Kommentti: SDP – kuin käänteinen kuningas Midas – kaikki, mihin se ryhtyy, ruostuu välittömästi?

Kuva: Jari Soini
SDP:n presidentin esivaalin avaus oli eilen Paasitornissa. Mukana paneelissa Maarit Feldt-Ranta, Tuula Haatainen ja Sirpa Paatero. Unto Hämäläinen haastattelee.

Vanha sanonta kuuluu, että toimittaja on sellainen, joka erottaa jyvät akanoista ja julkaisee akanat. Tänä kesänä tämä on tuntunut pitävän entistä enemmän paikkansa, kun on seurannut mediassa käytävää keskustelua presidentinvaaleista ja niiden asemiin ajosta.

Erityisesti tikunnokkaan on nostettu SDP ja keskustelu puolueen ehdokkaasta. Ensin ihmeteltiin puolueen suunnatonta hätää ja kiirettä löytää sopiva ehdokas. Ja kun niitä sitten löytyi – yllättäenkö? –  peräti kolme, alkoi vähättely. ”Nämä ovat joka tapauksessa statisteja”, meille kerrottiin. Ihan statisteilta kukaan kolmesta ei näyttänyt SDP:n torstaisessa paneelissa.

Tottahan se on, että SDP on käynyt keskustelua ehdokkaastaan pitkään ja hartaasti. Jopa sellaista on pohdittu, lähinnä konkareiden suulla, että puolue menisi suosiolla istuvan presidentin taakse, koska tämän kannatus on niin suurta.

Kunnioitettavien konkareiden kanta lieneekin laskettava ennemmin huumoriosastolle tai ovelaksi tavaksi savustaa ehdokkaat koloistaan. Konsti kuitenkin tepsi.

Takaisin asiaan.

Se, että osa mediaa, varsinkin Yleisradio ja iltapäivälehdet ovat kunnostautuneet SDP:n vähättelyssä ei ole uutinen. Jo Paavo Lipponen aikoinaan kutsui sitä kaunajournalismiksi. Eikä ihme. Kaikki, mitä SDP tekee, menee joidenkin medioiden mukaan metsään ja on vähintäänkin hössötystä, jollei vallan panikointia. SDP on tämän medianosan mukaan kuin käänteinen kuningas Midas: kaikki, mihin puolue koskee, ruostuu välittömästi. Ehdokaskeskustelun avoimmuuskaan ei ole tehnyt vaikutusta, vaan se on tulkittu panikoimiseksi.

Esimerkiksi SDP:n ensimmäistä presidenttiehdokaspaneelia vähäteltiin Ylellä jo ennen tilaisuutta: ei sinne ketään tule. Toisin kävi.

On ymmärrettävä SDP:n luonteesta ja historiasta jotakin, ennenkuin ryhtyy puhumaan olemattomia tai purkamaan omia kaunojaan julkisuuteen. SDP on perusluonteeltaan kansanvaltainen ja demokraattinen puolue. Ei SDP:ssä asioista päätetä pikkukabineteissa, ei ainakaan sellaisista kuin presidenttiehdokkaista. Se voi näyttää toivottoman hitaalta jahkailulta, missä ei ole päätä eikä häntää. Lopputulos kuitenkin ratkaisee. Ja se voi vielä yllättää kaikki.

Koskaan ei ole jäänyt SDP:ltä ehdokas löytymättä tai tärkeä päätös tekemättä. Onpa prosessi tuottanut kolme tasavallan presidenttiäkin peräkanaa, mikä on lyömätön Suomen ennätys.

Hidasta, jahkailevaa, pitkästyttävää veivausta sanotaan demokratiaksi.

 

”Ei ole oikein leimata työtöntä passiiviseksi, jos todellinen syy on palveluiden puute” – Järjestö: Aktiivimalli uhkaa ajaa työttömät umpikujaan

Kuva: Kari Hulkko
SOSTE Suomen sosiaali ja terveys katsoo, että hyvistä tavoitteista huolimatta työttömyysturvalain aktiivimallista uhkaa tulla pelkkä mekaaninen työttömyysturvaleikkuri.

Työttömyysturvalakia ollaan muuttamassa ottamalla käyttöön niin sanottu aktiivimalli. Aktiivimallissa työttömän etuutta leikataan 4,65 prosenttia, jos hän ei onnistu työllistymään tai pääse työllistymistä edistävään palveluun kolmen kuukauden seurantajaksolla.

