tuntematonsotilas
kaisaniemi
Juhannustupla

Kommentti: Soini ei taputtanut, hallituskumppanit eivät onnitelleet – PS:n jatko hallituksessa vaakalaudalla

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari
Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtajaksi valittu kansanedustaja Laura Huhtasaari piti kokouspaikalla voimakkaan EU-kriittisen puheenvuoron.

Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho valittiin äänivyöryllä perussuomalaisten johtajaksi suoraan ensimmäisellä kierroksella. Halla-ahon voittoa ei uhannut edes kokouspaikan vaikeatoiminen äänestyskone ja ne 155 ääntä, jotka puheenjohtajavaalissa koneen takia hylättiin.

Kun voitto julistettiin, Halla-ahon kasvoilla ei näkynyt reaktiota. Sen sijaan väistyvä puheenjohtaja Timo Soini reagoi, koska jätti reagoimatta. Tv-kuvien perusteella Soini ei Halla-ahon voitolle taputtanut.

Kokouspaikalla pantiin merkille, etteivät perussuomalaisten hallituskumppanit onnitelleet Halla-ahoa. Sekä pääministeri Juha Sipilä, joka havaitsi puheenjohtajavalinnassa puolueensa keskustan arvoihin liittyviä haasteita, että valtionvarainministeri Petteri Orpo (kok.), joka piti hallituskriisiä mahdollisena, jättivät julkiset onnittelut väliin.

Jos opposition pienpuolueet antavat maljan mennä ohitseen, Suomessa pidetään pian eduskuntavaalit.

Sipilä kuitenkin onnitteli Halla-ahoa samalla, kun soitti hänelle ensi maanantaille sovitusta hallituspuolueiden kokoontumisesta.

Jos Halla-ahon valinta oli hallituskumppaneille järkytys, ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi oikeistopopulistisella oppositiopuheella niin ikään suoraan ensimmäisellä kierroksella valittu kansanedustaja Laura Huhtasaari viimeisteli vaikutelman. Näin valintojen jälkeen on vaikea nähdä perussuomalaisille jatkoa Sipilän hallituksessa.

Sen onko Sipilän hallituksella tulevaisuutta ilman perussuomalaisia, ratkaisevat Anna-Maja Henrikssonin johtama RKP ja Sari Essayahin johtama KD.

Jos opposition pienpuolueet antavat maljan mennä ohitseen, Suomessa pidetään pian eduskuntavaalit.

Kommentti: SDP:n trio nostaa presidentinvaalien profiilia – myös Sauli Niinistö on uskallettava haastaa

Kuva: Kuvakaappaus MTV:n Huomenta Suomesta
SDP:n kolme presidenttiehdokasta olivat tänä aamuna MTV-kanavan Huomenta Suomen Nina Rahkolan yhteishaastattelussa. Oikealta: Sirpa Paatero, Tuula Haatainen ja Maarit Feldt-Ranta.

SDP:n presidenttiehdokaskisaan ilmoittautuneet kolme kansanedustajaa jatkoi tänään MTV:n Huomenta Suomen yhteishaastattelussa siitä, mihin he eilen Ylen Aamu-tv:ssä jäivät.

Kansanedustaja Tuula Haatainen totesi maanantaina Ylellä, että tämä aika huutaa sitä, että sosialidemokraattisia arvoja on keskustelussa mukana.

Hän, Maarit Feldt-Ranta ja Sirpa Paatero tekevät parhaansa, että näin myös käy. Tänään Maikkarin haastattelussa oli aistittavissa sd-trion terävöitynyt ote ja kuultiin myös uusia avauksia.

MTV:llä hyvässä iskussa ollut kolmikko haastoi myös istuvaa presidenttiä, toiselle kaudelle pyrkivää Sauli Niinistöä. Etenkin arvoista ja kansainvälisyydestä.

Jotain kertoo, että keskustelun kuluessa heidän huuliltaan tuli enemmän kuin kerran Niinistön edeltäjän, presidentti Tarja Halosen nimi esikuvana ja vaikuttajana.

