”Kun nuorten ääni saadaan kuuluviin, siitä hyötyvät kaikki” – Allianssin Elisa Gebhard tahtoo sukupolvipolitiikan tapetille

Kuva: Nora Vilva
Allianssin tuore puheenjohtaja Elisa Gebhard, 24, opiskelee oikeustiedettä Helsingin yliopistolla ja työskentelee kansanedustaja Jutta Urpilaisen (sd.) avustajana. Hän on SDP:n varavaltuutettu ja kulttuurijaoston puheenjohtaja Helsingissä. Hän aikoo lähteä jäsenäänestykseen SDP:n eduskuntavaaliehdokkaista.

Vuoden alussa Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n puheenjohtajana aloittanut Elisa Gebhard on innoissaan uudesta tehtävästään. Haltuun otettavaa on paljon, sillä Allianssi kokoaa yhteen erittäin laajan joukon erilaisia nuorisoalan toimijoita. Allianssi on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, mutta kaikki sen jäsenjärjestöt eivät sitä ole.

– Sitoutumattomuus meillä on sen ymmärtämistä, että on erilaisia näkemyksiä ja vakaumuksia, joita kaikkia kunnioitetaan. Allianssissa tehtävämme on löytää ne asiat, jotka meitä yhdistävät. Näen, että Allianssi on keskeisesti sukupolven ääni, Gebhard kuvailee.

Tuo sukupolvi haluaa Gebhardin mukaan nyt samaa kuin sukupuolten tasa-arvosta käydyssä keskustelussa on jo saavutettu. Tasa-arvo nähdään koko yhteiskuntaa hyödyttävänä asiana, eikä pelkästään naisten etuna.

– Nuorten hyvinvointi määrittää laajasti koko yhteiskunnan tilaa. Kun nuorten ääni saadaan kuuluviin, siitä hyötyvät kaikki, hän summaa.

Lama-ajan retoriikka on vaikuttanut nuorten mielenmaisemaan.

Tulossa on tukku vaaleja, joissa Allianssin tavoitteena on saada ehdokkaat puhumaan sukupolvipolitiikasta. Siitä, millä tavoin hyvinvointi jakautuu oikeudenmukaisesti kaikille sukupolville – nykyisille ja tuleville. Keskustelun evääksi Allianssi julkaisee lähiaikoina sukupolvipoliittisen ohjelman.

– Se lähtee asioista, jotka vaikuttavat nuorten hyvinvointiin ja asemaan yhteiskunnassa. Siinä käsitellään esimerkiksi nuorisotyöllisyyttä, sosiaaliturvaa ja kestävää kehitystä, Gebhard kertoo.

Gebhardin mukaan nykynuoret ovat ahtaalla ja epävarmuus oman ikäluokan ja Suomen tulevaisuudesta vaivaa. Sitä ei ainakaan ole lievittänyt vaikeiden aikojen poliittinen retoriikka – kaikilla on kurjaa, pitää elää niukasti ja koulutuksestakin täytyy voida leikata.

– On sukupolvia, jotka ovat kasvaneet taantumaan paitsi taloudellisesti myös retorisesti. Lama-ajan retoriikka on vaikuttanut nuorten mielenmaisemaan, eikä politiikalla ole pystytty luomaan toivoa ja keinoja parempaan, Gebhard kuvailee.

Jos puolueet ajattelisivat enemmän nuoria, voisimme saada myös parempaa politiikkaa

Nuorisobarometrin (2016) mukaan nuoret kannattavat hyvinvointivaltiota, mutta epäilevät sen säilymistä. Nuoret toivovat tasa-arvon ja ympäristön tilan paranevan, mutta eivät täysin usko sen toteutuvan. Gebhardin mielestä näihin aiheisiin tarttuminen voisi luoda toivoa ja vahvistaa luottamusta politiikkaan.

– Uskon, että jos puolueet ajattelisivat enemmän nuoria, voisimme saada myös parempaa politiikkaa ja ratkaisuja, jotka kestävät aikaa. Uskon, että esimerkiksi kestävä kehitys nousisi paljon vahvemmin esille, hän sanoo.

Nuorten äänen kuuluviin saamista hankaloittaa, että esimerkiksi vaalien tiimellyksessä puolueilla ei juuri ole paineita huomioida nuoria, kun aktiivisimmat äänestäjät ovat yleensä lähempänä eläkettä kuin ensimmäistä työpaikkaansa. Tämä synnyttää Gebhardin mukaan ikävän kierteen. Jos nuorille tärkeistä asioista ei puhuta, se ei ainakaan lisää intoa äänestää. Ja kun nuoria ei houkuta äänestää, ei heidän asioistaan puhuminen houkuta puolueita.

– Allianssin pitkäaikainen tavoite on äänioikeusiän laskeminen 16 vuoteen. Sillä tavalla nuorten ääni ja sen vaikuttavuus yhteiskunnassa kasvaisi. Se pakottaisi puolueetkin miettimään nuoria äänestäjiä.

Gebhardin mielestä olisi tärkeää, että puolueet eivät vain ottaisi nuorille tärkeitä asioita agendalleen, vaan myös nuoret ehdokkaat listoilleen. Hän sanoo puolueiden pitävän jo hyvin huolen siitä, että sukupuolet ovat listoilla hyvin edustettuina.

– Sen sijaan, että yritetään saada listalle se yksi ”kiintiönuori”, pitäisi katsoa sitä, että eri sukupolvet ovat tasaisesti edustettuna, hän sanoo.

Mielikuvia politiikasta tärkeilevänä, harmaana ja arjesta irrallaan olevana pitää pystyä purkamaan.

Yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat nuoria, mutta politiikkaan lähtö ei juuri houkuta. Gebhardin mukaan sisältöjen lisäksi vaikutusta on mielikuvalla, että ylleen pitää vetää vähintään henkinen pikkutakki ollakseen uskottava poliitikkona.

– Mielikuvia politiikasta jonain tietyllä tapaa tärkeilevänä, harmaana ja arjesta irrallaan olevana pitää pystyä purkamaan, Gebhard sanoo.

Gebhard uskoo, että kaikkiin ikäryhmiin vetoaa maanläheinen puhe ja aidot, itsensä näköiset persoonat. Tällä ajatuksella Gebhard itse toimi kuntavaaleissa. Hän kampanjoi pelkästään sosiaalisessa mediassa ja nousi varavaltuutetuksi jakamatta yhtäkään paperista esitettä. Hän kannustaakin puolueita etsimään uusia kampanjatapoja ja -väyliä, joilla myös nuoret tavoitetaan.

– Se puolue, joka onnistuu olemaan tämän muutoksen ilmaherra, pystyy lunastamaan paikkansa puolueena, joka on olemassa vielä 50 vuoden päästä, Gebhard sanoo.

Keskustelua aiheesta

”Helsinki voi olla edelläkävijä” – SDP:n Torsti: Voisiko lähikouluperiaate toimia myös päiväkodeissa?

Kuva: lehtikuva / roni lehti
Lapsia Suotorpan päiväkodin pihalla.

Helsingissä halutaan selvittää, voisiko kaupunki jatkossa tarjota päivähoitopaikkoja lähikouluperiaatteella, SDP:n kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Pilvi Torsti kertoo.

Joukko eri puolueiden valtuutettuja tekee asiasta tänään aloitteen. Lähikouluperiaatteella tarkoitetaan sitä, että päivähoitopaikat jaettaisiin noudattaen samoja oppilaaksiottoalueita kuin perusopetuksessa tehdään.

– Tavoitteena on, että kaikilla lapsilla on vahva lähikoulupolku, joka alkaa varhaiskasvatuksesta ja päättyy toiselle asteelle. Koulupolku tukee lasten ja nuorten tasa-arvoista koulutusta, sanoo aloitetta valmistellut Torsti.

Nykyisellään kaupunki pyrkii tarjoamaan päivähoitopaikan perheen toiveiden mukaan ja huomioimaan sisarukset ja liikenteelliset seikat. Mitään velvoittavia kriteerejä kaupungilla ei ole.

Kaupunki tarjoaa ala-asteen aloittaville koulupaikan niin sanotusta lähikoulusta, joka määrittyy oppilaaksiottoalueen pohjalta. Tietyin perustein on mahdollista mennä myös muuhun kuin lähikouluun.

Nyt tehdyssä aloitteessa korostetaan, että lähipäiväkoti on tärkeä myös perheiden arjen sujuvuuden kannalta ja mahdollistaa pienten lasten vanhempien työssäkäyntiä. Kyse on myös kaupungeista ihmisten koteina ja yhteisöinä.

– Lähipäiväkodit ja lähikoulut voivat muodostua yhä enemmän kaupunkien sisälle rakentuvien kylän kaltaisten yhteisöjen keskuksiksi. Ne ovat sekä fyysisiä yhteisiä paikkoja että ihmisten verkostoja, Torsti korostaa.

