Turva – Hymy

Kuvataiteilija Tapani Raittila on kuollut

Kuva: Lehtikuva/ Pekka Sakki
Kuvataitelija Tapani Raittila kuvattuna 2007 Sara Hildenin taidemuseossa Tampereella.

Kuvataiteilija Tapani Raittila on kuollut. Muotokuvistaan tunnettu Raittila kuoli 96-vuotiaana hoitokodissa Helsingissä tiistaina, vahvisti hänen poikansa, kirjailija Hannu Raittila STT:lle keskiviikkona.

Läpimurtonsa Tapani Raittila teki sotien jälkeen, kun hän nousi kuvataiteen keskeisten modernistien joukkoon. Hannu Raittila pitää isänsä toisena huippukautena 1990-lukua, jolloin ilmava ja värikylläinen ilmaisu korvasi modernistisen ankaruuden.

Raittila maalasi muotokuvan muiden muassa presidentti Urho Kekkosesta sekä Mauno Koivistosta, joka oli siinä vaiheessa Suomen Pankin pääjohtaja.

Raittilan kuolemasta kertoi ensimmäisenä Yle.

STT

https://yle.fi/uutiset/3-10004499

Keskustelua aiheesta

Kirja-arvio: ”Kuvasarjaessee” Suomi sata vuotta ja risat – Paakkasen villi kansalliskatsaus

Heikki Paakkasen vimmaisia piirrosnäkemyksiä Leninistä Suomen itsenäisyyden takapiruna, F. E.Sillanpään kirjailijantaipaleesta ja Konsta Jylhän kansanmusiikiimme jättämästä jäljestä.

Suomen juhlavuosi on tuottanut monensorttista luettavaa, katsottavaa ja kuultavaa ja seurattavaa.

Sarjakuvapiirtäjä Heikki Paakkasen ideoima, kuvittama ja osin kirjoittama kirja on nimetty kuvasarjaesseeteokseksi. Se käsittelee Suomen historiaa asialliseen, persoonalliseen, hauskaan ja hillittömään sävyyn.

Paakkanen on tunnettu graafikko, joka tervehtii viikoittain iltapäivälehden sivulta sivaltelevin vinjetein. Artikkeleista suuren vastuun kantaa tutkija ja tohtori, sanataituri Timo J. Tuikka.

Kuvituksen tyyli on hiottua ja omaperäistä, kuin pieni tarina. Pistovärein korostettu mustavalkokuvitus ja lukujen anfangit ovat täyteläisen näyttäviä. Kuvissa vilahtaa usein vanha porkka.

Artikkeleita on puolisen sataa. Kieli on lennokasta ja rytmikästä, kielikuvat osuvia. Jotkut lauseet mutkailevat taitolennokkimaisesti.

KIRJAT

H. Paakkanen-Timo J. Tuikka:

Suomi sata vuotta ja risat

Zum Teufel 2017, 112 s.

Historia, politiikka ja tapahtumat, tutut ja oudot henkilöt, käännekohdat ja anekdootit täyttävät sivut.

Suomen sininen sävyttää kirjaa hienovireisesti. Tyylilaji on tervettä satiiria, ylilyöntiä, sarkasmia, salaviisasta opetusrunoutta, hulluttelua. Huumori on tikarinterävää.

Pyhää sotaa, hihhulismia ja homeopatiaa

Uskonto puskee esiin Suomen lähtiessä pyhään sotaan v. 1941 natsi-Saksan rinnalla. Ja uskoa ovat kaikki liki kolmesataa uskonnonomaista lahkoa. Tapoja, kaavoja ja rituaaleja, rangaistuksia, pelotteita ja palkintoja riittää.

Lisäksi ovat fundamentalistit, enkelinäkijät, kiviterapiaihmiset, laavalamput, uusšamanismi ja ateistikiihkoilijat, homeopatia ja vihreitä äänestävät. Eivätkä kaikki vieläkään kättele kynnyksen yli.

Kirja perkaa isosti vuoden 1917 tietämiä. Esillä ovat Mannerheimista, tsaari Nikolaista ja Leninistä Suomen presidentteihin Svinhufvud, Relander ja Ryti sekä muutkin, fake-kuningas, Kullervo Achilles Manner (Eduskunnan puhemies 1917, punaisen Suomen kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja 1918, Kommunistisen puolueen puh.joht. 1920-35) ja Matti Klemettilä (Matti I, kuninkaaksi mielinyt monarkisti).

Taidetta, kyltyyriä

Kirjallisuus nostaa Eino Leinon ja nyt viitataan karaoke-perinteeseen. Urheilua edustaa Paavo Nurmi, ”hyväntuulisuudestaan tunnettu liikemies”.

Säveltäjistä mukana on pasifisti Unto Mononen, joka ampui itsensä. Toinen muusikko on Konsta Jylhä, perinnettä kyntänyt uudistaja.

Somerolta kirjassa on Monosen lisäksi Rauli ”Badding” Somerjoki ja hänen markkinoimansa ”Brynolf Poutasen sekatavarakauppa”.

Paljassääristen heimoista H.H. ”Bobi” Siven edustaa aikansa Elmoa, mikä viittaa AKS:n puheenjohtaja Elmo E. Kailaan. Hän tosin jää aikamme kansallissankari Elmolle kirkkaasti toiseksi.

Kirjassa mainitaan myös Vihtori Kosola, ”Mussolini” ja ”lapualaisten roolileikkipukeutumista” jatkanut Pekka Siitoin, jopa poliittinen juonittelija, pikkurikollinen, lapualaiskapteeni, Seura-lehden perustaja, seurapiirikiitäjä Minna Craucher.

Loviisalainen raatimies Axel Eugen Ringström tunnettiin Risto Rytin mahahaavan parantajana ja selvänäkijänä, joka ihaili rajatta maailmanpelastaja Hitleriä.

Missi Ester Toivonen on todistamassa, ettemme ole mongoleja. Toinen vitaliteetin edustaja on Touko Laaksonen. Nahkasaappaita koulupojasta asti ihaillut queer-mies palveli oikeistoa, mutta siirtyi välirauhan myötä heittäen puna-armeijan yhdysupseeriksi. Kohtaamiset tapahtuivat muun muassa ”Observatorion pisuaarilla”.

Kaksoiskansalainen Mannerheim ja irtolaisia

Poliittisen elämän ja sotataidon ohella Mannerheim muistetaan Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaisuudesta, lisäksi viiksivahasta ja taitavasta lakin käännöstä sekä Viipurin valtauksesta ja puhdistuksesta, jota vähäteltiin ”pikku vahingoksi”.

Sota nosti arvoonsa ihmelääke Pervitinin. Ennätys lienee ollut jatkosodan pillerijuoksu Uralille ja takaisin. Inhimillisen jäljen hiihtivät sitten Benjamin Vanninen ja August Kiuru.

Suomi kohensi olojaan työlaitoksin ja lailla irtolaisvalvonnasta, mutta laki jätti porsaille reiän: viskiporras, maaherrat, ulkoasiainhallinto, kansanedustajat, ministerit, presidentit, Alkon pääjohtaja olivat sen ulkopuolella KMS-miehet, salaloosilaiset, palkkiovirkaihmiset perässään.

Polkukone ja kaupantekoa

On hyvä muistaa, että Suomessa kehitettiin maailman tehokkain yksilönpolkemiskoneisto. Ei pidä erottautua toisista, on kehitettävä rankaisumalleja luovuuteen taipuville ja kaikki poliittinen ajattelu on vaarallista. Muut on poljettava suohon. On kustannustehokkaampaa lytätä muiden ideat kuin keksiä omia.

Porin Areenan kaupparatsut kirja liittää vuoteen 832, jolloin tiirailtiin Gotlannin sijasta Novgorodiin. Perässä tulivat sitten sotakorvaukset, idän-, bilateraali- ja clearing-kauppa. Ensimmäisen vodkapullon murrettua jään toisella myytiin jäänsärkijä.

Kirjallisuudessa ja kuvataiteessa tyyli on panostuksen paikka. Tässä teoksessa tyyli on yhtenäinen.

Muutamat ylilyönnit osuvat tekstiin, kun lento käy korkeimmalla. Pääosin kuva ja teksti toimivat ja piirtyvät valloittavasti yhteen.

Itsenäisyyttä saa kuvata sekä juhlistaa näinkin itsenäisesti.

Matti Saurama

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Taiteille kriittinen Thomas Bernhardin romaanin dramatisointi avaa Kansallisteatterin ja HAMin yhteistyön

Vanhat mestarit -näytelmän tarkkailuketjussa nähdään Markku Maalismaa (vasemmalla), Hannu Kivioja ja Hannu-Pekka Björkman.

Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho on pitkään haikaillut johtamansa teatteritalon ja Helsingin taidemuseon yhteistyön perään. Kuutisen vuotta keskustelutasolla vireillä pidetty idea yhteisistä hankkeista toteutuu  ensi syksynä, kun HAMin pääkallonpaikalla Tennispalatsin taidemuseossa saa ensi iltansa itävaltalaisen Thomas Bernhardin romaanista sovitettu vuolaspuheinen draama ”Vanhat mestarit”.

Näytelmän primus motor, ohjaaja ja dramatsioija Minna Leino kertoo esitelleensä  noin vuosi sitten Myllyaholle ideansa Bernhardin tekstin sovittamisesta näyttämölle. Tai oikeastaan jonnekin ihan muualle.

– Sanoin Mikalle, että tätä juttua ei oikein voi tehdä tavallisissa näyttämöolosuhteissa, vaan se tarvitsisi toteutusympäristökseen kuvataidemiljöön. Mika kertoi tuolloin juuri jutelleensa kaupungin taidemuseon johtajan Maija Tanninen-Mattilan kanssa jälleen kerran mahdollisista yhteistyökuvioista, ja kehotti minua kääntymään suoraan tämän puoleen. HAMista näytettiinkin vihreää valoa, ja näytelmä lähti toteutusasteelle, kertoo kolmisen viikkoa harjoituksia nyt luotsannut Leino, joka arvelee, että näytelmä olisi saattanut jäädä kokonaan totuttamattakin, jollei sopivaa taidemuseoympäristöä olisi saatu esityksen kontekstiksi.

Taidemuseon Kaarihalliin rakentuu siis syyskesällä tilapäisnäyttämö, jossa on noin 80 katsojapaikkaa. Katsomo on itsestää muovautuvaa tyyppiä, sillä katsojat saavat sisään tullessaan kokoontaitettavan tuolin, jonka liikuttelu on mahdollista esityksen edetessä. Esityksiä on syys-lokakuussa kaikkiaan 15, mutta Kansallisteatterin kalenterissa on varaus vastaavalle määrälle lisäesityksiä.

Teatteripääsylipulla voi katsoa samassa Kaarihallin tilassa ensi elokuussa avautuvan Nautinto-näyttelyn, jossa esittäytyvät taidemaalarit Elina Merenmies, Anna Retulainen ja Jukka Korkeila.

Aitouden etsijä

Vuonna 1989 kuollut Thomas Bernhard oli viime vuosisadan eurooppalaisen modernismin tärkeimpiä kirjailijoita, jolle merkityksellisyyden löytäminen niin taiteissa kuin tieteissä oli koko ajan ohjenuorana.

– Bernhard etsi teoksissaan aitoutta ja kritisoi ärhäkästi kaikkea kohotettua, mahtipontista ja kanonisoitua. Hänlle kirjoittamisessa olennaisinta oli  ihmisyyden korostaminen, kertoo Leino

Vanhat mestarit (Tarja Roinilan suomennos ilmestyi 2013, alkuteos 1985) onkin sapekkaasti taiteen pönotyksiä ironisoiva romaani, jossa kolme ketjussa toisiaan tarkkailevaa herraa pohtii taiteen autenttisuuskysymyksiä ja muotivirtauksia.

Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professuurin jättävä, ja Kansallisteatterin näyttelijävahvuuteen nyt kiinnitetty Hannu-Pekka Björkman pääsee Vanhoissa mestareissa heti tosi toimiin.

