Toimituksen kommentit

Kommentti: Yltiöpositiivinen lässytys jatkuu Urheiluliiton ja Ylen kuplassa – yleisurheilumme katastrofitilaa ei voi peittää tyhjyyttään kolisevalla sanahelinällä

Lehtikuva / Jussi Nukari
Joonas Rinne voitti miesten 1 500 metriä Kalevan Kisoissa Seinäjoella kellon näyttäessä aikaa 4.10,32.
Lehtikuva / Jussi Nukari
Joonas Rinne voitti miesten 1 500 metriä Kalevan Kisoissa Seinäjoella kellon näyttäessä aikaa 4.10,32.
Lehtikuva / Jussi Nukari
Joonas Rinne voitti miesten 1 500 metriä Kalevan Kisoissa Seinäjoella kellon näyttäessä aikaa 4.10,32.

Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku, sanoi valtiomies Juho Kusti Paasikivi. Suomalaisen urheilueliitin sopii aloittaa siitä ja lopettaa ylipositiivinen lässytys, jolta on mennyt kaikki uskottavuus.

Yleltä puolestaan on edellytettävä kriittistä journalistista otetta myös urheilussa. Ei ole sen tehtävä toimia Suomen Urheiluliiton pr-kanavana.

SUL joutui alentamaan tulosrajoja, jotta lajeihin saataisiin tarpeeksi osanottajia yleisurheilun SM-kisoissa. Taso Seinäjoella oli hälyttävän heikko. Surkean saldon jälkeen MM-kisoihin valittaneen 12 urheilijaa.

Valtaosa lähtee Lontooseen kartuttamaan kokemuksia, ilman menestymismahdollisuuksia. Hyvänä päivänä Tero Pitkämäki voi taistella mitalista, ainakin pistesijasta. Se siitä.

Pikkubussiin mahtuva joukkue kertoo siitä, miten alas kunniakkaiden perinteiden laji on vajonnut.

Yleisurheilumme 1970-luvun menestysvuosia muisteleva saattaa kuitata, että taso on laskenut samassa tahdissa kuin huippu-urheiluun syydetty taloudellinen tuki yhteiskunnalta on lisääntynyt.

Ei ole Ylen tehtävä toimia Suomen Urheiluliiton pr-kanavana.

Tero Pitkämäki on ainoa suomalainen keihäänheittäjä Lontoon MM-kisoissa. (Kuva: Lehtikuva / Timo Aalto)

Konkretisoidaan suomalaisen yleisurheilun romahdusta ottamalla muutama hätkähdyttävä vertailu miesten pidemmiltä juoksumatkoilta:

1) 5 000 metriä. Voittajan aika Seinäjoella nyt 14.20,09. / Lasse Virén Helsingissä 13.16,3, juostu 14. syyskuuta 1972. Vain neljä päivää aiemmin Virén voitti olympiakultaa samalla matkalla Münchenissä olympiaennätysajalla 13.26,4. Tuo vaati silloin selityksen: ”hitaan alkuvauhdin jälkeen”.

Lasse Orimus puolestaan putosi 1976 Montrealin olympialaisten 5 000 metrin finaalista. Orimus ei selviytynyt loppukilpailuun huippuajallaan 13.23,43. 31 vuotta sitten juostunakin se on lähes minuutin alle nykyisen Suomen mestarin voittoajan!

2) 1 500 metrillä voitto heltisi Kalevan kisoissa ajalla 4.10,32 / Pekka Vasalan voittoaika oli 3.36,33 Münchenin kultajuoksussa, syyskuussa 1972.

Miesten 1 500 metrin Suomen mestarin aika on ollut tämän vuotista huonompi lähes 100 vuotta sitten, heti verisen sisällissodan jälkeen. Sameli Tala voitti 1918 Helsingissä silloisen matkan ajalla 4.16,3. Maileri Tala tuskin oli tuohon aikaan ammattimaisessa tehovalmennuksessa eikä taatusti sponsoroitu. Vertailun vuoden 1918 tulostasoon otti ensin esille Ilta-Sanomat (21.7.).

– Hyi hävetkää, tonnivitosen juoksijat, mestari Pekka Vasala kommentoi lähes järkyttyneenä lehdelle seurattuaan nykymailereidemme lönköttelyä tv-ruudusta.

3) Voittajan aika 10 000 metrin juoksussa nyt 29.48,37. / Lasse Virénin unohtumaton kymppi Munchenissa (3.9.1972) – kaatuneenakin olympiakultaa uudella maailmanennätysajalla 27.38,4. Siinä on eroa runsaat kaksi minuuttia. Myrskylän miehen eduksi.

4) Kun Virén voitti Münchenin kymppitonnilla, kellotettiin juoksijoille puolimatkan väliajaksi hurja 13.44,0 / Kalevan kisoissa 2017 viiden tonnin mestaruus heltisi yli puoli minuuttia hitaammalla ajalla, 14.20,09.

Robin Ryynänen voitti miesten 5000 metriä yleisurheilun Kalevan Kisoissa Seinäjoella. Voittoaika oli 14.20,09. (Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari)

Suomalainen yleisurheilu matkaa Lontooseen siipi maassa, valmiiksi lyötynä.

Tulos tai ulos -periaate ei päde suomalaisessa urheilujohtamisessa.

Vaikka tavoitteet jäävät saavuttamatta, hallinnosta ja järjestöistä arvokisoihin tuppaa väkeä kuin markkinoille, rinta kaarella ja itseään täynnä. Kisapaikalla päät kolisevat yhteen, kun sidosryhmät seurustelevat keskenään ja nostavat maljoja olemattomalle suomalaismenestykselle.

Huolestuttavinta oli todistaa valmennusjohdon ja (Ylen käyttämien) asiantuntijoiden kommentointia Kalevan Kisoissa.

”Ei mennyt putkeen, on ollut loukkaantumisia, hyvänä päivänä hänkin voi onnistua, kyllä tämä tietysti lievä pettymys oli, mutta… On toipilaita, on yliharjoitelleita tai alipalautuneita. Pitkäaikaisempiin syihin pitää paneutua.”

Tyhjää pyörittelyä, kun laji on historiallisessa kriisissä ja suorastaan huutaa ryhtiliikettä. Valmennusjohtaja kuulemma iloitsi kisojen tunnelmasta Seinäjoella.

Samat kasvot ovat pian ruudussa kertomassa, että Lontoon opit käydään visusti läpi ja valmistautuminen seuraaviin kisoihin alkaa entistä terävämpänä. Päälle kuulemme taas pakollisen vetoomuksen, että suomalainen huippu-urheilu tarvitsee lisää rahaa valtiolta.

”On toipilaita, on yliharjoitelleita tai alipalautuneita.”

Lisää rahaa? Olisiko kysymys sittenkin enemmän jostain muusta? Sponsorointi on tehnyt huippu-urheilijoista viihdetaitelijoita, jotka elävät julkisuudesta, tärkeintä on olla esillä sponsorin logo paidan hihassa.

Hiihtolegenda Siiri Rantanen, 92, sanoi Demokraatin urheilukolumnissa, että asenne on tärkeintä. Jaksaako ohittaa elämän muut houkutukset ja antautua täyspäiväisesti urheilemaan? ”Äitee” aiheellisesti kysyi.

Kolumnin kirjoittaja, kokenut urheilutoimittaja Kauko-Aatos Leväaho muistutti, että kymmeniä vuosia sitten urheiluseuroissa oli yhteishenkeä ja urheilun ilmaista opetusta nuorille.

– On kai niitä nytkin, mutta suuntaus on, että kaikesta pitää maksaa, eikä kaikilla ole siihen varaa. Se karkottaa useita, kaiken sportissa nähnyt ”Kake” totesi.

Kolumninsa lopuksi Leväaho kysyi, olisikohan noista ajoista jotain opittavaa, kun Suomen urheilua yritetään nostaa edes siedettävälle tasolle maailmassa.

Olisi.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat