Turva – Hymy
Tyomies

Kommentti: Selviääkö poliisi tehtävistään? – Alkoholilaki uhkaa kaataa lainvalvojan syliin 10–15 miljoonan euron ongelmat

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN
Vahvaa 5,5 prosenttista lonkeroa myydään ehkä ensi vuonna kaupoissa.

Mikäli hallituksen ajama alkoholilaki astuu suunnitellusti voimaan ensi vuoden alusta, uhkaa poliisien syliin kaatua 10-15 miljoonan euron suuruinen ongelma. Miksi?

Hallituksen budjettiesityksessä kerrotaan, että poliisien resursseja lisätään ensi vuonna 44 miljoonalla eurolla. Lisäksi suojelupoliisi saa 6 miljoonaa euroa. Lisäyksiä perustellaan kiristyneellä turvallisuustilanteella. Niitä tarvitaan kipeästi etenkin terrorismin torjuntaan, kalustehankintoihin sekä hybridi- ja kyberturvallisuuteen.

Lisäykset ovat varmasti kaikkien mielestä tervetulleita. Ne eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että poliisi saisi kentälle aikaisempaa enempää yksikköjä. Resurssien lisäämisellä turvataan ainoastaan se, että nykyinen 7200 poliisin määrä voidaan ylläpitää. Ilman lisämiljoonia poliisien määrä vähenisi.

Tällä hetkellä Suomessa lähes kaikki käytössä olevat poliisit on jo osoitettu tehtäviin. Vararesursseja poliiseilla ei liiemmin ole. Sisäministeri Paula Risikko (kok.) totesi torstaina eduskunnan täysistunnossa, että viimeisimmän tiedon mukaan poliiseja on tällä hetkellä työttömänä 17. Mikäli poliisien määrää haluttaisiin tästä nostaa pitäisi poliisien koulutuspaikkoja lisätä. Veisi vähintään 3-4 vuotta, ennen kuin uudet partiot saataisiin kentälle.

Herää kysymys, miten poliisi tulee selviämään tehtävistään.

Poliisien voimavarojen kannalta hallitus tuntuu alkoholilailla sahaavan omaa oksaansa. Sisäministeriön poliisiosaston lausunnon mukaan uusi alkoholilaki tulee nostamaan poliisien tarvetta 170 henkilötyövuodella, alkaen ensi vuodesta. Olettaen, että laki menee läpi. Tämän myös hallitus toteaa alkoholilakiesityksessään.

Sisäinen turvallisuus ja terrorismin torjunta vievät poliisitoimen aikaa ja rahaa myös tulevina vuosina. Samaan aikaan alkoholilain uudistuksen myötä on odotettavissa, että ensi vuodesta alkaen muun muassa kotiväkivaltaan ja häiriökäyttäytymiseen menee huomattavasti enemmän poliisien työtunteja. Kuitenkaan, hallituksen budjettiesityksessä ei ole varattu esimerkiksi poliisin hälytystoimintaan yhtään enempää henkilötyövuosia kuin vuoden 2017 arviossa ja 2016 toteutuneessa budjetissa.

Herää kysymys, miten poliisi tulee selviämään tehtävistään.

Risikon erikoisavustaja totesi, että ministerin kanta lienee sama kuin jo lakiesityksessä kerrottu. Alkoholilain uudistus tulee vaatimaan 170 henkilötyövuotta lisää. Piste. Tämän Risikko myös tunnusti eilen eduskunnan täysistunnossa. Miten asia ratkaistaan? Tätä hän ei kommentoinut.

 

Kommentti: Äänestä Väyrystä – annat äkkilähdön Sipilälle

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Äänestä tätä miestä. Hän ei tule valituksi, mutta pääministeri Juha Sipilä saattaa hyvinkin lähteä.

Suomen Keskusta on merkillinen ilmiö eurooppalaisessa puoluekentässä. Vastaavaa ei löydy mistään muusta maasta. Santeri Alkion perustama puolue on Suomessa tähän saakka voinut paksusti. Samaan aikaan muun maailman talonpoikaislähtöiset puolueet ovat kuihtuneet yksi toisensa jälkeen pois. Mutta ei keskusta. Suomesta. Ei vaikka sitä on povattu lukemattomia kertoja auringonlaskun puolueeksi.