– Sosialidemokraatit ovat ehkä viime vuosina puhuneet liikaa vain niistä asioista, joista olemme samaa mieltä Sauli Niinistön kanssa. Pidän tärkeänä, että nostamme esiin myös vaihtoehdon, Maarit Feldt-Ranta sanoi.

Hänen mukaansa Suomi on Niinistön aikana vetäynyt maailmalla eikä ole ollut samalla tavalla aktiivi globaali vaikuttaja kuin esimerkiksi Tarja Halosen kausilla.

– Voisin ehkä rohkeammin haastaa Sauli Niinistöä ja hänen linjaansa, Feldt-Ranta jatkoi.

Pidän tärkeänä, että nostamme esiin myös vaihtoehdon.

Tuula Haatainen puhui arvoista, köyhyydesta, eriarvoisuuden kiihtymisestä ja globaaleista kysymyksistä.

– Olisin konkreettisesti huomattavasti aktiivisempi esimerkiksi YK-järjestelmässä. Tässä vertaan nyt Tarja Haloseen, joka otti vuosituhattavoitteet, globaalit kysymykset, ympäristökysymykset, äärimmäisen köyhyyden esille, hän kommentoi.

Suomi voisi Haataisen mukaan olla kokoaan suurempi vaikuttaja tässä.

Arvoista ja esimerkistä puhui myös Sirpa Paatero, joka huomautti tuloerojen Suomessa johtavan myös maanpuolustusinnon laskuun ja tähän presidentin tulisi hänen mielestään arvojohtajana puuttua.

Suomella on vielä paikka muuttaa kehityksen suuntaa.

– Tuloeroja ei pitäisi lisätä vaan kaventaa, kansalaisten jakautumisesta huolestunut Paatero painotti.

– Presidentti on arvojohtaja, jos hän ilmoittaa itse olevansa tuloerojan kaventamisen puolesta, rasismia vastaan, meidän vahvaa yhteiskuntaa puolustamassa.

Haastamisen ei pitäisi olla majesteettirikos tasavallassa.

Jos ja kun aikoo vaaleissa pärjätä, pitää ehdokkaan uskaltaa myös haastaa kilpailijansa. Asiassa pysyen, mutta tarvittaessa tiukastikin.

Se on demokratiaa, ei majesteettirikos – ja kuuluu kansanvallan kovaan ytimeen niin kuntavaaleissa kuin presidentinvaaleissa.

On rohkaiseva lähtökohta, että Haatainen-Feldt-Ranta-Paatero -ketjusta on tähän, yhdessä ja erikseen.

Demokraattina myös Sauli Niinistö sisäistää sen, että nöyristely ja kritiikitön perässähiihtäminen eivät kuulu 2010-luvun kampanjointiin. Kuten eivät surullisen kuuluisa poikkeuslaki tai kaikkien merkittävien puolueiden asettuminen istuvan presidentin taakse. Ei Suomi sentään sodassa ole, Luojan kiitos.

Alkakoon siis reilu kilpa.

Kommentti: Missä vaiheessa sunnuntaina, Juha Sipilä? – hallituskriisin ratkaisun yksityiskohdat hämärän peitossa

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Juha Sipilän (kesk.) uuden hallituksen syntyminen, korjataan Sipilän hallituksen jatkaminen, oli prosessi, joka jättää paljon poliittisten päiväkirjojen, muistelmien ja historiakirjojen selvitettäväksi. Prosessi ei ollut kaunis. Demokratian kannalta voi tietysti nähdä hyvääkin, että poliittinen peli tulee läpinäkyväksi, mutta kansalaisten demokraattiseen osallistumiseen vaikutus lienee miinusmerkkinen.

Moni asia on yhä selvittämättä. Kuka oli keskeinen vaikuttaja Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän syntymisessä? Milloin ryhmän synty tiedettiin? Mitä kukin poliittinen toimija tai asiantuntija ajatteli hallituksen hajottamisesta tai jatkamisesta? Miten keskusta ja kokoomus taipuivat siihen, että nyt jo yhden jäsenen loikan jälkeen 19 kansanedustajalla revitään hallituksessa viisi ministerin paikkaa?

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tuli julki Kainuun Sanomissa aprikoiden, että pääministeri Juha Sipilä olisi voinut kaikesta huolimatta jättää hallituksen eronpyynnön. ”Taisin olla vähän sitäkin mieltä”, Niinistö sanoitti pehmeästi sivallustaan. Tätä valtiosääntöasiantuntijoiden kanssa rupatellut Sipilä ei siis kuitenkaan tehnyt. Hallitus jatkoi.

Oli asiantuntijoita, jotka olivat toistakin mieltä. Yleisen oikeustieteen professori Panu Minkkinen lausui STT:lle 13.6., ettei hallitusta voi enää hyvällä tahdollakaan pitää samana kuin aiemmin. Valtiotieteen professori Göran Djupsund katsoi TT:n haastattelussa, että hallituksen legitimiteetti on kyseenalainen, koska ministerit eivät edusta enää puoluetta, josta heidät valittiin hallitukseen.

Kriisikokoksen paikka.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että Sipilä sanoi eduskunnan täysistunnossa tiedonannossaan hallituksen parlamentaarisen pohjan muuttumisesta seuraavasti: ”Mutta että syntyisi uusi ryhmä ja vielä näin iso ryhmä, niin tällaista keskustelua ei ole käyty. Sellaisesta en ole kuullut mitään ennen tuota viikonloppua. Sunnuntai-iltana kuulin ensimmäisen kerran jotakin mietintää olevan, maanantaina, sen jälkeen kun päätös tehtiin, että arvoeromme on kasvanut liian suureksi, nuo vaihtoehdosta keskustelut alkoivat voimistua.”

Sipilän esikunnasta on vahvistettu STT:lle, että pääministeri keskusteli valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Mikael Hidénin ja oikeusministeriön asiantuntijoiden kanssa sunnuntaina. Hidénin mukaan Sipilän kanssa selvitettiin käytännössä vain toteutuneen kaltaista hallitusvaihtoehtoa.

– Minun tehtäväni ei ollut silloin ja ei ole nyt jälkeenpäin yrittää miettiä, mikä keskustelun tarkoitus oli. Se oli kyselyä yhden mahdollisuuden varalta, Hidén sanoi STT:lle.

Demokraatti yritti kysyä niin Hidéniltä kuin Sipilältä, mihin aikaan sunnuntaina keskustelut käytiin. Ei vastausta. Jos Sipilä kuuli sunnuntai-iltana ”jotain mietintää isosta ja vielä näin isosta ryhmästä”, hänen on täytynyt tarttua oljenkorteen nopeasti ja suurella tarmolla.

Tänään tämä oljenkorsi on sen varassa, ettei Jussi Halla-aho onnistu puhumaan Kike Elomaan lisäksi juuri muita sinisiä takaisin perussuomalaisiin. Jos onnistuu, Suomi 100 -vuosi jatkuu entistä levottomampana.

Jos voi arvata, Sinisen tulevaisuuden juhannuslomille lähtö saattaa myöhästyä jonkin verran. Se on kriisikokouksen paikka, rivit on saatava suoriksi. RKP:n ja KD:n kansanedustajat sen sijaan ovat jo junassa kohti pohjoista.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Halla-ahon värväysoperaatio voi sittenkin tuhota Sipilän hallituksen

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Perussuomalaiset puolueen jättänyt ja siihen palaava kansanedustaja Ritva Elomaa, perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja puolueen varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari perussuomalaisten eduskuntaryhmän tiedotustilaisuudessa eduskunnassa 22. kesäkuuta 2017.

Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho on kylmähermoinen taktikko. Välittömästi 20 kansanedustajan irrottua emopuolueestaan, Halla-aho alkoi lähettää kirjeitä.

Ei hän suinkaan lähettänyt niitä kaikille, vain niille, jotka koki olevan itseään lähellä ja jotka houkuteltiin siniseen tulevaisuuteen väärin perustein ja valhein. Hän ilmoitti yksintein myös, että sinisissä on niitäkin, joita ei edes huolita takaisin.

Kirjeissä Halla-aho pyytää loikanneita palaamaan ja antoi heille takarajankin, heinäkuun.

Halla-aho on kuin takavuosien pikkupoikien villin lännen sarjakuvasankari Pecos Bill. ”Pecos Billille ei v-tuilla”, kuultiin pihamailla tuon tuostakin.

Ei Halla-ahollekaan. Nyt hän kostaa pyrkimällä hajottamaan Juha Sipilän (kesk.) hallituksen. Ja on tavoitettaan nyt yhden askeleen lähempänä, kun Ritva ”Kike” Elomaa loikkasi takaisin.

Sipilällä on enää 105 kansanedustajaa turvanaan. Jos ja kun muutamakin sinisen tulevaisuuden kansanedustajista siirtyy takaisin, Sipilän enemmistö voi hyvinkin kääntyä jopa vähemmistöksi.

Uusi hallituskriisi on silloin valmis. Ei Suomessa hallita vähemmistöhallituksella. Ei ainakaan kahta jäljellä olevaa vuotta.

Sipilä joutuu vääntelemään kakkaranvarsiaan juhannuksena autotallissaan uuteen uskoon, sillä uudet vaalit ovat hänelle se vihoviimeinen vaihtoehto. Kannatus on ollut laskussa jo puolitoista vuotta. Tänään mentiin HS-gallupissa jo alle surkeaakin surkeamman kuntavaalituloksen.

Jokaisessa tapauksessa Halla-aho horjuttaa ja heikentää hallitusta pahemman kerran.

SDP:n kannattaa käyttää juhannuksenpyhät oman näkemyksensä ja oppositiotaktiikkansa hiomiseen. Jälleen kerran pääoppositiopuolueelle on tarjolla paalupaikka, kun vihreätkin vasta totuttelevat omaan uutuuttaan kiiltevään johtoonsa.

 

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Paavo räjäytti juhannuspommin – joko pian nähdään Väyxit?

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig

Nyt se tuli. Odotettu tieto siitä, että keskustan kunniapuheenjohtaja ja kansalaispuolueen isä Paavo Väyrynen harkitsee presidenttiehdokkuutta.

Uutiseksi Väyrysen harkinta taipuu huonosti, koska Väyrysen ajatellaan yleisesti harkinneen ehdokkuuttaan päivittäin, koko poliittisen ja mahdollisesti myös sitä edeltävän elämänsä ajan.

Sanakirjassa on opportunismin kohdalla Paavo Väyrysen kuva.

Viimeisin käänne, jonka perusteella uutista saattoi jo pitää varmana, oli Väyrysen ilmoitus, jolla hän veti pois tukensa presidentti Sauli Niinistöltä. Kun ei Niinistö, parhaan on pyyteittä uhrauduttava. Ja Paavohan se taas olikin. Jos yllätyitte, antakaa lääkärin tutkia poliittinen muistinne.

Kun keskustan ex-puoluesihteeri Jarmo Korhonen kirjoitti Väyrysen vallan tavoittelusta kirjan, liki 800-sivuiselle teokselle kertyi painoa yli kilo. Vähempi ei olisi Väyrysen valtakuntaan riittänytKorhosen mukaan poliittiselle uralle pyrkineellä nuorella Väyrysellä on luultavasti hallussaan pikku-Fiatilla ajon maailmanennätys.

Todella pätevät ihmiset ovat todella päteviä ennen muuta omasta mielestään. Väyrynen on heitä pätevämpi.

Ajourakka johtuu paitsi Lapin vaalipiirin pitkistä etäisyyksistä myös Väyrysen halusta vaikuttaa yhteisiin asioihin. Halun liekki palaa puhtaana ja niin kuumana, että jos se tahtomisesta olisi kiinni, Paavo olisi jo polttoleikannut itsensä presidentin panssarimersun takapenkille.

Taustalla on usko omaan asiaan. Todella pätevät ihmiset ovat todella päteviä ennen muuta omasta mielestään. Väyrynen on heitä pätevämpi.

Paavo on poliittinen trickster, omituisilla älynlahjoilla varusteltu peluri, jonka seuraavaa siirtoa olisi vaikea ennakoida, ellei tietäisi sen liittyvän tavalla tai toisella seuraaviin presidentinvaaleihin.

Kun keskusta tuomitsi pikaoikeudenkäynnillä presidenttiehdokkaaksi Matti Vanhasen, oli ajankysymys milloin Paavo tulee mutkassa rinnalle.

Työnsä touhussa Väyrynen on tarvittaessa kreikkalaisille kreikkalainen. Viime presidentinvaaleissa hän oli ironia-Paavo, joka suhtautui presidenttikampanjaansa leikillisenä kuningashaaveena. Jos joku kuvitteli mukikaupan olevan huumoria, hän erehtyi.

Väyrynen on käsitellyt takavuosien poliittisia pettymyksiään myös tekemällä näytelmiä edesmenneistä presidenteistä. Ensin Kekkosesta ja nyt Mauno Koivistosta. Kekkosta kolmikymppisenä ministeriuransa aloittanut Väyrynen näytteli itse, kuinkas muuten.

Kun emopuolue keskusta veti maton Väyrysen alta ja tuomitsi pikaoikeudenkäynnillä presidenttiehdokkaaksi Matti Vanhasen, oli ajankysymys milloin Paavo tulee mutkassa rinnalle. Keskustalle kunniapuheenjohtaja Väyrysen ehdokkuus on kiusallinen asia.

Maailma on nähnyt poliittisia minivallankumouksia, jotka ovat uhmanneet mielipidemittauksia. Ensin oli brexit, sitten Trump. Joko nyt nähdään Väyxit?

Kommentti: Tulihan se sieltä – jäsenäänestys

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Presidentilinna elää päämiehensä mukana - loppuun asti. Suruliputus Mauno Koivistolle.

Hiukan hymyilytti joitain aikoja sitten, kun koko media, eritoten vanhurskaat porvarimediat, koki asiakseen ryhtyä etsimään SDP-paralle presidenttiehdokasta. Puolue kun ei näyttänyt osaavan edes asettaa presidenttiehdokasta murskaavaa Sauli Niinistöä vastaan.

Säälistäkö valtamedia SDP:lle pyyteetöntä apuaan tarjosi?

No ei todellakaan. Se näki tilaisuuteensa koittaneen vaarallisesti gallupeissa kasvaneen SDP:n saattamiseksi naurunalaiseksi. Se oli tietävinään, missä SDP:n heikoin kohta on ja iski sinne – itsetuntoon.

Tänään oli sitten vastauksen paikka, kun kolme voimakasta naista ilmoittautui ehdokkaiksi SDP:n jäsenvaaliin. Tuula Haatainen ensin ja Maarit Feldt-Ranta muutamaa tuntia myöhemmin. Sirpa Paatero on toistaiseksi viimeisin ilmoittautunut.

Se tietää jäsenvaalia elokuussa. Puoluevaltuusto päättää sitten lopullisen ehdokkaan asettamisesta syykuussa. Se tietää kohtuullisen tiivistä kampanjaa loppuvuodeksi valitulle presidenttiehdokkaalle. Samaan aikaan käydään vaalikamppailua maakuntavaltuustoista, joten huisketta puolueaktiiveille riittää koko loppuvuosi. Aktiiveille riittää huisketta kesäksikin, sillä SDP:n ehdokkuudesta pitää kamppailla ja käydä esivaali.

Porvarimedialle näyttää olevan ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää, että SDP on läpeensä demokraattinen puolue, jonka proseduurit ottavat aikansa. Se, että puheenjohtaja Antti Rinne halusi antaa aikaa kahdelle merkittävälle ehdokkaalle, Eero Heinäluomalle ja Jutta Urpilaiselle, ei ole mikään heikkouden osoitus, päinvastoin.

SDP ei ole mikään hätähousujen puolue. mitä ei aina ole ole helppo hyväksyä tänä sekuntijournalismin aikana. Kun uutinen ei heti tipahda käteen tai rulo-pöydälle, Billy Wilderin mainion komedian mukaisesti, ryhdytään uutista vääntämään itse.

SDP:n ehdokasasettelu päättyy 26.6. Vielä ehdokaskaartiin mahtuisi. Olisiko miehen paikka?