Näitä kysymyksiä EU:n maatalousministerit joutuivat pohtimaan kokouksessaan tiistaina, kun komission kaavailema pakkausjäteasetus poikkesi ympäristöministerien käsittelystä maatalousministerien pöydälle Brysselissä. Komission kaavailema asetus tulee EU-pöytien lisäksi aikanaan myös kansalaisten ruokapöytiin sekä suomalaisen pakkausteollisuuden tilikirjoille, joten suomalaisten kannalta aihe on kiinnostava.

Suomea Brysselissä edusti tiistaina maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk.). Hänen mukaansa osa jäsenmaista olisi hyväksymässä komission kaavailut jo nykyisessä muodossaan, mutta toisenlaisiakin näkökulmia löytyy. Hän totesi, että yleensä EU-sääntelyllä on tapana hioutua matkan varrella.

- Euroopan parlamentti ottaa oman kantansa, ympäristöministerineuvosto ottaa oman kantansa ja sitten seuraavat nämä kolmikanta-trilogineuvottelut, komissio siellä kolmantena pelurina. Ja sitten sieltä hioutuu jonkunlainen timantti tai pyttipannu, hän kuvaili.

- Onhan se hieman hullua, että olemme pitkään yrittäneet hakea uusiutuvia lähteitä ja tukea tämmöistä vihreää teollisuutta ja vihreää taloutta. Ja nyt sitten hypätään takaisin muoviin, että nyt ei olekaan kiva juttu, että meillä on vaikkapa puupohjaisia pakkausmateriaaleja.

KAAVAILLUSSA pakkausjäteasetuksessa ollaan vetämässä osin pohjaa pois puukuidusta valmisteltuilta pakkauksilta, sanoo myös toimitusjohtaja Antro Säilä Suomen Pakkausyhdistyksestä. Yhdistys hoitaa yhteistoimintaa pakkaamisen kanssa tekemisissä olevien yritysten, yhteisöjen ja muiden tahojen välillä.

Komission haaveena olisi jatkossa hyödyntää yhä enemmän kierrätettyä muovia myös elintarvikepakkauksissa, mutta Säilän mukaan lainsäädäntö tällä hetkellä pääpiirteittäin kieltää sen. Hänen mukaansa kierrätysmuovia ei myöskään riittäisi tarpeeksi.

Suomen teollisuudessa osittainen siirtymä pois puukuiduista ei kaataisi suuria metsäjättejä, mutta Säilän arvion mukaan pakkauksia valmistavia pieniä yhtiöitä voisi mennä nurin.

- Kyllä se veisi pohjan pois monelta yritykseltä ja epäilemättä johtaisi siihen, että pakkausten valmistuskapasiteettia suljettaisiin Suomessa. Mutta ei se todennäköisesti johtaisi lyhyellä eikä ehkä pitkälläkään tähtäimellä siihen, että kartongin valmistus vähenisi, Säilä sanoo.

Pellervon taloustutkimus PTT puolestaan arvioi huhtikuussa, että ehdotus sisältäisi pohjoismaisten kartonkituotteiden asemaa heikentäviä elementtejä.

Myös kertakäyttömukien valmistukselle voisi olla paha isku, jos muovikerroksen sisältävien kertakäyttöisten kartonkimukien käyttöä rajoitettaisiin merkittävästi. Suomessa tunnetuin tällainen yhtiö on Huhtamäki.

MYÖS pakkauskokoihin puututtaisiin. Esimerkiksi alle puolentoista kilon valmispakatut hedelmä- ja perunapussit kiellettäisiin.

Tarkoituksena olisi siirtyä yhä enemmän irtomyyntiin erillispakkauksista, mutta kauppoihin tuotteet tulevat joka tapauksessa jotenkin pakattuina.

- Me lisäämme taas ruokahävikkiä, jos lähdemme poistamaan pakkauksia, Säilä sanoo “näppituntamana”.

Säilän mukaan sääntelyssä on lähdetty virheellisesti siitä, että katsotaan vain pakkaamisen ympäristövaikutuksia. Sen sijaan pitäisi hänen mukaansa katsoa koko tuotteen ympäristövaikutuksia, jolloin esimerkiksi ruokahävikki tulisi huomioiduksi.

Sääntelyn valmistelu jatkuu yhä EU-pöydissä, joten ministeri Kurvisen mainitsemalla tavalla sääntelyllä on yhä aikaa jalostua muun muassa unionin jäsenmaiden näkemysten perusteella.

STT / Mikko Gustafsson