Akavalaisen Tradenomiliiton vaikuttamisyksikön johtaja Ville-Veikko Rantamaula pitää rekrytointia yhtenä Suomen työmarkkinahistorian erikoisimmista tapauksista. Hän muistuttaa blogissaan, että valtakunnansovittelijalla on hyvin paljon valtaa, ja sovittelijan pitäisi olla puolueeton toimija työntekijä- ja työnantajaliittojen välisissä työriidoissa.

– Mutta voiko valtakunnansovittelija olla työntekijä- tai työnantajapuolen “taskussa”? Ja voitaisiinko siitä palkintona antaa vaikkapa johtajan paikka työnantajaliitossa? Toisaalta, onhan se reilua, että se maksaa palkankin, jonka etuja ajaa, Rantamaula heittää.

Rantamaula näkee Helteen toiminnassa monia epäilyttäviä piirteitä. Hän muistuttaa laista: Sovittelijan tehtävä on edistää työmarkkinoiden toimintaa ja sovitella työriitoja – ei vartioida niin sanotun yleisen palkankorotuslinjan toteutumista.

Hänen mielestään tämä linja ei suinkaan edistänyt neuvotteluja tai nopeuttanut työriitojen sopimista.

Vieläkin meneillään olevan liittokierroksen avasi syksyllä 2017 Teknologiateollisuus ry:n ja Teollisuusliiton välinen teknologiateollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksen solmiminen. Teknologiateollisuus ilmoitti, ettei tämän palkankorotustason yli mennä muillakaan toimialoilla.

Rantamaulan mukaan valtakunnansovittelija oli betonoinut tämän jo aiemmin julkisuuteen antamillaan lausumilla.

– Tuossa vaiheessa kaikkien muiden alojen tilanne niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla oli avoinna, joissa osassa neuvottelut eivät olleet vielä edes alkaneet. Mikä siis oli yleinen linja? Ei sellaista ollut. Oli vain kahden liiton välinen linja.

Tradenomiliiton johtaja ihmettelee, että vain reilun puolen vuoden kuluttua tästä ratkaisusta Helle ilmoitti siirtyvänsä toisen sopijapuolen, Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtajaksi.

– Olennainen kysymys on se, kuinka pitkään Helteen siirtymistä tähän tehtävään on valmisteltu?

Teknologiateollisuus ilmoitti tammikuussa virallisesti etsivänsä uutta työmarkkinajohtajaa. Rantamaula epäilee, että Helteen rekrytointiprosessin on täytynyt kestää kuukausia, jonka aikana hän sovitteli useita työriitoja. Esimerkiksi hän nostaa rahoitusalan viikonlopputyöt, jotka “avattiin viikonlopputyö pitkälti työnantajan direktiolla järjestettäväksi”.

– Miten meneillään ollut rekrytointiprosessi vaikutti sovittelijan toimintaan esimerkiksi tässä tapauksessa? Oliko meillä erotuomari, joka pelasi toisen joukkueen pussiin, Rantamaula kysyy.

Hän miettii tilannetta, jos Teknologiateollisuudesta olisi aikoinaan tarjottu vastaavaa työpaikkaa edellisille valtakunnasovittelijoille Jorma Reinille, Esa Lonkalle tai Juhani Saloniukselle.

– He olisivat luultavasti pitäneet tarjousta typeränä. Helle sen sijaan ei nähnyt ongelmaa jatkaa sovittelijan tehtävässä samaan aikaan, kun kävi neuvotteluja siirtymisestään virallisestikin työnantajaleiriin.

Helteen välitön irtisanoutuminen tehtävästä ei Rantamaulan mielestä tätä enää pelasta.

– Tätä taustaa vasten Helteen nimittäminen sovittelijaksi oli silloiselta työministeri Lauri Ihalaiselta raskas virhe, Tradenomiliiton johtaja ja Ylemmät toimihenkilöt ry:n neuvottelija Rantamaula päättelee.