Esityksen tavoite on kannustaa myös lyhytaikaiseen työllistymiseen ja ehkäistä työttömyyden pitkittymistä. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys katsoo tiedotteessan, että hyvistä tavoitteista huolimatta aktiivimallista uhkaa tulla pelkkä mekaaninen työttömyysturvaleikkuri.

Aktiivimalli asettaisi SOSTEn mukaan eri alueilla asuvat eriarvoiseen asemaan ja olisi kovakourainen esimerkiksi pitkäaikaissairaita kohtaan. Lisäksi esitys on osin ristiriidassa muun lainsäädäntövalmistelun kanssa.

Työ- ja elinkeinoministeriön valmistelussa on samaan lakiin pykälämuutoksia, jotka liittyvät aktiivisen työn haun malliin. Näissä määritelmä riittävästä aktiivisuudesta eroaa aktiivimallin kirjauksista, SOSTE huomauttaa.

– Aktiivimalliesityksessä ei ole harkintavaraa tilanteissa, joissa työpaikkoja ei löydy ja tarvittavia työllistymistä edistäviä palveluita ei ole tarjolla. Työnhakijan aktiivisen työnhaun osalta pykäliin taas esitetään harkinnanvaraa, jolloin työnhakijan voisi työllisyyspalveluiden kanssa sopia muista tavoista edistää omatoimisesti osaamista ja työnhakua. On työttömän oikeusturvan kannalta kestämätöntä, että uudistusten ehdot ovat näin epäselvät, SOSTEn pääsihteeri Vertti Kiukas kommentoi.

”Aktiivimalli kohtelee ihmisiä eriarvoisesti asuinpaikan mukaan.”

SOSTEn mukaanktiivimalliesityksessä on piirteitä, jotka johtavat alueelliseen epätasa-arvoon. Työpaikkoja ei ole yhtä paljon tarjolla kaikkialla Suomessa ja TE-toimistojen mahdollisuudet tarjota palkkatuettua työtä tai työllistymistä edistäviä palveluja vaihtelevat eri puolilla maata.

– Aktiivimalli kohtelee ihmisiä eriarvoisesti asuinpaikan mukaan. Ei ole oikeudenmukaista leimata työtöntä passiiviseksi, jos todellinen syy on palveluiden puute. Asia on todettu lausuntoyhteenvedossa, mutta sen pohjalta ei ole tehty muutoksia esitykseen. Työllisyyspalveluiden puute ei saa johtaa mekaaniseen sosiaaliturvaleikkuriin, SOSTEn Vertti Kiukas toteaa.

Myös pitkäaikaissairaiden asema uudistuksessa herättää huolta. Erityisen ongelmallinen on niiden työkyvyttömien pitkäaikaissairaiden asema, jotka eivät sairaudestaan huolimatta ole työkyvyttömyyseläkkeen piirissä ja joiden sairaspäivärahakausi on jo käytetty. Tutkimuksissa on arvioitu, että jopa kolmasosa työttömistä on tosiasiassa työkyvyttömiä.

– Aktiivisuusvaatimuksesta tulee luopua, jos hoitava lääkäri pitää aktiivimallissa edellytettyjä toimenpiteitä potilaan terveyden kannalta haitallisina. Hoitavan lääkärin b-lausunnon tulee riittää osoittamaan työkyvyn rajoitteet. Terveydenhuollon ammattilaisen suositteleman hoito-ohjelman noudattaminen tulisi myös hyväksyä aktiivisuudeksi, Reumaliiton toimitusjohtaja Maria Ekroth toteaa.

Keskustelua aiheesta

Suomelle nappasi vitossijan eläkevertailussa, Tanska ykkönen

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Suomen eläkejärjestelmä sijoittui viidenneksi tänään julkistetussa kansainvälisessä Mercer Global Pension Index -vertailussa. Suomi valittiin jo neljättä kertaa maailman luotettavimmaksi ja läpinäkyvimmäksi, mutta kokonaissijoitus laski yhden sijan.

Melbourne Mercer Global Pension Index on vuosittain koottava kansainvälinen eläkejärjestelmien vertailu, joka toteutettiin tänä vuonna yhdeksättä kertaa. Vertailuun osallistui 30 maata.

