Kommentti: Vanhasen vaaliväittely lässähti – ainoa varma tulija olisi ollut RKP:n Nils Torvalds

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Keskustan presidenttiehdokkaan Matti Vanhasen aloitteesta suunniteltu presidenttiehdokkaiden keskustelu on peruttu.

Olisiko perjantai 11. elokuuta ikuistunut Suomen poliittiseen historiaan päivänä, jolloin presidenttiehdokkaat Matti Vanhanen (kesk.) ja Nils Torvalds (r.) ottivat toisistaan mittaa Salon kaupungintalolla?

Paha sanoa, sillä tuo presidenttiehdokkaiden eeppinen kaksintaistelu jää nyt meiltä näkemättä.

Kutsu laadittiin ja julkistettiin Suomen keskusta rp:n tiedotteella 11. heinäkuuta: Presidenttiehdokkaat ensimmäiseen keskusteluun elokuussa.

Kaikki ehdokkaat paikalle, ja tarjotaan ihmisille aito mahdollisuus verrata ja kuulla ehdokkaita – saman pöydän ääressä eikä peräkkäisinä päivinä, tiedotteessa hehkutettiin. Tätä on kaivattu.

Koollekutsuja oli Matti Vanhanen, pääministeripuolueen presidenttiehdokas, entinen pääministeri itsekin.

Hänen kampanjansa on tähän saakka vaikuttanut enemmän velvollisuuden suorittamiselta kuin sydämen palosta lähtevältä kamppailulta tasavallan seuraavaksi presidentiksi. Ehdokkaana Vanhanen on palannut harmauteen, jonnekin taustalle paperinmakuisten mietintöjensä kanssa.

Kun Vanhanen nimettiin keskustan ehdokkaaksi, hän nosti esille neljä pilaria, joiden turvin hän uskoo Suomen selviytyvän nopeasti muuttuvassa maailmassa. Käsi ylös, kuka osaa nimetä ne?

Presidenttiehdokkaana Vanhanen on palannut harmauteen, jonnekin taustalle paperinmakuisten mietintöjensä kanssa.

Muita potentiaalisia presidenttiehdokkaita pidempään, jo kesäkuusta 2016 radalla ollut Vanhanen saattoi olla vähän tohkeissaankin Salon ajankohtaiskeskustelun kutsun lähettäessään. Matalalla laahannut profiili nousee nyt kerralla. Napataan aloite ja saadaan kaivattua medianäkyvyyttä.

Vaan ei kun ei. Tilaisuus lässähti alkuunsa. Ehdokas Vanhasen kutsu ei saanut vastakaikua.

Niin metsä vastaa. Heikko valmistelu ja muiden ehdokkaiden aikataulujen olematon huomioiminen kostautuivat.

Useimmilla paikalle halutuilla oli muuta sovittua menoa samalla päivälle, tai puolueella on oikean osallistujan nimeäminen yhä kesken.

Kaiken kukkuraksi se yksi, jota ei ainakaan paikalle haluttu, nosti profiilia ja oli jälleen innokkaana kehässä. The Paavo!

Presidenttikisaan ilmoittautunut Paavo Väyrynen ei saanut kutsua tilaisuuteen. Mitä se kertoo? Ainakin sen, että keskustan kunniapuheenjohtaja on keskustan pahin painajainen presidentinvaaleissa. Sitkeä ja sinnikäs Väyrynen on mustalla listalla.

Presidenttikisaan ilmoittautunut Paavo Väyrynen ei saanut kutsua tilaisuuteen.

Keskustan uusi tiedote tuli tänään: Presidenttiehdokkaiden ajankohtaiskeskustelu Salossa 11.8. peruuntuu.

Ripaus noloutta ilmassa on. Salon bileet oli pakko peruuttaa. Osallistujapulan vuoksi.

Syyksi ilmoitetaan ”aikatauluissa olevat esteet ja päällekkäisyydet”.

Se onkin pitkä lista.

Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Merja Kyllönen on ilmoittanut esteestä, ja vihreiden Pekka Haavistolle on tullut kyseiseen ajankohtaan ulkomaanmatka.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ilmoittanut, että hän osallistuu ehdokkaiden yhteisiin keskusteluihin aikaisintaan lokakuussa.

