tyovaenkirjallisuuspaiva
kaisaniemi

Pääkirjoitus

Demokraatti

Lainvalmistelun vaivoista ikuisuuskysymys

Sote-lainsäädännön perustuslaillinen kompurointi nosti suomalaisen lainvalmistelun ongelmat kesän puheenaiheeksi. Vaikka virkamiehet ajettiin ylikunnianhimoiseksi viritetyllä aikataululla burn outin partaalle, kasaan saadut lakiesitykset olivat sutta ja sekundaa.

Hallituksen ensikommentit perustuslakivaliokunnan kesäkuun sote-lausunnosta olivat tulvillaan mahdollisuuksien kieltä. Kun tilanne heille vihdoin valkeni, myönteisyys kärsi pikaisen inflaation. Valinnanvapauslainsäädäntö menee uusiksi ja maakuntavaalit siirtyvät.

Lainvalmistelua joutui kommentoimaan myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö Porin Suomi-areenassa. Kun Niinistöltä tivattiin näkemystä lainvalmistelun tasosta, hän muistutti nostaneensa aiheen esille ensi töikseen Lipposen ensimmäisen hallituksen oikeusministerinä vuonna 1995. Sen jälkeen ja luultavasti myös sitä ennen oikeusministerit ovat veisanneet kukin vuorollaan samaa virttä. Ongelmia on.

Keskustelua lainvalmistelun ongelmista hämärtää poliitikkojen yhtäaikainen valitus perustuslakiasiantuntijoiden tulkintalinjasta.

Iso ongelma on kiire. Kunnolliseen valmisteluun ei poliittisessa paineessa tahdo jäädä aikaa.

Emeritusoikeuskansleri Jaakko Jonkka jopa epäili, että hallituksen suunnalta heitettäisiin julki perustuslakia uhmaavia koepalloja. Hän otti esimerkiksi runsaan vuoden takaisin lakiesityksen, jossa sakkojen korostuksia perusteltiin valtion kassan paikkauksella. Asiaa valmisteleville virkamiehille on tuskin ollut epäselvää, ettei perustelu kestä juridista päivänvaloa. Silti esityksellä kiusattiin perustuslakiasiantuntijoita.

Keskustelua lainvalmistelun ongelmista hämärtää poliitikkojen yhtäaikainen valitus perustuslakiasiantuntijoiden tulkintalinjasta.

Perustuslakivaliokunnan varajäseneksi sote-käsittelyn loppusuoralla siirtynyttä Ben Zyskowicziä (kok.) kuunnellessa syntyy vaikutelma, että sote-lakien suurin kompastuskivi oli perustuslain ylikireä tulkinta, vaikka Zyskowicz itsekin myönsi, että esitykseen kirjattu toteutusaikataulu oli hätäinen. Terveydenhuollon asiantuntijoiden huoli oli siis aiheellinen, mutta sitä ei otettu vakavasti ennen kuin aikataulu todettiin valiokunnassa perustuslain vastaiseksi.

Kritiikki perustuslakiasiantuntijoita kohtaan tulee hämmästyttävän usein samasta osoitteesta. Aktiivisia ovat olleet kokoomus ja elinkeinoelämän lobbarit kuten EK ja EVA. Jostakin syystä poliittinen vasemmisto tuntuu antavan asiantuntijoille lähinnä kiitosta.

Ovatko professorit korostuksiltaan lähempänä vasemmistoa vai onko oikealla vaikeuksia sulattaa bisneksen kannalta kiusallisia perusoikeuksia?
Molemmissa voi olla perää.

Pääkirjoitus

Demokraatti

Presidentinvaalien asetelmat selkiytyvät pätkittäin, vaihtoehtoisille faktoille ei soisi sijaa

Tammikuun presidentinvaalien ehdokasasettelu etenee kunkin puolueen omilla aikatauluilla eli pätkittäin. Kovinta kiirettä ehdokkaan nimeämisessä piti pääministeripuolue keskusta, joka oikeassa olemisen pitkäaikaisen maailmanmestarin, tohtori Paavo Väyrysen kammossa syöksi toisen ex-ehdokkaan Matti Vanhasen ehdokkaakseen jo viime vuonna. Aikainen startti ei ole synonyymi kiihdytykselle. Vanhasen gallup-kannatus on laahannut muutaman prosentin lattiatasolla.

Viime vaalien ensimmäisellä kierroksella itsestään hyväntuulisen ja itseironisen version esitellyt, näyttämötaiteessa sittemminkin ansioitunut Väyrynen saattaa koettaa tälläkin kertaa presidentiksi, mutta nyt näkymät ovat aiempaa usvaisemmat. Paavo-mukien kulta-aika on muisto vain, mutta pitkäikäistä sukua oleva Väyrynen ehtii yrittää myöhemminkin.

Istuva presidentti Sauli Niinistökään ei ole vielä ehdokas, sillä nimien kerääminen kannattajakortteihin on kesken. Asiapuolella Niinistön viimeaikainen terhakoituminen ympäristökysymyksissä on luettavissa pyrkimykseksi haalia ääniä myös vihreiden Pekka Haaviston ja vasemman laidan apajilta, kuten valitsijayhdistys-veivauskin. Haavisto-ilmiön toistaminen entisenlaisena voi olla kannatushuipulla seilaaville vihreillekin vaikeaa, mutta toiselle kierrokselle selviäminen on edelleen realismia laajasti pidetylle Haavistolle.

Läntiset vaalit ovat väläyttäneet arvaamattomuuttaan niin Yhdysvalloissa, Ranskassa kuin Britanniassakin.

SDP:n sisäinen ehdokaskiertue käynnistyi viime viikolla Helsingistä ja jatkui maanantaina Tampereella. Jäsenäänestys ratkaisee käytännössä, nouseeko Maarit Feldt-Ranta, Tuula Haatainen vai Sirpa Paatero varsinaiseksi presidenttiehdokkaaksi, vaikka se onkin neuvoa-antava. Demarinuorten ja Demokraatin lähinnä viihteelliset kyselyt ennakoivat tiukkaa kisaa, joka on aidosti auki.

Osaavalle ja karismaattiselle naiselle on kyllä tilausta. Kuka ehdolle nouseekin, tämän haaste on kerätä niidenkin sosialidemokraattien äänet, jotka edelleen haikailevat leimaa esimerkiksi Jutta Urpilaiselle tai harkitsevat taas Haavistoa ja jopa Niinistöä.

Läntiset vaalit ovat väläyttäneet arvaamattomuuttaan niin Yhdysvalloissa, Ranskassa kuin Britanniassakin. Oikeistopopulismi perussuomalaisten muodossa tarjoaa Suomessa vaihtoehdoksi Laura Huhtasaarta. Hämmästyttävät puheet muun muassa evoluutiosta ovat hänen kannattajilleen todiste itsevarmasta ”rohkeudesta” kulkea omia polkujaan. Positiivisella mielellä ajateltuna suora henkilövaali kertoo kertaheitolla, minkälainen kannatus on vaihtoehtoisten faktojen julistajalla.

Hallituskuumetta poteva Sininen tulevaisuus ei puolestaan saa Sampo Terhoa ehdokkaakseen millään ilveellä, koska puolue on vasta tekeillä. Kristillisdemokraatit pohtivat Niinistön taakse menemistä, vaikka heillä on kyvykäs televisioesiintyjä Sari Essayah puheenjohtajana. Heidän ratkaisunsa tiedetään ensi viikon lopulla.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Liittokierros lupaa rapsakkaa syksyä – nyt väännetään siitä, mitä tässä tilanteessa merkitsee maltillinen palkankorotus

Paha talouskasvu! Suomen talouskasvu on yllättänyt myönteisesti monet ennustajat. Mutta totuuden nimissä pitää muistuttaa, ”yllätys” on toistaiseksi ollut prosentin tai kahden luokkaa. Työnantajapuolella olisi todennäköisesti toivottu talouskehityksen paranemista vasta syksyn työmarkkinaneuvottelujen jälkeen. Nykytilanne kun antaa työntekijäliitoille vahvat perusteet ajaa palkankorotuksia.

Työmarkkinasyksystä on tulossa rapsakka, jos vanhat ennusmerkit pitävät paikkansa. Liittokierrosten jälkimaininkeja on usein selvitelty pitkään valtakunnan sovittelijan johdolla. Vaikeuskerrointa lisää se, että keskusjärjestöt ja hallitus ovat enemmän tai vähemmän ulkona neuvotteluista, kun Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ulkoisti itsensä keskusjärjestösopimuksista. Nyt väännetään siitä, mitä tässä tilanteessa merkitsee maltillinen palkankorotus. Hallitus ja työnantajat ovat pitäneet esillä myös ultramaltillista nollalinjaa.

Esimerkiksi Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto on torjunut toiveet nollaratkaisusta. Hän näkee, että taloudellisen tilanteen ja työllisyyden parantumisen pitää näkyä myös palkoissa. Hän haluaisi liittokierroksella Teollisuusliiton jäsenten ostovoimaa vahvistavat työehtosopimukset. Jo Lauri Ihalainen SAK:n puheenjohtajana korosti, palkansaajien ostovoiman paraneminen on suuria palkankorotuksia tärkeämpää. Paikallista sopimista ajava Teknologiateollisuus on liputtanut yrityskohtaisten palkankorotusten puolesta.

Vientialojen Suomen mallia ei syntynyt, kun Metsäteollisuus jäi siitä pois. Metsäteollisuuden rooli työmarkkinaneuvotteluissa on kysymysmerkki. Sillä on halua palkankorotuksilla purkaa paperitehtaiden työehtosopimuksia. Tämän pelätään heijastuvan muiden alojen palkkaneuvotteluihin.

Kaatuneen Suomen mallin olettama oli, että neuvottelut aloittavien vientialojen sopimukset loisivat katon myös palvelu- ja julkisille aloille. Työnantajat toivovat samaa edelleen, mutta paineet ovat kovat. Viime syksyn neuvotteluissa kuntien ja valtion työntekijät myöntyivät 24 vuotuisen lisätyötunnin ja sosiaalivakuutusmaksujen noston lisäksi luopumaan kolmanneksesta lomarahojaan. Se tuntui erityisesti naisvaltaisten ja matalapalkka-alojen kukkaroissa. Tälle halutaan nyt kompensaatiota.

Vaikka kolmikanta ei tänä syksynä toteudu, odottavat työmarkkinaneuvottelijat hallituksen elokuun budjettiriihen veroratkaisuja. Hallitus lupasi kilpailukykysopimuksen yhteydessä veronalennuksia, joilla kompensoitaisiin työntekijöille siirrettyjä työnantajamaksuja. Kiky ja monet muut hallituksen palkansaajiin kohdistuvat toimet työttömyysturvan heikennyksistä alkaen saattavat edelleen hiertää neuvotteluissa.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Sapelit kalisevat Itämerellä

Soma yhteensattuma, että Venäjän presidentti Vladimir Putin vierailee Suomessa tänään torstaina, kun samalla viikolla Venäjän ja Kiinan sotalaivat harjoittelevat Itämerellä. Venäjän media antoi laivastoharjoitukselle taustatukea, kun se Putinin vierailun alla varoitteli Suomea sotilaallisista aktiviteeteista.

Äänekkäämpi sapelinkalistelu ja kilpavarustelu on valitettavasti palannut maailmanpolitiikkaan. Asearsenaalin esittelyllä halutaan pitää pienemmät maat kurissa ja suurvallan nuhteessa. Itämeren sotaharjoitus ja etenkin syksyllä järjestettävä Venäjän pääsotaharjoitus Zapad 2017 on yhtä lailla sotilaallinen kuin myös poliittinen viesti esimerkiksi Baltian maille ja Puolalle – sekä myös Natolle.

Venäjä pitää Zapad-sotaharjoituksen yhdessä Valko-Venäjän kanssa, jonka alueen kautta se kuljettaa osan joukoistaan harjoitusalueena olevaan niin sanottuun Suwalkin kapeikkoon. Sillä tarkoitetaan Venäjään kuuluvan Kaliningradin ja Valko-Venäjän välistä muutaman kymmenen kilometrin matkaa Puolan ja Liettuan rajalla.

Sotilasarvioiden mukaan Venäjä pystyisi tarvittaessa katkaisemaan Baltian maiden maayhteyden muihin Nato-maihin ”kapeikossa” nopeasti. Länsimaiden lisäksi harjoitus herättää värinää myös Valko-Venäjällä, jonka presidentin Aleksander Lukashenkon ja Putinin välejä kuvataan kireiksi. Valko-Venäjällä, jonka armeija on osin venäjämyönteinen, pelätään Ukrainan kohtaloa.

Valtapelien häviäjiä ovat tavalliset siviilit.

Mutta mitä kiinalaiset tekevät Itämerellä sinne ensimmäistä kertaa seilanneen maailman suurimman ydinkäyttöisen sukellusveneen, venäläisen Dmitri Donskoin kanssa?

Kyse on samanmielisten seurasta ja yhteisestä politiikasta. Venäjä on osallistunut Kiinan järjestämiin sotaharjoituksiin Etelä-Kiinan merellä. Niillä Kiina on osoittanut sotilaallista mahtiaan naapurivaltioilleen ja samalla antanut pontta merialuevaatimuksilleen. Harjoitukset ovat myös Kiinan varoitus Taiwanille ja sen itsenäisyyden takaajana toimivalle Yhdysvalloille. Kiina ajaa edelleen yhden Kiinan politiikkaa.

Venäjän kasvanut kiinnostus asemansa vahvistamiseen itäisessä Euroopassa on herättänyt myös Naton, joka siirsi noin 4 000 Nato-sotilasta Puolaan ja Baltiaan. Ele oli määrällisesti lähinnä symbolinen. Etenkin kun Yhdysvaltain presidetti Donald Trump on Nato-jäsenten kovistelulla ja omalla toiminnallaan onnistunut sekoittamaan maan ulkopolitiikan. Tämä voi osaltaan innostaa muita suurvaltoja hyödyntämään tilannetta ja vahvistamaan asemia maailmanpolitiikassa.

Liipaisinherkkyys ja voimankäyttö ovat aikaisempaa useammin työkaluina, kun idän ja lännen suurvallat vahtivat etupiirejään. Ukraina ja Syyria ovat tästä surullisia esimerkkejä. Valtapelien häviäjiä ovat tavalliset siviilit.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

G-voimat ravistelivat maailmaa Hampurissa

Vastakulttuureistaan tunnettu Hampuri sai identiteetilleen vahvistusta, kun maailman teollisuusmaiden johtajat kokoontuivat viime viikonloppuna G20-kokoukseen. Jopa 200 000 vasemmistoradikaalia ja anarkistia osoitti mieltään maailman mahtimaiden uusliberaalista talouspolitiikkaa vastaan. Mielenosoittajaryhmien ideana oli pysäyttää Hampurin liikenne, jotta kokousaikataulut pettäisivät. Osittain ryhmät onnistuivat tavoitteissaan ja Hampurin kadut muuttuivat velloviksi ihmisvirroiksi, joiden pyörteisiin liikenne pysähtyi täysin.

Myöskään väkivallalta ei mielenilmaisuissa vältytty. Mielenosoittajien ja poliisin tapahtumakuvaukset poikkeavat ymmärrettävästi toisistaan. Lehtitietojen arvion mukaan jopa 200 poliisia loukkaantui viikonlopun aikana. Mielenosoittajat taas vetosivat median havaintoon, jonka mukaan 130 poliisia loukkaantui oman kyynelkaasun käytöstä. Joka tapauksessa on vaikea ymmärtää, miten väkivallalla ja mellakoilla voidaan edistää rauhan, demokratian ja oikeudenmukaisuuden toteutumista.

Mellakoista huolimatta maailman huomio kiinnittyi kokouksessa Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin ensimmäiseen kohtaamiseen. Politiikan toimittajat ympäri maailman olivat virittäytyneet tulkitsemaan jokaista supervaltojen johtajien mikroilmettä.

Trump näytti koulupoikamaisen innostuneelta, jonka kokemattomuus paistoi kilometrien päähän.

Mitä oikein näimme? Kohtaamisessa esiintyi hyvin valmistautunut ja keskittynyt Putin, jonka rinnalla Trump näytti koulupoikamaisen innostuneelta, jonka kokemattomuus paistoi kilometrien päähän. Välillä Trump otti kasvoilleen vakavan ”nyt ymmärrän, miten tärkeä asia on kyseessä” -ilmeensä, mutta vakuuttavaa kuvaa Trump ei kyennyt koko kokouksen aikana antamaan itsestään.

Supervaltojen kohtaamisessa havaittiin kuitenkin myös myönteisiä signaaleja. Ensinnäkin presidenttien tapaaminen kesti aiotun puolen tunnin sijaan yli kaksi tuntia. Trump kuvasi kohtaamista ”mahtavaksi”, eikä kovaa kritiikkiä ilmennyt Venäjänkään puolelta. Sitoutuminen Lounais-Syyrian tulitaukoon oli kuin kirsikka kokouskakun päällä.

Vaikka Hampurin kokouksen huomio keskittyikin Trumpiin ja Putiniin, saatiin kokousmaiden välillä tärkeitä asioita eteenpäin. Yhdysvaltoja lukuun ottamatta 19 muuta valtiota vahvisti sitoutumisensa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin. Vuoteen 2020 mennessä maailman suurimmilla teollisuusmailla on suunnitelmat fossiilisista polttoaineista luopumiseksi.

Maailma oli siis G-voimien ravisteltavana koko viikonlopun. Venäjä onnistui hieman paikkaamaan omaa kansainvälisesti kolhiintunutta mainettaan, mutta kuinka pysyvästi, se jää nähtäväksi. Edelleen Krimin valtauksesta johtuvat talouspakotteet kyykyttävät Venäjää merkittävästi.

Elämme maailmanpoliittisesti hauraassa luottamuksen tilassa. Käänne huolestuttavaan tai valoisaan suuntaan ovat yhtä todennäköisiä.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Veropolitiikkaa Hiilamon opein

Alkukesän virkistävimmän poliittisen puheenvuoron käytti Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo. Hän summasi Kalevi Sorsa -säätiön pamflettiin edesmenneen London School on Economics -yliopiston prosessorin Anthony Atkisonin elämäntyön, jossa esitetään 15 reseptiä tuloerojen kaventamiseksi.

Hiilamo on katsellut rohkeasti Atkinsonin teesejä suomalaisen yhteiskunnan silmälasien läpi. Hänen teesinsä mukailee Atkinsonin ajatuksia ja kuuluu seuraavasti: ”Maailman suurin ongelma ei olekaan ilmastonmuutos vaan ihmisten räjähdysmäinen eriarvoistuminen”.

Hiilamo ei päästä nykypoliitikkoja helpolla. Hänen mukaansa 1990-luvulta alkanut tuloerojen kasvu nakertaa ihmisten luottamusta toisiinsa ja uhkaa talouskasvua. Hiilamo muistuttaa pamfle­tissaan viisaasti, ettei tuloerojen kasvu ole väistämätöntä: siihen voidaan politiikalla vaikuttaa.

Hiilamon teesit ovat kuin suora syöttö SDP:n halvaantuneeseen maalintekokykyyn. Hän tarjoilee kultalautasella sellaisia yhteiskuntapolitiikan avauksia, joihin SDP:n toivoisi tarttuvan nuoren sulhasen innolla.

Hiilamon teesit ovat kuin suora syöttö SDP:n halvaantuneeseen maalintekokykyyn.

Onneksi Demarinuorten ”sulhaspoika” Mikkel Näkkäläjärvi ymmärsi vanhana jääkiekkoilijana heti tilanteen ja laukoi tyylikkäästi Hiilamoa mukaillen: ”Perintöveroa on paikallaan kiristää, koska se on oikeudenmukainen tapa kerätä varoja hyvinvointivaltion rahoittamiseksi. Tiukempi perintövero kaventaisi myös varallisuuseroja. Samalla voisimme poistaa alemmat alv-kannat ja ohjata näiden tuotot kaikista pienituloisimmille. Eriarvoisuuden vähentämiseksi on olemassa roppakaupalla keinoja, mutta päättäjien rohkeudesta on akuutti puute.”

Hiilamon ainoa varteenotettava veropoliittinen avaus ei liity perintöveroon. Hän ehdottaa, että jatkossa pääomatulot ja ansiotulot verotettaisiin samalla prosentilla, mutta alimmalla tulotasoilla ansiotuloista olisi mahdollista tehdä tuntuva vähennys.

Hän moittii yritysverotusta ”surulliseksi esimerkiksi poliittisen järjestelmän kyvyttömyydestä tehdä yleistä etua palvelevia päätöksiä.” Jos yritysverotus ja pääomaverotus kytkettäisiin yhteen, syntyisi yrityksille kannustava väylä yritystoiminnan laajentamiseen ja riskisijoituksiin. Lisäksi lapsilisien verottaminen ja samalla tuntuva korottaminen voisivat luoda köyhille lapsiperheille hieman pelivaraa entistä kallistuvammassa yhteiskunnassa.

SDP sukelsi Ylen kesäkuun alussa julkaistussa gallupissa hälyttävälle 17,7 prosenttiyksikön tasolle. Hiilamon kaltaiset syötöt palvelevat juuri nyt uusia avauksia etsivää puoluejohtoa.

Jos eriarvoistumista hillitseviä veropoliittisia avauksia uskalletaan kunnolla tehdä, voi alavireinen gallup-kehitys kääntyä kasvu-uralle. Nyt kyse on vain uskalluksesta. Miten on Antti, uskallatko tehdä maalin?

Demokraatti