Kolumni

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Kuka Suomen urheilun uudeksi ykkösjohtajaksi? — ”Kaikkeen valmis Ilkka Kanerva on jo starttikuopissa”

Suomeen etsitään urheilun ja liikunnan ykkösjohtajaa. Marraskuussa niin huippu-urheilu kuin kansan liikuttaminen yhdistetään yhden sateenvarjon, Suomen Olympiakomitean, hoteisiin. Pieni Tanska valloitti Riossa 16 olympiamitalia. Suomi yhden pronssin.

Suomen urheilun ykkösjohtaja Risto Nieminen on läpikotaisin urheiluihminen. Ponnisteluistaan huolimatta juuri hänen aikakaudelleen tuli kaikkien aikojen heikoin olympiamenestys. Hän veti johtopäätöksen ja luovutti. Näin jäivät taakse myös Olympiakomitean talousväärinkäytökset.

Suomen Urheiluliitto on jo omalla sarallaan ryhtynyt toimiin. Valmennuskuviot on pantu uusiksi. Puheenjohtajankin vaihtoa uumoillaan Nykyisen Vesa Harmaakorven paikalle kaavaillaan moukarimiehen uran jättänyttä Olli-Pekka Karjalaista. Hän onkin päättäjille kelpo ehdokas, kun kantaa kokoomuksen jäsenkirjaa. Harmaakorpi pyrkii olympiakomiteaan eikä halua luopua myöskään SUL:n johdosta. Aikanaan ehdolla ollut olympia- ja mm-mitalisti Arto Bryggarehan ei kelvannut, sillä hänellä on SDPn jäsenkirja.

***

Niin, kenestä uusi urheilumme ja koko kansan liikunnan veturi? Kaikkeen valmis Ilkka Kanerva (kok.) on jo starttikuopissa. Painin Jukka Rauhala, moukarin Olli-Pekka Karjalainen (kok.), keihään Tapio Korjus (kepu), urheilujohtamisen osaaja Matti Ahde (sd.), tempperamenttinen taitaja Arto Bryggare pulpahtavat mieleen. Hjallis Harkimo (kok.) lienee liian töykeä. Roger Talermoakin harkitsevat jotkut. Tapetilla ovat myös luistelun puolelta Susanna Rahkamo ja Ilkka Rahnasto.

Entä kansanedustaja Sirpa Paatero (sd.) ja purjehtijakansanedustaja Sari Multala (kok.)? Esillä on myös koriksen taholta Anssi Vanjoki. Ehdokaslistalle on väläytelty myös Aleksander Stubbia (kok.).

Keskustelin urheilumme ison vaikuttajan Kalervo Kummolan (kok.) kanssa jo ennenkuin hän ryhtyi etsintäryhmän puheenjohtajaksi. Kysyin hänen kantaansa jos pyydetään. Vastaus oli kielteinen. Keskustelussamme Kummola pahoitteli oma-aloitteisesti sitä, että TUL:n ex-puheenjohtaja ja asiansa tunteva yhteistyökykyinen Sirpa Paatero on työnnetty nykykuvioista ulos. Samalla Kummola lausui, että urheilumme suorituskyvyn parantaminen on aloitettava olympiakomitean toimistosta. Eli johtamisen päämajasta.

Kun kandiviidakosta poimii nimiä esille, niin Sirpa Paatero on vahvoilla. Hän on niin huippu-urheilun kuin harrasteliikunnan puolestapuhuja, hän on yhteistyökykyinen ex-ministeri, jolla on tärkeät yhteiskuntasuhteet hallussaan.

Mutta, mutta, hän on demari. Kerron esimerkin miten urheilussamme kohdellaan demareita. Tein 1970-luvun alussa Suomen Uimaliiton johtokunnassa esityksen, että entinen huippu-uimari, työläisolympialaisvoittaja ja siihen aikaan maamme nimekkäimpiin demaripoliitikkoihin kuulunut Väinö Leskinen valitaan uinnin edustajaksi olympiakomiteaan. Ei käy, hänhän on poliitikko, vastattiin.

Ja valittiin kokoomuspoliitikko Kaj Hagelberg.

***

Ranskan parooni Pierre de Coubertin herätti nykyajan olympiakisat henkiin. Hän kokosi kansainvälisen olympiakomitean jäseniksi vertaisiaan rikkaita vanhoja herroja, joille ei tarvinnut maksaa palkkaa urheiluharrastuksesta. Myöskään Suomen OK ei nykyäänkään maksa jäsenilleen suoranaista palkkaa, mutta kokouspalkkiot ja muut edut ovat kyllä ruhtinaalliset KOK:n tapaan.