Salon väittelyyn oli ilmoittautunut tulevansa vain RKP:n Nils Torvalds – sekä alustavasti Maarit Feldt-Ranta, joka tavoittelee SDP:n presidenttiehdokkuutta.

SDP:n ehdokkuudesta kisaavat myös Tuula Haatainen ja Sirpa Paatero, mutta heitä ei keskustan puoluetoimiston viestintävastaavan Matti Mönttisen mukaan väittelyyn kutsuttu.

Herää kysymys, miten Apollonkadun puoluetoimistolla päädyttiin kolmesta ehdokkuuden tavoittelijasta Feldt-Rantaan. Arpomallako?

– Olisi ollut ehkä sosialidemokraatteja yliedustettuna, Vanhanen pyöritteli tänään.

Vanhasen ”vaaliväittelypäivänä” 11. elokuuta SDP:n jäsenäänestys ehdokkuudesta on täysin kesken. Äänestys järjestetään sähköisenä 7.–13. elokuuta ja postiäänestyksenä 17–30. elokuuta.

– Ryhdyin laskemaan, ketkä olisivat mahdollisia osallistujia, ja päädyimme siihen, että sen verran on päällekkäisiä esteitä, ettei tilaisuutta ole mielekästä järjestää. Luotamme siihen, että eri tahojen paneeleita on syksyn aikana riittävästi, Matti Vanhanen kommentoi tänään STT:lle.

Kommentti: Länsimetro tulee – pääset vihdoin upeista merimaisemista maan alle

Kuva: Ilkka Yrjä
Metroliikenne kulkee 18.11. alkaen kahdella linjalla: Matinkylä–Vuosaari ja Tapiola–Mellunmäki. Opastinkylttejä päivitettiin tänään Ruoholahden asemalla.

Huomenna. Jos Luoja suo.

Odotettu päivä koittaa lauantaina 18. marraskuuta, kun metron matkustajaliikenne ulottuu ensimmäistä kertaa Espoon Matinkylään asti.

En ole ainoa espoolainen, joka odottaa Länsimetron starttia ristiriitaisissa tunnelmissa.

Onhan tuota odotettu.

Ensiksi puhuttiin vuodesta 2012, sitten 2013, sitten 2014, sitten 2015, sitten 2016…

Yksi espoolaispoliitikko murjaisi pari vuotta sitten, että hanke myöhästyy niin pahasti, että on hyvä, jos metrolla pääsee hakemaan jouluviininsä vuonna 2017. Häntä kivitettiin liiasta pessimismistä. Vaan oikeassahan tuo oli. Taisi omata ns. sisäpiirin tietoa.

Annas kattoo nyt, kuitenkin. Tässä hankkeessa ei mikään ole varmaa till the fat lady sings.

Espoon ulkopuolella Länsimetroa on suitsutettu kuin uutta Kehruu-Jennyä. Myöhästymiselle toki naureskellaan ja budjetin karkea karkaaminen on noteraattu, mutta muuten henki on yltiöpositiivinen. Metro ylittää turhat kuntarajat ja kehitys kehittyy. Taputtakaa.

Miksi kaikki eivät yhdy riemuun?

Yllättävän monet Espoossa asuvat tuntuvat suhtautuvan hankkeeseen viileästi, jopa skeptisesti. Läheskään kaikki eivät tuuleta.

Syy on selvä. Monien työmatkaa metro hidastaa, joidenkin kohdalla merkittävästi.

Menetetään hyvin toimiva suora bussiyhteys Länsiväylää pitkin Helsinkiin.

Käytän itse busssia 121 Olarista Helsinkiin. Ensin vain parin sadan metrin kävelymatka pysäkille. Sininen bussi tulee Kuitinmäestä ajallaan ja 12-15 minuutissa olen Helsingin keskustassa. Bussin ikkunasta katson henkilöautojen (usein) hitaampaa etenemistä kahdella kaistalla –  ihmetellen, miksi nuo eivät vaihda bussiin.

Entä ne näkymät! Ainutlaatuisen kaunis merimaisema joka päivä, töihin mennessä ja kotiin palatessa.

Maan alla tulee olemaan erilaista.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi yksityisautonsa työmatkakäyttöön?

Matka-aikaa tulee tuhrautumaan enemmän kaikilla niillä, jota eivät asu Espoon metroasemien välittömässä läheisyydessä. Tulee siirtymäriittejä uusilla sisäisillä busseilla. Eikä syöttölinja kulje vain omalta pysäkiltäsi metroasemalle. Liityntäbussi kiertää ja poimii matkustajia matkalta.

Metromatka vie linja-autoa kauemmin, koska reitti on louhittu Keilaniemen ja Otaniemen kautta. Tekee melkoisen mutkan siis.

Arvioin työmatkani pitenevän ajallisesti noin 10 minuuttia suuntaansa. Kollega laski oman matkansa pitenevän 20 minuuttia yhteen suuntaan.

No, pieni askel ihmiskunnalle, senkin kanssa eletään.

Ainakin on melkoista optimismia, jos kuvitellaan espoolaisten nyt jättävän yksityisautonsa kotiin ja siirtyvän metron käyttäjiksi.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi autonsa työmatkakäyttöön?

Hän kun menettää erinomaisen sujuvan suoran bussiyhteyden Helsinkiin. Plus ne merimaisemat.

Matkustajaliikenne länsimetron osuudella alkaa lauantaina 18.11., kun ensimmäinen juna Matinkylästä Vuosaareen lähtee kello 5.09. Sama juna lähtee Tapiolasta kello 5.14 ja Lauttasaaresta kello 5.23. Ensimmäinen juna Tapiolasta Mellunmäkeen lähtee aamukuudelta. Ensimmäinen juna Vuosaaresta Matinkylään lähtee kello 5.15, Rautatientorilta kello 5.36 ja Lauttasaaresta kello 5.41. Ensimmäinen juna Mellunmäestä Tapiolaan lähtee kello 5.20.

Metrolinja pitenee 14 kilometrin uudella, maanalaisella osuudella, ja samalla avataan kahdeksan uutta asemaa. Niistä Lauttasaari ja Koivusaari sijaitsevat Helsingissä, ja Keilaniemi, Aalto-yliopisto, Tapiola, Urheilupuisto, Niittykumpu ja Matinkylä Espoossa.

Kommentti: Tapaus Länsipohjan keskussairaala – tätäkin sietää miettiä ennen kuin tulee vainajia

Kuva: Lehtikuva

Länsipohjan keskussairaalan kuntainliiton eilinen päätös ulkoistaa koko sairaala yksityiselle Mehiläiselle, on herättänyt syystä keskustelua ja hämmennystä. Puolueet jakaantuivat, mutta lopputulema on äärimmäisen tiukan äänestyksen jälkeen että sairaala yksityistetään.

Lopullinen päätös ei ole, sillä edessä on vielä useita valituskierroksia ja maan hallituskin pistää lusikkansa tähänkin soppaan.

Päätös ei ole ollut yllätys kenelläkään, sillä manuaalinen ohjaus on ollut tiukkaa ja poliittiset linjanvedot tiukkoja. Tuli näytetyksi, ettei näitä päätöksiä tällä tavalla tule ohjailla. Muuallakin maassa on noussut kapinaa liian tiukkaa ohjausta vastaan.

Mutta porvarihallituksethan ovat aina tässä maassa maassa survonneet päätöksiä läpi kansan tahdosta riippumatta.

Otetaanpa inhimillisempi ote

Jotta voisimme paremmin ymmärtää Meri-Lapin päätöstä, pitää ymmärtää, että maan hallitus olisi tarvinnut inhimillisempää otetta asioihin, mutta sellaista ei siis sovi porvarihallitukselta odottaa. Ja kun ei kerran sovi, niin otanpa itse sellaisen.

Hallituksen sote-valmistelijoita ovat merilappilaiset varoittaneet toistamiseen, että näillä erikoissairaanhoidon uudistuksilla potilasturvallisuus vaarantuu. Länsipohjan tapauksessa erikoissairaanhoito siirrettäisiin Rovaniemelle, osin Ouluun.

Tuttavallani Kemissä on hengenvaarallisesti sairas puoliso. Sen vuoksi häntä on jouduttu kuljettamaan tehohoitoon Länsipohjan keskussairaalaan tuon tuostakin. Näin selvitty. Toistaiseksi.

Entäpä, jos ambulanssi olisikin joutunut ajelemaan lyhyen matkan sijaan pillit huutaen Rovaniemelle? Ja pahimmassa tapauksessa sieltä edelleen Ouluun.

Eipä taitaisi olla hengissä enää.

Tuttavani tarina pani miettimään. Yksityistäminen ei taida sittenkään olla aina vain pahasta. Mehiläisen avulla merilappilaiset ajattelevat säilyttävänsä edes jonkinasteisen erikoissairaanhoidon.

Periaatteessa vastustan yksityistämistä. Varsinkin, jos se on ideologisen yltiöpäistä ja -silmäistä. Aina sen vastustamisessa ei ole järkeä. Joissakin tapauksissa yksityistäminen voikin olla ihan hyvä, jos sillä pelastetaan ihmishenkiä.

 

 

Kommentti: Tähän loppuu maapallon elämä – Aurinko nielaisee meidät

Erittäin harvinainen kuva, jossa punainen jättiläistähti "röyhtäisee". Polttoaineensa vedyn ehtyessä tähti kuolee, mutta tämä tähti puhaltaa itsestään valovuosia laajan kaasupilven muutaman tuhannen vuoden välein.

Pienenä poikana yötaivasta tiiraillessani mietin, miksi tähdet tuikkivat. Silloin kaikkia valokappaleita taivaalla sanottiin tähdiksi. Nyttemmin tiedän paremmin. Taivaalla tuikkii monenlaisia kappaleita. Vain osa niistä on tähtiä.

Nyt tiedän myös, miksi ne tuikkivat. Se johtuu maapallon ilmakehän väreilystä. Ilman väreily saa tähdet ja muut tuikkimaan jopa siinä määrin, että tiedemiehet ovat katsoneet parhaimmaksi laukaista kaukoputkia taivaalle. Vanhin ja kuuluisin niistä Hubble on kuvannut maan kiertoradalta kohteita jo vuodesta 1990. Nimensä kaukoputki sai kuuluisan tiedemiehen Edwin Hubblen mukaan. Hän mm. keksi, että maailmankaikkeus laajenee koko ajan, mikä oli maailmankuvamme kannalta mullistavaa.

Kaukoputkien kehityksen vauhdittuessa käsityksemme maailmankaikkeudesta muuttuu. Olemme löytäneet uusia kohteita, joita ovat mm. punaiset jättiläiset.

Punainen jättiläinen muodostuu, kun ihan tavallinen oman Aurinkomme kaltainen tähti palaa loppuun. Aurinkohan tuottaa mm. kaiken elämän maapallollemme säteilyllään. Tuo säteily on lähtöisin vetyatomeista, jotka ovat Auringon polttoainetta.

Pitäisikö sinun nyt pukeutua mustaan kaapuun, ajella pääsi kaljuksi ja lähteä avojaloin maailmalle julistamaan maailmanlopun tuloa?

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös Auringon polttoaine vety. Aurinkohan tuottaa valtavan määrän lämpöä, valoa ja muutakin säteilyä. Kaikki tuo tapahtuu ydinreaktiolla, jota kutsutaan fuusioksi, jossa vetyatomien ytimet yhtyvät. Tätä reaktiota ihminen on yrittänyt saada aikaan vuosikymmeniä – huonolla menestyksellä. Sen sijaan ihminen tuottaa sähköä yksinkertaisemmalla fissioreaktiolla, mutta se tuottaa vaarallista jätettä.

Aurinko on fuusioreaktion eittämätön ja ikiaikainen mestari. Ihmeisiin sekään ei kykene. Kun vety auringossa loppuu, loppuu auringonkin elämä. Ja maailmamme.

Aurinkomme päätellessä hitaasti elämäänsä, se paisuu, kunnes on punainen jättiläinen. Se nielaisee planeettamme vääjäämättä. Ja vaikkei nielaisisikaan, maapallo tuhoutuu silti. Samoin käy muidenkin naapuriplaneettojemme.

