Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Teatteri ja Tanssi

Kuopion tanssiviikko: Ruotsalaiskoreografin mietiskelevät tanssimuistot saattelivat liki meditatiiviseen tilaan

Ruotsalaisen Helena Franzénin sooloteos Extended oli koreografialtaan väljä ja virtaava.

En etukäteen tuntenut palkittua ruotsalaista tanssija-koreografi Helena Franzénia, jonka retrospektiivinen sooloteos “Extended – Mitä muistoja tanssista jää?” nähtiin Kuopion tanssifestivaalilla viikonloppuna. En siis tuntenut sitä 25-vuotista tanssihistoriaa, johon teos viittasi. Mutta sillä ei ollut katsomiskokemuksen kannalta mitään merkitystä. Eikä silläkään, että teos on toinen osa trilogiasta, jonka kolmas osa saa kantaesityksensä syksyllä.

Osittaisesta sisäänpäin kääntyneisyydestään huolimatta Extended oli mietiskelevä, hallittu ja valoisa kokonaisuus, joka lempeästi pakotti keskittymään näkemäänsä ja siten toimi hyvin rauhoittavasti ja jopa meditatiivisesti.

Abstrakti koreografia oli avointa, virtaavaa ja väljää. Katsoja pystyi lähes samaistumaan menneiden liikefraasien muisteluun, niiden rakenteen ja dynamiikan muunteluun ja toistoon. Liikekieli oli yksinkertaista ja kikkailematonta, mutta silti rikasta ja kehoa monipuolisesti käyttävää.

Vaikka Franzén on läsnä oleva ja karismaattinen tanssija, hän melkein hävisi – ihan konkreettisestikin, mikä kylläkin oli myös tarkoitus – Håkan Jelkin luomaan upeaan taustavideoon. Useammin kuin kerran huomasin seuraavani mustavalkoisen, luontoa abstraktisti kuvaavan videon vähittäistä muuntelua tanssijan sijasta.

Ainoa väriläiskä muuten täysvalkoisessa kokonaisuudessa olivat hetken ajan videossa vauhdilla kulkeneet punaiset ja siniset autojen valot. Se oli myös selvästi eräänlainen koreografinen kliimaksi, joka pysäytti tanssijan hiekkapedille kuin hautaan. Palattiin alkuun ja liikemuistojen toistamiseen, mutta tiiviimmin ja karsitummin.


Kuopio Tanssii ja soi -festivaali

Helena Franzén: Extended – Mitä muistoja tanssista jää?

Koreografia ja esitys Helena Franzén – Musiikki Jukka Rintamäki – Taustavideot, -kuvat ja lavastus Håkan Jelk – Puvustus Helena Franzén/Tayloring company LiLaRo

Bodhi Project, Salzburg Experimental Academy of Dance: Sound of Trap

Koreografia Cecilia Bengolea – Valot Frank Lischka – Musiikki kooste 

Jukka Rintamäen luoma rikas, tummasävyinen elektroninen musiikki, jossa matala rytmi aika ajoin toistui kuin sydämenlyönnit, loi esitykselle aivan oman universuminsa.

Franzenin alussa ja lopussa valuttama valkoinen hiekka symboloi elämän virtaavuutta ja kaiken hetkellisyyttä, mutta myös muistoja, jotka valuvat mielemme ja kehomme läpi hiekan tavoin. Osasta jää jälki, osasta ei.

Nuorten tanssijoiden energiaa

Bodhi Project on Susan Quinnin perustama, itävaltalaisen Salzburg Experimental Academy of Dance -tanssikorkeakoulun yhteydessä vuoden kerrallaan toimiva ryhmä, joka on tarkoitettu vastavalmistuneille nuorille tanssijoille. Esitysten koreografeina ryhmä käyttää eri puolilta maailmaa olevia vaihtuvia koreografeja.

Kuopion Tanssiviikolle ryhmä toi kolme teosta, joista näin argentiinalaissyntyisen Cecilia Bengolean koreogafian “Sound of Trap”.

Tanssikulttuurien tutkimiseen keskittynyt Bengolea oli yhdistellyt teokseensa melkein kaikkea mahdollista niin musiikillisesti kuin liikekielellisestikin.

Syystä, joka ei oikein selvinnyt, yhtenä punaisena lankana esityksessä oli Sound of Music-musikaalin riepottelu. Kappaleista tehtiin eri tavalla väänneltyjä ja irvailtuja versioita sekä laulettuna että tanssittuna. Muuten musiikki liikkui mahtipontisesta Mozartista jamaikalaiseen ja argentiinalaiseen perinnemusiikkiin.

Salzburgin tanssiakatemian nuorten ryhmä tarjosi Sound of Trap -esityksessään niin musiikillisesti kuin liikekielellisestikin melkein kaikkea mahdollista.

Tanssillisesti vahvimpana elementtinä oli katutanssi eri muotoineen, mutta mukana oli myös nykytanssia, kansantansseja ja balettiakin, paljain jaloin tanssittuna.

Tuli tunne, että koreografi oli halunnut kynsin hampain olla ”moderni ja rohkea” ja tämä pyrkimys oli haudannut alleen esityksen varsinaisen sisällön. Ellei se sitten ollut pelkästään esitellä tanssijoiden taitoja mahdollisimman laaja-alaisesti. Rajuksi kannanotoksi johonkin, vaikkapa rajojen sulkemiseen, esitys oli liian hajanainen ja ponneton.

Tanssijat, neljä tyttöä ja kolme poikaa, tekivät parhaansa. Heissä oli energiaa, raikkautta ja heittäytymistä. Teknisesti tytöt olivat piirun verran poikia parempia ja monipuolisempia.

Esiintymiskokemus kansainvälisellä tanssifestivaalilla oli varmasti merkittävää nuorille tanssijoille. Sitä en ihan ymmärtänyt, mikä heidän merkityksensä osana pääohjelmistoa oli Tanssiviikolle. Sellaiseksi ei mielestäni riitä, että yksi ryhmän teoksista oli suomalaisen koreografin tekemä.

 

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE