Kyytiä ruutuvihoille – Lipponen ja Rönnholm: ”Teknologiaa tulisi hyödyntää enemmän oppimisessa”

Kuva: Hemera
Peruskoululaiset käyttävät teknologiaa vapaa-ajallaan, joten sitä voitaisiin hyödyntää nykyistä laajemmin myös opetuksessa, Lipponen ja Rönnholm linjaavat.

Miksi peruskoulussa ja lukiossa eletään vielä ruutuvihkojen aikakautta, jossa luokkahuoneissa istutaan riveissä, kuunnellaan opettajan yksinpuhelua ja kopioidaan taululle kirjoitettuja muistiinpanoja?

Tätä kysyvät SDP:n entinen kansanedustaja, filosofian maisteri Päivi Lipponen ja opetusministeri Krista Kiurun (sd.) erityisavustajanakin toiminut valtiotieteen maisteri Antton Rönnholm Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisussaan.

He esittävät Pulpetista tablettiin -pamfletissaan konsteja, joilla suomalainen koulu saadaan edelläkävijäksi maailman muutoksessa.

Lipponen ja Rönnholm muistuttavat, että peruskoululaiset osaavat hakea tietoa sujuvasti verkosta ja heidän vapaa-aikansa kuluu sosiaalisessa mediassa.

– Usealla nuorella on kotona ja vapaa-ajalla käytössään älypuhelin ja tabletti. Teknologiaa tulisi hyödyntää enemmän oppimisessa eikä vain viihdekäytössä, he kirjoittavat.

He kuitenkin muistuttavat teknologian olevan lopulta vain väline, joka tarvitsee pedagogiikan ympärilleen ja herkkyyden tunnistaa, mitä taitoja nuori tarvitsee. Esimerkiksi lähdekritiikin taito uupuu monelta nuorelta.

Digiloikka on hallituksenkin toiveissa. Peruskoulun digiloikkaan panostetaan 40 miljoonaa euroa.

– Digiloikka on haastava ponnistus, mutta se tarvitsee ympärilleen oppimisen ekosysteemin, joka perustuu uudenlaiseen pedagogiikkaan, Lipponen ja Rönnholm korostavat.

Lipposen ja Rönnholmin teesit:

  • Jokaisella lapsella on oltava pääsy tiedon maailmaan ja taito toimia siellä.
  • Digitaalisessa oppimisympäristössä oppilas kohdataan yksilönä ja vahvistetaan oppilaan taitoa oppia, ja digitaalisen oppimisympäristön (koneet, ohjelmat, verkko) on oltava ajan tasalla.
  • Opettajien ammattitaitoa on päivitettävä säännöllisesti ja opettajan työtä on kehitettävä.
  • Suomella on oltava yhteinen strategia uudesta oppimisesta.
  • Vastuu oman osaamisen elinikäisestä päivittämisestä kuuluu ihmiselle itselleen, mutta sen mahdollistavan koulutusrakenteen luominen on yhteiskunnan vastuulla.
AVAINSANAT

Korkmanin palkkamaltti on tätä: ”Sallii kyllä ehkä prosentin, puolentoista prosentin korotuksia”

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Sixten Korkman uskoo käynnissä olevalla liittokierroksella syntyvän maltilliset ratkaisut, jotka juuri ja juuri turvaavat ostovoiman säilymisen.

Palkkamaltilla on syksyn keskusteluissa ymmärretty monia asioita. Korkman ei tarkoita palkkamaltilla tässä tilanteessa nollakorotuksia, vaan että ratkaisut edelleen jonkin verran vahvistavat Suomen hintakilpailukykyä.

– Se sallii kyllä prosentin, ehkä puolentoista prosentin palkankorotuksia, Suomen näkyvimpiin talousasiantuntijoihin kuuluva Korkman sanoi STT:lle.

Hänen mukaansa palkkamaltin soisi jatkuvan, koska ei voi tietää milloin seuraava kriisi on ovella.

– Kyllä meidän kannattaa edelleen yrittää vahvistaa työvoiman kysyntää, että yhä useampi ihminen pääsisi työhön kiinni ja kyllä palkkamaltti sitä tukee, Korkman sanoi.

Korkmanin mukaan pitäisi mennä jo epätoivoon, jos nyt syntyisi suuri lakkoaalto ja valtavia palkankorotuspaineita.

– Jos 10 vuoden pysähdyksen jälkeen ei olisi minkäänlaista muistia, mitä tässä on koettu, Korkman sanoi.

Työehtosopimus voisi usein olla väljä, ”perälauta”.

Korkmanin uusi kirja, Globalisaatio koetuksella – Miten pärjää Suomi?, julkaistiin tiistaina. Osana kirjaa Korkman käy läpi Suomen talouden taaperrusta kuluneen vajaan kymmenen vuoden aikana. Pysähdyksen tilan syvyydelle ja pituudelle ei Korkmanillakaan ole kattavaa selitystä tarjolla.

– Tilanne on kuitenkin kohenemassa ja Suomi siirtymässä lupaavaan tulevaisuuteen. Menestymiseen onkin hyvät edellytykset – etenkin jos suotuista kehitystä edistetään järkevällä politiikalla, Korkman kirjoittaa.

Hänen mukaansa julkisen vallan pitäisi panostaa tulevaisuuteen investoimalla inhimilliseen pääomaan. Lisäksi Korkman arvioi, että kehitys kohti paikallisempaa sopimista olisi viisas kulkusuunta myös Suomessa.

Työelämän muutokset sekä eurojäsenyys ja globalisaation mukanaan tuomat ulkoistamismahdollisuudet ovat Korkmanin mielestä luoneet tilanteen, jossa yritys- ja työpaikkakohtainen joustavuus palkoissa ja muissa työehdoissa on aiempaa tärkeämpää.

– Työehtosopimus voisi usein olla väljä, lähinnä vähimmäistason palkansaajille turvaava ”perälauta”, joka pätee, jos muusta ei sovita. Palkkojen yleiskorotuksista voisi luopua paitsi alimpien palkkojen osalta, Korkman kirjoittaa.

Pitää edetä neuvotellen ja sopien.

Paikallisen sopimisen lisääntyminen voisi edistää työpaikkojen säilymistä ja uusien työpaikkojen syntymistä. Korkmanin mukaan kysymys on lähinnä siitä, miten ja millä reunaehdoilla kehitys olisi mahdollinen.

Sopua haettaessa voisi kiinnittää huomiota siihen, että työntekijöillä on monissa maissa oma edustuksensa suurten yritysten hallinnossa.

– Paikallista sopimista lisättäessä on myös syytä varmistaa pääluottamusmiehen toimintaedellytykset sekä arvioida erorahojen roolia ja muita keinoja työntekijöiden epävarmuuden ja pelkojen vähentämiseksi, Korkman jatkaa kirjassa.

Korkmanin mukaan pitää edetä neuvotellen ja sopien, ei jyräämällä lainsäädännöllä ay-liike tai muuten.

– Meillä on huono historia työmarkkinoilla ja vastakkainasettelun henkeä, vaikkapa metsäteollisuudessa tällä hetkellä, joka joutaisi jo historiaan, hän sanoi.

STT–OLLI KUIVANIEMI

Pääluottamusmies hymähtää Lintilälle: ”Ei duunaripalkoilla juuri osakkeita osteta”

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Altian työntekijät osoittivat mieltään eduskunnan portailla vuonna 2014 torjuakseen Altian myynnin.

Valtio-omistajuus olisi pörssilistausta parempi vaihtoehto, sanoo Altian Rajamäen-tehtaan pääluottamusmies Arto Harjumaaskola. Hänen mukaansa valtion pitäisi pitää kiinni vähintään enemmistöomistuksesta yhtiössä.

Valtio kertoi tänään, että se selvittää alkoholijuomayhtiö Altian listaamista Helsingin pörssiin. Valtio jäisi yhtiöön vähintään kolmanneksen omistajaksi, kun nyt valtio omistaa Altian kokonaan.

Elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) mukaan Altialle haetaan nimenomaan yksityisiä sijoittajia. Alkuun antia osoitetaan hänen mukaansa sopimusviljelijöille, sidosryhmille ja henkilökunnalle.

– Ei duunaripalkoilla juuri osakkeita osteta, nämä menevät elämiseen. Mielellään jokainen ostaisi osakkeita, jos palkkaa maksettaisiin enemmän. Mielelläni ostaisin vaikka koko yhtiön, Harjumaaskola sanoo.

Vuonna 2014 Altian Rajamäen-tehtaan henkilöstö järjesti poliittisen mielenilmauksen vaikuttaakseen eduskuntaan, jotta se ei hyväksyisi Altian valtionomistuksesta luopumista. Harjumaaskola sanoo olevansa lomilla, joten hän ei ota kantaa vastaaviin toimiin tällä kerralla.

”Ei tarvitse olla suuri ennustaja” – SDP:n Wallin suree viljelijöiden mustaa päivää

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

– Miksi hyvin toimiva yhtiö on myytävä, SDP:n kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan maatalousjaoston puheenjohtaja Harry Wallin kysyy.

Hän viittaa uutiseen, että hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti tänään listauttaa valtionyhtiö Altian Helsingin pörssiin.

Altian myynnin taustalla on Wallinin mukaan hallituksen kärkihankkeiden rahoitus. Osakkeet myydään Helsingin pörssissä ja osakkeiden ostamista ei voi rajata.

Hän huomauttaa, että Altia on hyvin toimiva yhtiö, joka tuotti liikevoittoa 46,3 miljoonaa euroa vuonna 2016. Ministerivaliokunta päätti säilyttää valtion omistuksessa 30 prosenttia ja myyntiin laitetaan 70 prosenttia.

Kotimainen viljelijä on suurin häviäjä.

Kansanedustaja muistuttaa, että Altia käyttää laajasti kotimaista ohraa – koko maan tuotannosta 12 prosenttia. Altialla on huomattava määrä sopimusviljelijöitä.

Wallin ihmettelee hallituksen toivetta, että myös viljelijät ostaisivat tulevia Altian osakkeita.

– Kuitenkin tällä hetkellä viljelijät ovat todella suuressa ahdingossa. Viime vuosina maataloustulo on ollut laskeva ja tämän kesän sadon kato on edelleen vaikeuttanut viljelijöiden asemaa.

Wallin pitää tulevaisuuden suurimpana uhkana sitä, mistä tuleva raaka-aine, ohra, hankitaan.

– Ei tarvitse olla suuri ennustaja: Altian hallitus hankkii raaka-aineen maailmalta halvimmalla hinnalla. Tällöin kotimainen viljelijä on suurin häviäjä, Harry Wallin maalaa mustia pilviä.

 

Vasemmistoliitto huutaa hätiin jo uutta Pro Koskenkorva -liikettä: ”Altian myymiselle ei ole perusteita”

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä voittoa tuottavan alkoholiyhtiö Altian myymiselle ei ole perusteita. Eduskuntaryhmä pelkää, että Altian listaaminen pörssiin veisi päätöksentekoa yhä kauemmaksi yhteisistä käsistä.

Valtion on uutisoitu selvittävän mahdollisuutta listata Altia Helsingin pörssiin. Tarkoituksena on laajentaa yhtiön kotimaista omistajapohjaa ja laskea valtion omistusosuutta nykyisestä. Valtio omistaisi näin enää vähintään kolmanneksen yhtiöstä.

– Hallituksen tavoite pitää Altian omistajapohja pääasiassa kotimaisena on sinänsä hyvä. Pyrkimys valtionomistuksen myymiseen pörssilistautumisen kautta on kuitenkin jälleen osoitus hallituksen yksityistämisideologiasta, vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski arvioi.

Valtionomistusten myymisen lähihistoria on surullinen.

Hänen mukaansa tämä oli arvattavissa, kun hallitus perusti erityisyhtiöryppään, eli valtion omaisuuden myyntikonttorin.

– Valtionomistusten myymisen lähihistoria on surullinen. Kemira GrowHow, Digita ja Fortumin sähköverkkojen myynti Carunalle ovat kaikki johtaneet suomalaisen varallisuuden siirtoon ylihinnoitteleville kansainvälisille sijoitusyhtiöille, Myllykoski listaa.

Altialla on vasemmistoliiton näkemyksen mukaan merkittävä rooli suomalaisessa maataloudessa ja teollisuudessa.

– Altia on merkittävä suomalaisen ohran ostaja. Voidaanko olla täysin varmoja siitä, että se pörssiyhtiönä ostaisi raaka-aineensa edelleen kotimaisilta sopimusviljeljöiltä eikä ulkomailta? Samoin Altian Koskenkorvan-tehtaiden rehutuotannon jatkuvuus on turvattava myös jatkossa, Myllykoski sanoo.

Hän muistuttaa, mitä tapahtui vuonna 2014, kun silloinen hallitus yritti saada Altian myyntivaltuuksia.

– Hanke sai jopa keskustan europarlamentaarikon Anneli Jäätteenmäen ehdottamaan uutta Pro Koskenkorva -liikettä kansallisomaisuutemme suojaamiseksi. Ehkä nyt olisi aika uusia tämä vaade?

Gabriel huijaa taas – KUT:n julman hauska toteutus Mika Waltarin klassikkokomediasta

Kuva: Sami Lamberg
Jari Hämäläinen näyttelee KUT:ssa naisia huijaavaa Gabrielia, joka saa vaikeasti valloitettavan Ulriikankin (Anna-Leena Sipilä) lankeamaan virittämäänsä lemmenansaan.

Mika Waltari tarttui 1940-luvun lopulla kirjoittamassaan näytelmässä tuolloin ajankohtaiseen aiheeseen: Ruben Oskar Auervaaran rikolliseen touhuiluun naisten parissa. Tämä kieroutunut huijari lypsi 1930-40 luvulta parilta kymmeneltä varakkaalta naiselta melkoisia rahamääriä muun muassa tyhjillä lupauksilla avioliitosta.

Waltari kirjoitti Gabriel tule takaisin -näytelmän tarkkanäköisellä intuitiolla yrittäen samalla draamahenkilöiden kautta pohtia, miksi naiset ovat valmiita lankeamaan yhä uudelleen huijarimiesten virittelemiin samanlaisiin ansoihin. Eipä tuo vitsaus ole mihinkään kadonnut tänä päivänäkään. Yhä  saamme lukea otsikoita auervaara-miesten tekemistä  huijauksista. Naisetkin ovat, ikävä kyllä, oppineet tekemään samanlaisia vedätyksiä miehille.
Kaiken takana on se ikivanha juttu: rakkauden kaipuu ja unelma onnesta.

Tummien sävyjen komedia

Keski-Uudenmaan teatterinkaan toteutuksessa tämä Waltarin suosittu klassikko ei ole pelkästää hauska, vaan pikemminkin tumma tragikomedia. Ohjelmalehtisessa tiivistetään osuvasti esityksen luonne: ”Tarina on aina ajankohtainen: kiihkeä sekä tarkkanäköisyydessään julma, hauska ja lämmin.”

TEATTERI

Keski-Uudenmaan teatteri
Mika Waltari: Gabriel tule takaisin
Ohjaus Seppo Halttunen – Musikki Altti Uhlenius – Lavastus Mikko Rantanen – Puvut Sinikka Zannoni – Rooleissa Jari Hämäläinen, Anna-Leena Sipilä, Inka Kallén ja Elina Varjomäki

Esitys pitää minkä lupaa. Kaikkea tuota sisältää neljän näyttelijän huijaridraama. Jari Hämäläinen Gabrielin roolissa taitaa naisille lirkuttelun ja toisaalta myös perustelut intohimon kohteen äkilliseen vaihtumiseen. Anna-Leena Sipilä talon despoottisena valtiattarena yrittää aluksi pyristellä Gabrielin viehätysvoimaa vastaan, mutta lankeaa lopulta huijarin charmiin ja joutuu sitä katkerasti katumaan. Vai katuuko hän oikeastaan? Sipilä todentaa hienovireisesti myös ikäneidon kokeman rakastumisen ihanuuden.

Inka Kallén kokemattomana nuorempana sisarena paljastaa koskettavasti pettymyksensä sulhon hylättyä hänet.

Elina Varjomäki kovapintaisena ja sanavalmiina nykynaisena pitää pintansa miehen viettely-yrityksille. Lopulta se onkin tämä Raili huijaa Gabrielilta koko potin ja suuntaa kohti uutta elämää.

Seppo Halttunen on ohjannut esityksen tasapainoisesti komedian ja tragedian välimaastoon. Waltarin lempeä huumori on pinnassa, mutta komediallisen virityksen takaa pilkistävät myös raadollisemman elämän tummanpuhuvat juonteet. Halttunen on antanut koko tunteiden kirjon kaikkine ristiriitaisuuksineen kukkia.
Olikin lopulta helppo ymmärtää kahden sisaruksen kuuluisa loppulausahdus: Gabriel tule takaisin! Rakkauttahan me kaikki kaipaamme…

Anja Salminen

 

 

Keskustelua aiheesta