Toimituksen kommentit

Kommentti: Presidenttiehdokas paljasti jalkansa, mutta tänään se ei haittaa

Roope Permanto
Roope Permanto
Roope Permanto

Sauli Niinistö syytti valtionvarainministerivuosinaan 1990-luvulla suomalaisia kateellisiksi. Niinistö oli puoliksi oikeassa. Suomalaiset ovat kateellisia, tosin niin ovat kaikki muutkin. Mutta kateus ei ole koko totuus suuren veropäivän julkisesta tulojen ällistelystä.

Suomi on matalan hierarkian maa. Kuluneen englanninkielisen sanonnan mukaan Finland is not a country and it’s not a club. Finland is a country club. Suomi on kerho, jossa oppii nopeasti tuntemaan kaikki olennaiset ihmiset. Keskeiset poliittiset päättäjät, eturyhmien lobbarit ja talouden avainhenkilöt mahtuvat hieman tavanomaista tilavampaan huoneeseen.

Toisaalta suomalaisia julkisuuseliitin jäseniä on hyvin laajalla haitarilla eri yhteiskunnan kerroksista. Kynnys tutustua on matala. Ei tarvitse osata puhua tai pukeutua oikein.

Ne olivat tyylimokia, mutta Suomessa hyväksyttävää ja sympaattista.

Hyvänä esimerkkinä suomalaisesta helppoudesta on retoriikan kouluttaja Antti Mustakallion blogissaan tekemä huomio maanantaisesta EVAn presidenttitentistä. RKP:n Nils Torvaldsilla oli jalassaan liian lyhyet, ihoa näkyviin jättävät, ”omituiset mökkisukat”. Lisäksi hänellä ja vihreiden Pekka Haavistolla oli molemmilla samaa väriä ja kuosia olevat solmiot ja taskuliinat. Juuri sellaiset, joita myydään markettien pakkauksissa ja joiden ostamista osaa tyylisyistä välttää koulusta juuri päässyt poliittinen erityisavustaja.

Ne olivat tyylimokia, mutta Suomessa hyväksyttävää ja sympaattista. Tosin kokeneemmat politiikan tekijät, presidentti Sauli Niinistö ja entinen pääministeri, kansanedustaja Matti Vanhanen (kesk.) tietävät, että uskottavin poliitikko ei käytä taskuliinaa lainkaan. Taskuliina on Suomessa elitismiä, se ei sovi laajojen kansankerrosten suosiota tavoittelevalle päättäjälle.

Verotietoja tuloerojen näkökulmasta lukevat suomalaiset haluavat tietää, ketkä ovat rikastuneet ja miten rikkaus heidän elämässään näkyy. Perinteisesti rikkaus ei ole saanut näkyä. On pitänyt mahtua samaan baariin kuten Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski kirjoitti edesmennyttä miljardööriä Niklas Herliniä muistelleessa, erinomaisessa kirjoituksessaan.

Kynnys ihmisten välillä halutaan pitää matalana, koska Suomi on yhteinen projekti, jossa kaikkien lapset ovat käyneet samanlaisia, laadukkaita kouluja ja jossa työmiehistä on tullut presidenttejä.

Rahansa näyttävät tulevat usein näyttäneeksi myös sen, ettei rahaa ennen ollut.

Vaurauden kasautumisen lieveilmiönä meille on rantautunut jo pari vuosikymmentä sitten vaurauden näyttäminen. Rytsölän veljesten keltaiset Lamborghinit olivat koko kansan puheenaihe. Auto, joka on Roomassa luksusta mutta ihan okei, näyttää suomalaisessa katukuvassa siltä kuin sen omistaja olisi kaivanut julkisesti esiin sukuelimensä. Siksi monet suomalaiset varakkaat hankkivat luksusautoja, joita eivät tunnista kalliiksi kuin sellaiset, jotka tietävät autoista vähän enemmän.

Suomalainen näkyvä luksus on usein nousukasmaista. Rahansa näyttävät tulevat usein näyttäneeksi myös sen, ettei rahaa ennen ollut.

Verotietojen äärellä kadehtiva Suomi myös suree. Itkun aihe on yhteisen Suomi-projektin rapautuminen. Se mitä toiset ovat pilkanneet tasapäistämiseksi, on toiselta puolelta ollut maailman mittakaavassa poikkeuksellista ja ohimenevää kansalaisten tasa-arvoa.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat