Politiikka

Kommentti: SDP – kuin käänteinen kuningas Midas – kaikki, mihin se ryhtyy, ruostuu välittömästi?

Jari Soini
SDP:n presidentin esivaalin avaus oli eilen Paasitornissa. Mukana paneelissa Maarit Feldt-Ranta, Tuula Haatainen ja Sirpa Paatero. Unto Hämäläinen haastattelee.
Jari Soini
SDP:n presidentin esivaalin avaus oli eilen Paasitornissa. Mukana paneelissa Maarit Feldt-Ranta, Tuula Haatainen ja Sirpa Paatero. Unto Hämäläinen haastattelee.
Jari Soini
SDP:n presidentin esivaalin avaus oli eilen Paasitornissa. Mukana paneelissa Maarit Feldt-Ranta, Tuula Haatainen ja Sirpa Paatero. Unto Hämäläinen haastattelee.

Vanha sanonta kuuluu, että toimittaja on sellainen, joka erottaa jyvät akanoista ja julkaisee akanat. Tänä kesänä tämä on tuntunut pitävän entistä enemmän paikkansa, kun on seurannut mediassa käytävää keskustelua presidentinvaaleista ja niiden asemiin ajosta.

Erityisesti tikunnokkaan on nostettu SDP ja keskustelu puolueen ehdokkaasta. Ensin ihmeteltiin puolueen suunnatonta hätää ja kiirettä löytää sopiva ehdokas. Ja kun niitä sitten löytyi – yllättäenkö? –  peräti kolme, alkoi vähättely. ”Nämä ovat joka tapauksessa statisteja”, meille kerrottiin. Ihan statisteilta kukaan kolmesta ei näyttänyt SDP:n torstaisessa paneelissa.

Tottahan se on, että SDP on käynyt keskustelua ehdokkaastaan pitkään ja hartaasti. Jopa sellaista on pohdittu, lähinnä konkareiden suulla, että puolue menisi suosiolla istuvan presidentin taakse, koska tämän kannatus on niin suurta.

Kunnioitettavien konkareiden kanta lieneekin laskettava ennemmin huumoriosastolle tai ovelaksi tavaksi savustaa ehdokkaat koloistaan. Konsti kuitenkin tepsi.

Takaisin asiaan.

Se, että osa mediaa, varsinkin Yleisradio ja iltapäivälehdet ovat kunnostautuneet SDP:n vähättelyssä ei ole uutinen. Jo Paavo Lipponen aikoinaan kutsui sitä kaunajournalismiksi. Eikä ihme. Kaikki, mitä SDP tekee, menee joidenkin medioiden mukaan metsään ja on vähintäänkin hössötystä, jollei vallan panikointia. SDP on tämän medianosan mukaan kuin käänteinen kuningas Midas: kaikki, mihin puolue koskee, ruostuu välittömästi. Ehdokaskeskustelun avoimmuuskaan ei ole tehnyt vaikutusta, vaan se on tulkittu panikoimiseksi.

Esimerkiksi SDP:n ensimmäistä presidenttiehdokaspaneelia vähäteltiin Ylellä jo ennen tilaisuutta: ei sinne ketään tule. Toisin kävi.

On ymmärrettävä SDP:n luonteesta ja historiasta jotakin, ennenkuin ryhtyy puhumaan olemattomia tai purkamaan omia kaunojaan julkisuuteen. SDP on perusluonteeltaan kansanvaltainen ja demokraattinen puolue. Ei SDP:ssä asioista päätetä pikkukabineteissa, ei ainakaan sellaisista kuin presidenttiehdokkaista. Se voi näyttää toivottoman hitaalta jahkailulta, missä ei ole päätä eikä häntää. Lopputulos kuitenkin ratkaisee. Ja se voi vielä yllättää kaikki.

Koskaan ei ole jäänyt SDP:ltä ehdokas löytymättä tai tärkeä päätös tekemättä. Onpa prosessi tuottanut kolme tasavallan presidenttiäkin peräkanaa, mikä on lyömätön Suomen ennätys.

Hidasta, jahkailevaa, pitkästyttävää veivausta sanotaan demokratiaksi.

 

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat