Kun navetta palaa jo,

• kiellät koko navetan palamisen,
• käyt tekemään paloturvallisuussuunnitelmaa, vai
• alat sammuttamaan sitä hemmetin navettaa.

Suomessa eletään mielenterveystyön saralla tilassa, jota voidaan melkein verrata ylläolevaan tilanteeseen. Edellinen kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelmaohjelma Mieli loppui vuonna 2015.

Sipilän hallitus on kyllä linjannut ja puhunut asiasta kymmenen kaunista ja viisitoista kivaa, mutta teot puuttuvat.

Maailma muuttuu ja me toivottavasti sen mukana. YK:n kansainväliseen kestävän kehityksen agenda 2030 tavoitteisiin saatiin mielenterveys omaksi alatavoitteekseen, vaikka tämä vaatikin kymmenien vuosien suuren lobbaustyön maailman parhaimpien mielenterveystyön tutkijoiden puolesta.

On aivan kestämätön tilanne, että mielenterveys- ja päihdeongelmista johtuvat sairaudet tuovat yhden suurimmista tautitaakoista ja ovat kustannuksiltaan muita korkeammat, mutta samalla mielenterveystyöhän ohjautuva tutkimus- ja kehittämisraha on olematon.

90/10 sääntö (EI siis 80/20) toimii tässä.

Mielenterveysongelmat aiheuttavat 90 % kaikista kustannuksista, mutta siihen ohjautuva rahoitus on vain 10 % kaikesta lääke- ja terveystieteellisestä tutkimuksesta.

Miksi mielenterveystyön tutkimuksen rahoitus on näin päälaellaan?

Maailman poliittisesta ohjauksesta on puuttunut mielenterveyspainotus ja siihen kohdistuvat rahat ovat olleet pieniä. Euroopassa on toki tehty linjapaperi (ns. ”Green paper”) mielenterveystyön näkökulmasta, jolla ohjataan Euroopan unionin jäsenmaita kehittämään ja resursoimaan mielenterveystyötä, palveluita ja tutkimustyötä.

Mutta tämä paperi on jo yli kymmenen vuotta vanha ja vaatii pikaista päivitystä, jotta jäsenmaat voivat toteuttaa mielenterveyspalveluihin kohdistuvaa poliittista ohjausta ajanmukaisella tavalla.

Suomessa meillä on ollut erittäin hyvä ja toimiva kansallinen Mieli-ohjelma, jonka tavoitteisiin suurelta osin päästiinkin. Mutta valitettavasti moni asia jäi myös saavuttamatta. Sipilän hallitus on kyllä kirjannut hallitusohjelmaansa, että käynnistetään kansallinen mielenterveyttä edistävä ja yksinäisyyden ehkäisyyn tähtäävä ohjelma.

Näyttää kuitenkin sille, että tämä on jäänyt vain poliittisen jargonin tasolle.

Samaan aikaan meillä tehdään historiallista sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta, jossa useat lait kirjoitetaan uudestaan koskien myös mielenterveys- ja päihdetyön lakikokonaisuuksia. Toisaalta meillä on ollut pitkään trendinä psykiatristen sairaalapaikkojen vähentäminen ja avohuollon lisääminen, mikä tosin tapahtuu paikoin ilman siihen ohjattua resurssia. Suomessa ei myöskään ole kansallista itsemurhien ehkäisyyn tähtäävää ohjelmaa.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Vaikuttaa sille, että mielenterveyspuolen asiat ovat Suomessa poliittisen ohjauksen puitteissa heitteillä. Navetta palaa jo. Sitä on turha kieltää.

Poliittiset päättäjät. Suomen on palattava nykyaikaan. Perustakaa Suomeen kansallinen mielenterveys ja päihdetyön sekä itsemurhien ehkäisyyn tähtäävä ohjelma. Monelle se tulee olemaan liian myöhäistä, mutta monelle se tulee olemaan uuden elämän alku.