Mutta nyt näyttää pahalta. Ainakin yksi erittäin vahva keskustalainen perinne on pahasti tärvääntymässä. Ja sen perinteen tärveleminen on pahinta, mitä Juha Sipilä ja Matti Vanhanen voivat tällä hetkellä ja pitkälle tulevaisuuteen kuvitella.

Keskustalaiset johtajat ovat voineet luottaa kuin vuoreen puolueensa kenttäväkeen. Myös vaikeina aikoina. Jos herrat ovat kentän mielestä jotakin väärin tehneetkin, on kenttä seisonut vakaasti heidän takanaan. Herrat on kyllä haukuttu pahanpäiväisesti, mutta sen jälkeen heidän tukenaan on seisottu. Aina.

Yhtäkkiä presidentinvaaleja vetävät Juha Sipilä ja Matti Vanhanen ovat kuitenkin saaneet huomata, ettei kenttä olekaan heidän ratkaisunsa takana. Kenttä ei millään halua Vanhasta presidentiksi. Ja siihen on Vanhasen ja Sipilän tyytyminen, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

On nimittäin ilmaantunut kaksi muutakin ehdokasta, jotka kumpikin saavat enemmän kannatusta kuin keskustan oma ehdokas Matti Vanhanen. Istuva presidentti Sauli Niinistö ja neljättä kertaa presidentiksi pyrkivä Paavo Väyrynen pesevät Vanhasen mennen tullen ja palatessa.

Jos Väyrynen, niin kuin nyt näyttää, pyyhkäisee kannatuksessa reippaasti Matti Vanhasen ohi, on kepun johdolla todella vaikea paikka. Synkkää suorastaan.

Mikä se sellainen ehdokas on, joka ei tuon parempaan tulokseen kykene? Meriiteiltään aivan ylivoimainen Matti Vanhanen menee ja häviää hiipuvalle hiilelle Paavo Väyryselle? Ei sellaista olisi saanut sattua, ei mistään hinnasta.

Näitä kysymyksiä kepun kenttä tulee johdolleen esittämään. Siksi puheenjohtaja Sipilä ripustikin kohtalonsa presidentinvaalien tulokseen.

Oletteko muuten sitä mieltä, että Sipilä on kautta aikain huonoin pääministeri? Jos olette, äänestäkää näissä vaaleissa Väyrystä. Siten annatte Sipilälle äkkilähdön.

Itse kun en ole pelimiehiä, äänestän Tuula Haataista (6).

 

Kommentti: Turha itkeä, presidentti Niinistö – maito kaatui jo

Kuva: Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Presidenttiehdokkaiden keskusteluissa on noussut esiin paljon kritiikkiä herättänyt työttömyysturvan aktiivimalli. Mallia on haukuttu ja puolustettu, mutta ketkä ehdokkaista ovat oikeasti voineet vaikuttaa lakiin?

Ainakin ne ehdokkaat, jotka ovat kansanedustajia. He ovat voineet äänestää puolesta tai vastaan. Presidentin virkaan pyrkivistä ehdokkaista kolme kansanedustajaa äänestivät vastaan, koska he edustavat oppositiota. Yksi, Matti Vanhanen, äänesti hallituspuolueen edustajana puolesta. Loput ehdokkaista ovat europarlamentaarikkoja, eivätkä he ole voineet vaikuttaa lakiin.

Laki hyväksyttiin hallituspuolueiden äänin  103–90 ja se astui voimaan 1.1.2018.

Sitten on yksi ehdokas, joka on oikein nimikirjoituksellaan vahvistanut lain. Hän on tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Olisiko hän voinut vaikuttaa lakiin? Vastaus kuuluu, että olisi. Hyvinkin paljon. Jopa niin, että koko hallituksen lakiesitys olisi rauennut.

Tämähän kaipaa perusteluja. Niitä tulee tässä:

Maallamme on perustuslaki. Sen 6. luvun 77. pykälä kuuluu näin:

Lain vahvistaminen

Eduskunnan hyväksymä laki on esiteltävä tasavallan presidentin vahvistettavaksi. Presidentin on päätettävä lain vahvistamisesta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun laki on toimitettu vahvistettavaksi. Presidentti voi hankkia laista lausunnon korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Jollei presidentti vahvista lakia, se palautuu eduskunnan käsiteltäväksi. Jos eduskunta hyväksyy lain uudelleen asiasisällöltään muuttamattomana, se tulee voimaan ilman vahvistusta. Lain katsotaan rauenneen, jos eduskunta ei ole sitä uudestaan hyväksynyt.

Suomeksi tämä tarkoittaa, että Niinistöllä olisi ollut mahdollisuus pelata kolme kuukautta aikaa ja viivyttää lain voimaantuloa. Aivan varmasti sinä aikana olisi noussut myrsky, joka nousi nyt – lain hyväksymisen jälkeen.

Epäilen vahvasti, ettei eduskunta olisi kertakaikkiaan uskaltanut hyväksyä lakia. Muutenkin epäsuositun Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kansanedustajat pelkäävät jo tarpeeksi jakarandatuolinsa puolesta.

Miksi Niinistö sitten allekirjoitti lain oitis, kun se tuli hänen pöydälleen? Siksi, että hän halusi. Hän halusi sen voimaan pikaisesti. Siinä eivät jälkiselittelyt auta.

Niinistö sanoi hiljattain Oulussa Ylen ja Kalevan vaalitentissä, että kaikilla työttömillä tulee olla mahdollisuus täyttää aktiivisuusvelvoitteet. Jos näin on, hän hyväksyy mallin.

Kommentissa on pahasti astian makua. Turha enää itkeä, Niinistö. Maito on jo kaatunut.

Kommentti: Haatainen on luonut agendaa, muut peesaavat

Jos eri ehdokkaiden presidentinvaaleissa esiinnostamat teemat ja asiat näkyisivät enemmän ehdokkaiden suosituimmuutta mittaavissa gallupeissa, SDP:n ehdokas Tuula Haatainen olisi korkealla.

Haatainen on jo tässä vaiheiseessa tehnyt hyvää kampanjaa. Nils Torvalds alkuun herätteli omalla tyylillään Nato-keskustelua, mutta tämän jälkeen monia keskeisiä vaaliteemoja on nostanut esiin juuri Haatainen. Väyrysestäkään ei ole ollut keskustelun herättäjäksi, siihen eivät itsetilatut gallupit auta.

Haataisen teemat näkyivät myös tasavallan presidentin Sauli Niinistön uudenvuodenpuheessa, jota voi hyvällä syyllä juuri sen takia luonnehtia myös läpeensä poliittiseksi puheeksi. Tähän kiinnitettiin yllättävän vähän huomiota, kun Niinistön puhetta analysoitiin julkisuudessa.

Haatainen reagoi itsekin Niinistön puheeseen – kenties tyylilleen ominaisesti – melko hillitysti, eikä nostanut asiaa sen enempää tikun nokkaan.

– Niinistö piti hyvän, tasapainoisen puheen. Siinä oli paljon niitä aineksia, joita itse olen korostanut: nuorten käsitykset, eriarvoistumiskehitys, ilmastonmuutos ja väestönkasvu. Keskeiset kansainväliset kysymykset olivat mukana. Hyvä asia oli, että yhdessä tekeminen ja yhteisyys nousivat esiin kokoavina teemoina, Haatainen tyytyi toteamaan Kalevassa.

Ärhäkkäämmällä retoriikalla varustettu ehdokas olisi voinut herätellä keskustelua jonkinlaisesta plagiaatista.

Nyt puhuttaa aktiivimalli.

Haatainen on nostanut esiin myös sote-keskustelua ja viimeisimpänä hän on haastanut Niinistöä työttömiä kyykyttävästä aktiivimallista. Niinistö joutui tentissä vastaamaan kysymykseen, heikentääkö aktiivimalli työttömän asemaa.

– Vastaan, onko aktiivimalli työttömän edun kannalta heikentävä asia. Jos työttömänä oleva täyttää aktiivivelvoitteet, ei heikennä, arvojohtaja pyöritteli.

Vihreiden Pekka Haavisto, joka on myös saanut omaan kampanjaansa kosolti virikkeitä ja peesattavaa Haataiselta, tarttui tänään aiheeseen. Hän ilmoitti Twitterissä, että jos aktiivimalli olisi tullut hänelle presidenttinä allekirjoitettavaksi, hän olisi pyytänyt vielä juridista arviota sen laillisuudesta.

Kilpailevat puolueet syyttävät SDP:tä mielellään auringonlaskun puolueeksi. Siihen nähden onkin ristiriitaista, että puolue on niin oppositiopolitiikassaan kuin nyt presidentinvaaleissa pystynyt nostamaan niin ulko- kuin sisäpolitiikan tärkeitä teemoja esiin ja luomaan keskustelun agendan.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: ”Ay-liike ei ole lainkaan kiinnostunut työttömistä” – parjattu aktiivimalli kerää kehut kokoomuksen ”risusavotta”-Koskelta

Talvisessa metsässä riittää tekemistä – vaan tuskin ratkaisua työttömyysongelmaan.

Politiikkaa tehdään termeillä. Sana on valtaa.

Mallista on moneksi. Se mikä toiselle symboloi raippaa ja kyykytystä, on toiselle aktiviointia ja välittämistä.

Onko Suomen työttömät hemmoteltu pilalle?

Näin kysyi Iltalehden politiikan ja talouden toimittaja Mika Koskinen Näkökulma-kommenttinsa otsikossa 28.12.

Kirjoittajan mukaan Suomessa on jo pitkään eletty sellaisessa henkisessä ilmastossa, että ihmisillä on pelkästään oikeuksia ja etuuksia, mutta ei velvollisuuksia.

– Sitä sovelletaan mielellään myös työttömiin ja se näkyy nyt räikeästi keskustelussa aktiivimallista, Koskinen kirjoitti.

Tästä ei ole kovin pitkä matka sisäänrakennettuun ajatukseen, jonka mukaan työttömät pääsevät liian helpolla. Otsikon kysymys muuttuu tekstissä – ja lukijan päässä – totuudeksi. Niin toimii ihmisen mieli.

Kelataan hieman takaisin.

Syksyllä 2016 kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski esitti Ylen A-studion keskustelussa työvoimapoliittisen vision. Hän patisteli nuoria työttömiä metsänhoitotöihin.

– Riittää, kun istuu autoon tai junaan ja katselee metsään, niin siellä on aika paljon tekemätöntä työtä, hän sanoi.

Tänään edustaja Koski ottaa Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa kantaa keskusteluun aktiivimallista.

Kosken mukaan malli ei ole täydellinen, mutta on askel oikeaan suuntaan, ”toiminnallisen vastuun palauttamiseksi ihmiselle itselleen”.

– Paljon vaikeampaa on perustella, miksi jonkun toisen olisi otettava se vastuulleen, hän kirjoittaa.

Keskustelua mallista Koski kommentoi näin:

– Ainakin oma käsitykseni siitä, ettei ay-liike ole lainkaan kiinnostunut työttömistä, saa näin vahvistusta.

Kun kansanedustaja Lauri Ihalainen (sd.) kuunteli tv-studiossa Kosken ”Metsässä riittää työtä” -vinkkiä työttömille, kaiken nähnyt ex-työministeri ei voinut olla lohkaisematta.

– Ai risusavotta? Ihalainen huokaisi.

Jo puoli vuotta omakohtaista työttömyyttä saisi monen tylyn kommentoijan toisiin ajatuksiin.

Ay-liikettä arvostellaan työttömien unohtamisesta. Samaan aikaan se saa kritiikkiä siitä, että se on reagoinut liian vahvasti malliin, jonka nimenomaan työttömät kokevat epäoikeudenmukaiseksi ja työnhakijoita nöyryyttäväksi.

Paljon faktaa tuntuu unohtuvan, kun puhutaan aktiivimallin puolesta.

Siitä puhutaan ikään kuin turvaa leikkaava lain uudistus keksisi ruudin uudestaan, suorastaan herättää Suomen sadattuhanneet työttömät horroksesta. Ikään kuin ryhdikäs Sipilän hallitus lopettaa hemmottelusta nauttimisen ja loikoilun kortistossa. Jo oli aikakin!

Jos hyväksymme ajatuksen, että ”aktiivinen” työttömänä olo alkoi 1.1.2018 – kuten hallitus sääti ja eduskunnassa läpi ajoi – se syöttää valtavirtaan vahvan epäilyn, että tätä ennen työttömät keplottelivat laiskoina kortistossa.

”Työtä kartellen”, kuten moni yleisönosastokirjoittaja tietää.

Puoli vuotta omakohtaista työttömyyttä saisi monen kommentoijan toisiin ajatuksiin. Ei se niin auvoista ole.

Jo nyt työttömyysaikana on velvollisuus hakea aktiivisesti työtä. Työttömän pitää ottaa vastaan työpaikka tai koulutuspaikka, jota hänelle tarjotaan. Jos siitä kieltäytyy ilman syytä, saattaa menettää etuuden.

Toki on faktaa sekin, että isoon joukkoon mahtuu aina myös potentiaalisia hyväksikäyttäjiä, varmaan jokunen lusmukin. Tämä pätee ihmisten isoissa porukoissa. Ja pätee myös meihin työpaikkansa säilyttäneisiin.

Pari pointtia lopuksi:

  1. Kuka tahansa voi joutua nykyään työttömäksi. Myös sinä.
  2. Työttömän todellisuudesta ei tiedä kukaan muuu kuin itse työttömyyden paineen kokenut.

Nimimerkki: Kokemusta on

 

* Tilastokeskuksen mukaan työttömyysaste oli lokakuussa 2017 7,3 prosenttia. Työttömiä oli yhteensä 197 000, mikä oli 20 000 vähemmän kuin vastaavaan aikaan viime vuonna. Työ- ja elinkeinoministeriö kertoi omassa katsauksessaan, että työttömien työnhakijoita oli lokakuun lopussa 272 500. Te-toimistoissa avoinna olevien työpaikkojen määrä on viime kuukausina kasvanut. Niitä oli lokakuussa yhteensä 89 500.

Aihekuva vaihdettu klo 13.14.

Kommentti: Vakaa nero ja iso nappi

Kuva: Lehtikuva

Lainaukset Michael Wolffin Trump-kirjasta Fire and Fury ovat kylmäävää luettavaa. Donald Trumpin lähipiiri on syystä tai toisesta avautunut Wolffille ja lähes kilpaa haukkunut Trumpia ja kuvaillut häntä lapseksi.

Monet asiantuntijat ovat pitäneet Wolffin kirjaa suurelta osin luotettavana. Kirjan todistusvoimaa vahvistaa esimerkiksi parin viikon takainen hiekkalaatikkouho Trumpin ja Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin välillä siitä, kummalla on parempi ydinasenappi. Onneksi Trump on jo puolustautunut hänen mielenterveydestään esitettyjä epäilyjä vastaan julistamalla olevansa ”vakaa nero”.

Fire and Fury -paljastuskirja avaa mielenkiintoisen näkemyksen populismiin ja sen voimaan. Kirja väittää, että sen enempää Trump kuin hänen lähipiirinsäkään ei uskonut voittoon presidentinvaaleissa. Tavoitteena oli vain pumpata lisää rahallista arvoa Trumpin pr-imagoon.

Wolffin kirjan vaikutuksia Trumpin asemaan presidenttinä on vielä vaikea arvioida, mutta Yhdysvaltain äärioikeiston rivejä se on jo rikkonut. Trumpin takapiruna jonkin aikaa toiminut ja äärioikeiston ykkösmedia Breitbart Newsin johtaja Stephen Bannon kritisoi Trumpia Wolffin kirjassa. Bannon sai Trumpin vihat päälleen, ja nyt hän on menettänyt toimintansa rahoittajia. Bannon joutui lopulta jättämään myös Breitbartin.

Päivitetty tieto Bannonin lähdöstä Breitbartista.