Tanskan eläkejärjestelmä todettiin maailman parhaaksi jo kuudennen kerran peräkkäin. Lähes samaan pistemäärään ylsi Hollanti, kolmanneksi sijoittui Australia.

Suomen sijoitus laski yhden sijan viidenneksi, kun ensimmäistä kertaa vertailuun osallistunut Norja kiilasi edelle. Ruotsi jäi Suomen taakse toistamiseen, mutta erot Pohjoismaisen kolmikon välillä ovat pieniä.

Eläkeuudistus nosti Suomen järjestelmän kestävyyttä vuoden 2016 vertailussa. Pisteitä tämän vuoden vertailussa laskivat maan heikot talousnäkymät, lisääntynyt julkinen velka ja suomalaisten alhainen säästämisinto.

– Global Pension Index on kiinnostava vertailu, koska se huomioi samaan aikaan eläketurvan tason, rahoituksen kestävyyden ja hallinnon hyvyyden. Pohjoismaat pärjäävät hyvin, koska ne keräävät korkeita pisteitä kaikilla osa-alueilla, kertoo johtaja Mikko Kautto Eläketurvakeskuksesta.

Suomea kehotetaan nostamaan minimieläketurvaa, parantamaan ikääntyvien työllisyysastetta ja lisäämään eläkevarojen rahastointia. Myös puolisoiden eläkeoikeuden jakaminen parantaisi Suomen pisteitä.

– Suomen pisteitä on vaikea nostaa. Kun valtio on velkaantunut, ei ole helppoa parantaa vähimmäiseläketurvaa merkittävästi. Ei myöskään ole realistista lisätä rahastointia tilanteessa, jossa halutaan pitää eläkemaksut vakaana, kertoo Kautto.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Björn Wahlroos iskee jälleen: ”Uusi perustuslaki on osoittautunut monella tavalla epäonnistuneeksi”

Kuva: lehtikuva / anni reenpää

Talousvaikuttaja Björn Wahlroosin mielestä perustuslakivaliokunnan työskentelytapaa tulisi kehittää muodollisemmaksi ja enemmän oikeudenkäyntiä muistuttavaksi. Wahlroosin mielestä valiokunnalle pitäisi ainakin merkittävimmissä asioissa esittää kaksi kilpailevaa kantaa, joiden tueksi esitetyt argumentit olisivat julkisia.

Hän esittää tuoreessa Hiljainen vallankumous -pamfletissaan myös, että perustuslakivaliokunnan omaa valmistelua tulisi vahvistaa siten, että se olisi vähemmän riippuvainen ulkopuolisten asiantuntijoiden käytöstä.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on viime vuosina ollut näkyvästi esillä muun muassa sote-uudistuksen yhteydessä, kun uudistuksen eteneminen on tyssännyt useampaan otteeseen perustuslakikysymyksiin.

Wahlroos sanoo pamfletissa, että uusi perustuslaki on merkittävästi heikentänyt presidentin ja maan hallituksen asemaa suhteessa lakia säätävään ja tuomitsevaan valtaan. Hän arvioi, että muuttunut vallanjako näyttää muodostuneen uuden perustuslain tärkeimmäksi seuraukseksi.

Wahlroos on aiemminkin rusikoinut kovin sanoin nykyperustuslakia.

– On sääli, että Euroopan nuorimpiin kuuluva valtio Suomi vuonna 1999 katkaisi perustuslaillisen perinteensä päättämällä kumota hyvin toimivan 80-vuotiaan hallitusmuotonsa. Erityisen ikäväksi tämän päätöksen tekee se, että korvaava konstituutio, uusi perustuslakimme, on osoittautunut monella tavalla epäonnistuneeksi, Wahlroos kirjoittaa pamfletissa.

Presidentin valtaoikeuksien vahvistamista olisi syytä vakavasti harkita.

Wahlroos esittää Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan Hiljainen vallankumous -pamfletissa kymmenen perustuslain kehitysehdotusta, jotka liittyvät peruslakivaliokunnan kokoonpanoon, työskentelytapaan ja valmisteluorganisaatioon.

Wahlroos ehdottaa myös perustuslain tuomioistuinperusteista jälkivalvontaa. Lakien, muiden määräysten ja viranomaispäätösten perustuslaillisuuden arviointi pitäisi antaa erilliselle perustuslakituomioistuimelle tai korkeimmalle oikeudelle. Jos oikeus ottaisi asian käsiteltäväkseen, sillä olisi mahdollisuus todeta laki tai määräys jälkikäteen perustuslain vastaiseksi ja siten mitättömäksi.

Pamfletissa Wahlroos tarjoilee ehdotuksia isolla pensselillä, sillä hän esittää myös eduskuntavaalijärjestelmän muuttamista siten, että se suosisi vaalit voittaneita suurempia puolueita.

Wahlroosin mielestä myös presidentin valtaoikeuksien vahvistamista olisi syytä vakavasti harkita.

– Kyseeseen tulee ensisijaisesti presidentin johtavan aseman palauttaminen ulkopolitiikassa, Wahlroos kirjoittaa.

STT–OLLI KUIVANIEMI

Touko Aalto: ”Minun on aika katsoa peiliin”

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kommentoi puolueensa laskevaa kannatusta huomauttamalla, että vihreiden kannatus on yhä huippulukemissa.

Aalto kertoo Facebookissa tavanneensa aamujunassa iäkkään pariskunnan.

”Tahdon välittää heidän viisaat sanansa teille. Ne toimivat myös vastauksena kaikille, jotka odottavat kommentteja Helsingin Sanomien tuoreisiin kannatuslukemiin.”

”Kun kysyin, mikä heidän mielestään olisi se isoin kasvun ja kehityksen paikka yhteiskunnassamme, vastaus tuli suoraan: Vaikeat päätökset sysätään liikaa aina jonkun muun hoidettavaksi ja vastuu jätetään sille jollekin muulle.”

”Tämä heijastuu myös suomalaiseen keskustelukulttuuriin. On vaikeaa esittää visiota ja kantaa vastuuta. Paljon helpompaa on hyökätä joitakin vastaan ja yrittää nostaa itsensä ylemmäs painamalla muita alas. Suomen tunnetuin päättäjä ja syntipukki on aina se joku muu. Jonkun muun pitäisi tehdä sitä ja tätä ja aina ikävät asiat ovat jonkun muun vika. Tämä joku muu on myös hyvin tuttu monien meistä arjessa.”

Aalto kirjoittaakin, että monella meistä on aika katsoa peiliin, myös hänellä, ja kysyä itseltään, mitä juuri minä voin tehdä ja mitä minun pitää tehdä.

”Sen sijaan, että kaikki juoksevat kulloisenkin kohun tai keskusteluavauksen perässä, olennaista on miettiä yhteiskuntaa kokonaisuutena ja pitää mielessä pidempi aikaväli. Jos oma pelistrategia on vain hyökätä toisia vastaan sen sijaan, että rakentaa omaa pitkän aikavälin kestävää kokonaisratkaisua, yhteiskunnallinen keskustelu on tempoilevaa teatteria. Se syö uskoa päättäjien kykyyn tehdä päätöksiä ja toteuttaa ne.”

Paavo Arhinmäki: ”Vähään aikaan kovin uutisotsikko”

Kuva: Kari Hulkko

Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki nimeää Facebookissa ”vähään aikaa kovimman uutisotsikon”.

Kansanedustaja viittaa Ilta-Sanomissa julkaistuun uutiseen, jonka mukaan ”Arhinmäen kanssa Moskovan MM-kisoissa protestoinut ruotsalaishyppääjä on raskaana”.

Kuvakaappaus Ilta-Sanomien verkkosivuilta.

Lehti kirjoittaa, kuinka yleisurheilun maailnamestaruuskilpailut Moskovassa Venäjällä elokuussa 2013 muistetaan tuolloin kulttuuri- ja urheiluministerinä toimineen Arhinmäen näyttävästä tempauksesta seksuaalisen tasa-arvon puolesta. Arhinmäki heilutti stadionilla sateenkaarilippua.

Aiemmin korkeushyppääjää Emma Green oli kohahduttanut lakkaamalla kyntensä sateenkaarivärein.

Arhinmäki kirjoittaa, ettei hän tunne Greeniä, eivätkä he hänen käsittääksensä mukaan ole koskaan tavanneet.

”Onnea joka tapauksessa Emma Greenille. Iloinen asia.”

Uutista kommentoi Twitterin puolella myös vihreiden Ville Niinistö.

Keskustelua aiheesta