– Helsinki voi olla tässä myös edelläkävijä ja suunnannäyttäjä. Pidemmän aikavälin tavoitteena monet tutkijat ovat korostaneet varhaiskasvatuksen hahmottumista yhä enemmän osaksi lasten koulupolkua, Torsti toteaa.

Nivelvaihe turha ja kuormittava siirtymä lapselle.

Aloitteessa esitetään, että kaupunki selvittää vuoden 2018 aikana, mitä tarkoittaisi ja vaatisi, jos kaupunki olisi jatkossa velvoitettu tarjoamaan päivähoitopaikat lähikouluperiaatteella eli samoja oppilaaksiottoalueita noudattaen kuin perusopetuksessa tehdään.

Lähes kaikilla peruskoulujen oppilaaksiottoalueilla on useita päiväkoteja, joten oppilasaluepohjaisen lähipäiväkotipaikan osoittaminen olisi mahdollista toteuttaa joustavasti näiden päiväkotien välillä.

Uuteen periaatteeseen siirtyminen poistaisi myös turhat ja lapsia kuormittavat päiväkotien vaihtotarpeet esikouluun siirryttäessä, Torsti pohtii.

Nykyisellään useat lapset joutuvat vaihtamaan päiväkotia esikoulun alkaessa, koska esikoulua käydään jo nyt koulupolkua silmällä pitäen oman oppilasalueen päiväkodissa.

– Jos lapsi on ollut aiemmin muun alueen päiväkodissa, tästä nivelvaiheesta tulee lapselle turha ja kuormittava siirtymä.

Aloitteessa esitetään, että asia selvitetään niin, että lähipäiväkoti-käytäntöön olisi mahdollista siirtyä alkaen vuonna 2019.

Asiaa tarkastellaan muun muassa niin, että huomioidaan myös todennäköisesti perheen erityistilanteesta kuten esimerkiksi vuorotyö, vuoroasuminen jne. tarvittavia poikkeamisperusteita.

Liki miljoonan potti jaossa hankkeille Helsingissä – ”Uskon, että syntyy ennennäkemättömiä ideoita liikkumisen ja harrastamisen lisäämiseksi”

Helsingissä etsitään uusia toimintamalleja edistämään lasten ja nuorten matalan kynnyksen harrastustoimintaa ja kaupunkilaisten liikkumista.

Helsingin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta päätti tiistain kokouksessaan uudesta 900 000 euron avustuksesta ja hankehausta, jonka turvin etsitään uusia toimintamalleja edistämään lasten ja nuorten matalan kynnyksen harrastustoimintaa ja kaupunkilaisten liikkumista.

Kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestari Nasima Razmyar (sd.) pitää lautakunnan päätöstä merkittävänä panostuksena helsinkiläisten hyvinvointiin.

– Helsinki on nostanut tämän valtuustokauden keskeiseksi strategiatavoitteeksi liikkumisen lisäämisen. Uudenlainen avustusmalli mahdollistaa yhteistyön yli perinteisten sektorirajojen. Uskon, että tämän mallin myötä syntyy ennennäkemättömiä ideoita liikkumisen ja harrastamisen lisäämiseksi, Razmyar sanoo.

Hankkeille on varattu vuoden 2018 budjetista 900 000 euroa. Haulla etsitään kuitenkin kolmivuotisia laajoja yhteishankkeita, joiden rahoitusta voidaan jatkaa vuosina 2019 ja 2020.

Kohdennetulla avustushaulla halutaan kiihdyttää ja rikastuttaa uudenlaisten toimintatapojen ja kumppanuuksien sekä uusien liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotoiminnan yhteistyömuotojen syntymistä. Mukaan valittavien hankkeiden toivotaan toteuttavan rohkeita uusia kokeiluja, tavoittavan uusia kohderyhmiä tai soveltavan muissa kotimaan kaupungeissa tai maailmalla hyviksi todettuja malleja.

Haku alkaa ideakierroksella

Haku toteutetaan tänä keväänä kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen hakukierros on ideakilpailu maalis-huhtikuussa. Siihen osallistutaan napakalla ehdotuksella, ja ideakilpailun perusteella toiseen vaiheeseen valittavat hankkeet saavat kutsun avustushakuun kesäkuussa. Jatkoon valittavat ideat saavat kehittämiseen asiantuntijatukea. Lopullisen päätöksen rahoitettavista hankkeista tekee kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta.

