Järjestelmää on useaan otteeseen muuteltu, varmaankin parempaan suuntaan. Se on toiminut suunnilleen niin kuin on ollut tarkoitus. Yhtenä sen haittapuolista on ollut se, että palvelujen myyjät ovat vähän keinotelleet niin, että työn osuutta on kasvatettu ja tarvikkeiden puolestaan pienennetty.

Mutta ainahan jokaiseen järjestelmään liittyy erilaisia lieveilmiöitä.

Järjestelmässä on kuitenkin yksi suuri valuvika. Sen ulkopuolelle jäävät joko kokonaan tai osittain ne ihmiset. jotka eivät maksa veroja ollenkaan tai joiden veronmaksu on vähäistä.

Tämä joukko koostuu suurelta osin eläkkeensaajista. Jos eläke on vuositasolla vähemmän kuin 20 000 euroa, ei kotitalousvähennystä voi hyödyntää täysimääräisesti. Jos eläketulo on vuodessa vähemmän kuin 11 500 euroa, ei kotitalousvähennystä voi hyödyntää lainkaan. Yli 75-vuotiaista eläkkeensaajista käyttää kotitalousvähennystä vain noin 12 prosenttia.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että noin 150 000 eläkkeensaajaa voi hyödyntää kotitalousvähennystä vain osittain tai ei lainkaan.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra teki pari vuotta sitten erilaisia selvityksiä ikäihmisten elämiseen ja olemiseen liittyen. Eläkeläisliittojen etujärjestö Eetu oli eri tavoin mukana näissä selvityksissä.

Yhtenä selvityksenä kohteena oli kotitalousvähennysjärjestelmän uudistus. Tiivistettynä sen voi sanoa olevan veronhuojennuksen ja suoran tuen yhdistelmä. Sen piirissä olisivat 75 vuotta täyttäneet henkilöt.

Mallissa kotitalouspalvelutyön verovähennysoikeutta kasvatettaisiin 70 prosenttiin. Lisäksi uutena elementtinä tulisi se, että suorana tukena palvelujen ostoon annettaisiin enintään 1.200 euroa vuodessa niille, joiden verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen. Tätä suoraa tukea pienentäisi se, kuinka paljon pystyy käyttämään verovähennystä.

Tänä päivänä kaikki uudistukset kulminoituvat rahaan tai pikemminkin sen puutteeseen. Tätä uudistusta valmisteltaessa on selvitetty myös sen kustannusvaikutuksia. Taustatyössä on ollut mukana muun muassa Tilastokeskuksen, Kuntaliiton ja Valtiovarainministeriön väkeä. Tämän taustatyön johtopäätös on, että esitetty malli on suunnilleen kustannusneutraali eli tätä mallia ei voi tyrmätä pelkästään sillä, että maksaa liikaa. Tällainen väite olisi vailla todellisuuspohjaa.

Tätä Sitran ideoimaa mallia kannattaisi lähteä selvittämään tarkemmin. Se antaisi ensinnäkin hyvin pienituloisille eläkkeensaajille mahdollisuuden – toki rajallisen – hankkia erilaisia elämää helpottavia palveluja itselleen. Toisekseen se hyvin toteutettuna tukisi sitä yleistä tavoitetta, että pitäisi voida asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään.

Yhteiskunnassa on viime vuosina yhä enenevässä määrin alettua puhua eläkeläisköyhyydestä. Tämä kotitalousvähennysjärjestelmän muutos ei toki poistaisi eläkeläisköyhyyttä. Ehkä se omalta osaltaan helpottaisi sitä hieman ja antaisi kotona asumiselle vähän inhimillisemät olosuhteet.