Pitäisikö sinun nyt pukeutua mustaan kaapuun, ajella pääsi kaljuksi ja lähteä avojaloin maailmalle julistamaan maailmanlopun tuloa? No ei. Ota rauhallisesti. Auringon elämä päättyy eri arvioiden mukaan vasta 4–5 miljardin vuoden kuluttua. Sitä ennen se posottaa taivaaltamme rauhallisesti ja kohtalaisen tasaisesti.

Todennäköisesti ihmiskunnan taru päättyy kauan tuota ennen ihan muista syistä.

Kommentti: Huono ja oikein huono

Kuva: AFP PHOTO/Armend Nimani
Ulkoministeri Timo Soini Pristinassa.

Pari päivää on naureskeltu ulkoministeri Timo Soinin (sin.) valtiosihteerin Samuli Virtasen (sin.) toilailuja. Ei pitäisi.

Poliittinen valtiosihteeri on ministerin sijainen. Tässä tapauksessa siis ulkoministerin. Mitäpä mahtavat ulkomaiden diplomaatit ja muut Suomea ulkopuolelta tarkastelevat miettiä, kun valtiosihteeri katsoo asiakseen piiloutua auton takatilaan median kohtaamista vältelläkseen?

Millaisen kuvan se meidän ulkoasioiden hoidosta antaa?

En tiedä. Vanhana tosikkona kysyn vaan. Toivottavasti edes Virtasen esimies Soini on harjannut alaisensa kunnolla. Kuurninut juuriharjalla. Niin että tietää.

On liian helppo sanoa, että eihän kysymys ole lainkaan ulkoasioiden hoidosta, vaan perussuomalaisten haisevan tunkion penkomisesta. Pöljäilyjä sattuu muuallakin, mutta tuollaisia pakenemisia vain diktatuurimaissa, kuten Ylen entinen pääjohtaja Mikael Jungner huomautti.

Virtanen tuntui unohtavan, ettei lehdistö sentään elävältä syö.

Monelta tuntui unohtuvan myös asian perimmäinen luonne: hallitus oli kaatumassa perussuomalaisten puoluekokouksen jälkimainingeissa. Ei se silti oikeuta ylenmääräiseen hölmöilyyn. Mutta ei myöskään selvinnyt kenellekään, mitä oikeasti tapahtui. Oliko tämä vain poliittista näytelmää? Jos oli, käsikirjoitus ja ohjaus olivat tosi surkeat. Nyt asiaa selvittelee poliisi. Ainakin tämä näytelmä oli niin huono, että nukahdin ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.

Eihän tämä tosin ainoa välienselvittely hallituksen ja median välillä ole. Itse pääministerikin on sitä ahkerasti harrastanut. Vanha konkari Soini on ainoa, joka saa puhtaat pyyhkeet tästä amatöörikoplasta.

Ennen vanhaan poliitikonalkuja koulutettiin puolueopistoissa. Jokaisella isolla puolueella oli sellainen. Keskeinen oppiaine oli tiedotusoppi. Pitäisiköhän koko hallitus tyrkätä semmoiseen? Pitäisi, jos niitä vielä olisi. Oikeita puolueopistoja siis. Nyt ne ovat lähinnä korkeakouluopintoihin valmistavia laitoksia, joissa voi tähdätä esimerkiksi opettajan uralle.

Mutta ehkä koko hallitukselle voisikin suositella pikaista uranvaihtoa ennenkuin enempää vahinkoa saadaan aikaiseksi.

Kommentti: Kansalainen ramppaa pian yhtenään vaaliuurnilla – miten käy äänestysprosentin?

Kuva: Kari Hulkko
Vaalien yhdistämisestä ei syntynyt yksimielisyyttä asiaa marraskuusta 2016 lähtien puineessa puoluesihteereiden työryhmässä.

Suomalaista demokratiaa koettelee kohtapuolin outo ongelma: vaalien runsaus. Toistuvien vaalien pelätään heikentävän niihin osallistumista.

Maassa järjestetään lyhyen ajan sisällä neljät vaalit alkaen presidentinvaaleista tammikuussa 2018 europarlamenttivaaleihin touko-kesäkuussa 2019. Yhdessä tai erikseen.

