Yksinasuva vastaa yksin kaikista kuluista ja sairauden tai työttömyyden kohdatessa yksinasuva on usein muita suojattomampi. Heillä ei välttämättä ole lähellään turvaverkkoa tai sosiaalisia kontakteja, vaan he voivat jäädä ongelmiensa kanssa yksin ja syrjäytyä helpommin.

Yhteiskunta ei vielä täysin tunnista yksinasuvien tarpeita. Heitä ei mielestäni oteta riittävästi huomioon poliittisessa päätöksenteossa ja lainsäädäntökin asettaa yksinelävät eriarvoiseen asemaan suhteessa perheellisiin. Siksi onkin tärkeää, että yksineläviä ei unohdeta silloin, kun mietitään lainsäädännön uudistuksia tai kansalaisten tukemista muun muassa elinkustannusten noustessa.

Jotta yksiasuvien toimeentuloa voitaisiin parantaa, tulisi tuloeroja hillitä. Verotuksen ja tulonsiirtojärjestelmän tulisi olla myös tasapuolisempi. Sosiaaliturvauudistuksessa tulisi yksinasuvat huomioida kokonaisvaltaisesti ja asumiskustannuksia voitaisiin hillitä esimerkiksi kohtuuhintaisilla vuokra-asunnoilla.

Lapsen asema ei erotilanteissa tai eron jälkeen sopimuksettomassa tilanteessa ole kovin vahva ja lainsäädäntö ei turvaa riittävästi lapsen oikeutta tapaamisiin. Tarvitaan lakiuudistusta, jolla turvattaisiin lapsen oikeus tavata molempia vanhempiaan katkeamatta eron jälkeen.

Vuoroasuminen on tutkimustenkin perusteella lapsen hyvinvoinnin kannalta paras malli ydinperheen jälkeen. Yhteishuoltajuus pitäisi huomioida etuuksissa ja palveluissa. Lasten vaikutus etuuksiin huomioidaan nykyään vain yhden huoltajan osalta, vaikka lapset asuisivat vuorotellen molempien vanhempiensa luona. Asumista koskeva lainsäädäntö pitäisikin muuttaa sellaiseksi, että lapsi voisi asua kahdessa paikassa virallisesti.

Seuraavalla hallituskaudella tulee kiinnittää näihin asioihin enemmän huomiota ja pyrkiä lainsäädännöllisiin uudistuksiin. Älkäämme siis unohtako, että elämme yhteiskunnassa, jossa on erilaisia asumis- ja perhemuotoja. Jonakin päivänä, voimme myös itse olla yksi heistä.

Kirjoittaja on työsuojelutarkastaja ja puolueosaston puheenjohtaja (sd.) Seinäjoelta.