Turva – Hymy

Kommentti: Pienestä kiinni – Suomi olisi voinut menettää miljardin per kirjain, ja voi yhä

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

Välillä päätökset ovat pienestä kiinni. Tästä oli kirjaimellisesti kyse, kun Euroopan parlamentti äänesti tänään metsien hiilinieluista Suomen kannalta myönteisesti.

Myönteinen äänestystulos ei tullut itsestään. Europarlamentaarikot Nils Torvalds (r.), Miapetra Kumpula-Natri (sd.) sekä Hannu Takkula (kesk.) tekivät viimeisten päivien aikana hartiavoimin töitä muuttaakseen muiden parlamentin jäsenten kantaa.

Koko hiilinielu-keskustelussa on taustalla EU:n yritys vähentää unionin kasvihuonekaasujen päästöjä Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti.

Euroopan komissio teki lakiesityksen, jonka tarkoituksena on pitää metsät tulevaisuudessakin hiilinieluina. Esityksen mukaan hiilinielujen säilymistä valvottaisiin vertaamalla tulevia hakkuita vuosien 1990-2009 hakkuihin. Mikäli vuotuisesta metsien kasvusta hakataan enemmän kuin vertailuvuosina, jäsenmaa joutuu ostamaan päästöoikeuksia.

Vertailuluvut osoittautuivat epäreiluiksi.

Vertailuluvut osoittautuivat kuitenkin epäreiluiksi eri maiden välillä. Lukuja rukattiin Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnassa vuosiin 2000-2012.

Ongelma ei kuitenkaan poistunut. Historiaan pohjaava vertailu olisi ollut yhä Suomelle epäedullinen. Suomalaisia kismitti etenkin se, että vertailu asettaa EU-maat keskenään epätasa-arvoiseen asemaan. Esimerkiksi Ruotsi on hakannut Maaseudun tulevaisuuden laskelman mukaan vuosina 2000–2012 73 prosenttia metsien vuotuisesta kasvusta, kun Suomen hakkuut ovat jääneet 61 prosenttiin. Näin Suomi joutuisi ostamaan hiilinielukiintiöitä muilta mailta, koska hakkuiden määrää on tarkoitus nostaa lähivuosina muun muassa kasvavan biotalousalan takia.

Tässä vaiheessa tulee muistuttaa lukijaa siitä, että Euroopan parlamentissa äänestetään lukuisista asioista. Kaikki 751 europarlamentaarikkoa eivät ehdi paneutua millään jok’ikiseen lakiesitykseen, joten he äänestävät usein ryhmän ehdotuksen mukaisesti.

Äänestyksissä saattaa välillä käydä hassusti. Hiilinielujen kanssa Suomen metsätaloudelle oli käydä näin. Miapetra Kumpula-Natri kertoo Demokraatille, että Torvaldsin ja muiden metsäisten maiden edustajien työn ansiosta ympäristövaliokunnan esitykseen tehtiin vielä aivan ennen äänestystä muutosehdotuksia.

Merkittävintä oli ilmaisun ”ja intensiivisyyteen” poisto.

Parlamentissa äänestettiin tänään vielä erikseen esityksen muutosehdotuksista. Niitä oli kolme. Näistä merkittävin oli se, että puhuttaessa hiilinielujen vertailuluvuista, esityksestä poistettiin ilmaisu ”ja intensiivisyyteen”. Se korvattiin ”parhaan saatavilla olevan tiedon mukaisesti”.

Kun intensiteetti-sana korvattiin, hakkuiden määrää ei enää verrattaisi metsän kasvun määrään. Kiistellyistä vertailuvuosista ei suoranaisesti luovuta, mutta niistä saa parlamentin kannan mukaan poiketa, jos jäsenmaan hiilinielu kasvaa lisääntyvistä hakkuista huolimatta ja hiilen varastointi lisääntyy kasvavan puurakentamisen myötä.

Asia ei ollut tärkeä muille kuin metsäteollisuuteen vahvasti nojaavien maiden edustajille. Kuinka parlamentti sitten saatiin äänestämään muutosesityksen puolesta? Raa’alla lihasvoimalla: soittamalla ja vakuuttamalla muut mepit siitä, että asialla on oikeasti Suomelle väliä.

Miljardi per kirjain.

Vaikka parlamentin kanta kääntyi Suomelle edulliseksi, asiaa ei ole vielä taputeltu. Seuraavaksi esityksestä päätetään kaikkien EU:n jäsenmaiden ympäristöministereiden näkemysten pohjalta ministerineuvostossa. Miapetra Kumpula-Natri toteaakin Demokraatille toivovansa, että myös tämä kanta kääntyisi Suomelle edulliseksi, jotta Pariisin ilmastosopimusta saadaan vietyä eteenpäin ja EU:lla olisi mahdollisuus vakuuttavasti kehottaa muitakin alueita noudattamaan sopimusta.

Parlamentin ja neuvoston kannat hiotaan myöhemmin yhteiseksi kompromissiksi niin kutsutussa ”trilogissa”, jossa mukana on myös komission edustajat. Tämän jälkeen lakipaketti on lähellä valmistumista.

Mikäli ”intensiteetti”-sanaa sekä muutamaa muuta pientä uudistusta ei olisi saatu muutettua ympäristövaliokunnan esitykseen, olisi Suomen talouden kärsimät tappiot saatettu joutua laskemaan vaikkapa seuraavasti: miljardi per ”intensiteetti” -sanan kirjain. Välillä päätökset ovat pienestä kiinni.

Täydennetty Kumpula-Natrin toivetta kolmanneksi viimeisessä kappaleessa klo 19:00. Ministerineuvoston nimi korjattu oikeaan muotoon klo 21:22.

Kommentti: Sampo Terhoa ei voi syyttää ainakaan röyhkeyden puutteesta – sille vetää vertoja vain Sinisten vehkeily

Kuva: Lehtikuva

Sinisen tulevaisuuden puheenjohtajan Sampo Terhon viikonloppuna esittämiä näkemyksiä politiikasta, puolueista ja poliitikoista ei voi syyttää ainakaan röyhkeyden puutteesta.

”Suomen politiikassa voit luottaa vain yhteen asiaan: et voi luottaa mihinkään”, julisti Suomen eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri ensin lauantaina.

Terhon mukaan hän ei ihmettele ollenkaan, että politiikka herättää kielteisiä mielikuvia kansalaisissa.

”Voin kokemuksesta sanoa, että kun tavallinen kansalainen lähtee politiikkaan, ensimmäiset vuodet menevät totuuden oivaltamiseen, seuraavat vuodet järkytyksestä toipumiseen. Kaikkein vaikeinta ja samalla tärkeintä on, ettei ryhdy tähän samaan peliin sen opittuaan, vaan haluaa tehdä asioita eri lailla. Se on ainoa toivo muutoksesta.”

Kaikki on politiikassa sallittua ainakin lain rajoissa, Terhon hervottomat puheetkin.

Sunnuntaina Terho jatkoi kaiken moittimista sanomalla, että ”Ihmiset ovat kyllästyneitä puoluepolitikointiin, ja olen siksi varma, että Sinisten kaltaiselle uudella tavalla ajattelevalle puolueelle on kysyntää”.

Jo on aikoihin eletty!

Terho itse kuuluu vehkeilijöihin, jotka päättivät perussuomalaisten puoluekokouksen puoluedemokraattisiin henkilövalintoihin tyytymättöminä juonitella silloista puoluettaan ja sen vastavalittua johtoa vastaan loikkaamalla samoin tein perussuomalaisten eduskuntaryhmästä omaksi Sinisten ryhmäksi ja tavoitella ministeripaikkojen säilyttämistä Sipilän hallituksessa perussuomalaisten kustannuksella.

Jos tämä ei ole sitä, mistä Terho lauantaina ja sunnuntaina arvosteli muita, en tiedä, mikä on.

Kaikki on politiikassa toki sallittua ainakin lain rajoissa, Terhon hervottomat puheetkin. Kansa päättää vaaleissa, mitä mieltä se on Terhosta ja muista sinisistä vallantavoittelijoista.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Pitäisikö olla huolissaan? – Mihin katosi Petteri Orpo?

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
Mihin katosi Petteri Orpo?

Mieltäni on kaihertanut jo pidempään kysymys, mihin on kadonnut kokoomuksen johtotähti, varapääministeri ja puheenjohtaja Petteri Orpo? Hän on ollut jo pitempää hiljaa kuin…niin no hienommin ilmaistuna…kuin pissi housuissa.

Ensin ajattelin syyksi vuodenaikaa, olihan joulu ja mielelläni sallin poliitikoillekin joululoman. Mutta nyt on kohta jo helmikuu ja hiljaisuus jatkuu. Tähän huopatossutehtaan haalausporukkaan ovat yhtyneet muutkin kokoomuslaiset valtuutetusta kansanedustajiin ja ministereihin.

Ihmetykseni vain lisääntyi, kun huomasin presidentinvaalien olevan ihan ovella. Kokoomukselta ei ole tullut viime aikoina yhtään kannanottoa, jossa olisi pohdittu näihin vaaleihin liittyviä teemoja. Ei ulkopolitiikkaa, ei nato-kannanottoja. Ei siis mitään.

Orpolle riittää, että kansanliikkeen sitoutumaton ehdokas vetelee omia linjojansa.

Toisaalta luulisi, että gallupeissa maan suurimmalla puolueella olisi ollut edes jotain sanottavaa vaikkapa presidentin tehtävistä. Vaalithan ovat kuitenkin vain joka kuudes vuosi.

Vai haluaako kokoomus, että presidentin tehtävistä keskustellaan vasta sitten, kun sen entinen puheenjohtaja ei ole ehdolla?

Kysymykseen ei vastaa kukaan. Kokoomus näyttelee kuollutta.

 

Kommentti: Maailmanrauha on pelastettu – Trump tunnisti leijonan

Kuva: Lehtikuva

Presidentti Donald Trumpin kyky hoitaa maailman johtavan valtion päämiehen tehtävää on herättänyt epäilyksiä koko hänen presidenttikautensa ajan. Jo syksyllä lähes 30 psykologian ja mielenterveyden asiantuntijaa varoittivat kirjassaan, että Trumpin henkinen epätasapaino voi olla uhka jopa koko maailmalle.

Trump ei itse ole hälventänyt epäilyksiä mielenterveytensä tilasta, kun julistautui olevansa ”vakaa nero”.

Trumpille tehtiin viime perjantaina terveystarkastus, jossa tutkittiin myös hänen henkistä suorituskykyään. Valkoisen talon lääkärin mukaan presidentti oli itse pyytänyt sitä. Tämä tuli oletettavasti vastauksena Michael Wolffin kohukirjalle Fire and Fury, jossa Wolf heitti ilmaan ajatuksen, että Trump käytös ja tapa puhua voisivat viitata dementiaan.

Lyhyet lauseet ja niiden toistaminen kerta toisensa jälkeen herättävät kieltämättä huolestunutta huomiota, mutta se saattaa myös olla amerikkalainen tapa tehdä asia selväksi tyhmimmillekin kuulijoille.

Ja mitä MoCa-testi sitten kertoi? Valkoisen talon lääkäri Ronny Jackson tuli vakuuttuneeksi, että Trump on henkisesti terve ja muistisairauden oireita ei ole.

Testi kesti kymmenisen minuuttia ja sisälsi 30 tehtävää. Trumpin piti esimerkiksi tunnistaa kolme eläintä. Ja ne olivat leijona, sarvikuono ja kameli. Toinen hankala tehtävä oli piirtää kello ja siihen viisarit näyttämään kymmentä yli yhtätoista. Minuutissa oli keksittävä myös S-kirjaimella alkavia sanoja mahdollisimman monta. 11 oli minimi. Huh! Trump selvitti nämä kaikki lääkärin mukaan aivan suvereenisti.

Lohduttiko lähinnä lasten palikkatestiltä tuntuvan testin tulos kaikkia niitä, joita Trumpin ailahtelevaisuus ja loukkaavat ja aggressiiviset ulostulot pelottavat? Eipä juuri. Hyvässä muistissa on se, kuinka Trump rehvasteli Twitterissä Pohjois-Korean Kim Jon-unille, että ”myös minulla on ydinnappi, mutta se on paljon suurempi ja minun nappini toimii”.

Valkoisen talon lääkäri löysi sentään jotain moitittavaa pikaruokaa rakastavan presidentin terveydentilasta. Hänen pitäisi saada painoaan alas. Muutama liikakilo ei sentään uhkaa maailmanrauhaa, mutta jos pääkopassa on ”sitä itseään”, tilanne muuttuu paljon vaarallisemmaksi.

Kommentti: Äänestä Väyrystä – annat äkkilähdön Sipilälle

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Äänestä tätä miestä. Hän ei tule valituksi, mutta pääministeri Juha Sipilä saattaa hyvinkin lähteä.

Suomen Keskusta on merkillinen ilmiö eurooppalaisessa puoluekentässä. Vastaavaa ei löydy mistään muusta maasta. Santeri Alkion perustama puolue on Suomessa tähän saakka voinut paksusti. Samaan aikaan muun maailman talonpoikaislähtöiset puolueet ovat kuihtuneet yksi toisensa jälkeen pois. Mutta ei keskusta. Suomesta. Ei vaikka sitä on povattu lukemattomia kertoja auringonlaskun puolueeksi.

Mutta nyt näyttää pahalta. Ainakin yksi erittäin vahva keskustalainen perinne on pahasti tärvääntymässä. Ja sen perinteen tärveleminen on pahinta, mitä Juha Sipilä ja Matti Vanhanen voivat tällä hetkellä ja pitkälle tulevaisuuteen kuvitella.

Keskustalaiset johtajat ovat voineet luottaa kuin vuoreen puolueensa kenttäväkeen. Myös vaikeina aikoina. Jos herrat ovat kentän mielestä jotakin väärin tehneetkin, on kenttä seisonut vakaasti heidän takanaan. Herrat on kyllä haukuttu pahanpäiväisesti, mutta sen jälkeen heidän tukenaan on seisottu. Aina.

Yhtäkkiä presidentinvaaleja vetävät Juha Sipilä ja Matti Vanhanen ovat kuitenkin saaneet huomata, ettei kenttä olekaan heidän ratkaisunsa takana. Kenttä ei millään halua Vanhasta presidentiksi. Ja siihen on Vanhasen ja Sipilän tyytyminen, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

On nimittäin ilmaantunut kaksi muutakin ehdokasta, jotka kumpikin saavat enemmän kannatusta kuin keskustan oma ehdokas Matti Vanhanen. Istuva presidentti Sauli Niinistö ja neljättä kertaa presidentiksi pyrkivä Paavo Väyrynen pesevät Vanhasen mennen tullen ja palatessa.

Jos Väyrynen, niin kuin nyt näyttää, pyyhkäisee kannatuksessa reippaasti Matti Vanhasen ohi, on kepun johdolla todella vaikea paikka. Synkkää suorastaan.

Mikä se sellainen ehdokas on, joka ei tuon parempaan tulokseen kykene? Meriiteiltään aivan ylivoimainen Matti Vanhanen menee ja häviää hiipuvalle hiilelle Paavo Väyryselle? Ei sellaista olisi saanut sattua, ei mistään hinnasta.

Näitä kysymyksiä kepun kenttä tulee johdolleen esittämään. Siksi puheenjohtaja Sipilä ripustikin kohtalonsa presidentinvaalien tulokseen.

Oletteko muuten sitä mieltä, että Sipilä on kautta aikain huonoin pääministeri? Jos olette, äänestäkää näissä vaaleissa Väyrystä. Siten annatte Sipilälle äkkilähdön.

Itse kun en ole pelimiehiä, äänestän Tuula Haataista (6).

 

Kommentti: Turha itkeä, presidentti Niinistö – maito kaatui jo

Kuva: Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Presidenttiehdokkaiden keskusteluissa on noussut esiin paljon kritiikkiä herättänyt työttömyysturvan aktiivimalli. Mallia on haukuttu ja puolustettu, mutta ketkä ehdokkaista ovat oikeasti voineet vaikuttaa lakiin?

Ainakin ne ehdokkaat, jotka ovat kansanedustajia. He ovat voineet äänestää puolesta tai vastaan. Presidentin virkaan pyrkivistä ehdokkaista kolme kansanedustajaa äänestivät vastaan, koska he edustavat oppositiota. Yksi, Matti Vanhanen, äänesti hallituspuolueen edustajana puolesta. Loput ehdokkaista ovat europarlamentaarikkoja, eivätkä he ole voineet vaikuttaa lakiin.

Laki hyväksyttiin hallituspuolueiden äänin  103–90 ja se astui voimaan 1.1.2018.

Sitten on yksi ehdokas, joka on oikein nimikirjoituksellaan vahvistanut lain. Hän on tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Olisiko hän voinut vaikuttaa lakiin? Vastaus kuuluu, että olisi. Hyvinkin paljon. Jopa niin, että koko hallituksen lakiesitys olisi rauennut.

Tämähän kaipaa perusteluja. Niitä tulee tässä:

Maallamme on perustuslaki. Sen 6. luvun 77. pykälä kuuluu näin:

Lain vahvistaminen

Eduskunnan hyväksymä laki on esiteltävä tasavallan presidentin vahvistettavaksi. Presidentin on päätettävä lain vahvistamisesta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun laki on toimitettu vahvistettavaksi. Presidentti voi hankkia laista lausunnon korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Jollei presidentti vahvista lakia, se palautuu eduskunnan käsiteltäväksi. Jos eduskunta hyväksyy lain uudelleen asiasisällöltään muuttamattomana, se tulee voimaan ilman vahvistusta. Lain katsotaan rauenneen, jos eduskunta ei ole sitä uudestaan hyväksynyt.

Suomeksi tämä tarkoittaa, että Niinistöllä olisi ollut mahdollisuus pelata kolme kuukautta aikaa ja viivyttää lain voimaantuloa. Aivan varmasti sinä aikana olisi noussut myrsky, joka nousi nyt – lain hyväksymisen jälkeen.

Epäilen vahvasti, ettei eduskunta olisi kertakaikkiaan uskaltanut hyväksyä lakia. Muutenkin epäsuositun Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kansanedustajat pelkäävät jo tarpeeksi jakarandatuolinsa puolesta.

Miksi Niinistö sitten allekirjoitti lain oitis, kun se tuli hänen pöydälleen? Siksi, että hän halusi. Hän halusi sen voimaan pikaisesti. Siinä eivät jälkiselittelyt auta.

Niinistö sanoi hiljattain Oulussa Ylen ja Kalevan vaalitentissä, että kaikilla työttömillä tulee olla mahdollisuus täyttää aktiivisuusvelvoitteet. Jos näin on, hän hyväksyy mallin.

Kommentissa on pahasti astian makua. Turha enää itkeä, Niinistö. Maito on jo kaatunut.