Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Päätoimittajalta

Kun idoli paljastuu petturiksi: miten kärsimystä kohdannut Aung San Suu Kyi voi sallia etnisen vainon, murhat ja raiskaukset?

Päätoimittajalta

Mikko Salmi

Kirjoittaja oli Demokraatin päätoimittaja 2015-2019.

Vuoden 1988 kesällä valvoin kaverini kanssa Vantaan Martinlaaksossa pitkälle aamuyön tunneille. Sähköä oli poikkeuksellisesti ilmassa, kun kaksi lapsuuteni urheilusankaria kohtasi Soulin olympialaisten sadan metrin juoksun finaalissa.

Mikko Salmi

Demokraatti

Ben Johnson sai jälleen räjähdysmäisen startin ja kiihdytti muilta karkuun. Maaliviiva tuli hämmästyttävän nopeasti vastaan ja ”Big Ben” nosti sormensa ilmaan ylivoimaisen voiton merkiksi. Carl Lewis oli lyöty. Legenda oli syntynyt.

Vain pari päivää myöhemmin kaikki muuttui. Doping-testi paljasti, että Johnson oli syyllistynyt räikeään kiellettyjen aineiden käyttöön. Pettymys oli 13-vuotiaan pojan mielessä suuri. Idoli olikin paljastunut suureksi huijariksi.

Vuosien varrella nämä idolit ovat muuttuneet tavallisiksi ihmisiksi oikein urakalla. Harri Kirvesniemen käry kouraisi syvältä. Tervanevan sankari Mika Myllyläkin mureni menestyspaineissa. Pahin oli kuitenkin syöpätaistelun voittanut pyöräilylegenda Lance Armstrong, jonka urotyöt Ranskan ympäriajoissa olivatkin liian uskomattomia ollakseen totta.

Arvot ovat usein kaupan, kun kilpaillaan maineesta ja kunniasta. On eri asia sijoittua hiihtokilpailussa kymmenen parhaan joukkoon kuin voittaa olympiakultaa. Ihminen on erehtyväinen. Se kai on opetus näiden urheilusankareiden nousua ja tuhoa seuranneelle.

Viime vuosina Burman turvallisuusjoukot ovat tappaneet tuhansia ihmisiä. Lisäksi joukot ovat raiskanneet naisia ja lapsia. Peräti 720 000 ihmistä on paennut väkivaltaisuuksia naapurimaahan Bangadeshiin.

Idolien astuminen tavallisten kuolevaisten joukkoon ei kuitenkaan koske vain huippu-urheilijoita. Sama heikkous koskee usein myös karismaattisia maailmanparantajia ja poliitikkoja.

Viime aikojen vaikeimmin ymmärrettävä idolin romahtaminen liittyy Burman ihmisoikeustaistelijan Aung San Suu Kyin toimintaan. Vielä 2007 lauloin irlantilaisen rock-yhtyeen U2:n keikalla Göteborgissa kyynelsilmin vapautuksen melodiaa kotiarestissa eläneelle Nobelin rauhanpalkinnon voittajalle.

Burman sotilasjuntta oli murhannut Suu Kyin isän juuri Burman itsenäistymisen kynnyksellä vuonna 1947. Siitä alkoi Aung San Suu Kyin pitkä taistelu kotimaansa demokratian puolesta. Seurasi kymmenien vuosien kotiaresti, joka päättyi vuonna 2010. Tuntui siltä, että vapauden laulut ja Amnesty Internationalin vetoomukset olivat tuottaneet tulosta. Ihmisoikeustaistelu oli kerrankin saanut onnellisen päätöksen.

Näin ei kuitenkaan käynyt. Viime vuodet Aung San Suu Kyin toimintaa seuranneena ovat olleet raskaita. Aun San Suu Kyin puolue NLD voitti vuoden 2015 vaaleissa enemmistön Burman alahuoneeseen ja ylähuoneeseen. Tällä hetkellä hän toimii Burman valtiokanslerina ja ulkoministerinä.

Siihen positiiviset uutiset loppuvatkin. Amnesty International ilmoitti tällä viikolla vetävänsä pois Ambassador of Conscience -palkinnon Suu Kyilta. Syynä on haluttomuus estää rohingya-vähemmistöön kohdistuvaa etnistä vainoa. Viime vuosina Burman turvallisuusjoukot ovat tappaneet tuhansia ihmisiä. Lisäksi joukot ovat raiskanneet naisia ja lapsia. Peräti 720 000 ihmistä on paennut väkivaltaisuuksia naapurimaahan Bangadeshiin. Miten kärsimystä ja vainoa kohdannut Aung San Suu Kyi voi sallia tällaisen kohtelun?

On totta, että kaukaa Suomesta on hyvin vaikea arvioida Burman poliittista tilannetta. Silti suuren ihmisoikeuksien puolustajan vähintäänkin välinpitämätön asenne rohingya-väestöä kohtaan tuntuu erityisen pahalta. Arvojensa myyminen olympiavoiton vuoksi on kuitenkin ymmärrettävämpää kuin ihmisarvon kyseenalaistaminen vallanhimon tähden.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE