D-analyysit

Kylmä totuus vihreistä – tässä on puolueen ikuinen ongelma

Lehtikuva
Pääkirjoitukset

DEMOKRAATTI

SDP:n pää-äänenkannattaja

Lehtikuva
Pääkirjoitukset

DEMOKRAATTI

SDP:n pää-äänenkannattaja

Lehtikuva
Pääkirjoitukset

DEMOKRAATTI

SDP:n pää-äänenkannattaja

Vihreiden erikoinen pätkäpuheenjohtajavaalinäytelmä osoitti puolueen kannalta kylmän tosiasian. Puhetta ja oikeassaoloa on paljon, mutta vastuunkantajia vähän, ainakin tosi paikan tullen.

Kärki on seitinohut. Touko Aallon monet sijaiset eivät vakuuttaneet. Aalto oli ehkä sittenkin vahvinta osaamista, jota puolueesta löytyi. Nyt liikkeen teinivuosien ”pyhästä perheestä” johtoon kesän puoluekokoukseen asti pakottautui lopulta puoluevaltuuskunnan turvallisuushakuisuuden edessä presidentinvaalien kesto-osallistuja Pekka Haavisto.

Toinen ehdokas, Outi Alanko-Kahiluoto vaiettiin täysin. Kuin häntä ei olisi ollutkaan. Hän on kuitenkin vahva sosiaali- ja terveyspolitiikan osaaja. Maria Ohisalo, joka parin A-studiossa lausutun onnistuneen virkkeen ansiosta oli somessa nostettu jo melkein messiaaksi, päätti jäädä kotiin harjoittelemaan. Hänen liikkumatilansa kannalta tilanne puolueen johdossa olisi ollut helpompi kuin ruorista luopuneen Aallon, sillä nyt tiedetään entisen vahvan puheenjohtajan Ville Niinistön siirtyvän kokonaan pois eduskunnasta. Ohisalo saattaakin vielä katua vastuunpakoiluaan.

Muilla puolueilla entistä vakavampi havahtuminen ilmastoasioihinkin tapahtui jo ennen kuin vihreät heräsi yleispuoluehenkisistä pääministerifantasioistaan

Ohisalo ja Alanko-Kahiluoto ovat muun muassa köyhyyspolitiikan asiantuntijoita. Köyhyydestä Haavisto ei puhunut valintansa jälkeen. Puheesta oli ylipäänsä vaikea ottaa tolkkua, pyrkiikö puolue Haaviston pätkäkaudella yleis- vai ilmastopuolueeksi. Kyseessä on vihreiden ikuinen dilemma.

Facebookissa Haavisto on julistanut seuraavat eduskuntavaalit ilmastovaaliksi, mutta sen ovat tajunneet jo kaikki muutkin puolueet. Esimerkiksi sosialidemokraateilla on vahva ja uskottava ilmasto-ohjelma ja muillakin sektoreilla aivan eri tavoilla leveyttä viedä maan asioita vastuullisesti eteenpäin. Demareiden äänestäjiksi siirtyneitä onkin vaikea taivutella takaisin.

Ja huom: muilla puolueilla entistä vakavampi havahtuminen ilmastoasioihinkin tapahtui jo ennen kuin vihreät heräsi yleispuoluehenkisistä pääministerifantasioistaan, joihin se tuudittautui Niinistön ja Aallon kausilla. Vihreät hukkasi identiteettinsä ratkaisevilla hetkillä.

Haavisto johdattanee puoluettaan jälleen yleispuolueen suuntaan. Tämä voi olla ongelmallista, sillä hänen vahvuutensa on ulko- ja ennen kaikkea kehityspolitiikka, joihin toki myös ilmastopolitiikka linkittyy. Pätkä-Pekan alkukausi kuluu asioiden opettelemiseen, ja sitten edessä ovatkin jo vaalit. Ei hyvältä näytä.

Puheessaan puoluevaltuustossa Haavisto lähetti ”raikuvat aplodit” Saksan vihreille ja heidän 20 prosentin vaalimenestykselle Baijerissa ja Hessenissä. ”Perässä tullaan!” Haavisto julisti. Eipä välttämättä tulla. Vihreiden nousu Saksassa perustuu osin vastapoolin eli maahanmuuttovastaisen AfD:n nousuun. Suomessa taas persut ovat vihreiden tapaan alhossa.

Haavisto on julistanut puolueensa olevan kriisissä. Ehkä tämän tilan havaitseminen onkin parasta, mitä hän voi puolueelleen pätkäkaudellaan tarjota.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 46 Demokraatti
NYT LOPPUI JUOMINEN - Aiemmin nuoret ryyppäsivät Islannin kansallispäivänäkin
PÄÄTOIMITTAJALTA - Kun idoli paljastuu petturiksi
ANTTI HEIKKINEN - Menestyskirjailijalla on monta rautaa tulessa
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat