– Kaikissa kunnissa ei laadita edes kerran valtuustokaudessa hyvinvointikertomusta. Toisaalta sen tekeminen ei auta, jos johtopäätöksistä ei siirrytä toimiin, Mäkisalo-Ropponen huomauttaa.

Hän muistuttaa, että vaikka sote-palvelut siirtyvät maakuntiin, iso osa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä jää kuntien kontolle.

– Kuntien onkin nyt otettava homma haltuun. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ei tarkoita vain liikuntapaikkoja.

– Esimerkiksi yksinäisyys voi olla valtava uhka terveydelle ja hyvinvoinnille, Mäkisalo-Ropponen painottaa.

Hyvinvointi- ja terveyserot ovat hänen mukaansa pitkälti sosioekonomisten ryhmien välisiä eroja. Myös eri maakuntien välillä on eroja sairastavuudessa.

– Köyhyys ja huonosti toimivat perustason palvelut ovat myrkkyä terveydelle ja hyvinvoinnille. Ennaltaehkäisevien toimien lisäksi tarvitaan sairauksien ja ongelmien varhaista toteamista, oikea-aikaista hoitoa ja kuntoutusta.

Hän pitää keskeisenä kysymyksenä, miten sote-uudistus pystyy tarjoamaan kaikille kansalaisille nämä palvelut. Mäkisalo-Ropponen pelkää, että hallituksen kolmen miljardin säästötavoite uhkaa nostaa asiakasmaksuja ja karsia palveluita.

– Jos näin käy, hyvinvointi- ja terveyserot uhkaavat entisestään kasvaa, hän viittaa Ruotsin kokemuksiin.

Eduskunnan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ryhmän puheenjohtaja Mäkisalo-Ropponen toivoo, että kolmas sektori otetaan nykyistä tiiviimmin mukaan sote-työhön.

– Esimerkiksi potilas- ja omaisjärjestöissä on usein paras asiantuntemus avun ja tuen tarpeesta.