Turva – Hymy

Kommentti: Presidenttipeliin lisää kierroksia jo tänään, Porin äänikuningatar valmiina keskustelujen hämmentäjäksi

Kuva: Arja Jokiaho
SDP:n presidenttiehdokaskiertue käynnistyy torstaina Helsingissä. Sirpa Paatero, Tuula Haatainen ja Maarit Feldt-Ranta kohtaavat Paasitornissa.

SDP:n presidenttiehdokkaaksi tarjolla olevien Maarit Feldt-Rannan, Tuula Haataisen ja Sirpa Paateron ensimmäinen yhteinen kohtaaminen ehdokaskiertueella järjestetään tänään torstaina Helsingin Hakaniemessä, kuinkas muuten. Kesäkaudesta huolimatta luvassa on tiukkaa asiaa. Demokraatti-lehden isännöimän tilaisuuden vetää Helsingin Sanomien pitkäaikainen politiikan toimittaja, äskettäin eläköitynyt Unto Hämäläinen. Kohtaaminen esitetään Demokraatin verkkolehdessä alkaen kello 15.30.

Mistä asetelmista SDP:n sisäinen kisa käydään?

Kaikkien tiedossa on, että ennen nyt käynnissä olevaa varsinaisten vaalien esikampanjaa SDP:n entiset puheenjohtajat Jutta Urpilainen ja Eero Heinäluoma kieltäytyivät ehdokkuudesta ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Kumpikin perusteli päätöstään elämäntilanteellaan. Urpilainen on pienen pojan tuoreehko äiti, Heinäluoma leskimies uuden arjen alkupuolella. Ääneen lausumattomiakin syitä lienee.

Ehdokkaita ilmaantui hetkessä kolme, ja hyvä niin.

Keväällä näytti pitkään, ettei SDP:n presidenttiehdokkuus kiinnosta oikein ketään tilanteessa, jossa istuvan presidentin kansansuosio vaikuttaa lyömättömältä. Taustalla kummittelee myös Paavo Lipposen heikko tulos edellisten presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Sama tai vielä synkeämpi katastrofi pitäisi välttää.

Lopulta, kesäkuussa, ehdokasehdokkaita ilmaantui hetkessä kaikkiaan kolme, ja hyvä niin. Jäsenäänestys takaa sen, ettei ratkaisua nuijita pienessä porukassa.

Muilla puolueilla ei ollut useampia esiehdokkaita, eikä siten vaaliakaan. Kaikkein suurinta kiirettä piti keskusta, joka Paavo Väyrysen kammossa pikavalitsi omaksi ehdokkaakseen toisen ex-ehdokkaan, Matti Vanhasen, jo viime vuonna. Kokoomuksella ei ole puolestaan ehdokasta laisinkaan, koska Sauli Niinistö etenee virallisesti valitsijayhdistyksen kautta, joka on kylläkin tiukasti kokoomuslaisten komennossa. Läpinäkyvää pelin politiikkaa, mutta käy sallitusta.

SDP:n ehdokaskamppailustakaan ei ole luvassa repivää taistelua paikasta auringossa. Jäsenäänestys pidetään jo elokuussa, ja siihen voivat ottaa osaa kaikki puolueen ne jäsenet, jotka ovat maksaneet jäsenmaksun kesäkuun loppuun mennessä, sekä vapaajäsenet. Tulos selviää heti syyskuun alussa, ennen eduskunnan syysistuntokauden alkua.

Neuvoa-antavasta jäsenäänestyksestä tullee varsin tasainen, ja jos veikata pitää, ehdokasvalinta ratkeaa entisen puoluesihteerin Feldt-Rannan ja entisen opetus- sekä sosiaali- ja terveysministerin Haataisen välillä. Feldt-Rannan kampanjaryhmän puheenjohtaja on talven puheenjohtajavaalissa kakkoseksi Antti Rinteen jälkeen sijoittunut kansanedustaja Timo Harakka. Haatainen oli puolestaan SDP:n pormestariehdokas Helsingissä ja hankki pienehköllä kampanjabudjetilla yli 7 000 ääntä.

Demarinuorten ja Demokraatin korkeintaan suuntaa-antavissa kyselyissä Feldt-Ranta on ollut niskan päällä, mutta varsin niukasti. Demarinuoriin kuuluvat eivät ole automaattisesti SDP:n jäseniä. Demokraatin kysely tehtiin puolestaan Työväen Musiikkitapahtumassa, emmekä kysyneet, ketkä vastanneista olivat puolueen jäseniä. Valinta on siis aidosti auki. Torstaina alkava ehdokaskiertue jalkautuu Helsingin lisäksi Rovaniemelle ja Tampereelle. Niiden jälkeen olemme taas viisaampia.

Voi olla niinkin, että Huhtasaari tietää jo enemmän.

Hallituksesta heitettyjen perussuomalaisten presidenttiehdokkaan nimi tiedetään puolestaan jo tämän viikon perjantaina. Puheenjohtaja Jussi Halla-aho esittelee ehdotuksensa puoluehallitukselle, ja puoluevaltuusto voi syyskuun alussa joko hyväksyä tai hylätä esityksen. Käytännössä se siis hyväksyy esityksen. Ehdokkaan nimi on joko puheenjohtaja Halla-aho itse tai puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Laura Huhtasaari.

Porilainen Huhtasaari itse jakoi tiistaina Twitter-tilillään Satakunnan Kansassa julkaistun kirjoituksen ”Porilainen presidenttiehdokas toisi kaupungille kaivattua mediajulkisuutta – Huhtasaari on kotimainen Trump-ilmiö”. Siinä lehden entinen päätoimittaja arvioi reippaasti, että jos Huhtasaaresta tulee perussuomalaisten presidenttiehdokas, hän on toisella kierroksella Niinistön vastaehdokas. Jonkinlainen Suomen Marine Le Pen siis.

Voi olla, että Huhtasaari jakoi kotikaupunkinsa lehdessä ollutta mairittelevaa juttua itse- tai maakuntarakkaudesta, mutta voi olla niinkin, että Huhtasaari tietää jo enemmän. Muun muassa evoluution kieltävä itsevarma opettaja hämmentää puheillaan, mutta nousi kevään kuntavaaleissa Porin kaikkien aikojen ääniharavaksi ohi SDP:n Mikko Elon.

Keskustelua aiheesta

Sauli Niinistö tyrmää hyytävän Stubb-väitteen IS:ssa: ”Se on puuta heinää”

Kuva: lehtikuva / timo heikkala

Presidentti Sauli Niinistö lyttää Ilta-Sanomien haastattelussa puheet siitä, että hän olisi ollut kokoomuksen edellisen puheenjohtajan Alexander Stubbin syrjäyttämisen takana.

– Se on puuta heinää. Yritin pysyä siitä hyvin hyvin eäällä, joskin tiesin tyytymättömyydestä kokoomuksessa. Mutta en lähde operoimaan tuollaisiin hommiin.

Samassa haastattelussa Niinistö palaa myös keskusteluun työttömiä patistavasta niin sanotusta aktiivimallista, jota on raippamalliksikin moitittu.

– Aktiivimallissa ihmistä yritetään aktivoida, ja on selvää, että ei voida pakottaa, että sinun on saatava töitä, jos ei ole töitä.

Niinistö sanoo, että hänen on vaikea ymmärtää sitä, että hän presidenttinä olisi ylin toimija asiassa.

– En muista, että presidentin perään olisi aiemmin hudeltu, että vahvistit lait.

Niinistön mukaan ”ihan vilpittömästi ajattelevat ihmiset, kun näkevät muutaman kerran toistuvan, mieleen tulee, että miksi presidentti ei tässä asiassa tee jotain”.

– Se on, ei nyt tuhoisaa, mutta nakertaa mielestäni demokratiaa.

Espoon kauhutarina sai kansanedustajankin jyrähtämään: ”Eri puolilta Suomea on jo pidemmän aikaa kuulunut samanlaisia hätähuutoja”

Kuva: Thinkstock

Espoon kaupungin vanhusten kotihoidossa esiintyvät vakavat ongelmat ovat nousseet julkisuuteen viime viikkoina. Helsingin Sanomien uutisen mukaan vanhuksen epäillään kuolleen Espoon kotihoidossa sattuneen laiminlyönnin vuoksi keväällä 2017.

Nyt asiaan ottaa kantaa SDP:n kansanedustaja, Muistiliiton puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen.

– Eri puolilta Suomea on jo pidemmän aikaa kuulunut samanlaisia hätähuutoja sekä omaisilta että ammattilaisilta. Henkilöstön vähäisyyden ja liian suuren työmäärän vuoksi ei inhimillistä eikä kuntouttavaa hoitoa voida toteuttaa.

Mäkisalo-Ropposen mukaan kotihoidossa on asiakkaita, joiden oikea asumispaikka ei ole enää oma koti vaan yhteisökoti.

– Ympärivuorokautisen tehostetun palveluasumisen paikkoja on monin paikoin vähennetty ja ihmisiä pidetään kotona liian kauan. Tämä on johtanut jopa siihen, että kotihoidossa tai palvelutaloissa, joissa ei ole ympärivuorokautista hoitoa, muistisairaita lukitaan yöksi omaan kotiinsa. Tämä on epäinhimillistä ja se voi aiheuttaa myös vakavia vaaratilanteita.

Kansanedustaja muistuttaa, että liikkumisvapauden rajoittaminen on aina kova toimenpide, jonka pitäisi perustua suoraan lakiin ja josta pitää päättää virkavastuulla vankoin perustein.

– Tällaisia päätöksiä ei saisi, eikä pitäisi joutua tekemään, osana päivittäistä hoitoa. Jos ihmisen lukitsemista omaan kotiinsa joudutaan edes pohtimaan, tilanne on todennäköisesti sellainen, ettei oma koti ole enää oikea asumispaikka tälle henkilölle.

Jari Lindströmille todella kylmää kyytiä – ”Tarjolla vain raippaa, matalapalkkatyötä ja työehtojen polkemista”

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on tyrmistynyt työministeri Jari Lindströmin lausunnoista palkkojen alentamisesta ”työmarkkinoiden joustojen” nimissä.

MustReadille perjantaina antamassaan haastattelussa Lindström väläyttelee työehtosopimuksien yleissitovuuteen ja irtisanomissuojaan puuttumista. Lindströmin mukaan silloin kun työmarkkinoille peräänkuulutetaan lisää joustoa, kyse on palkkojen joustoista alaspäin.

– Suomalaista työehtosopimusjärjestelmää kyseenalaistavat lausunnot ovat erityisen vastuuttomia meneillään olevan liittokierroksen aikana. Työntekijöille muodostuu Lindströmin lausunnoista kuvaa, jossa hallituksella on positiivisista talousnäkymistä huolimatta tarjolla vain raippaa, matalapalkkatyötä ja työehtojen polkemista, Andersson sanoo.

Anderssonin mukaan hallituksen työllisyyspolitiikka on osoittautunut kyvyttömäksi vastaamaan 2010-luvun haasteisiin.

– Suomen menestyminen nykyaikaisessa taloudessa voi perustua vain korkeaan osaamiseen ja innovaatioihin. Koulutusleikkauksien, työvoimakustannuksien polkemisen ja työttömien kurittamisen sijasta tarvitsemme talouden rakennemuutosta tukevaa elinkeinopolitiikkaa ja kokonaisvaltaisen sosiaaliturvajärjestelmän remontin, joka vapauttaa työttömät tekemään töitä sen sijasta, että heitä pompotellaan yhä monimutkaistuvassa hallinnollisessa byrokratiassa, Andersson sanoo tiedotteessa.

Lindström on itse oikonut Twitter-tilillään virheellisiksi katsomiaan tulkintoja haastattelustaan.

”Rautalankaa: Hallitusohjelmassa EI ole kirjausta yleissitovuuteen puuttumisesta eikä siitä ole puhuttu halaistua sanaakaan. Siihen ei siis puututa.”

”Pitääkö yleissitovuudesta luopua? Ei. Mitä tulisi tilalle? Minimipalkkalaki? En lämpene tälle. Pitääkö irtisanomissuojaa heikentää? En näe sillekään tarvetta.”

Raottaako Harkimo salaisuuden verhoa blogissaan? – ”Pöydissä kuiskittiin taas siitä, minkä kaikki tietävät, mutta jolle kukaan ei tee mitään”

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Kokoomuksen kansanedustaja Harry Harkimo avautuu blogissaan viime viikonloppuna järjestetystä Venla-gaalasta, jota Harkimo kutsuu ironisesti Yle-gaalaksi.

”Paikalla ovat lähes kaikki tv-alan ihmiset ja tunnelma on positiivinen. Ainakin pinnan päällä. Mutta samaan aikaan gaalapöydissä käydään vähemmän positiivista keskustelua. Syy on se, että tapa, jolla palkinnot jaetaan, on kaikkea muuta kuin oikeudenmukainen.”

”Huomasitteko nimittäin, että Yleisradio voitti palkinnon liki kaikissa kategorioissa, joissa sen ohjelmia oli ehdokkaana”, Harkimo kysyy ja pohtii, onko Yleisradion tv-tuotanto todella noin ylivoimaista verrattuna kaupallisiin kanaviin.

”Ei, siitä ei ole kyse. Venla-gaalaillan hämärtyessä pöydissä kuiskittiin taas siitä, minkä kaikki tietävät, mutta jolle kukaan ei tee mitään. Palkinnot nimittäin jakaa niin sanottu Televisioakatemia, jonka jäsenet äänestävät ehdolle asetetuista ohjelmista. Mutta näistä neljästäsadasta jäsenestä joka neljäs on palkkasuhteessa Yleisradioon! On siis itsestään selvää, etteivät kaupalliset ohjelmat pysty pärjäämään kisassa.”

Harkimon mukaan tilannetta parantaa Ylen kannalta vielä sekin, että kaupallisten kanavien kilpailu on niin veristä.

”Hekin varmaan äänestävät Ylen ohjelmia mieluummin kuin kilpailijan! Raadin pitäisi koostua riippumattomista ihmisistä. Silloin saataisiin paljon riippumattomammat ja rehellisemmät tulokset.”

Tällainen oli Mannerheimin ”ammutaan paikalla” -julistus – uutuuskirja paljastaa, kuinka ylipäällikön taskussa olivat allekirjoitusta vaille valmiit potkut

Kuva: Vapriikin kuva-arkisto
Kenraali Mannerheim tarkastaa joukkoja valkoisten voitonparaatissa Tampereella. Paraati järjestettiin Tuomiokirkon ympäristössä 7.4.1918.

Professori Seppo Hentilän tuore kirja Vuoden 1918 pitkät varjot – Muistamisen historia ja politiikka ottaa esille C. G. E. Mannerheimin toimet ja aseman Suomen itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina ja sisällisodan aikana.

Hentilä kirjoittaa, kuinka Mannerheimin päämajan sisällissodan aikana antamat ohjeet ja käskyt siitä, millä tavalla vangiksi joutuneita vihollisia tulisi kohdella sen jälkeen, kun nämä olivat luovuttaneet aseensa ja antautuneet vangiksi, herättivät hämmennystä ja olivat kaikkea muuta kuin johdonmukaisia. Hentilän mukaan vastuukysymyksistä kiisteltiinkin pitkään jälkikäteen.

Hentilän mukaan erityisen tulkinnanvarainen oli ylipäällikön 25. helmikuuta 1918 antama ns. ”ammutaan paikalla” -julistus, joka jätti ratkaisuvallan kussakin tilanteessa paikalla olleelle korkeimmalle upseerille:

”Henkilöt, jotka armeijan selän takana tavataan hävittämässä teitä, siltoja, kulkuneuvoja, sähkölennätin ja puhelinjohtoja, ammutaan paikalla. Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan, niin myös sala-ampujat ja murhapolttajat.”

Hentilän mukaan tulkinnanvaraisesta ”ammutaan paikalla” -ohjeesta muodostui valkoisille savuverho, jonka suojassa voitiin panna toimeen valtaosa helmikuun ja toukokuun välisen ajan laittomista punaisten ampumisista.

Mannerheimin ”ammutaan paikalla” -käsky oli kansainvälisten lakien vastainen.

Kun Mannerheim myöhemmin kielsi omavaltaisen tappamisen, jäivät julistukset Hentilän mukaan yhtä tehottomiksi kuin kansanvaltuuskunnan yritykset asettaa sulku punaisten tekemille murhille ja muulle väkivallalle.

Kirjan mukaan ei liene sattuma, että ”ammutaan paikalla” -julistuksen sanamuodot olivat peräisin Venäjän sotaväen rikoslaista, jota oli kovennettu 1906 edellisvuoden vallankumoustapahtumien takia.

”Haagissa vuonna 1907 solmitun kansainvälisen sopimuksen mukaan sotavankien tuomitsemista ei saanut luovuttaa yksittäisen sotilashenkilön ratkaistavaksi. Se oli aina hallituksen vastuulla. Suomi ei tietenkään ollut voinut kyseistä sopimusta allekirjoittaa, koska se ei ollut vielä tuolloin suvereeni valtio. Se ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että Mannerheimin ”ammutaan paikalla” -käsky oli kansainvälisten lakien vastainen.”

Mannerheimin asema oli sodan jälkeen kaikkea muuta kuin vankka. Valkoisten voitonparaatissa 16. toukokuuta 1918 ylipäällikön taskussa olivat kirjan mukaan ”de facto allekirjoitusta vaille valmiit potkut, joista Svinhufvud oli sopinut von der Goltzin kanssa. Suomen ja Saksan suhteiden tiivistämisen kannalta häirikkö-Mannerheim oli raivattava tieltä.”

Kenraali Rüdiger von der Goltz oli saksalaisen Itämeren-divisioonan komentaja.

”Kenraali Mannerheim ei ole kukistanut kapinaa Helsingissä, ei valloittanut tätä kaupunkia kapinallisilta, eikä hänen tänne saapumisensa tänä päivänä vuosi sitten ollut missään yhteydessä Suomen lopullisen vapauden saavuttamisen kanssa”, kirjoitti Demokraatin edeltäjässä Suomen Sosiaalidemokraatissa päätoimittaja Hannes Ryömä 16.5.1919.