x

Konevitsan kirkonkelloista Get Oniin – Love Recordsia juhlittiin yli kolmetuntisella konsertilla

Kuva: Kari Hulkko
Suomi-punkin heimonvanhin Pelle Miljoonakin ehti avata levytysuransa Love Recordsin leivissä 1970-luvun lopussa. Kulttuuritalon konsertissa Pelle veti kimaran tuon kauden punk-klassikkoja Lasse Sakaran (oikealla) luotsaamanjuhlaorkesterin säestyksellä

Alussa harras, keskellä kunnioittava, lopussa  riehakas – suomalaisen populaarimusiikin historian kenties merkittävimmän vaikuttajan 50-vuotispäiviä vietettiin torstai-iltana  monessa hengessä.

Helsingin Kulttuuritalolla järjestetyt bileet olivat siis juhlakalunsa näköiset, sillä vuonna 1966 perustetun ja 1979 konkurssiin asetetun Love Recordsin taival oli myös moni-ilmeinen, vauhdikas ja yltiöpäisen ennakkoluuloton.

Kolme idealistista, musiikkibisneksen realiteeteillä itseään rasittamatonta miestä, Atte Blom, Otto Donner ja Christian Schwindt kokoontuivat loppusyksyllä 1966 Kivelän sairaalan tupakkahuoneenkin virkaa toimittaneessa toiletissa, ja päättivät perustaa levy-yhtiön. Ja nimenomaan julkaistakseen sellaista populaarimusiikkia, joka ei vakiintuneiden levy-yhtiöiden kautta esille päässyt. Poliittista laulua, kokeilevampaa jazzia, progressiivista rockia, uuden polven kansanmusiikkia ja lastenlauluja… niistä  Love Recordsin musiikillinen manifestaatio lähti kumpuamaan. Ensimmäinen lp-julkaisu oli 1966 lopussa ilmestynyt Kaj Chydeniuksen ”Lauluja”.

1960-luku oli vielä lämmittelyä, mutta heti 70-luvun alussa lähti iso pyörä pyörimään. Ennen vuosikymmenen lopulla koittanutta konkurssia Love Records ehti julkaista lähemmäs 400 albumia ja tajuttoman määrän singlejä päälle. Ruuhkaisimmat vuodet osuivat 1970-luvun puolivälin jälkeen, pelkästään 1976-77 yhtiö julkaisi satakunta pitkäsoittoa. Varsinaisia myyntivaltteja noina aikoina  olivat etenkin Hurriganes ja Juice eri kokoonpanoineen sekä  Rauli Badding Somerjoki Mikko Alatalo ja Freeman.

Pidäkkeetön tahti ja idealistinen kustannuspolitiikka kostautuivat aikanaan. Vaikka paljon tuli julkaistua hittejä, ilmestyi myös pinoittain albumeja, jotka myivät vain marginaalisesti. Myös oman studion rakentaminen osoittautui yhtiölle taloudellisesti liian raskaaksi investoinniksi, joten 1979 oli pakko pistää lappu luukulle.

Maarit, ja Sami Hurmerinta hurmaushommissa Love-konsertissa.

Maarit ja Sami Hurmerinta hurmaushommissa Love-konsertissa.

Ääripäiden kohtaamisia

Kulttuuritalon pitkälti yli kolme tuntia kestäneessä juhlakonsertissa ei konkurssin kipeistä muistoista ollut tietoakaan. Pääosassa oli se  musiikillisten raja-aitojen yli loikkiva idealismi, jonka perintö kantoi pitkälle sen jälkeen, kun Loven ovet oli suljettu. Kantaa yhä, sillä tämän ajan punkkarit, uusprogeilijat ja kaikki kokeilevimpiin suuntiin tähyävät soittoniekat voivat kiittää Love Recordsia siitä, että nämä musiikinlajit ovat koskaan ylipäätään saaneet jalansijaa tässä maassa ja sitä jalkaa vielä äänitemarkkinoiden oven väliin.

Kun Loven 13 vuotta kattavassa  julkaiskatalogissa ääripäät kohtasivat ihan surutta, niin samassa hengessä vedettiin juhlakonsertissakin. Avausbiisinä kitaristi Lasse Sakaran johtama, tätä konserttia varten koottu Rakkaus-orkesteri soitti Piirpauken klassikkosovituksen kansansävelmästä ”Konevitsan kirkonkellot” ja encoreksi bändi veti rumpalinsa Sami Kuoppamäen vaatimuksesta kaikkien aijojen suomalaiseksi rokkibiisiksi monesti äänestetyn Hurriganesin ”Get Onin”. Väliin mahtui lähes kaikkea, mitä Lovekin muinoin julkaisi, poliittisesta laulusta poppiin ja progesta punkkiin.

Harri Saksala esitti Eija Ahvon kanssa kimpassa Punaisen langan hitin Taisteilija.'

Harri Saksala esitti Eija Ahvon kanssa kimpassa Punaisen langan hitin Taisteilija.’

Illan makupaloja olivat muun muassa Sinikka Sokan vetäisemä taistolaiskauden manifesti ”Oppimisen ylistys”, Punainen Lanka -yhtyeessä  Lovelle yhdessä levyttäneiden Harri Saksalan ja Eija Ahvon ”Taistelija” (Paul Simonin The Boxer -klassikon coverointi), Pelle Miljoonan punk-kimara, Jukka Gustavsonin urkurevittelyt ja laulutulkinnat Wigwamin mestariteoksissa ”Losing Hold” ja ”Save My Money & Name” sekä Maaritin upeasti tulkitsema tribuutti katsomossa istuneelle Atte Blomille tämän sanoittamalla ”Laakson liljalla”. Loppuhuipennuksen tarjosi Pepe Willberg, jonka neljä lauluesitystä pistivät kylmät väreet kihelmöimään pitkin sellkäruotoa: ”Kuka kertoisi minulle”, ”Merimies” (Atte Blomin suomennos Procol Harumin uljaasta ”Salty Dogista”),  ”Sinua sinua rakastan” ja ”Raja”.

Pepe Willlberg päätti Loven juhlakonsertin unohtumattomasti.

Pepe Willlberg päätti Loven juhlakonsertin unohtumattomasti.

Monia unohtumattomia hetkieä on Love Records tarjonnut suomalaisille ylisukupolvisesti. Otto Donner, Chrisse Schwindt  ja monet heidän pinnalle nostamistaan artisteistakin ovat lähteneet jo yläkerran big bandiin, levy-yhtiökin kuopattu kauan sitten, mutta laulut ovat jääneet pystyyn – kuolematonta elokuvasuomennosta siteeratakseni.

Kulttuuritalon katsomon täyttivät joka tapauksessa enemmistönä yli kuusikymppiset, jokunen alle viisikymppinenkin oli sekaan eksynyt. Ehkä neljä.

 

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Nyt tuli suora vastaus kohuilmoitukselle: ”Kyyninen ja epäinhimillinen”

Kuva: Thinkstock

Ukrainan ja Venäjän umpisurkeat suhteet vajosivat jälleen alaspäin, kun Ukraina kielsi Venäjän edustajaa Julia Samoilovaa osallistumasta toukokuussa pidettäviin Euroviisuihin.

Samoilovalle langetettiin kolmen vuoden maahantulokielto, koska hän oli konsertoinut Krimillä toissa kesänä.

– Kiovan viranomaiset tekivät jälleen pöyristyttävän, kyynisen ja epäinhimillinen päätöksen, ärähti Venäjän apulaisulkoministeri Grigori Karasin uutistoimisto Interfaxin mukaan.

YLE on aikaisemmin kertonut, että liikuntavammainen Samoilova on käynyt suomalaisella kuntoutusklinikalla saamassa hoitoa.

AVAINSANAT

Ukraina kieltää Venäjän edustajan esiintymisen Euroviisuissa

Kuva: Lehtikuva

Ukraina kieltää Venäjän edustajan esiintymisen Euroviisuissa, kertovat maan turvallisuusviranomaiset.

Syynä on venäläislaulajan vierailu Krimillä.

Keskustelua aiheesta

Kansallisoopperan Jevgeni Onegin: Tšaikovski ja Puškin intohimojen ja tunteiden ohjastajina

Kuva: Heikki Tuuli
Tatjana (Olesya Golovneva) ja Jevgeni Onegin (Josef Wagner) tunteittensa tuulispäinä Pjotr T šaikovskin Jevgeni Onegin -oopperan ensi-illassa.

Pjotr Tšaikovskin ooppera Jevgeni Onegin elää musiikin ja runon varassa. Juoni on niukasti esittelevä, värikkään tapahtumakirjon varaan oopperaa ei ole laskettu.

Tarina kertoo tunteista, rakkaudesta. Herkän runollinen Tatjana tapaa maailmanmies Jevgeni Oneginin ja rakastuu. Ylimielinen kavaljeeri torjuu kuitenkin tytön. Kuluu aikaa, ollaan Tatjanan nimipäiväkutsuilla. Jevgeni ja Tatjanan sisaren Olgan sulhanen Lenski riitaantuvat ja Jevgeni saa Lenskin mustasukkaiseksi. Lenski haastaa ystävänsä kaksintaisteluun ja kuolee. Onegin jatkaa tutulla levottomalla tiellään.

Vuosien päästä Tatjana ja Jevgeni tapaavat sattumoisin. Tatjana on naimisissa ja Jevgeni huomaa erheensä ja lähestyy Tatjanaa, joka sanoo edelleen rakastavansa Jevgeniä, mutta torjuu tämän. Elämä jatkuu, Tatjana avioliitossa ja Jevgeni pettyneenä.

Puškinin runoromaanin tunnelataus kannattelee oopperaa hämmästyttävän hyvin. Juonen ohuudesta huolimatta ooppera kulkee eteenpäin, kunnes saavutaan peruuttamattomuuden seisakkeelle. ”Tottumus onnen sijaan annetaan.”

Tšaikovskin musiikki on tavattoman tunnevoimaista. Se soi täyteläisenä ja toisaalta yksinkertaisuutta ja sanomatonta herkkyyttä pelkäämättä. Esitys alkaa kuin tyhjään astuisi.

Runollisuuden kuvastin välkehtii heijastellessaan tarinaa. Haaveet, järki ja tunne järjestelevät näyttämöä.

Ohjauksessa pelkäämätöntä pateettisuutta

Marco Arturo Marellin lavastuksessa maisemakuva on petollisen rauhallinen. Näyttämöllä taas suuri, vino huone on särjetty, seinät ja lattia kallistettu. Ovet ovat lapsen perspektiivistä, valtavat.

Ohjaajana Marelli korostaa pateettisuutta ja ylinäyttelemistä. Mykkä asetelmallisuus taustoittaa orkesteriosuuksia, viitteelliset kuvaelmat ovat lyödä yli koomisuuteen asti. Tyylivalinta häiritsee, mutta perustelee itsensä johdonmukaisuudella. Suuret tunteet kuristavat henkilöitä, pettymys ja rakkaus kamppailevat viimeiseen saakka.

Dagmar Niefindin puvut ovat luonnekuvia. Tatjanan valkea vaatetus on viattomuuden ja puhtauden perikuva. Miehet ovat mustavalkoisessa ryhdissään sukupuolensa vaateripustimia.

Olga on puettu maaväreihin, leski-äiti Larina huomaamaton ja lastenhoitaja Filipjevna äidillinen huolenkantaja.

Mikhail Agrestin johtama orkesteri nautiskeli runollisuuden ja tunteiden sävyissä. Kiintymys, toivo ja kiihko, kauneus, kaikkea vaalittiin kuin hentoa terälehteä. Orkesteri myötäeli tarinaa Agrest hyvänä paimenenaan. Kuoro ja tanssijat toteuttivat osansa ydinroolien ympärillä sekä kontrastoiden tarinaa että siihen sulautuen.

Myötätuntoa herättävä Olesya Golovneva

Sielukas Olesya Golovneva on Tatjanana lähes säikyn koskettava, samalla kärsimätön, haluaan vaivoin hallitseva. Sisäiset jännitteet heittelehtivät, antautuminen ja toivo, häpeä ja epäily sekä tyytyminen raastavat. Loistokkuus puhkeaa kukkaan sopraanon täyteläisessä soinnissa ja sävyjen rikkaudessa.

Josef Wagner Jevgeni Oneginina on aidon ristiriitainen. Kestävä baritoni ilmehtii roolia voimakkaana. Jussi Myllys Lenskinä on ensin pehmeä, sitten kiivas ja lopulta luja tenorinsa kannattelija. Jeni Packalen Olgana sai tuta liioittelun vaarat. Sointuisa mezzosopraano soi hyvinkin lupaavasti.

Jyrki Korhonen ruhtinas Gremininä viritti bassonsa lempeisiin kaariin rooliaan mukaillen. Anu Ontronen (Larina) ja Merle Silmato (Filipjevna) tiesivät tehtävänsä, tärkeät henkilöt. Tenori Juha Riihimäki oli luonteva taikuri. Nicholas Söderlundin matala bassobaritoni jyrkenteli kuuluvasti, hienot (kapteeni, Zaretski) pienet henkilökuvat.

Suomen kansallisooppera
Pjotr Tšaikovski: Jevgeni Onegin
Libretto Pjotr Tšaikovski ja Konstantin Šilovski Alexandr Puškinin mukaan
Musiikinjohto Mikhail Agrest – ohjaus, lavastus ja valaistus Marco Arturo Marelli – puvut Dagmar
Niefind – kuoron valmennus Marge Mehilane ja Marco Ozbič
Rooleissa: Josef Wagner, Olesya Golovneva, Jussi Myllys, Jeni Packalen, Anu Ontronen, Merle
Silmato, Jyrki Korhonen, Juha Riihimäki, Nicholas Söderlund, tanssijat ja lapset
Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri

Matti Saurama

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Reijo Frank on kuollut – ”Hän antoi äänensä työväenliikkeelle”

Kuva: TSL
Suomalaisen työväenlaulun ikoni on poissa. Reijo Frankin laulut elävät.

Perinteisen työväenlaulun merkittävin veteraani Reijo Frank on poissa. 85-vuotias Frank kuoli kuluneella viikolla.

Reijo Frank tuli tunnetuksi erityisesti työväenlaulujen tulkitsijana, mutta hän kunnostautui myös rauhanlaulajana, kansanlaulajana ja tunnelmallisten, nostalgisten melodioiden tulkitsijana.

Pitkälti Frankin ansiosta perinteiset työväenlaulut heräsivät Suomessa uudelleen henkiin 1960-luvun lopulla ja seuraavalla vuosikymmenellä. Osuvasti onkin sanottu, että hän antoi pitkän uransa aikana äänen työväenliikkeelle. Hän kykeni 1970-luvulla tekemään työväen musiikkia koko työväenliikkeelle, laidasta laitaan.

– Koetin esiintymisiin aina puristaa aatetta mukaan, ettei tulisi pelkkää läpilaulettua, Frank totesi Helsingin Sanomien haastattelussa viime vuoden heinäkuussa.

Hän oli tuhansien tilaisuuksien luottoesiintyjä.

Reijo Frankin sooloura alkoi jo 1940-luvulla, pian sotien jälkeen. Työväentalolla, kuinkas muuten.

Frank levytti uransa aikana yhteensä noin 100 kappaletta. Niistä tunnetumpien kärjessä on Elsa Rauteen sanoittama rauhanlaulu Veli, sisko, jonka hän levytti vuonna 1969.

Hän on saanut urastaan lukuisia työväenliikkeen myöntämiä tunnustuksia.

Frankille myönnettiin 1982 ensimmäinen Kansan Sivistysrahaston Työväen kulttuuripalkinto.

Reijo Frank syntyi 8. heinäkuuta vuonna 1931 Helsingissä.

Työväenliikkeen suurmies on poissa.

Keskustelua aiheesta

”Ankkakävelijä”, muusikkolegenda Chuck Berry on kuollut

Yhdysvalloissa rock’n’rollin legenda, muusikko Chuck Berry on kuollut, kertoo poliisi. 90-vuotias laulaja, kitaristi ja lauluntekijä löydettiin kuolleena kotoaan Missourissa lauantaina paikallista aikaa.

Charles ”Chuck” Berry oli rockin varhaisvaiheen keskeinen lauluntekijä. Hänen kynästään syntyivät muiden muassa hitit Johnny B. Goode, Roll Over Beethoven ja Rock and Roll Music.

Berryä pidetään myös rockin kitarasoolojen kehittäjänä, esimerkiksi Eric Clapton ja Keith Richards pitävät häntä esikuvanaan.

Lavaesiintyjänä Berry keksi valtikseen kuuluisan ”ankkakävelyn”.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta