Turva – Hymy

Kommentti: Presidenttiehdokas paljasti jalkansa, mutta tänään se ei haittaa

Kuva: Roope Permanto

Sauli Niinistö syytti valtionvarainministerivuosinaan 1990-luvulla suomalaisia kateellisiksi. Niinistö oli puoliksi oikeassa. Suomalaiset ovat kateellisia, tosin niin ovat kaikki muutkin. Mutta kateus ei ole koko totuus suuren veropäivän julkisesta tulojen ällistelystä.

Suomi on matalan hierarkian maa. Kuluneen englanninkielisen sanonnan mukaan Finland is not a country and it’s not a club. Finland is a country club. Suomi on kerho, jossa oppii nopeasti tuntemaan kaikki olennaiset ihmiset. Keskeiset poliittiset päättäjät, eturyhmien lobbarit ja talouden avainhenkilöt mahtuvat hieman tavanomaista tilavampaan huoneeseen.

Toisaalta suomalaisia julkisuuseliitin jäseniä on hyvin laajalla haitarilla eri yhteiskunnan kerroksista. Kynnys tutustua on matala. Ei tarvitse osata puhua tai pukeutua oikein.

Ne olivat tyylimokia, mutta Suomessa hyväksyttävää ja sympaattista.

Hyvänä esimerkkinä suomalaisesta helppoudesta on retoriikan kouluttaja Antti Mustakallion blogissaan tekemä huomio maanantaisesta EVAn presidenttitentistä. RKP:n Nils Torvaldsilla oli jalassaan liian lyhyet, ihoa näkyviin jättävät, ”omituiset mökkisukat”. Lisäksi hänellä ja vihreiden Pekka Haavistolla oli molemmilla samaa väriä ja kuosia olevat solmiot ja taskuliinat. Juuri sellaiset, joita myydään markettien pakkauksissa ja joiden ostamista osaa tyylisyistä välttää koulusta juuri päässyt poliittinen erityisavustaja.

Ne olivat tyylimokia, mutta Suomessa hyväksyttävää ja sympaattista. Tosin kokeneemmat politiikan tekijät, presidentti Sauli Niinistö ja entinen pääministeri, kansanedustaja Matti Vanhanen (kesk.) tietävät, että uskottavin poliitikko ei käytä taskuliinaa lainkaan. Taskuliina on Suomessa elitismiä, se ei sovi laajojen kansankerrosten suosiota tavoittelevalle päättäjälle.

Verotietoja tuloerojen näkökulmasta lukevat suomalaiset haluavat tietää, ketkä ovat rikastuneet ja miten rikkaus heidän elämässään näkyy. Perinteisesti rikkaus ei ole saanut näkyä. On pitänyt mahtua samaan baariin kuten Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski kirjoitti edesmennyttä miljardööriä Niklas Herliniä muistelleessa, erinomaisessa kirjoituksessaan.

Kynnys ihmisten välillä halutaan pitää matalana, koska Suomi on yhteinen projekti, jossa kaikkien lapset ovat käyneet samanlaisia, laadukkaita kouluja ja jossa työmiehistä on tullut presidenttejä.

Rahansa näyttävät tulevat usein näyttäneeksi myös sen, ettei rahaa ennen ollut.

Vaurauden kasautumisen lieveilmiönä meille on rantautunut jo pari vuosikymmentä sitten vaurauden näyttäminen. Rytsölän veljesten keltaiset Lamborghinit olivat koko kansan puheenaihe. Auto, joka on Roomassa luksusta mutta ihan okei, näyttää suomalaisessa katukuvassa siltä kuin sen omistaja olisi kaivanut julkisesti esiin sukuelimensä. Siksi monet suomalaiset varakkaat hankkivat luksusautoja, joita eivät tunnista kalliiksi kuin sellaiset, jotka tietävät autoista vähän enemmän.

Suomalainen näkyvä luksus on usein nousukasmaista. Rahansa näyttävät tulevat usein näyttäneeksi myös sen, ettei rahaa ennen ollut.

Verotietojen äärellä kadehtiva Suomi myös suree. Itkun aihe on yhteisen Suomi-projektin rapautuminen. Se mitä toiset ovat pilkanneet tasapäistämiseksi, on toiselta puolelta ollut maailman mittakaavassa poikkeuksellista ja ohimenevää kansalaisten tasa-arvoa.

AVAINSANAT

Kommentti: Gallupit ja ennusteet vaalikiimaa luomassa

Vaalit ovat gallupien ja tulosennusteiden kulta-aikaa. Ja onhan se viihdyttävää. Suuret mediatalot tilaavat perätysten mielipidemittauksia ja tulosennusteita, jotka tuottavat sekä jokseenkin luotettavia arvauksia lopullisista tuloksista että maistuvia otsikoita.

Kohti ensimmäistä kierrosta etenevien presidentinvaalien ennusteita on leimannut istuvan presidentin ylivoima. Kansanliikkeen ehdokkaana jatkokaudelle tähtäävä Sauli Niinistö on keikkunut kuninkaallisissa luvuissaan kuukaudesta ja testistä toiseen.

Varsinainen vaalikiima onkin näyttänyt tyssäävän asetelmaan, jota gallupit ovat otsikosta toiseen toistaneet. Niinistö haalii kasaan lukemia, joille vain Pohjois-Korean johtaja voi hymähtää tuntematta kateutta. Haastajat puolestaan ovat jääneet ennusteissa pörräämään kymmenen prosenttiyksikön tietämille.

Kunnes viimein 10 päivää ennen ensimmäistä vaalipäivää alkoi tapahtua.

Tuolloin Iltalehti julkaisi Tietoykkösen tekemän mielipidetiedustelun, jossa Niinistön kannatus oli ensimmäistä kertaa alle 60 prosenttia. Ottaen tietysti huomioon virhemarginaali, joka on median mukaan 2,5 %.

Jatkoa seurasi. Helsingin Sanomat julkaisi jo seuraavana päivänä oman Kantar TNS:llä teettämänsä mielipidetutkimuksen. HS:n uutisen mukaan Niinistön lukemat näyttivät 68 prosenttia, virhemarginaaliksi kerrottiin noin kolmea yksikköä. Molemmille tutkimuksille oli kuitenkin ominaista se, että Niinistön tulos oli tulossa alaspäin Paavo Väyrysen suosion puolestaan kasvaessa.

Krapulaan saatiin onneksi helpotusta jo maanantaina.

Viikonloppu mentiin pahimpien tilastonikkareiden harmiksi ilman tuoreita galluptuloksia, mutta krapulaan saatiin onneksi helpotusta jo maanantaina. Juuri ennen Iltalehden järjestämää vaalipaneelia, lehti julkisti AccuScoren tekemän ennusteen, jonka kehuttiin olleen viime eduskuntavaaleissa kaikkein lähimpänä lopullisia tuloksia.

Julkistamisen jälkeen lehtien lööpit (myös Demokraatissa) saivat jälleen uutta, mehevää purtavaa. Toinen kierros häämöttää, sillä Niinistön kannatus tulisi olemaan enää 49,2 prosenttia. Väyrynen puolestaan oli jo lähes tasoissa Haaviston kanssa. Trendi oli selvä. Väpä kirii toiselle kierrokselle Niinistön kiusaajaksi.

Lukija, joka ei ole perehtynyt tilastolliseen analyysiin tai AccuScoren käyttämään Monte Carlo -metodiin, voi täysin ymmärrettävästi olla hieman puulla päähän lyöty. Hämmennystä lisäsi se, että valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo ehti Ylen Ykkösaamussa jo tuomita AccuScoren ennusteen hatusta vedetyksi.

Asetelma on kieltämättä outo. Viiden päivän aikana Sauli Niinistön on ennustettu saavan 68, 58 sekä 49,2 prosenttia äänistä. Hajonta ei tunnu mahtuvan 2,5 tai edes noin 3 prosentin virhemarginaaliin millään.

Tulosten eroja on sittemmin selitelty erilaisella kysymyksenasettelulla, laskentamenetelmällä sekä sillä, otetaanko arvioissa huomioon ne, ketkä eivät vielä tiedä kantaansa. Nämä varmasti myös omalla tavallaan pitävät paikkansa. Myös yhtiöiden spekulaatiot lopullisesta äänestysprosentista vaikuttavat ennusteiden tuloksiin.

Mutta äänestäjien silmissä edellä mainitut perustelut eivät muuta sitä tosiasiaa, että esimerkiksi Niinistölle on povattu lähes 19 prosentilla toisistaan poikkeavia lukemia, ja ennen kaikkea sitä, että hänen kannatuksensa suunta on alaspäin. Väyrysen kannatus taas kasvaa ainakin gallupeissa, ja samalla hänelle myös luodaan huimaa nostetta. Laskelmiin pohjautuvana faktana kerrotaan, että vaaleissa mennään toiselle kierrokselle.

Tylsiksi leimatuissa vaaleissa alkaakin yllättäen muhia yllätysmomentin paikka.

Tylsiksi leimatuissa vaaleissa alkaakin yllättäen muhia yllätysmomentin paikka. Tämä kaikki, ja 3 miljoonaa äänioikeutettua ei vielä ole antanut edes tätä kirjoittaessa ääntään.

AccuScoren toimitusjohtaja Tuomas Kanervala myönsi Demokraatille, että ennusteessa näkyvä Väyrysen noste on osin spekulaatiota, joka on syntynyt siitä, että hänen kannatuksensa lähti joulukuussa niin alhaalta verrattuna muihin. Kanervala toteaakin, että Väyrysen kannatus on hankala ennustaa ja se voi todellisuudessa olla ennakoitua huomattavasti matalampikin.

Ennusteiden yhteydessä joku voisikin puhua mielipidevaikuttamisesta, joku arvailuista. Joku taasen tilastollisesta analyysista. Kaikki on varmasti osaltaan totta, toivottavasti tämä tehtäisiin selväksi myös kaikille äänestäjille. Valitettavasti nousevaan kelkkaan on kuitenkin harmillisen helppo hypätä.

Ps. Tietoykkösen, Kantar TNS:n ja AccuScoren puolustukseksi pitää sanoa, että yhtiöiden ennustuksien väliset heitot ovat olleet suhteellisen linjassa yhtiöiden omiin aikaisempiin tuloksiin nähden.

Juttua on päivitetty viimeksi klo 19:00.

Kommentti: Sampo Terhoa ei voi syyttää ainakaan röyhkeyden puutteesta – sille vetää vertoja vain Sinisten vehkeily

Kuva: Lehtikuva

Sinisen tulevaisuuden puheenjohtajan Sampo Terhon viikonloppuna esittämiä näkemyksiä politiikasta, puolueista ja poliitikoista ei voi syyttää ainakaan röyhkeyden puutteesta.

”Suomen politiikassa voit luottaa vain yhteen asiaan: et voi luottaa mihinkään”, julisti Suomen eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri ensin lauantaina.

Terhon mukaan hän ei ihmettele ollenkaan, että politiikka herättää kielteisiä mielikuvia kansalaisissa.

”Voin kokemuksesta sanoa, että kun tavallinen kansalainen lähtee politiikkaan, ensimmäiset vuodet menevät totuuden oivaltamiseen, seuraavat vuodet järkytyksestä toipumiseen. Kaikkein vaikeinta ja samalla tärkeintä on, ettei ryhdy tähän samaan peliin sen opittuaan, vaan haluaa tehdä asioita eri lailla. Se on ainoa toivo muutoksesta.”

Kaikki on politiikassa sallittua ainakin lain rajoissa, Terhon hervottomat puheetkin.

Sunnuntaina Terho jatkoi kaiken moittimista sanomalla, että ”Ihmiset ovat kyllästyneitä puoluepolitikointiin, ja olen siksi varma, että Sinisten kaltaiselle uudella tavalla ajattelevalle puolueelle on kysyntää”.

Jo on aikoihin eletty!

Terho itse kuuluu vehkeilijöihin, jotka päättivät perussuomalaisten puoluekokouksen puoluedemokraattisiin henkilövalintoihin tyytymättöminä juonitella silloista puoluettaan ja sen vastavalittua johtoa vastaan loikkaamalla samoin tein perussuomalaisten eduskuntaryhmästä omaksi Sinisten ryhmäksi ja tavoitella ministeripaikkojen säilyttämistä Sipilän hallituksessa perussuomalaisten kustannuksella.

Jos tämä ei ole sitä, mistä Terho lauantaina ja sunnuntaina arvosteli muita, en tiedä, mikä on.

Kaikki on politiikassa toki sallittua ainakin lain rajoissa, Terhon hervottomat puheetkin. Kansa päättää vaaleissa, mitä mieltä se on Terhosta ja muista sinisistä vallantavoittelijoista.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Pitäisikö olla huolissaan? – Mihin katosi Petteri Orpo?

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
Mihin katosi Petteri Orpo?

Mieltäni on kaihertanut jo pidempään kysymys, mihin on kadonnut kokoomuksen johtotähti, varapääministeri ja puheenjohtaja Petteri Orpo? Hän on ollut jo pitempää hiljaa kuin…niin no hienommin ilmaistuna…kuin pissi housuissa.

Ensin ajattelin syyksi vuodenaikaa, olihan joulu ja mielelläni sallin poliitikoillekin joululoman. Mutta nyt on kohta jo helmikuu ja hiljaisuus jatkuu. Tähän huopatossutehtaan haalausporukkaan ovat yhtyneet muutkin kokoomuslaiset valtuutetusta kansanedustajiin ja ministereihin.

Ihmetykseni vain lisääntyi, kun huomasin presidentinvaalien olevan ihan ovella. Kokoomukselta ei ole tullut viime aikoina yhtään kannanottoa, jossa olisi pohdittu näihin vaaleihin liittyviä teemoja. Ei ulkopolitiikkaa, ei nato-kannanottoja. Ei siis mitään.

Orpolle riittää, että kansanliikkeen sitoutumaton ehdokas vetelee omia linjojansa.

Toisaalta luulisi, että gallupeissa maan suurimmalla puolueella olisi ollut edes jotain sanottavaa vaikkapa presidentin tehtävistä. Vaalithan ovat kuitenkin vain joka kuudes vuosi.

Vai haluaako kokoomus, että presidentin tehtävistä keskustellaan vasta sitten, kun sen entinen puheenjohtaja ei ole ehdolla?

Kysymykseen ei vastaa kukaan. Kokoomus näyttelee kuollutta.

 

Kommentti: Maailmanrauha on pelastettu – Trump tunnisti leijonan

Kuva: Lehtikuva

Presidentti Donald Trumpin kyky hoitaa maailman johtavan valtion päämiehen tehtävää on herättänyt epäilyksiä koko hänen presidenttikautensa ajan. Jo syksyllä lähes 30 psykologian ja mielenterveyden asiantuntijaa varoittivat kirjassaan, että Trumpin henkinen epätasapaino voi olla uhka jopa koko maailmalle.

Trump ei itse ole hälventänyt epäilyksiä mielenterveytensä tilasta, kun julistautui olevansa ”vakaa nero”.

Trumpille tehtiin viime perjantaina terveystarkastus, jossa tutkittiin myös hänen henkistä suorituskykyään. Valkoisen talon lääkärin mukaan presidentti oli itse pyytänyt sitä. Tämä tuli oletettavasti vastauksena Michael Wolffin kohukirjalle Fire and Fury, jossa Wolf heitti ilmaan ajatuksen, että Trump käytös ja tapa puhua voisivat viitata dementiaan.

Lyhyet lauseet ja niiden toistaminen kerta toisensa jälkeen herättävät kieltämättä huolestunutta huomiota, mutta se saattaa myös olla amerikkalainen tapa tehdä asia selväksi tyhmimmillekin kuulijoille.

Ja mitä MoCa-testi sitten kertoi? Valkoisen talon lääkäri Ronny Jackson tuli vakuuttuneeksi, että Trump on henkisesti terve ja muistisairauden oireita ei ole.

Testi kesti kymmenisen minuuttia ja sisälsi 30 tehtävää. Trumpin piti esimerkiksi tunnistaa kolme eläintä. Ja ne olivat leijona, sarvikuono ja kameli. Toinen hankala tehtävä oli piirtää kello ja siihen viisarit näyttämään kymmentä yli yhtätoista. Minuutissa oli keksittävä myös S-kirjaimella alkavia sanoja mahdollisimman monta. 11 oli minimi. Huh! Trump selvitti nämä kaikki lääkärin mukaan aivan suvereenisti.

Lohduttiko lähinnä lasten palikkatestiltä tuntuvan testin tulos kaikkia niitä, joita Trumpin ailahtelevaisuus ja loukkaavat ja aggressiiviset ulostulot pelottavat? Eipä juuri. Hyvässä muistissa on se, kuinka Trump rehvasteli Twitterissä Pohjois-Korean Kim Jon-unille, että ”myös minulla on ydinnappi, mutta se on paljon suurempi ja minun nappini toimii”.

Valkoisen talon lääkäri löysi sentään jotain moitittavaa pikaruokaa rakastavan presidentin terveydentilasta. Hänen pitäisi saada painoaan alas. Muutama liikakilo ei sentään uhkaa maailmanrauhaa, mutta jos pääkopassa on ”sitä itseään”, tilanne muuttuu paljon vaarallisemmaksi.

Kommentti: Äänestä Väyrystä – annat äkkilähdön Sipilälle

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Äänestä tätä miestä. Hän ei tule valituksi, mutta pääministeri Juha Sipilä saattaa hyvinkin lähteä.

Suomen Keskusta on merkillinen ilmiö eurooppalaisessa puoluekentässä. Vastaavaa ei löydy mistään muusta maasta. Santeri Alkion perustama puolue on Suomessa tähän saakka voinut paksusti. Samaan aikaan muun maailman talonpoikaislähtöiset puolueet ovat kuihtuneet yksi toisensa jälkeen pois. Mutta ei keskusta. Suomesta. Ei vaikka sitä on povattu lukemattomia kertoja auringonlaskun puolueeksi.

Mutta nyt näyttää pahalta. Ainakin yksi erittäin vahva keskustalainen perinne on pahasti tärvääntymässä. Ja sen perinteen tärveleminen on pahinta, mitä Juha Sipilä ja Matti Vanhanen voivat tällä hetkellä ja pitkälle tulevaisuuteen kuvitella.

Keskustalaiset johtajat ovat voineet luottaa kuin vuoreen puolueensa kenttäväkeen. Myös vaikeina aikoina. Jos herrat ovat kentän mielestä jotakin väärin tehneetkin, on kenttä seisonut vakaasti heidän takanaan. Herrat on kyllä haukuttu pahanpäiväisesti, mutta sen jälkeen heidän tukenaan on seisottu. Aina.

Yhtäkkiä presidentinvaaleja vetävät Juha Sipilä ja Matti Vanhanen ovat kuitenkin saaneet huomata, ettei kenttä olekaan heidän ratkaisunsa takana. Kenttä ei millään halua Vanhasta presidentiksi. Ja siihen on Vanhasen ja Sipilän tyytyminen, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

On nimittäin ilmaantunut kaksi muutakin ehdokasta, jotka kumpikin saavat enemmän kannatusta kuin keskustan oma ehdokas Matti Vanhanen. Istuva presidentti Sauli Niinistö ja neljättä kertaa presidentiksi pyrkivä Paavo Väyrynen pesevät Vanhasen mennen tullen ja palatessa.

Jos Väyrynen, niin kuin nyt näyttää, pyyhkäisee kannatuksessa reippaasti Matti Vanhasen ohi, on kepun johdolla todella vaikea paikka. Synkkää suorastaan.

Mikä se sellainen ehdokas on, joka ei tuon parempaan tulokseen kykene? Meriiteiltään aivan ylivoimainen Matti Vanhanen menee ja häviää hiipuvalle hiilelle Paavo Väyryselle? Ei sellaista olisi saanut sattua, ei mistään hinnasta.

Näitä kysymyksiä kepun kenttä tulee johdolleen esittämään. Siksi puheenjohtaja Sipilä ripustikin kohtalonsa presidentinvaalien tulokseen.

Oletteko muuten sitä mieltä, että Sipilä on kautta aikain huonoin pääministeri? Jos olette, äänestäkää näissä vaaleissa Väyrystä. Siten annatte Sipilälle äkkilähdön.

Itse kun en ole pelimiehiä, äänestän Tuula Haataista (6).