Lintilä kertoi yllättyneensä Vauramon lisäeläkkeestä. Miksi? Suomen Kuvalehti kertoi eläkkeestä jo viime helmikuussa. Sipilä on hiljaa.

Lintilä sysää syytä tilanteesta valtion omistajaohjausosaston johtaja Eero Heliövaaralle, joka selvitti lisäeläkettä jo maaliskuussa 2016 Finnairin palkitsemisvaliokunnan puheenjohtajan Jussi Itävuoren kanssa. Lintilän mukaan näistä keskusteluista ei tieto kulkenut tuolloin omistajaohjauksesta vastaavalle pääministerille.

Ihmeellistä Vauramon palkitsemisessa on myös se, että hänet palkittiin lisäeläkkeellä tilanteessa, jossa Finnairin talous ei ollut vielä erityisen hyvässä kunnosa. Vauramon meriittinä Finnairissa oli tuossa vaiheessa lähinnä onnistuneet palkkaneuvottelut työntekijöiden kanssa, joissa useat henkilöstöryhmät tinkivät eduistaan. Eläkkeestä päättänyt Finnairin hallitus ilmeisesti katsoi, että toimitusjohtaja on enemmän palkkansa arvoinen kuin työntekijät.

Niin tai näin, Finnairin eläkesotku on huono aloitus syksyn työmarkkinaneuvotteluille. Se on jatkoa Helsingin Sanomien viime viikolla julkaistulle selvitykselle, jonka mukaan suurten pörssiyritysten johtajien ja peruspalkansaajien palkkaero on neljässä vuodessa kasvanut yli 23-kertaiseksi.

Mutta lopulta median paine vaikutti. Karhinen kertoi tiistaina, että hän sittenkin luovuttaa ylimääräisen 5 prosentin lahjoituksen vuotuisesta peruspalkastaan Helsinki Missiolle.

Helsingin Sanomien selvitys pörssiyritysten johtajien palkankorotuksista jäi osin puolitiehen. Siinä olisi pitänyt huomioida myös hulppeilla palkankorotuksilla ja palkkioilla palkittujen yritysjohtajien työnantajalleen tekemä tulos. Monessa pörssiyrityksessä kun palkkioautomaatti toimii, vaikka yritys tekisi tappiota ja osakkeiden arvo laskisi.

Työntekijöitä patistetaan taipumaan paikalliseen sopimiseen ja tyytymään palkoissaan yritysten palkanmaksuvaraan. Samaa voisi odottaa toimitusjohtajilta – sen sijaan, että ristiin yritysten hallituksissa istuvat toimitusjohtajat päättävät toistensa palkitsemisesta.