Nyt hän saapui mukanaan kolme vuotta sitten kantaesitetty FLA.CO.MEN-esitys, jossa Galvánin lisäksi lavalla on kuusi muusikkoa.

Kuopio Tanssii ja soi

Koreografia, ohjaus, tanssi Israel Galván – Muusikot David Lagos, Tomás de Perrate, Eloisa Cantón, Caracafé, Proyecto Lorca (Juan Jiménez Alba ja Antonio Moreno) – Valot Rubén Camacho – Ääni Pedro León – Puvut Concha Rodríguez

Olen nähnyt useita flamencoesityksiä ja ollut vaikuttunut ja hurmioitunutkin, mutta en muista, että koskaan ennen minulla olisi ollut flamencon parissa hauskaa. Suuria tunteita laidasta laitaan on leiskunut lavalla, mutta sellaista leikkimieltä, itseironiaa, hulluttelua sekä pikkupoikamaista kokeilunhalua ja itsensä alttiiksi laittamista en ole aikaisemmin nähnyt.

Nelikymppinen Galván on todella päästänyt itsensä irti tässä teoksessa, jota hän nimittää myös rajapyykiksi omalla urallaan, menneisyyden ja tulevaisuuden välissä. Esitys myös varmasti, kuten oikeastaan kaikki Galvánin teokset, jakaa mielipiteet. Perinteisen flamencon ystävät eivät siitä todennäköisesti innostu.

Kuten teoksen nimestäkin voi päätellä esityksessä flamencon kaikki elementit ja kliseet eritellään, pilkotaan palasiksi ja laitetaan aivan uuteen järjestykseen ja yhteyteen. Galván haastaa sekä itsensä että muusikot vuoropuheluun, jossa melkein mikä tahansa on mahdollista. Esitys leviää myös koko saliin, jossa Galván liikkuu eri tavoin tekemässä rytmejään.

Niin, rytmi. Se on koko teoksen, niin tanssin kuin musiikinkin, avaintekijä. Kaikki mitä lavalla tapahtuu, kiteytyy lopulta siihen. Ilman rytmiä ei ole tanssia eikä musiikkia. Ja miten monipuolista se onkaan ja millä kaikella sitä tehdään. Lattian ja muiden pintojen ohella, tavallisten käsien ja jalkojen lisäksi myös oman kehon muilla osilla.

Upean monipuolista ja ennakkoluulotonta on myös esityksen musiikki ja äänimaailma. Siinä on lähes kaikkea bluesista intialaiseen musiikkiin tietenkään unohtamatta flamencolaulua ja -kitaraa Ja koska rytmistä on kysymys olennaisessa osassa ovat patarummut ja muut rumpusoittimet.

Loistavan, ja perimmältään hallitun ja suunnitellun, hullunmyllyn tuoksinassa meinaa lähes unohtua, kuinka uskomattoman huikea tanssivirtuoosi maailmanlaajuisesti palkittu Galván on. Hänen tanssinsa ja tekniikkansa on niin ilmiömäistä, että sitä pitää itsestäänselvyytenä. Sen lisäksi hänen lavakarismansa on avointa, lämmintä ja vastaansanomatonta.

Esityksen keskiössä on varauksetta Galván, mutta kokonaisuus ei olisi näin valloittava ilman taitavia muusikoita.

Yhden pienen miinuksen tästä hienosta illasta kuitenkin sanoisin. Puolentoista tunnin pituudessa olisi ollut jonkin verran tiivistämisen varaa. Yleisö kannattaa jättää ”nälkäiseksi”, kaikkia ideoita ei kannata tarjota yhdellä kertaa.

Annikki Alku