Ei ihme, jos pieni äänestäjä on huuli pyöreänä erilaisia ehdotuksia ja yhdistelmiä pähkäillessään.

Ensimmäiset maakuntavaalit oli ensin tarkoitus toimittaa vuoden 2018 presidentinvaalin yhteydessä. Hallitus päätti kuitenkin siirtää maakuntavaalit ensi vuoden lokakuulle soten valinnanvapauslain käsittelyn pitkittymisen takia.

Säännönmukaisen aikataulun mukaan seuraavat eduskuntavaalit ovat 14.4.2019 ja seuraavat europarlamenttivaalit 9.6.2019. Europarlamenttivaalien ajankohdasta ei kuitenkaan ole vielä varmuutta. Koska säännönmukaisen vaalipäivän viikonloppuun osuu helluntai, on mahdollista, että EU:n neuvosto aikaistaa vaalipäivää.

Taustaksi:

  • Kokoomuksen puheenjohtajan ja valtiovarainministerin Petteri Orpon mukaan kevään eduskuntavaalien ja eurovaalien yhdistäminen voisi olla järkevää. Orpo pitäisi maakuntavaalit puolestaan hallituksen linjauksen mukaisesti lokakuussa 2018.
  • Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies on ehdottanut vuoden 2019 eduskuntavaalien aikaistamista tammikuulle, jotta uusi hallitus saadaan muodostettua ja sen toiminta vauhtiin hyvissä ajoin ennen kesälomia.
  • Kuntaliiton kyselyn mukaan kuntien johdossa on kannatusta maakuntavaalien järjestämiselle samanaikaisesti eduskuntavaalien kanssa.
  • Puoluesihteerien keskustelu lähestyvästä vaalisumasta päättyi syksyn alussa erimielisyyteen.
  • Oppositio olisi halunnut, että maakuntavaaleja olisi lykätty vuoden 2019 eduskuntavaalien yhteyteen.
  • – Tämä on ensimmäinen kerta, kun maakuntavaalit järjestetään, joten olisi fiksua, että ne olisivat samaan aikaan kuin eduskuntavaalit. Näin lait on varmasti saatu voimaan ja on tarkalleen tiedossa, mitä maakuntien pitää tehdä, SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm on todennut.
  • – On vierasta meidän perinteellemme, että hallitus ilmoittelee, koska vaaleja järjestetään, Rönnholm mainitsi.

”On vierasta meidän perinteellemme, että hallitus ilmoittelee, koska vaaleja järjestetään.”

  • Toukokuussa puoluesihteerien työryhmä jätti raportin eduskuntavaalien ja eurovaalien yhdistämisestä, mutta sitä vastustettiin osassa puolueista.
  • Heinäkuussa keskustan puoluesihteeri Jouni Ovaska sanoi STT:lle, että maakuntavaalien järjestämisellä lokakuussa 2018 on ”painavat perusteet”. Hän ei kuitenkaan sanonut, mitä nämä perusteet ovat.
  • Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) torjuu maakuntavaalien siirtämisen myöhemmäksi. Vehviläisen mukaan ajankohta ei ole ongelma, koska ensimmäisten maakuntavaalien ajoitus on ollut tiedossa jo puolisentoista vuotta.
  • Vuoden 2019 eduskunta- ja eurovaalien yhdistäminen on oikeusministerin ja -ministeriön pohdittavana.

Ota nyt tuosta selvää.

Käteen lähinnä jää se, että vaaleja on paljon ja niiden ajankohdalla tehdään (puolue)politiikkaa. Asialla taktikoidaan.

Miten sumassa mahtaa käydä jo muutenkin hiipuneelle äänestysprosentille, erityisesti euro- ja maakuntavaaleissa? Jääkö se alle 50:n ja kuinka paljon?

Uhkana vaalien yhdistämisessä olisi puolestaan muun muassa teknisten sekaannusten lisääntyminen vaalipaikoilla.

Jokainen äänestysikäinen suomalainen, joka suorittaa joka käänteessä kansalaisvelvollisuutensa, on demokratian ritari.

p.s. Vuonna 2020 ei ole säännönmukaisia vaaleja. Ainakaan näillä näkymin.