Ensi vaalikaudella tulee kahdessa vuodessa varmistaa se, että oma alueen julkiset sosiaali -ja terveyspalvelut pärjäävät kilpailussa maakunnan tilaaja-tuottajamallissa.

Olisin itse halunnut toisenlaisen sote-mallin. Mallin, jossa palveluita ei pistetä markkinavoimien armoille, jossa kunnilla on vahva rooli. Toisin on käymässä. Porvarihallitus haluaa mallin, jossa kaikki yhtiöitetään ja toiminta on markkinaehtoista. Yksityinen voitontavoittelu tulee voimalla sosiaali ja terveyspalveluihin.

En pelkää kilpailua ja monituottajamallia sinänsä. Hämeenlinnassakin kokeiltiin tilaaja-tuottaja -mallia, mutta yhdessä kaikkien puolueiden kanssa purimme sen. Se oli kallis ja byrokraattinen. Nyt hallitus haluaa, että sote-palveluissa otetaan käyttöön maakunnallinen tilaaja-tuottaja-malli. Kermavaahtona kakussa on, että kunnan tuottamat palvelut on pakko pukea osakeyhtiölain velvoitteisiin.

Yritysvetoisessa mallissa suurena riskinä ovat monikansalliset yhtiöt, jotka optimoivat verotuksensa kansainvälisesti. Ilman  riittävää veroraportointia, syvemmälle menevää kuin nykyiset käytäntömme, verovaroin rahoitetuista palveluista tulevat verotulot uhkaavat valua vieraile maille.

Kaikesta kritiikistäni huolimattaa, jos eduskunnan keskusta, perussuomalaiset kokoomus -enemmistö hyväksyy lain, meidän on Hämeenlinnassa ja muissa Hämeen kunnissa tehtävä kaikkemme, että pärjäämme uudessa mallissa hyvin. Sote on politiikan pitkät kalsarit: hankala, tylsä, mutta tuiki tarpeellinen. Sitäpaitsi se on mennyt ikävästi myhkyröille hallituksen valmistelussa.