Politiikka

Koripallon pehmopallovuodet ovat takanapäin — ”Aika kuvaavaa olikin se, mitä Kauhajoen valmentaja Sami Toiviainen totesi matsin jälkeen”

Koriksen pioneerivuosina Suomessa, siis viime vuosisadalla, monet muiden palloilulajien ihmiset pitivät koripalloilua jonkinlaisena pehmopalloiluna. Erotuomarin pilli kun heidän mielestään soi pienestäkin vastustajan hipaisusta.

Ajat ovat muuttuneet. Kun kaikki palloilut ovat tulleet entistä fyysisemmiksi, niin tietysti koriskin on muuttunut. 100-kiloisten äijänköriläiden korinaluspaini on tästä hyvänä esimerkkinä. Eikä yksinomaan fyysisyys, vaan myös pelin nopeus, on nykyisellään ihan toista luokkaa.

Mutta kuinka fyysisyys mitataan pelin tuoksinassa?

Liigan keskiviikkoisessa kärkiottelussa kun Seagullsin vieraana oli Kauhajoki, mitattiin miestä monella tapaa. Heikon erotuomaritoiminnan ansiosta kumpikin joukkue havaitsi mahdollisuutensa pelata sääntöjen vastaisesti. Ja rapatessa roiskuu.

Tuomarit sallivat normaalin fyysisyyden lisäksi poskettoman käsille hakkaamisen niin pelitilannerakentelussa kuin varsinkin koriinheittotilanteissa. Aika kuvaavaa olikin se, mitä Kauhajoen valmentaja Sami Toiviainen totesi matsin jälkeen.

Hän viestitti siitä, että kun Seagullsin laaja pelaajamateriaali sallii virhekasautumiakin, niin heidänkin oli pakko mukautua tuomarien sallimiin käsillelyömiseen. Toiviainen ei syyttänyt tuomareita häviöstä, sillä vihellykset olivat hänenkin mielestään tasapuolisia, mutta linja ei edistänyt taitokorista.

Sinänsähän ottelu oli jännittävä ja mielenkiintoinen, mutta tuolla rappaamisen sallimisella ei itse peliä todella edistetä.

Yhdelläkään muulla Korisliigan porukalla ei ole näin vahvaa penkkimiehistöä.

Jonkinlaisena yllätyksenä on pidettävä sitä, että Seagulls johtaa puhtaalla pelillä Korisliigaa, sarjan alusta seitsemän voittoa putkeen. Mutta kun katsoo joukkueen rosteria, niin eihän se mikään ihme olekaan. Joukkueella on 10 laatupelaajaa.

Näin ollen penkillä istuu aina viisi sellaista miestä, joiden heittäminen parketille ei laske joukkueen iskukykyä tippaakaan. Yhdelläkään muulla Korisliigan porukalla ei ole näin vahvaa penkkimiehistöä.

Hyvä esimerkki iskukyvystä on kolmen viime ottelun pistejakauma: aloitusviikko 126 pistettä, penkki 102 pointsia. Esimerkiksi kolme viimeistä otteluaan voittanut, viime kauden hopeajoukkue Tampereen Pyrintö menee aivan toisella konseptilla: aloitusviisikko 209 pistettä, penkkimiehet 57 pistettä.

Keväällä, pudotuspeleissä, rosterin laajuus tiheän ottelutahdin kautta tulee vielä merkityksellisemmäksi.

Ainoa, mikä takkuaa, on kaukoheittopeli.

Sarjajohtajan voima ei ole yksin amerikkalaisissa, vaan myös kotimaiset ovat laatupelaajia. Heistä voidaan tässä ottaa suurennuslasin alle vaikka Gerald ”Junnu” Lee ja Antto Nikkarinen.

Sosiaalisessa mediassa Lee sai kuraa niskaansa, että suostui palaamaan Korisliigaan. Ihan niin kuin se olisi synti tai kehityksen este. Keskiviikkona Lee pelasi mahtipelin ja osoitti kuinka normaalisti oikeakätinen pelaaja voi harjoittelemalla oppia käyttämään myös vasentaan. Hyvillä harhautuksilla hän vei Karhun amerikkalaisia ”kahville” ja päätti vasurilla useammankin korin. Hienoa peliä.

Antto Nikkarinen puolestaan touhuaa ansiokkaasti takamiespostillaan. Ainoa, mikä takkuaa, on kaukoheittopeli. Sihti on ollut kolmosissa vaatimaton 31 prossaa (keskiviikkona heitot 1/8 bonusrajan takaa), kun sen sijaan kakkosissa ja vapareissa on yhdeksänvuotisen liigauran parhaat prosentit.

Syöttömäärä on myös uransa korkein, mutta täksi kaudeksihan syöttökriteerit löystyivät merkittävästi.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat