittejä uusilla sisäisillä busseilla. Eikä syöttölinja kulje vain omalta pysäkiltäsi metroasemalle. Liityntäbussi kiertää ja poimii matkustajia matkalta.

Metromatka vie linja-autoa kauemmin, koska reitti on louhittu Keilaniemen ja Otaniemen kautta. Tekee melkoisen mutkan siis.

Arvioin työmatkani pitenevän ajallisesti noin 10 minuuttia suuntaansa. Kollega laski oman matkansa pitenevän 20 minuuttia yhteen suuntaan.

No, pieni askel ihmiskunnalle, senkin kanssa eletään.

Ainakin on melkoista optimismia, jos kuvitellaan espoolaisten nyt jättävän yksityisautonsa kotiin ja siirtyvän metron käyttäjiksi.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi autonsa työmatkakäyttöön?

Hän kun menettää erinomaisen sujuvan suoran bussiyhteyden Helsinkiin. Plus ne merimaisemat.

Matkustajaliikenne länsimetron osuudella alkaa lauantaina 18.11., kun ensimmäinen juna Matinkylästä Vuosaareen lähtee kello 5.09. Sama juna lähtee Tapiolasta kello 5.14 ja Lauttasaaresta kello 5.23. Ensimmäinen juna Tapiolasta Mellunmäkeen lähtee aamukuudelta. Ensimmäinen juna Vuosaaresta Matinkylään lähtee kello 5.15, Rautatientorilta kello 5.36 ja Lauttasaaresta kello 5.41. Ensimmäinen juna Mellunmäestä Tapiolaan lähtee kello 5.20.

Metrolinja pitenee 14 kilometrin uudella, maanalaisella osuudella, ja samalla avataan kahdeksan uutta asemaa. Niistä Lauttasaari ja Koivusaari sijaitsevat Helsingissä, ja Keilaniemi, Aalto-yliopisto, Tapiola, Urheilupuisto, Niittykumpu ja Matinkylä Espoossa.

Kommentti: Tapaus Länsipohjan keskussairaala – tätäkin sietää miettiä ennen kuin tulee vainajia

Kuva: Lehtikuva

Länsipohjan keskussairaalan kuntainliiton eilinen päätös ulkoistaa koko sairaala yksityiselle Mehiläiselle, on herättänyt syystä keskustelua ja hämmennystä. Puolueet jakaantuivat, mutta lopputulema on äärimmäisen tiukan äänestyksen jälkeen että sairaala yksityistetään.

Lopullinen päätös ei ole, sillä edessä on vielä useita valituskierroksia ja maan hallituskin pistää lusikkansa tähänkin soppaan.

Päätös ei ole ollut yllätys kenelläkään, sillä manuaalinen ohjaus on ollut tiukkaa ja poliittiset linjanvedot tiukkoja. Tuli näytetyksi, ettei näitä päätöksiä tällä tavalla tule ohjailla. Muuallakin maassa on noussut kapinaa liian tiukkaa ohjausta vastaan.

Mutta porvarihallituksethan ovat aina tässä maassa maassa survonneet päätöksiä läpi kansan tahdosta riippumatta.

Otetaanpa inhimillisempi ote

Jotta voisimme paremmin ymmärtää Meri-Lapin päätöstä, pitää ymmärtää, että maan hallitus olisi tarvinnut inhimillisempää otetta asioihin, mutta sellaista ei siis sovi porvarihallitukselta odottaa. Ja kun ei kerran sovi, niin otanpa itse sellaisen.

Hallituksen sote-valmistelijoita ovat merilappilaiset varoittaneet toistamiseen, että näillä erikoissairaanhoidon uudistuksilla potilasturvallisuus vaarantuu. Länsipohjan tapauksessa erikoissairaanhoito siirrettäisiin Rovaniemelle, osin Ouluun.

Tuttavallani Kemissä on hengenvaarallisesti sairas puoliso. Sen vuoksi häntä on jouduttu kuljettamaan tehohoitoon Länsipohjan keskussairaalaan tuon tuostakin. Näin selvitty. Toistaiseksi.

Entäpä, jos ambulanssi olisikin joutunut ajelemaan lyhyen matkan sijaan pillit huutaen Rovaniemelle? Ja pahimmassa tapauksessa sieltä edelleen Ouluun.

Eipä taitaisi olla hengissä enää.

Tuttavani tarina pani miettimään. Yksityistäminen ei taida sittenkään olla aina vain pahasta. Mehiläisen avulla merilappilaiset ajattelevat säilyttävänsä edes jonkinasteisen erikoissairaanhoidon.

Periaatteessa vastustan yksityistämistä. Varsinkin, jos se on ideologisen yltiöpäistä ja -silmäistä. Aina sen vastustamisessa ei ole järkeä. Joissakin tapauksissa yksityistäminen voikin olla ihan hyvä, jos sillä pelastetaan ihmishenkiä.

 

 

Kommentti: Tähän loppuu maapallon elämä – Aurinko nielaisee meidät

Erittäin harvinainen kuva, jossa punainen jättiläistähti "röyhtäisee". Polttoaineensa vedyn ehtyessä tähti kuolee, mutta tämä tähti puhaltaa itsestään valovuosia laajan kaasupilven muutaman tuhannen vuoden välein.

Pienenä poikana yötaivasta tiiraillessani mietin, miksi tähdet tuikkivat. Silloin kaikkia valokappaleita taivaalla sanottiin tähdiksi. Nyttemmin tiedän paremmin. Taivaalla tuikkii monenlaisia kappaleita. Vain osa niistä on tähtiä.

Nyt tiedän myös, miksi ne tuikkivat. Se johtuu maapallon ilmakehän väreilystä. Ilman väreily saa tähdet ja muut tuikkimaan jopa siinä määrin, että tiedemiehet ovat katsoneet parhaimmaksi laukaista kaukoputkia taivaalle. Vanhin ja kuuluisin niistä Hubble on kuvannut maan kiertoradalta kohteita jo vuodesta 1990. Nimensä kaukoputki sai kuuluisan tiedemiehen Edwin Hubblen mukaan. Hän mm. keksi, että maailmankaikkeus laajenee koko ajan, mikä oli maailmankuvamme kannalta mullistavaa.

Kaukoputkien kehityksen vauhdittuessa käsityksemme maailmankaikkeudesta muuttuu. Olemme löytäneet uusia kohteita, joita ovat mm. punaiset jättiläiset.

Punainen jättiläinen muodostuu, kun ihan tavallinen oman Aurinkomme kaltainen tähti palaa loppuun. Aurinkohan tuottaa mm. kaiken elämän maapallollemme säteilyllään. Tuo säteily on lähtöisin vetyatomeista, jotka ovat Auringon polttoainetta.

Pitäisikö sinun nyt pukeutua mustaan kaapuun, ajella pääsi kaljuksi ja lähteä avojaloin maailmalle julistamaan maailmanlopun tuloa?

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös Auringon polttoaine vety. Aurinkohan tuottaa valtavan määrän lämpöä, valoa ja muutakin säteilyä. Kaikki tuo tapahtuu ydinreaktiolla, jota kutsutaan fuusioksi, jossa vetyatomien ytimet yhtyvät. Tätä reaktiota ihminen on yrittänyt saada aikaan vuosikymmeniä – huonolla menestyksellä. Sen sijaan ihminen tuottaa sähköä yksinkertaisemmalla fissioreaktiolla, mutta se tuottaa vaarallista jätettä.

Aurinko on fuusioreaktion eittämätön ja ikiaikainen mestari. Ihmeisiin sekään ei kykene. Kun vety auringossa loppuu, loppuu auringonkin elämä. Ja maailmamme.

Aurinkomme päätellessä hitaasti elämäänsä, se paisuu, kunnes on punainen jättiläinen. Se nielaisee planeettamme vääjäämättä. Ja vaikkei nielaisisikaan, maapallo tuhoutuu silti. Samoin käy muidenkin naapuriplaneettojemme.

Pitäisikö sinun nyt pukeutua mustaan kaapuun, ajella pääsi kaljuksi ja lähteä avojaloin maailmalle julistamaan maailmanlopun tuloa? No ei. Ota rauhallisesti. Auringon elämä päättyy eri arvioiden mukaan vasta 4–5 miljardin vuoden kuluttua. Sitä ennen se posottaa taivaaltamme rauhallisesti ja kohtalaisen tasaisesti.

Todennäköisesti ihmiskunnan taru päättyy kauan tuota ennen ihan muista syistä.

Kommentti: Huono ja oikein huono

Kuva: AFP PHOTO/Armend Nimani
Ulkoministeri Timo Soini Pristinassa.

Pari päivää on naureskeltu ulkoministeri Timo Soinin (sin.) valtiosihteerin Samuli Virtasen (sin.) toilailuja. Ei pitäisi.

Poliittinen valtiosihteeri on ministerin sijainen. Tässä tapauksessa siis ulkoministerin. Mitäpä mahtavat ulkomaiden diplomaatit ja muut Suomea ulkopuolelta tarkastelevat miettiä, kun valtiosihteeri katsoo asiakseen piiloutua auton takatilaan median kohtaamista vältelläkseen?

Millaisen kuvan se meidän ulkoasioiden hoidosta antaa?

En tiedä. Vanhana tosikkona kysyn vaan. Toivottavasti edes Virtasen esimies Soini on harjannut alaisensa kunnolla. Kuurninut juuriharjalla. Niin että tietää.

On liian helppo sanoa, että eihän kysymys ole lainkaan ulkoasioiden hoidosta, vaan perussuomalaisten haisevan tunkion penkomisesta. Pöljäilyjä sattuu muuallakin, mutta tuollaisia pakenemisia vain diktatuurimaissa, kuten Ylen entinen pääjohtaja Mikael Jungner huomautti.

Virtanen tuntui unohtavan, ettei lehdistö sentään elävältä syö.

Monelta tuntui unohtuvan myös asian perimmäinen luonne: hallitus oli kaatumassa perussuomalaisten puoluekokouksen jälkimainingeissa. Ei se silti oikeuta ylenmääräiseen hölmöilyyn. Mutta ei myöskään selvinnyt kenellekään, mitä oikeasti tapahtui. Oliko tämä vain poliittista näytelmää? Jos oli, käsikirjoitus ja ohjaus olivat tosi surkeat. Nyt asiaa selvittelee poliisi. Ainakin tämä näytelmä oli niin huono, että nukahdin ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.

Eihän tämä tosin ainoa välienselvittely hallituksen ja median välillä ole. Itse pääministerikin on sitä ahkerasti harrastanut. Vanha konkari Soini on ainoa, joka saa puhtaat pyyhkeet tästä amatöörikoplasta.

Ennen vanhaan poliitikonalkuja koulutettiin puolueopistoissa. Jokaisella isolla puolueella oli sellainen. Keskeinen oppiaine oli tiedotusoppi. Pitäisiköhän koko hallitus tyrkätä semmoiseen? Pitäisi, jos niitä vielä olisi. Oikeita puolueopistoja siis. Nyt ne ovat lähinnä korkeakouluopintoihin valmistavia laitoksia, joissa voi tähdätä esimerkiksi opettajan uralle.

Mutta ehkä koko hallitukselle voisikin suositella pikaista uranvaihtoa ennenkuin enempää vahinkoa saadaan aikaiseksi.

Kommentti: Kansalainen ramppaa pian yhtenään vaaliuurnilla – miten käy äänestysprosentin?

Kuva: Kari Hulkko
Vaalien yhdistämisestä ei syntynyt yksimielisyyttä asiaa marraskuusta 2016 lähtien puineessa puoluesihteereiden työryhmässä.

Suomalaista demokratiaa koettelee kohtapuolin outo ongelma: vaalien runsaus. Toistuvien vaalien pelätään heikentävän niihin osallistumista.

Maassa järjestetään lyhyen ajan sisällä neljät vaalit alkaen presidentinvaaleista tammikuussa 2018 europarlamenttivaaleihin touko-kesäkuussa 2019. Yhdessä tai erikseen.

Ei ihme, jos pieni äänestäjä on huuli pyöreänä erilaisia ehdotuksia ja yhdistelmiä pähkäillessään.

Ensimmäiset maakuntavaalit oli ensin tarkoitus toimittaa vuoden 2018 presidentinvaalin yhteydessä. Hallitus päätti kuitenkin siirtää maakuntavaalit ensi vuoden lokakuulle soten valinnanvapauslain käsittelyn pitkittymisen takia.

Säännönmukaisen aikataulun mukaan seuraavat eduskuntavaalit ovat 14.4.2019 ja seuraavat europarlamenttivaalit 9.6.2019. Europarlamenttivaalien ajankohdasta ei kuitenkaan ole vielä varmuutta. Koska säännönmukaisen vaalipäivän viikonloppuun osuu helluntai, on mahdollista, että EU:n neuvosto aikaistaa vaalipäivää.

Taustaksi:

  • Kokoomuksen puheenjohtajan ja valtiovarainministerin Petteri Orpon mukaan kevään eduskuntavaalien ja eurovaalien yhdistäminen voisi olla järkevää. Orpo pitäisi maakuntavaalit puolestaan hallituksen linjauksen mukaisesti lokakuussa 2018.
  • Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies on ehdottanut vuoden 2019 eduskuntavaalien aikaistamista tammikuulle, jotta uusi hallitus saadaan muodostettua ja sen toiminta vauhtiin hyvissä ajoin ennen kesälomia.
  • Kuntaliiton kyselyn mukaan kuntien johdossa on kannatusta maakuntavaalien järjestämiselle samanaikaisesti eduskuntavaalien kanssa.
  • Puoluesihteerien keskustelu lähestyvästä vaalisumasta päättyi syksyn alussa erimielisyyteen.
  • Oppositio olisi halunnut, että maakuntavaaleja olisi lykätty vuoden 2019 eduskuntavaalien yhteyteen.
  • – Tämä on ensimmäinen kerta, kun maakuntavaalit järjestetään, joten olisi fiksua, että ne olisivat samaan aikaan kuin eduskuntavaalit. Näin lait on varmasti saatu voimaan ja on tarkalleen tiedossa, mitä maakuntien pitää tehdä, SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm on todennut.
  • – On vierasta meidän perinteellemme, että hallitus ilmoittelee, koska vaaleja järjestetään, Rönnholm mainitsi.

”On vierasta meidän perinteellemme, että hallitus ilmoittelee, koska vaaleja järjestetään.”

  • Toukokuussa puoluesihteerien työryhmä jätti raportin eduskuntavaalien ja eurovaalien yhdistämisestä, mutta sitä vastustettiin osassa puolueista.
  • Heinäkuussa keskustan puoluesihteeri Jouni Ovaska sanoi STT:lle, että maakuntavaalien järjestämisellä lokakuussa 2018 on ”painavat perusteet”. Hän ei kuitenkaan sanonut, mitä nämä perusteet ovat.
  • Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) torjuu maakuntavaalien siirtämisen myöhemmäksi. Vehviläisen mukaan ajankohta ei ole ongelma, koska ensimmäisten maakuntavaalien ajoitus on ollut tiedossa jo puolisentoista vuotta.
  • Vuoden 2019 eduskunta- ja eurovaalien yhdistäminen on oikeusministerin ja -ministeriön pohdittavana.

Ota nyt tuosta selvää.

Käteen lähinnä jää se, että vaaleja on paljon ja niiden ajankohdalla tehdään (puolue)politiikkaa. Asialla taktikoidaan.

Miten sumassa mahtaa käydä jo muutenkin hiipuneelle äänestysprosentille, erityisesti euro- ja maakuntavaaleissa? Jääkö se alle 50:n ja kuinka paljon?

Uhkana vaalien yhdistämisessä olisi puolestaan muun muassa teknisten sekaannusten lisääntyminen vaalipaikoilla.

Jokainen äänestysikäinen suomalainen, joka suorittaa joka käänteessä kansalaisvelvollisuutensa, on demokratian ritari.

p.s. Vuonna 2020 ei ole säännönmukaisia vaaleja. Ainakaan näillä näkymin.