– Tässä on käsissä sellainen tekstillinen haaste, etten ole vastaavan edessä ole ollut varmaan koskaan ennen. Bernhardin tapa juoksuttaa tekstiä on hengästyttävä, siinä on esimerkiksi mielettömät määrät sisäisiä viittauksia, kuvailee roolistaan innostunut Björkman. Hän esittää kirjailija Atzbacheria, jonka lempitekemistä on tarkkailla kriitikko Regeriä (Markku Maalismaa), joka taas tarkastelee joka toinen aukiolopäivä museon Bordone-salissa yhtä ja samaa Tintoretton maalausta. Atzbacheria taas tarkkailee museon vahtimestari Irrsigler, jota esittää ensi kertaa Kansallisteatterin produktioissa nähtävä Hannu Kivioja.

 

 

näyttelee kirjailija Atzbacheria, joka

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Suomalaistaiteilijoilta viime hetken kannanotto – Aki Kaurismäki, Paleface ja 41 muuta: ”Guggenheimin toivotamme tervetulleeksi…”

Kuva: Lehtikuva
Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki.

Joukko suomalaisia taiteilijoita on tänään allekirjoittanut seuraavan kannanoton koskien Guggenheim-museota:

– Me taiteilijat emme hyväksy Guggenheim-säätiön rahoittamista verorahoilla, kun samaan aikaan Suomen omilta museoilta leikataan rahoitusta ja toimintaedellytyksiä.

– Olemme kuitenkin ilahtuneita monien varakkaiden henkilöiden kiinnostuksesta designia ja arkkitehtuuria kohtaan ja toivomme, että tämä näkyy myös heidän suhtautumisessaan suomalaisia muotoilijoita, arkkitehtejä ja museoita kohtaan.

– Guggenheimin toivotamme tervetulleeksi yksityisellä rahalla rakennettuna ja ylläpidettynä, he toteavat.

Allekirjoittajia on yhteensä 43.

Heidän joukossaan ovat muun muassa elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki,  galleristi Ilona Anhava, kirjailija Johanna Sinisalo, arkkitehti Tarja Nurmi, Kansallismuseson näyttelypäällikkö Minerva Keltanen, Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin johtaja Leena-Maija Rossi, kirjailija Monika Fagerholm sekä muusikko-räppäri Paleface.

”Guggenheimin toivotamme tervetulleeksi yksityisellä rahalla rakennettuna ja ylläpidettynä.”

Helsingin kaupunginvaltuusto ratkaisee tänä iltana Guggenheim-hankkeen kohtalon.

Käytännössä valtuusto ottaa kantaa siihen, hyväksyykö se kaupungin ja Guggenheim Helsingin tukisäätiön välisen sopimuksen.

Äänestyksestä odotetaan tiukkaa.

Guggenheim-hanke etenee valtuustoon yhden äänen enemmistöllä

Kuva: Jukka-Pekka Flander
Esityksen hylkäämisen puolesta äänestivät SDP:n Osku Pajamäki (kuvassa), Jorma Bergholm ja Mirka Vainikka.

Guggenheim-museohanke etenee Helsingin kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi. Kaupunginhallitus päätti asiasta äänin 8–7.

Guggenheim-museon puolesta äänestivät kokoomuksen Tatu Rauhamäki, Lasse Männistö, Laura Rissanen ja Arja Karhuvaara, vihreiden Hannu Oskala ja Sanna Vesikansa, RKP:n Marcus Rantala ja keskustan Laura Kolbe.

Esityksen hylkäämisen puolesta äänestivät SDP:n Osku Pajamäki, Jorma Bergholm ja Mirka Vainikka, vasemmistoliiton Silvia Modig ja Veronika Honkasalo, perussuomalaisten Mika Raatikainen ja vihreiden Otso Kivekäs.

Kaupunginhallitus päätti asiasta äänin 8–7.

Valtuusto äänestää vielä myöhemmin museon perustamisesta. Se voi kaataa hankkeen, vaikka kaupunginhallitus äänestikin sen puolesta. Kaupunginvaltuusto päättää asiasta keskiviikkona 30. marraskuuta.

Helsingin kaupunki on esittänyt museon rakentamista yksityisellä ja kaupungin rahalla. Valtio on luvannut olla mukana vuosittaisella pikkusummalla.

Valtuuston käsittelyyn tulevan sopimuksen mukaan kaupunki osallistuisi museon rakentamiseen 80 miljoonalla eurolla. Loppuosan 130 miljoonan investoinnista maksaisi Guggenheim Helsingin tukisäätiö. Museon pyörittämisestä vastaisi yksin tukisäätiö.

Museon rakentaminen voisi alkaa aikaisintaan 2019. Aikataulussa on huomioitu tontin kaavamuutos ja mahdolliset valitukset.

Seurasaaren ulkomuseossa avautuu sen historian ensimmäinen taidenäyttely

Kuva: Jari Soini
Minna Henriksson ottaa yhdessä Ahmed A-Nawasin kanssa luomalla teoksellaan haltuun Seurasaaren juhlakentän lipputangot, joihin nouseva installaatio muistuttaa vuonna 1962 Helsingissä pidetyn Maailman nuorisofestivaalin tapahtumista.

Seurasaari on toiminut Helsingin ytimessä suomalaisen kansanperinteen ja -kulttuurin ulkomuseona jo vuodesta 1909, mutta modernimmalle taiteelle sieltä ei ole tähän kesään asti löytynyt sijaa.

Lauantaina 11.6. avautuva ”Finnish Landscape” -nykytaidenäyttely tekeekin historiaa, kun kansainvälisiltä taiteilijoilta tilatut teokset solahtavat sujuvasti ulkomuseon maisemiin ja rakennuksiin. Näyttelyn toteuttavat yhteistyössä Kansallismuseo (jonka museoperheeseen  Seurasaarikin nykyisin kuuluu) sekä vuonna 2013 perustettu nykytaideorganisaatio Checkpoint Helsinki, jonka toimintaideaan kuuluu kutsua Helsinkiin kansainvälisiä taiteilijoita toteuttamaan paikkasidonnaisia teoksia ja näyttelyitä.

Finnish Landscapes -näyttelyn on kuratoinut puolalainen taiteentutkija Joanna Warsza, jolla on kokemusta vastaavantyyppisten näyttelyiden tekemisestä muun muassa Tukholman Skansenilla. Eräs hänen johtoajatuksistaan  Seurasaaren näyttelyä suunniteltaessa on ollut Suomessakin maanpaossa 1940-luvun alussa olleen Bertolt Brechtin ajatelma siitä, että täällä asuu kansa, joka vaikenee kahdella kielellä. Brecht ei paljon siteeratulla lausahduksellaan halunnut vain ironisoida vaiteliasta kansanluonnetta tai tehdä poliittista statementia vaan hän antoi myös arvoa suomalaiselle luonnolle ja maisemalle. Hella Wuolijoen maatilalla hän kirjoittikin luonnonkauneudesta ja maalaiselämästä inspiroituneen sonetin Finnische Landschaft.

Warszan mielestä Seurasaari on erinomainen paikka etsiä pastoraalimaisemien ja poliittisen todellisuuden leikkauskohtia. Hän on kutsunut näyttelyyn yhdeksän taiteilijaa, jotkat ovat taustoiltaan hyvin kosmipoliittisiaä. Joukossa on muun muassa suomalaista, ruotsalaista, venäläistä, algerialaista ja palestiinalaista väriä, osa ulkomaalaisista taiteilijoista on asettunut Suomeen asumaan, monet porukasta ovat täysiversiä taiteen maailmankansalaisia.

Finnish Landscapes -näyttelyn teosten toteutustapojen kirjo on runsas. Perinteisia kuvataidemuotoja etsivä saattaa Seurasaareen saapuessaan kuitenkin pettyä, sillä nyt ei ole oltu pystyttämässä veistospuistoa eikä Antintalon seiniltä löydy grafiikkaa tai maalauksia. Ilmaisumuotoina ovat installaatiot, valokuva,  videotaide, ääni. Perinteisintä ilmaisua taiteilijajoukossa taitaa edustaa töidensä kautta useimpien suomalaisten tuntema Erik Bruun, joka on suunnitellut Seurasaari-teemaisen näyttelyjulisteen.

Finnish Landscapes -näyttely on esillä eri puolilla Seurasaarta 11.6.-31.8.

 

 

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta