D-analyysit

Korislegenda ylistää: Lauri Markkanen on Suomen kaikkien aikojen paras koripalloilija

Kolumnit

Demokraatti.fi

 

Kolumnit

Demokraatti.fi

 

Kolumnit

Demokraatti.fi

 

Kaikissa sisäpalloiluissa, joissa pelataan kovalla puulattialla, ovat nilkka-, polvi- sekä selkävammat hyvin yleisiä. Niinpä koriksessa, lentiksessä ja käsiksessä pelaajat joutuvat kokemaan ne arkipäivän kauraksi. En kuitenkaan puutu nyt näihin sinällään kiusallisiin fyysisiin vammoihin, vaan otan esille toisen merkittävän pelaamiseen vaikuttavan rasitteen eli henkisen selkärangan katkeamisen.

Tässä muutamien viime viikkojen aikana kun henkisellä puolella on Korisliigassa nähty malliesimerkkejä siitä, mistä homma kiikastaa kun joukkueen tai yksittäisen pelaajan henkinen lataus ei ole kohdallaan. Voidaan siis puhua henkisen selkärangan rappeumasta.
Tässä muutamia räikeimpiä esimerkkejä.

Joensuun Kataja on vetänyt menestyksellä Euroopan cupia johtaen lohkoaan puhtaalla pelillä. Kotosarja ei kuitenkaan näytä kiinnostavan tippaakaan kun on tullut käkättimeen kaksi viimeistä matsia. 23 pisteen kotitappio Espoolle kertoo melkoisesta rappeumasta, asenteen olemattomuudesta. Useimmiten tämä asenne peilautuu levypallopelissä, halussa saada irtopalloja. Niinpä Kataja hävisikin levyrit Unitedille rumasti 31-51 eli ei ollut ihme, että koko homma meni poskelleen.

Sitten otetaan käsittelyyn yksittäinen pelaaja, liigan korintekijäykkönen Maurice Creek. Pehmeän heiton omaava amerikkalainen oli tehtaillut liigassa 25 pisteen ottelukeskiarvolla, mutta jäi viikon lopulla kymmeneen pointsiin Seagullsia vastaan. Syy oli siinä, että Lokit oli tosiaan päättänyt pistää Creek rautoihin, keskityttiin hänen puolustamiseen, missä erikoisesti Remy Abell kunnostautui.

Onko runkosarja pelkkää pakkopullaa ja vasta pudotuspelit otetaan tosissaan?

Kun Creek masennettiin, niin hän periaatteessa lopetti pelaamisen ja koko lapualaisporukka heitti samalla pyyhkeen kehään. Kirjattiin Seagullsin historian kaikkien aikojen suurin voitto, +53. Kiitos siitä Lapuan hengettömyyden.

Ja kyllä hyvää koripalloa pelaava Kouvotkin voidaan pistää häpeäpaaluun. Se kun tuli Espooseen ja iski alkupelissä alle kahdessa minuutissa 10 pisteen johdon, mutta lopetti sitten puolustamisen ja hävisi laiskuuttaan. Ja ihan ansaitusti. Muutama päivä myöhemmin Kouvojen päävalmentaja Jyri Lehtonen kyllä todisti, että kyseessä on vielä joukkueen kehittymisprosessi ja keväällä joukkue pelaa finaaleissa.

Tästä muuten tulee kuitenkin mieleen, että onko runkosarja pelkkää pakkopullaa ja vasta pudotuspelit otetaan tosissaan. Ison veden takaisen NBA:n osallahan tästä on puhuttu jo vuosikymmenet, siellä kun runkosarjamaraton sisältää peräti 82 matsia ennen kuin playoffsit, siis tosipelit, alkavat.

Mutta eiväthän ne NBA-matsit kuitenkaan runkosarjassakaan ihan lällärrikamaa ole. Ja nyt kun suomalaismediakin on Lauri Markkasen myötä herännyt tähän telluksemme merkittävimpään korissarjaan, niin onhan se merkittävää, että rookie-Lauri on pelannut keskiarvonaan 32 minsaa per matsi, tehnyt 16,6 pistettä ja ottanut 9,3 levyriä.

Kolmosetkin ovat uponneet hienosti 42,6 % tarkkuudella, vaikka niissä karkeloissa bonusraja on puolisen metriä kauempana kuin muualla maailmassa. Ja jos kaukoheitto ei putoa, niin Lauri pystyy yksi-vastaan- yksi –tilanteissa nopeine jalkoineen räjähtäviin donkkeihin päättyviin korilleajoihin, kuten jatkoaikapeli New Orleansia vastaan osoitti.

Jo nyt voidaan lyödä sinetti sille, että Lauri Markkanen on Suomen kaikkien aikojen paras koripalloilija. Hän on myös henkisesti vahva, ei höntyile turhaan.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 38 Demokraatti
ANI SUORASUU - Ann Selinille ei ryppyillä
VARAA PAREMPAAN - Eveliina Heinäluoma haluaa herättää puolueet Helsingissä
KUIN ERI PLANEELTA - SDP:n ja hallituksen sote-linjat eivät kohtaa
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat