Ajatus alkoi muutama vuosi sitten piinata helsinkiläistä Riina Nykästä, 25, entistä voimakkaammin.

-  Jo pitkään oli ollut sellainen olo, että toimintani ei sovi omiin arvoihini ja siihen, mitä ymmärrän luonnon ja ilmaston tilasta. Olin monta kertaa paennut kaupungista metsään sellaista tehokkuuden kulttuuria, jota en allekirjoita, hän kuvailee.

Sitten vastaan tuli ympäristöliike Elokapina, joka oli rantautunut Suomeen Britanniasta pari vuotta aiemmin. Liikkeen arvoja ja periaatteita lukiessaan Nykänen innostui.

Noin vuosi sitten Nykänen päätti keskittyä myös metsäaktivismiin ja liittyi Metsäliikkeeseen, joka sai alkunsa Greenpeacen, Luontoliiton ja Elokapinan yhteistyöstä.

GREENPEACEN tiedottaja Mari Vaara kertoo Metsäliikkeen saaneen alkunsa noin puolitoista vuotta sitten. Tulijoita riittää: kevään 2022 jälkeen lähes 600 ihmistä on koulutettu mukaan toimintaan, ja parisataa toimii mukana aktiivisesti.

Vaara sanoo, että viitisenkymmentä ihmistä on mukana metsävahtitoiminnassa. Metsävahdit tarkkailevat erityisesti valtion mailta kartoitettuja luonnonmetsiä hakkuiden varalta.

Liikkeessä on Vaaran mukaan paljon ihmisiä, jotka ovat ryhtyneet aktivisteiksi ensimmäistä kertaa. Viime keväänä koulutuksiin osallistuneista noin puolella ei ollut aiempaa kokemusta mistään ympäristöliikkeestä tai -järjestöstä. Aktivistien ideasta syntyi myös helmikuussa julkaistu Metsäaktivistin opas, kun kävi ilmi, kuinka paljon tiedolle suojelutyöstä ja metsien käytöstä on tarvetta.

Luontoliiton metsä- ja koulutusvastaavan Reija Mikkolan mukaan melko tyypillinen tausta aktivismiin osallistumiselle on Nykäsen tavoin halu puuttua luontokatoon ja suojella ympäristöä. Joitakuita ajaa vapaaehtoistyöhön esimerkiksi se, että lähimetsä on yllättäen muuttunut hakkuuaukioksi.

Vaikka kiinnostus metsänsuojeluun on kasvanut, Mikkolan mukaan vapaaehtoistyössä näkyy korona-ajan jälki. Hän kertoo, että ihmiset eivät välttämättä sitoudu vaikkapa tapahtumiin pitkälle tulevaisuuteen, vaan päätöksiä tehdään aiempaa enemmän viime tingassa.

Vapaaehtoisena metsäaktivistina Nykänen sanoo tavoittelevansa sekä konkreettisia että abstrakteja muutoksia. Erilaisilla tapahtumilla ja mielenilmauksilla luontokato ja ilmastonmuutos saadaan pidettyä julkisessa keskustelussa ja ihmisten mielessä, ja samalla voidaan ajaa muutoksia esimerkiksi metsäteollisuuden toimintamalleihin.

Voimakkaimmat kokemukset tulevat siitä, että onnistutaan estämään vaikkapa jokin yksittäinen hakkuu luontoarvoiltaan merkittävällä metsäalueella.

YHTEISKUNNALLISIA liikkeitä ja radikaalia demokratiaa tutkinut yliopistonlehtori Teppo Eskelinen Itä-Suomen yliopistosta sanoo kansalaistoiminnalla olevan tehtävä myös tulevaisuuden visioijana.

-  Aktivismiin kuuluu ajatus siitä, että maailma voisi olla toisenlainen ja että sitä voi muuttaa.

Yleisesti aktivistit vastustavat tiettyjä poliittisia voimia ja voimakkaita taloudellisia intressejä. Suomessa metsäaktivismiin liittyy Eskelisen mukaan myös laajalle levinnyt käsitys siitä, mikä metsän merkitys maassamme on.

-  Suomessa metsän käytössä on banaanivaltion piirteitä eli raaka-ainevetoista bulkkitavaran vientiä ja pitkälle keskittynyttä, yksittäisten yritysten joskus öykkärimäistäkin valtaa, mitä pidetään kehittymättömien valtioiden ominaisuutena. Yhtä aikaa kuitenkin nähdään myös, että metsä on suomalaisen kansankapitalismin perusta. Erityisesti suurten ikäluokkien sukupolveen on iskostunut ajatus, että tasa-arvoinen hyvinvointivaltio ja modernisaatio ovat rakentuneet puujaloille eli puuomaisuuteen.

Vastassa on siis sekä taloudellista valtaa että laajalti jaettu käsitys siitä, mikä rooli metsällä on.

Ennen vapaaehtoiseksi ryhtymistä Nykänen ajatteli, että aktivistin on pakko olla rohkea, sanavalmis ja vähän pelottava. Vapaaehtoisena ollessaan hän on huomannut, että toiminnassa on mukana erilaisia ihmisiä monenlaisilta elämänpoluilta.

Samaa sanoo Greenpeacen Vaara. Ensikertalaisten joukossa on esimerkiksi 50-60-vuotiaita, ja heitä on tullut mukaan eri puolilta Suomea.