Avustusta voivat hakea helsinkiläiset rekisteröidyt yhdistykset. Hakijoilla voi olla kumppaneina myös rekisteröimättömiä yhteisöjä, toimintaryhmiä ja ei-helsinkiläisiä toimijoita tai esimerkiksi yrityksiä. Haussa suositaan useamman eri alan toimijan yhteishankkeita.

Kohdennettu lisärahoitus on osa Liikkumisohjelmaa, joka on yksi kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan strategisista kärkihankkeista. Hankehaku on myös toimialan ensimmäinen liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotoiminnan yhdistävä avustushanke.

Keskustelua aiheesta

Helsingin pormestarit: Leipäjonoissa seisomisesta halutaan eroon

Kuva: Kari Hulkko

– Leipäjonoissa seisomisesta pitäisi päästä eroon ja pystyä hoitamaan tarvittava ruokajakelu muulla tavoin. Olen perehtynyt Vantaan malliin asiassa, olen tavannut asianomaisten järjestöjen edustajia ja olen kannustanut kaupungin virkamiehiä hakemaan asiaan kestävämpää ratkaisua, Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.) kertoo Demokraatille.

– Otan osaltani asiaan tarkempaa kantaa kun virkamiesvalmistelu etenee siihen pisteeseen, hän jatkaa.

– Helsingissä ruokajakelua ei ole organisoitu parhaalla mahdollisella tavalla. Toimijat ovat aika hajallaan, logistiikka ei ehkä ole ihan tehokkainta. Se johtaa siihen, että jonot ovat pitkiä, ne kiemurtelevat satoja metrejä esimerkiksi Helsingin Myllypurossa. Tämähän on tosi epäinhimillistä, apulaispormestari Nasima Razmyar (sd.) sanoo.

Tuomo Laihialan tuoreen väitöstutkimuksen mukaan reilu kolmannes kokee leipäjonoissa käyvistä kokee sen nöyryyttävänä ja noin sama määrä kokee, ettei haluaisi tulla jonossa nähdyksi esimerkiksi ystävien, sukulaisten tai naapurien toimesta.

Laihialan mukaan myös leipäjonotutkijat haluaisivat jonot pois kaduilta. Vantaalla tässä on saavutettu menestystä. Seurakuntayhtymän ja kaupungin Yhteinen pöytä -hankkeessa on toteutettu muun muassa ruoan hävikkiterminaali. Täältä kylmävarastosta ruokaa ajetaan autoilla lähijakelijoille.

”Se on sydäntä murskaavaa.”

Nasima Razmyar pitää Vantaan mallia järkevänä. Helsinkiinkin tarvittaisiin hänen mukaansa logistiikkakeskus, josta hävikkiruokaa voisi hakea eri ruoanjakopisteisiin.

– On aika pysäyttävää, että meillä on ihmisiä, jotka eivät voi edes lähteä ruoka-apuun, ei ole julkiseen liikenteeseen varaa. Se on sydäntä murskaavaa, ihmisillä ei ole edes muutamaa euroa, Razmyar sanoo.

– Helsingin iso ongelma on eriarvoisuuden kasvu alueiden välillä, ihmisten välillä, lasten ja nuorten välillä. Helsingillä on iso vastuu hoitaa tätäkin asiaa paljon kokonaisvaltaisemmin.

Razmyarin mukan sosiaalityö on myös saatava paljon vahvemmin mukaan ruoanjakotyöhön.

Leipäjonoista eroon pääsemisestä ja ruoanjakelun saamisesta sisätiloihin on puhuttu Helsingissäkin jo pitkään. Razmyar uskoo kuitenkin, että nyt poliittista tahtoa olisi tarpeeksi.

– Olen melko luottavainen. Meillä on kaupungissa suhteellisen selkeä strategia. Haluamme asioiden toimivan muillekin kuin vain työssäkäyville. Vähävaraiset ja heikoimmassa asemassa olevat on otettava paremmin huomioon.

”Hyödynnämme Vantaan ja mahdollisesti muidenkin kaupunkien kokemuksia.”

Helsingin kaupungin va. perhe- ja sosiaalipalvelujen johtaja Maarit Sulavuori kertoo, että joulukuussa järjestettiin tapaaminen kaupungin edustajien ja ruoka-apua jakavien järjestöjen kanssa.

– Tarkoitus on nyt keväällä järjestää yhteisiä työpajoja ja yhdessä miettiä, miten ruoka-aputoimintaa voisi Helsingissä kehittää ja millaisia uusia toimintatapoja voisi rakentaa, hän sanoo.

Ruoka-apua jakavat järjestöt ja yhteisöt saavat kaupungilta järjestöavustuksia. Sulavuoren mukaan jatkossakin toimitaan järjestöavustuksen pohjalta.

– Mutta yhdessä sovimme mahdollisista uusista toimintatavoista, jotka järjestöt voivat avustusta hakiessaan kirjata hakemukseen. Mikä tulee olemaan Helsingin toimintatapa, on vielä avoin. Vantaalla on toiminnassa Yhteinen pöytä-hanke, jossa on muun muassa yhteiset jakeluautot, jotka noutavat ruoan ja jakavat ne ruoka-apua jakaviin paikkoihin. Hyödynnämme Vantaan ja mahdollisesti muidenkin kaupunkien kokemuksia, mutta Helsinki on laajuudeltaan paljon isompi ja toimijoita on paljon enemmän, joten emme vielä osaa sanoa, miten toiminta tullaan täällä organisoimaan, hän toteaa.

– Tässä vaiheessa ei vielä voi sanoa, mitkä ovat vaihtoehtoiset toimintatavat Helsingissä. Koko Helsinkiin ei kuitenkaan suuren koon vuoksi ole tulossa vain yhtä toimintatapaa. Kevään aikana varmaan löydämme tapoja, jotka toimivat Helsingissä ja ovat ruoka-apua tarvitsevien kannalta inhimillisiä ja vahvistavat myös sosiaalisuutta.

Sulavuorenkin mukan poliittinen tahtotila on nyt olemassa.

– Tarkoitus on tämän vuoden aikana ennen syksyllä tapahtuvaa järjestöavustusten hakemista löytää yhteisiä uusi toimintatapoja. Koska Helsinki on kooltaan iso, tulemme todennäköisesti etenemään asteittain.

Sulavuori toteaa, että ruoka-apua tarvitaan, koska perusturva ei vastaa kaikkiin tarpeisiin.

– Perusturvan korjaaminen olisi ensisijaista, mutta siitä huolimatta on aina olemassa henkilöitä, jotka tulevat tarvitsemaan erilaisissa tilanteissa myös ruoka-avullista tukea. Tukea voidaan antaa myös muutoin kuin kadulla jonottamalla ja näitä tapoja tulee löytää. Kadulla jonottaminen ei ole inhimillisestä näkökulmasta oikein.

Niinistö Yhteisvastuukeräyspuheessaan: Jonoista pyritään eroon.

Kaupugin sosiaali- ja terveyslautakunta on jo antanut Sulavuoren esityksestä lausunnon kaupunginvaltuutettu Maria Ohisalon (vihr.) toivomusponnesta. Lausunnon mukaan ”tavoitteena on löytää jonottajille sellaista taloudellista ja sosiaalista tukea, jonka turvin välttämätön ravinto ja sosiaalisia kontakteja saadaan muualta kuin leipäjonosta”.

Lausunnossa todetaan myös, että käynnissä on keskustelu ruoka-avun jakamisen uusista järjestämisvaihtoehdoista.

Tänään käynnistyneen Yhteisvastuukeräyksen teemana on Nälkä – #ruokatrendit 2018. Myös Yhteisvastuukeräys kiinnittää huomiota leipäjonojen problemaattisuuteen.

– Ruokaturvan ei pitäisi olla hyväntekeväisyyden varassa, mutta julkinen auttamisjärjestelmä on joskus käänteissään hidas. Se ei kykene varautumaan kaikkiin tilanteisiin. Silloin kirkon diakonia sekä monet järjestöt pystyvät nopeasti antamaan apua. Esimerkeiksi sopivat Vantaalla kehitetty Yhteinen pöytä -toimintamalli ja kirkkohallituksen koordinoima Yhteinen keittiö -hanke. Jonoista pyritään pääsemään eroon ja ruokailuista tehdään yhteisöllisiä tapahtumia. Apua annetaan ihmisarvoa kunnioittaen, tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi tänään avatessaan keräyksen.

SDP haluaa oppikirjat ja opiskeluvälineet maksuttomiksi: ”Kustannukset jopa useita tuhansia euroja”

Kuva: lehtikuva / anni reenpää

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä on jättänyt Helsingin kaupunginvaltuustolle aloitteen maksuttomista oppikirjoista ja opiskeluvälineistä toisen asteen opiskelijoille.

Ryhmä perustelee aloitettaan sillä, että monelle kustannukset koulutuksesta nousevat liian korkeiksi.

– Vaikka opetus ja kouluruoka ovat maksuttomia, kustannuksia syntyy ammatillisessa koulutuksessa oppikirjojen lisäksi myös työvälineistä. Haluamme, että toisen asteen opiskelu on aidosti maksutonta, SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Eveliina Heinäluoma sanoo.

SDP esittää ryhmäaloitteessaan, että Helsinki hankkii opetuksen edellyttämät oppikirjat, muun oppimateriaalin, työvälineet ja työaineet opiskelijoilleen.

Maksuttomat opiskelun välineet ehkäisevät myös syrjäytymistä.

Laskelmien mukaan esimerkiksi rahaa lukion suorittamiseen voi kulua jopa 2 600 euroa. Joidenkin ammatillisten tutkintojen kustannukset voivat, riippuen alasta ja oppilaitoksesta, nousta jopa useaan tuhanteen euroon, sosialidemokraatit painottavat.

– Lisäksi ammatillisessa koulutuksessa opiskeluvälineitä ei useinkaan ole mahdollista hankkia käytettynä, hän huomauttaa.

SDP:n valtuustoryhmän mielestä että maksuttomat opiskelun välineet ehkäisevät myös syrjäytymistä. Erityisen uhan alla ovat perheet ja opiskelijat, jotka joutuvat laskemaan koko ajan, miten tulla toimeen. Demarit muistuttavat, että menettely myös ehkäisee opintojen keskeyttämistä taloudellisista syistä.

Apulaispormestari Razmyar haastaa helsinkiläiset: Loppu syrjinnälle

Nasima Razmyar.

Apulaispormestari Nasima Razmyar esittää blogissaan uuden vuoden 2018 haasteen Helsingin kaupungille ja kaupunkilaisille. Razmyar toivoo konkreettisia esimerkkejä, ideoita ja tekoja, joilla kaupunki ja sen asukkaat voisivat ehkäistä ja torjua syrjintää.

– Hiljattain julkaistun EU-raportin mukaan Suomi on yksi Euroopan syrjivimmistä maista. Meillä ei ole varaa siihen, etteivät kaikki helsinkiläiset pysty syrjinnän takia olemaan täyspainoisesti osa yhteiskuntaa, mukana siinä missä muutkin. Tuoreen selvityksen mukaan suvaitsematon ilmapiiri haittaa myös Helsingin kansainvälistä kilpailukykyä, Razmyar toteaa blogikirjoituksessaan.

– Meillä on siis vielä tehtävää, jotta jokainen helsinkiläinen voi tuntea kaupungin kodikseen ja olla tasavertaisesti helsinkiläinen ja suomalainen. Rasismiin ja syrjintään on puututtava konkreettisesti, ei vain juhlapuheissa.

Razmyar jatkaa, että Helsingin väestönkasvusta merkittävä osa tulee Suomen ulkopuolelta muuttavista. Kaupungin strategiassa painotetaankin työtä ja koulutusta maahanmuuttajien kotoutumisen edellytyksenä.

– Kaupunki tekee parhaansa kotouttamistyön onnistumiseksi, mutta ei se riitä: asenneilmapiiriin muutos on meidän jokaisen asia. Siksi haluan haastaa jokaisen ja kaikki yhdessä miettimään, miten voimme vähentää ja poistaa syrjintää.

”Asenneilmapiiriin muutos on meidän jokaisen asia.”

Razmyar pitää joukkoliikennevälineissä toteutettua HSL:n, HKL:n ja Ihmisoikeusliiton Päätepysäkki syrjinnälle -kampanjaa hyvänä esimerkkinä konkreettisesta teosta yhdenvertaisuuden puolesta. Tätä työtä on hänen mielestään jatkettava. Viime syksynä Helsinki perusti yhdenvertaisuustoimikunnan, jonka tehtävänä on edistää yhdenvertaisuuden toteutumista kaikessa kaupungin toiminnassa ja palveluissa.

– Minkä konkreettisen teon jokainen meistä voi tehdä tai miten Helsinki kaupunkina pystyisi parempaan? Kerro ideasi tai tekosi sosiaalisessa mediassa hastagilla #yhteinenhelsinki. Tehdään Helsingistä kaupunki ilman syrjintää, Razmyar vetoaa.