Olin tilaisuudessa mukana Pelastakaa Lapset ry:n aktiivina. Pelastakaa Lapsilla on jo vuosia ollut käytössä Eväitä Elämälle -niminen ohjelma, jonka kautta olemme pystyneet paikallisesti auttamaan lapsia, nuoria ja perheitä oppivälineiden hankkimisessa sekä harrastusmaksuissa. Rahaa on tullut sekä kansalliselta Pelastakaa Lapsilta että paikallisyhdistyksen omalta tililtä. Tämän työn kautta me aktiivit olemme päässeet kurkkaamaan siihen todellisuuteen, jota uutisotsikoissa tituleerataan lapsiperheköyhyydeksi.

Ei varmaan ole montaa kokousta, ettei kahvikupin ja esityslistojen äärellä olisi vuodatettu kyyneliä. Työkyvyttömyyseläke, vanhemman tai lapsen kuolema tai vakava sairaus, työttömyys, konkurssi, perheen yrityksen tai maatilan lainat, pikavipit, pakolaisuus tai monilapsisuus ovat sanoja, joiden taakse kätkeytyy aivan tavallisia perheitä ja vanhempia, joissa aikuiset yrittävät jaksaa ja keksiä keinoja pärjätä päivästä toiseen – samalla tiedostaen, että käynnissä on juuri näiden omien pienten ihmisten ainutkertainen lapsuus. Lapsen harrastus on asia, josta perheet yrittävät pitää kiinni, mutta joka silti jää asumisen ja ruokaostosten jälkeen vähemmän tärkeäksi kuluksi.

On helppo olla yhtä mieltä siitä, että lapsille on turvattava oikeus harrastaa, mutta käytännön toteuttaminen on hankalampi asia. Hakemuspinoja selatessa iloitsemme kun vastaan tulee kaupungin ylläpitämän rokkikoulun tai työväenjumpan maksu; tämän me kuittaamme! Enemmän harmitusta aiheuttaa hakemus, jossa lahjakas nuori kertoo kuluista, joita tavoitteellinen joukkueurheilu lisensseineen, kisamatkoineen, vakuutuksineen, kausimaksuineen ja välineineen aiheuttaa.

Kaivataan keskustelua ja kyseenalaistamista siitä, miksi harrastaminen on joissakin tapauksissa niin kallista. Miten harrastamisen kanssa voitaisiin tehdä samanlainen vallankumous kuin suomalaisessa koulutusjärjestelmässä? Mahdollisuuksia kaikille ja jokaiselle löytyisi oma juttu.

Kirjoittaja on kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kokkolasta.