Vielä viime vuosisadan puoliväliin vain isoilla ja rikkailla herroilla oli pääsy puheenjohtajiksi. Myös Suomessa lajiliittojen johtajiksi valittiin pankinjohtajia ja neuvoksia siinä toivossa, että nyt lajille virtaa rahaa. Usein kävi kuitenkin kuprut. Rikas puheenjohtaja saikin lisää mainetta ja rahaa, mutta urheilu ei hyötynytkään.

Eroava OK:n puhemies Nieminen näkee hyödylliseksi sen, että kaikki urheilun ja liikunnan suitset ovat organisoidusti OK:n käsissä. Risto, olen toista mieltä. Enkä yksin. Kyllä kansalaisille tärkeä mitalimäärä huipulla on spesiaalihommaa. Eroaa selvästi harrasteliikunnan toteuttamisesta.

Niin Mika Kojonkosken kuin Teemu Japissoninkin housuihin on vaihdettava uudet vetäjät. Kumpikin on epäonnistunut nykytehtävässään. Eli Kummolan ehdotuksen mukaan uudistamisen aloituskohde on Olympiakomitean toimisto.

***

Kuka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa. Näinkin voisi luonnehtia jääkiekkoilumme waterloota World Cupissa. Selityksistä se, ettemme olleet kapeaan kaukaloon tottuneita, ei päde. Olihan joukkueemme koottu lähes kokonaan NHL-jäitä monet kaudet tahkonneista pelaajista.

Suomella oli hatara puolustus eikä taitoa rymistellä maaleja. Aleksander Barkov siteerasi Ville Niemistä ja kiteytti: kun on pizzanälkä menet pizzeriaan ja kun haluat tehdä maaleja menet maalille.

Katse kuitenkin tulevaisuuteen. Eikä leikkauksia koulutukseen, kuten maan hallitus hölmöilee. Kanada oli odotetusti maailman paras. Mielenkiintoista oli silti se, että Euroopan kahdeksasta eri kiekon ”kääpiövaltiosta” koottu miehistö pani finaalissa lujasti Kanadalle kampoihin. Äkisti koottu sekametelisoppajoukkue kaatoi monet kiekon perinneuskomukset.

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Kolumni

Lahti day before the world championships.

LKS 20170221 - Lahti ski stadium pictured one day before the 2017 FIS Nordic World Ski Championships in Lahti, Finland, on Feb. 21, 2017. The World Championships will start on Wednesday evening and will take place until March 5th. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Täällä MM-Lahti, Salpausselkä – tänään se alkaa, maailman suurin maastohiihtoruletti

Hiihdon suksihuoltajan työrupeama alkaa kilpailua edeltävänä päivänä. Huoltajat tekevät sääennusteen mukaisia suksitestejä ja yrittävät karsia urheilijoiden suksipakkaa pienemmäksi.

– Tavoite on, että urheilijalla olisi kisapäivänä 2–4 paria suksia, joista valita, kertoi suksihuoltaja Jari Nieminen tiistaina.

Hänen henkilökohtaiset huollettavansa ovat sprinttiä hiihtävä Mari Laukkanen ja normaalimatkoilla kilpaileva Lari Lehtonen.

Kisapäivinä Nieminen tulee kollegoineen työpisteelle vähintään viisi tuntia ennen kisaa. Huoltaja valmistaa sukset urheilijalle, joka valitsee testien perusteella itselleen sopivimman parin. Kahden hiihtotavan yhdistelmäkisoissa valmiiksi pitää saada perinteisen hiihtotavan sukset ja vapaan hiihtotavan sukset.

– Ensin urheilija testaa pidot ja perään luiston. Aina kun lähtö lähestyy, aika kiristyy ja kiristyy. Aina siinä on kiire, Nieminen kuvasi.
Huoltajilla mylly pyörii kaiken aikaa, sillä arvokisoissa startit seuraavat toisiaan tiiviillä rytmillä.

– Kisan jälkeen sukset puhdistetaan, ja sitten ruvetaan suunnittelemaan seuraavaa kilpailua.
Nieminen on kiertänyt talven aikana kaikki maailmancupin kilpailut lukuun ottamatta joulukuista Davosia. Helmikuun alussa hän sai tuntumaa myös ensi vuoden olympiaoloihin Etelä-Koreassa.

– Kielihomma siellä vähän kangertaa. Mutta siksi kisoja (esiolympialaisia) järjestetään, että kisajärjestäjät ottavat opikseen, Nieminen arvioi Pyeongchangia.

Niemisen uran ensimmäiset arvokisat olivat vuoden 1988 naisten ja nuorten MM-kisat ampumahiihdossa Ranskan Chamonix’ssa. Lahdessa vuotta myöhemmin hän oli MM-kotikisoissa voidefirman hommissa ja 2001 MM-Lahdessa mäkihyppääjien huoltajana.

– Aina kotikisoissa on pieni kutina, Nieminen sanoi.

Kaija Yliniemi, Lahti

Lahti day before the world championships.

LKS 20170221 - Lahti ski stadium pictured one day before the 2017 FIS Nordic World Ski Championships in Lahti, Finland, on Feb. 21, 2017. The World Championships will start on Wednesday evening and will take place until March 5th. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Alhaisella hinta-arviolla saatiin Helsinki ja valtio stadionin remonttiin mukaan – ja kaivinkoneet iskivät

Olympiakomitean pääsihteeri Teemu Japisson eroaa. MTV:lle antamassaan eroilmoitushaastattelussa hän kehui kuinka hyväkuntoisen OK:n hän jättää. Tämähän ei pidä alkuunsakaan paikkaansa.

OK:n viimeisin tulosnäyte saatiin Riosta viime kesänä. Suorastaan itketti. Entä OK:lta takaisin perittävät 400 000 euroa, joilla ostettiin muun muassa hulppeita lahjoja omilleen. Samaan aikaan yksi olympiaurheiliija valitti rahojensa riittämättömyyttä ruokaan.

Kun Kalervo Kummola (kok.) rukkasi viime syksynä perinteet säilyttäen oikeistohenkisen OK:n uuteen kokoonpanoon, hän korosti samalla, että uudisraivaus on aloitettava nimenomaan epäonnistuneesta OK:n toimistosta.

Mika Kojonkoski on toinen pääministeritason palkkaa nostava urheilujohtaja OK:ssa. Odotuksissa onkin, milloin  tulee Kummolan tarkoittaman toinen eroilmoitus? Kojonkoskellehan riitti Riosta ”kiva fiilis”.

Tällä erää odotuksemme ovat kuitenkin säästöliekillä.

Nyt keskiviikkona 22.2. avataan Lahden MM-hiihdot. Sukset survaistaan hohtaville hangille. Odotuksia riittää, vaikka mäkikotkammekin liitävät monttua kohti vaatimattomin metrilukemin. Sydän sykkii yhdellä jos toisellakin, kun suomalainen ampaisee lappu rinnassa.

Tällä erää kuitenkin odotuksemme ovat säästöliekillä. Keskieurooppalaiset yhdistetyssä ja mäessä sekä norjalaiset ladulla ovat kisojen sankareita. Näin on päässyt vuosien vieriessä tapahtumaan.

Silti mittelö kiinnostaa. Tulisikohan Suomelle edes kahta mitalia. Krista Pärmäkoski ja kuka muu? Iivo Niskanen on nousussa ja Matti Heikkinen arvoitus. Naisten puolella kakkoseksi nousi Otepäässä Johanna Matintalo, jota ei vielä oltu valittu edes joukkueesemme.

Ampumahiihtomme piristyi ensin hieman Mari Laukkasen ”onnenkantamoisen” myötä. Kaisa Mäkäräisen sisuuntunut loppukiri tuotti viime hetkillä pronssin.

Alppilajeissa Kalle Palanderin ja Tanja Poutiaisen jättämät aukot ovat yhä ammottavia.

Jääkiekossa Lauri Marjamäellä ja jalkapallossa Hans Backella oli kummankin listalla 11 maaottelutappiota. Ruotsalainen sai potkut, mutta Marjamäki ei. Valmentaja on avainasemassa lajinsa menestyksessä. Usein tappioita selitellään kokeiluilla, mutta se ei kelpaa. Onhan jo valmiita kokemuksen omaavia pelaajia. Valmentajan tehtävä on saada jalkeille aina joukkue, jonka tähtäimessä on vain voitto. Tulokset, eivät kokeilut, viedään aikakirjoihin tässä ja nyt.

Kyseessä oli museoviraston päätös säilyttää vessojenkin ovikahvat ja hanat 1930-luvun kuosissaan.

Museoviraston päätös on jumalan sana.

Näin luonnehti Helsingin kunnallispolitiikan kärkihahmo Rakel Hiltunen (sd.) stadionin silloista remonttia koskevaan kysymykseeni. Olin silloin Stadion-Säätiön edustajiston puheenjohtaja ja olisin halunnut kustannussäästöjä silloiseen stadionin remonttiin. Kyseessä oli museoviraston päätös säilyttää vessojenkin ovikahvat ja hanat 1930-luvun kuosissaan.

Jälleen samaa tuntua on ilmassa, kun museovirasto ei ota kontolleen Palloliiton esittämiä moitteita stadionin paraikaa menossa olevan remontin kalleuden yhteydessä.

Kalleuden arvosteluun on kyllä aihetta. Mielestäni kuitenkin pääsyyllinen on stadionin nykyjohto.

Normaalistihan remontti suunnitellaan tilaajan halujen ja huulitarpeen perusteilla. Sitten pyydetään sitovat urakkatarjoukset ja päätetään, riittävätkö rahat ja löytyvätkö rahoittajat. Näin kaikki tietävät missä mennään.

Sivusta seuraajille on jäänyt käsitys, että nyt lähdettiin liikkeelle ennen kuin karhu oli kaadettu. Alhaisella hinta-arviolla saatiin Helsinki ja valtio remonttiin mukaan. Ja kaivinkoneet iskivät. Jo muutaaman kuukauden kuluttua kerrottiin rahan tarpeen olevankin 200 miljoonan lisäksi 61 miljoonaa euroa.

Melkoinen vedätys.

Olympiastadion on Suomen urheilun pyhättö. Vuosien saatossa se on muuttanut muotoaan useamman kerran. Enää se ei ole esimerkiksi 60 000 katsojaa vetävä 1952 olympiakisojen näyttämö. Eikä sen juoksurata ole hiilimurskaa, jolla vuonna 1938 Rekolan amatöörijuoksija, Alkon myyjä, kiharapää Taisto Mäki porhalsi 5 000 m aikaan 14.08,8. Kuinkahan moni suomalainen pystyy tähän aikaan tänä päivänä 69 vuoden kehityksen jälkeen ja kimmoisalla mondolla?

Urheilu ylläpitää Suomen vointia.

Tähän satojen miljoonien eurojen remonttiin ylityksineen urheiluväkikin voisi suhtautua ymmärtäväisemmin, mikäli heidän perustamansa vuoden 1940 Tippaustoimisto olisi saanut pitää, kuten luvattiin, yhtiönsä tuoton tulevina vuosinakin.

Ei saanut kun tiede, taide ja nuorisokasvatus valittiin 1951 myös kakun jakajiksi.

Urheilurakennelmien tarve on edelleen meillä suuri ja täyttämättä. Ei ole pikaluisteluhalleja, ei ole jääpallolle sisätiloja, ei katsojaystävällisiä jalkapalloareenoita, eikä monta muutakaan liikuntatarpeiden tyydyttävää ja kaivattua rakennusta.

Maamme urheiluväki rahoittaakin monelta osin Suomen vointia, mutta ei saa itselleen kaikkea mitä tarvitsisi. Ei, vaikka itse rakensikin itselleen kaikki edellytykset, mutta muut tulivat poimimaan urheilun rusinoita pullasta.

Urheilun liekki lepattaa silti ikuisesti ihmisen hyväksi.

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Kolumni

”Elämä on ihanaa” – Timo Soini herkistyi jalkapallosta

Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini tunnetaan englantilaisen jalkapallojoukkue Millwallin vannoutuneena kannattajana. Soini ilmaisee blogissaan kiitollisuuttaan joukkueensa menestyksestä.

– Elämä on ihanaa. Kannattaa tavoitella mahdotonta. Se voi toteutua, Soini hehkuttaa Millwallin voitettua viime vuoden liigamestarin Leicesterin FA- cupissa viime hetken maalilla 1-0.

– Huusin kotikatsomossa niin lujaa huivi kaulassa, että mustaa kylkeä poltti. Mitäs siitä. KÄRSIMYS kirkastaa sielun. Kim, Mike, Tom, Martin, Chris. Malja Millwallille Lontoossa. No one likes us. We don’t care!

Urheilukolumni

Niskanen hiihti toiseksi Otepäässä

Niskanen hiihti toiseksi Otepäässä

Iivo Niskanen oli toinen maastohiihdon maailmancupin 15 kilometrin kilpailussa (p) Viron Otepäässä.

Perinteisellä hiihdetyn kilpailun voitti ylivoimaisesti Norjan Martin Johnsrud Sundby ajalla 40.38,2.

Niskanen hävisi norjalaisvoittajalle 37,1 sekuntia. Kolmas oli Norjan Hans Christer Holund. Suomalaisista toiseksi paras oli viidenneksi sijoittunut Matti Heikkinen, joka jäi kärjestä 58,1 sekuntia.

Niskanen hiihti toiseksi Otepäässä

Urheilukolumni

Mäkäräiselle MM-pronssia

Mäkäräiselle MM-pronssia

Kaisa Mäkäräinen on sijoittunut pronssille ampumahiihdon MM-kisojen naisten yhteislähtökisassa. Itävallan Hochfilzenissä kultaa juhli Saksan Laura Dahlmeier, jolle Mäkäräinen hävisi 20,1 sekuntia.

Mäkäräinen oli viimeisen hiihto-osuuden alkaessa vasta seitsemäntenä, mutta komea loppuvauhti nosti hänet kolmanneksi.

Mäkäräinen ampui 12,5 kilometrin yhteislähtökisassa yhden sakon. Dahlmeierin takana toiseksi ylsi Yhdysvaltain Susan Dunklee.

Mäkäräiselle MM-pronssia
AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta