x

Kolumni

Mari Lahti

Kirjoittaja on terveystieteen tohtori, mielenterveystyön tutkija ja lehtori.

Lapset voivat huonosti – tässäkö syy?

Mediassa puhutaan jatkuvasti siitä, miten lapset ja nuoret voivat entistä huonommin. Tai siitä, miten osalla perheistä on vaikeampaa kuin koskaan. Asiat eivät kuitenkaan koskaan synny tyhjiössä itsekseen. Tosiasia kuitenkin on, että aikamme poliittinen päätöksenteko on vaikuttanut merkittävästi siihen, että pahoinvointi on lisääntynyt. Miksi näin?

Palataanpa ajassa hieman taaksepäin.

Kouluterveydenhuolto juontaa juurensa vuoteen 1920, mutta vasta vuonna 1944 kouluterveydenhuolto määriteltiin neuvolalain puitteissa lakisääteiseksi toiminnaksi. Kouluterveydenhuollolla on merkittävä asema havaita lasten ja nuorten kehityksessä tapahtuvia muutoksia sekä toteuttaa osaltaan ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa, kansanterveystyötä. Uuden kansanterveyslain puitteissa vuoden 1970 alussa terveydenhoitajien määrä kouluissa kasvoi runsaasti 80-luvulle tullessa.

Kouluterveydenhuolto on aivan ensiarvoisen tärkeässä asemassa ennaltaehkäisemässä ja puuttumassa mm. mielenterveysongelmien syntymiseen ja oireiden havaitsemiseen lapsilla ja nuorilla.

Käytännössä kouluterveydenhoitaja oli joka koulussa paikalla lähes päivittäin. Tämä kaikki kuulostaa kovin hyvälle. Mutta mitä sitten tapahtui?

Nykyisellään useat eri lait ohjaavat ja määrittelevät kouluterveydenhuollon tavoitteita ja sisältöä. Tämän päivän kouluterveydenhoitajat osallistuvat työnkuvansa puitteissa laajaan oppilashuoltoon sen perinteisen terveyden edistämisen lisäksi ja omaavat laajat väestövastuupohjat. Näin kouluterveydenhoitaja ei ole tavoitettavissa päivittäin omalla lähikoululla.

Ja sitten tuli lama. Muistamme hyvin 1990-luvun laman ja siitä seuranneet rankat leikkaustoimet julkisiin palveluihin. Nämä leikkaukset tehtiin oikeistovetoisen hallituksen toimesta ja suurimpia kärsijöitä olivat mm. kouluterveydenhuolto. Tästä syystä tuntuu erityisen kornille se, että oikeistopuolueet nyt ihmettelee suureen ääneen lastemme pahoinvointia vaikka ovat itse olleet tekemässä 1990-luvun laman leikkauksia.

Olen puhunut paljon sen tärkeydestä, että tekisimme näyttöön perustuvaa politiikkaa. Kyseenalaistan voimakkaasti sen, että tämän suuntaiset päätökset ja resurssien vähennykset, joita 1990-luvun laman aikaan tehtiin, kohdistettiin nimenomaan kouluterveydenhuoltoon. Kouluterveydenhuolto on aivan ensiarvoisen tärkeässä asemassa ennaltaehkäisemässä ja puuttumassa mm. mielenterveysongelmien syntymiseen ja oireiden havaitsemiseen lapsilla ja nuorilla. Mielenterveysongelmia kohtaa joka viides aikuinen ja puolet näistä vakavista mielenterveydenongelmista alkaa jo lapsuudessa.

Tällä hetkellä leikkausten kohteena on rajusti ollut esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Mitä tapahtuisi jos poliittista päätöksentekoa ohjaisi entistä enemmän näyttöön perustuva päätöksenteko? Olisimme voineet mahdollisesti välttää ylläkuvatun kaltaiset resurssien vähennykset niiltä, jotka sitä eniten olisivat tarvinneet, kuten lapset ja nuoret. Olisimme voineet arvioida lapsivaikutukset ja todeta, että jos tahdomme tosiasiallisesti voida puuttua ajoissa ongelmien syntyyn, tulisi resursseja kouluterveydenhuollossa olla riittävästi. Ironista kyllä, kymmenisen vuotta laman jälkeen pidetyssä kouluterveydenhuollon konsensuskokouksessa todettiin juuri näin. Ja ketkä näin totesivat? Sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen akatemia ja lääkäriseura, asianmukaisesti. Yhdessä.

Masentavaa tästä kaikesta tekee sen, että nykyisellä oikeistolaisella hallituksellamme on tainnut historian luvut jääneet lukematta. Tai oppi ei ainakaan näytä menneen perille. Ja kuten sanotaan, jos et tunne menneisyyttä, et voi tietää tulevaa.

Tällä hetkellä leikkausten kohteena on rajusti ollut esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin laitos, jonka yhtenä tehtävänä on edistää kansalaisten terveyttä ja tutkia erilaisten terveydenedistämisen toimien vaikuttavuutta kuten kouluterveydenhuoltoa ja mielenterveyden edistämistä. Nyt kuitenkin tämän instanssin toiminta ajetaan ahtaalle jatkuvien määrärahojen vähennyksien takia. Tuntuu hyvin oudolle, että nykyinen hallituksemme ei tahdo saada sitä näyttöön perustuvaa tietoa tekojensa vaikuttavuudesta tai arvioita etukäteen leikkausten vaikutuksista vaikkapa lapsiin ja nuoriin tai heidän perheisiinsä. Vaikutukset ovat ennustettavissa. Ehkä tämän takia historiankirjoja ei ole haluttu kaivaa esille?

Nyt vietämme lasten oikeuksien viikkoa, joka huipentuu 20.11.2016 sunnuntaina lasten oikeuksien päivään. Tehdään arvovalinta ja asetetaan lapset ja nuoret keskiöön ja päätöksentekomme ytimeen. Klisee tai ei, mutta heissä on meidän tulevaisuutemme. Ja meistä riippuu millainen tulevaisuus heille tämän hetkisen poliittisen päätöksenteon myötä jätetään.

Mari Lahti

Kirjoittaja on terveystieteen tohtori, mielenterveystyön tutkija ja lehtori.

Kolumni

Mari Lahti

Kirjoittaja on terveystieteen tohtori, mielenterveystyön tutkija ja lehtori.

Miksi terveyden edistäminen on sinun kunnassasi tärkeää?

Miksi terveyden edistäminen on sinun kunnassasi tärkeää?

Näin minulta kysyttiin eräässä vaalikoneessa.

Mitä huonommin turkulaiset voivat, sitä enemmän Turku menettää.

Kirjaimellisesti. Ja kerron miksi.

Terveyden edistäminen ja ennaltaehkäisevät terveydenhuollon toimet tulevat sote-uudistuksen myötä olemaan Turussa keskeisellä sijalla. Terveyden edistäminen on ihmisten hyvinvoinnin turvaamista.

Ja turkulaisten hyvinvoinnin turvaaminen on kunnan hyvinvoinnin turvaamista.

Nimittäin hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuuluvat kunnalle sote-uudistuksen jälkeenkin.

Itselleni erityisen tärkeä teema on mielenterveyden edistäminen ja mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisy, jotka kuuluvat olennaisesti terveyden edistämiseen. Olen mielenterveystyön tutkija. Minusta meidän tulee panostaa tulevaisuuden Turussa erityisesti arkimielenterveyteen.

Terveyden edistämistä voidaan jatkossakin toteuttaa monella eri sektorilla: esimerkiksi koululaisten hyvinvointi ja liikunta ovat tärkeitä. Meidän tulee turvata jatkossakin lasten ja nuorten maksuton liikunta ja pitää huoli, ettei lasten ja nuorten liikuntapaikkavuokrat nouse. Lasten ja nuorten osallistuminen koululiikuntaan ja terveellisen kouluruokailun turvaaminen ovat tärkeitä terveyden edistämisessä. Voimme myös tukea Turussa kouluruokailua enemmän kohti lähi- ja luomuruokaa, mikä voisi lisätä kasvisten määrää koululaisten lautasilla.

Aikuisten kohdalla puolestaan voidaan tehdä seuraavaa. Työmatkaliikuntaan aktivointi sekä aktiiviseen liikkumiseen vapaa-ajalla kannustaminen ovat askelia kohti työelämässä olevien terveyden edistämistä. Työelämässä jaksaminen on tärkeää. Tämä tukee erityisesti arkimielenterveyttä. Liian moni uupuu ja kokee mielenterveyden ongelmia arjessaan.

Mitä paremmin kuntalaiset voivat, sitä enemmän rahaa kunta saa valtiolta.

Ikäihmisten terveyden edistämistä Turussa voidaan kannustaa esimerkiksi turvaamalla se, ettei seniorirannekkeen hintataso lähde käsistä. Ikäihmisten yksinäisyyteen puuttuminen on myös teko terveyden edistämisen puolesta. Meidän tulee myös pitää huoli siitä, että kaikki ne ikäihmiset, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista laitoshoitoa, saavat sitä.

Ja mitä tarkoitin kirjoitukseni ensimmäisellä lauseella?

THL:n esittelemät hyteindikaattorit liittyvät peruskouluihin, liikuntaan ja kunnan johtoon.

Mitä paremmin kuntalaiset voivat, sitä enemmän rahaa kunta saa valtiolta.

Siksi olisi järjetöntä viedä esimerkiksi lasten liikunta maksulliseksi, koska se voi vähentää lasten liikkumista, jota mitataan, ja joka vaikuttaa kunnan saamaan tuen määrään.

Terveyttä voidaan edistää myös panostamalla kaupungin kehittämiseen ja rakentamiseen. Hyvä julkinen liikenne ja kevyen liikenteen väylät kannustavat ihmisiä pois yksityisautoilusta ja edesauttavat terveyden edistämistä. Samoin kaupunkirakentaminen, jossa huomioidaan vaikkapa palvelut ja viheralueet, tuovat ihmisille hyvinvointia. Yhtenä tapana kaupunkikehittämisessä on tukea hyvinvointia tukemalla prosenttiperiaatetta julkisessa rakentamisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että noin prosentti rakentamisen kuluista ohjataan taiteeseen, esimerkiksi suunnittelemalla julkisia taideteoksia tai tilaamalla vaikkapa taiteilijan tekemä lasten leikkipuisto.

Terveyden edistäminen kunnassa on erittäin tärkeää, sillä soten valuttua maakuntaan, terveyden edistäminen jää kunnan omaksi tehtäväksi. Jokaisella kuntalaisella on oikeus voida hyvin. Turvataan siis arkimielenterveys jatkossakin.

Mari Lahti

Kirjoittaja on terveystieteen tohtori, mielenterveystyön tutkija ja lehtori.

Kolumni

Raimo Korhonen

Kirjoittaja on toisinaanajattelija, sosiologi ja eläkeläinen.

Vielä vaan sotesta…

Paratiisissa istuu kolme miestä joen rannalla kalastamassa ja tietenkin he juovat olutta.

Äkkiä lentää pensaista ulos mies ja pyytää:

”Kaverit, antakaa minullekin olut!”

Mies juo nopeasti oluen ja katoaa taas pensaisiin. Viiden minuutin kuluttua lentää taas sama mies pensaista ulos:

”Kaverit, voinko pyytää vielä yhden oluen?”

”Totta kai, ota niin paljon, kuin tahdot, mehän olemme paratiisissa!”

Mies juo taas nopeasti oluen ja katoaa jälleen pensaisiin… Viiden minuutin kuluttua lentää sama mies pensaista:

”Kaverit, voisinko pyytää vielä yhden oluen?”

”Mies, mitä siinä ryntäilet sinne tänne, istu alas ja juo olut!”

”Ei käy, minua vielä elvytetään!”

Maakuntamallissa tuo sairaala, jossa elvytys tapahtuu, on maakunnan omistama. Nyt sovitussa yhtiömallissa sairaalan omistaa ehkä jonkinlainen yhtiö. Millainen yhtiö, sitä emme tiedä. Ja kun ambulanssi elvytettävää kuljettaa, tuo paljon mainostettu valinnanvapaus taitaa olla niin ja näin.

Valinnanvapaus esitetyssä muodossa on muutenkin vajavainen. Se ei tarkoita sitä, että potilas saisi valita lääkärinsä, potilas valitsee vuodeksi ”sosiaalikeskuksen“, mitä ne sitten lienevätkään. Potilaalla voi olla hyvä hoitosuhde, hän valitsee sillä perusteella ja voi olla, että pääsee haluamansa lääkärin hoitoon, mutta jos lääkäri siirtyy muualle, potilas ei siirry. Ja tuo ”sosiaalikeskus“ on jo saanut rahat ja pitää ne.

No, maakunnalla tullee siis olemaan sote-palvelujen järjestämisvastuu, mutta se ei tuota näitä palveluja, vaan se ostaa ne perustettavilta yhtiöiltä.

Demokraattisen maakunnan mahdollisuus vaikuttaa yhtiöiden toimintaan on käytännössä sama, kuin nykyisin peruskunnan mahdollisuus vaikuttaa sairaanhoitopiirin toimintaan: mahdollisuutta ei ole. Se on nähty oman sairaalan puolesta taistellessa.

Osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä toki voidaan määrätä, että tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa, vaan esim. palveluita. Jää nähtäväksi, ovatko uudet sote-yhtiöt tällaisia.

Demarien vastaus hallituksen kaavailuihin on ollut reaktiivinen: hallitus esittää maakuntia, demarit aluekuntia, hallitus pitää avoinna mahdollisuutta maakuntaveroon, demarit aluekuntaveroon… jne. kyllä jotain omaankin pitäisi olla.

Ja virhe on tukeutua rahoituksessa kuntiin, kuntatalouden suorituskyky on nähty eikä valtiontaloudellakaan lisäresursseja ole – päinvastoin säästöjä tarjotaan. Mielestäni ihmiset maksaisivat mieluummin sairausvakuutusmaksua – joka meillä jo on – kuin maakuntaveroa tai aluekuntaveroa – jos palvelut pelaavat. Ja sote saataisiin hyvälle tolalle järjestämällä julkiseen perusterveydenhuoltoon lisää rahaa.

Muuta ei tarvita.

 

Raimo Korhonen

Kirjoittaja on toisinaanajattelija, sosiologi ja eläkeläinen.

Kolumni

Petra Peltonen

Kirjoittaja on Turun SDP:n tiedotussihteeri.

Sosiaaliturvan kokonaisuudistus SDP:n kärkitavoitteeksi

Suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän jälkeenjääneisyys on jo laajasti tunnustettu. Järjestelmä on pirstaleinen, sisältää monia kannustinloukkuja ja ottaa huonosti huomioon työelämässä tapahtuneet muutokset. Eteenpäinkatsovana liikkeenä SDP:n tulisi ottaa vuoden 2019 eduskuntavaaleissa kärkitavoitteekseen sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen tekeminen.

Sosiaaliturvan kokonaisuudistus on valtaisa projekti, jonka läpivieminen tulee viemään useita vuosia. Nykyisen hallituksen järjestämä perustulokokeilu osoittaa, kuinka lähtökuopissa sosiaaliturvan uudistaminen on. Nyt kokeiltavassa mallissa ei huomioida verotusta ja se on sopimaton sovellettavaksi koko väestölle.

Keskeistä uudessa sosiaaliturvassa on palveluiden ja tukien nykyistä läheisempi yhteys.

Oma sisäinen työmme sosiaaliturvan uudistamiseksi on jo käynnissä. Demarinuorten Yleisturva on onnistunut kääntämään yleistä keskustelua pelkästä perustulosta kohti kokonaisvaltaisempaa uudistusta, jossa tehdään laajasti digitalisaatiota hyödyntävä ja käyttäjälle yksinkertainen, työhön kannustava järjestelmä. Yleisturva on otettu myös SDP:n valmistelutyön pohjaksi.

Keskeistä uudessa sosiaaliturvassa on palveluiden ja tukien nykyistä läheisempi yhteys. Sosiaaliturvan uudistaminen tulee tarkoittamaan väistämättä myös verotuksen muuttamista. Kannustinloukkujen vähentämiseenkään ei ole helppoja ratkaisuja. Kyse on sosiaaliturvan tason, työn verotuksen ja palkkojen suhteesta. Toisaalta esimerkiksi tulorekisterin käyttöönotto ja automatisaation hyödyntäminen mahdollistavat nykyistä reaaliaikaisemman järjestelmän rakentamisen.

Jos SDP päättää jo nyt hyvissä ajoin ottaa sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen seuraavaksi suureksi tavoitteekseen, pystymme profiloitumaan vuoden 2019 vaaleissa puolueeksi, joka pääministeripuolueeksi kohotessaan ei vain puolusta suomalaista sosiaaliturvaa, vaan myös kehittää sitä nykyistä paremmaksi. Tämän takia toivon puoluekokouksen ottavan selkeästi kantaa sosiaaliturvan uudistamisen puolesta.

Petra Peltonen

Kirjoittaja on Turun SDP:n tiedotussihteeri.

Kolumni

Mari Lahti

Kirjoittaja on terveystieteen tohtori, mielenterveystyön tutkija ja lehtori.

Pidetään ihanteista kiinni

Sairastut. Soitat terveyskeskukseen ja saat ajan seuraavalle päivälle ja tarvittaessa vaikka samalle päivälle. Sinut hoidetaan kokonaisuutena. Sen tekee omalääkärisi, jonka olet tuntenut vuosikaudet ja hän muistaa sinut ja vaivasi. Saat jatkohoitoon ohjeet ja tuen. Paranet.

Eikö tämä kuulostaisi sinustakin hyvältä?

Olin joulun alla työmatkalla Etelä-Afrikassa ja hämmästyin eräästä asiasta ikihyviksi. Maassa asuu noin 52 miljoonaa ihmistä, mutta vain murto-osa maksaa veroja. Väestö on jakautunut useisiin eriarvoisiin ryhmiin. Kirjoitus ja lukutaito eivät kuulu vieläkään kaikille. Se, mikä havahdutti minut todella ajattelemaan, oli se, että tästäkin huolimatta maa uskoo vahvasti, että voi tarjota ilmaisen terveydenhuollon kaikille asukkaille. Etelä-Afrikassa on tehty terveydenhuollon uudistusta pitkään säilyttäen tavoite siitä, että se voidaan verovaroin tarjota kaikille.

Miten ihmeessä maa, jossa vain murto-osa maksaa veroja, haluaa pitää tästä ihanteesta kiinni?

Keskustelin paikallisen lääkärin kanssa aiheesta ja kun hän puhui, näin ihanteen syttyvän hänen silmissään. Se ihanne, miten kaikki saavat hoitoa riippumatta siitä ovatko rikkaita vai köyhiä. Hän oli hyvin kiinnostunut Suomesta, pohjoismaisesta hyvinvoinnin mallimaasta, jossa kaikki maksavat veroja ja hoitoon pääsee aina. Minua suretti, kun kerroin suunnasta, mihin olemme menossa juuri nyt.

Miksi tahdomme yksityistää terveydenhuollon?

Teemme historiallista uudistusta, mutta eri prioriteeteillä. Ihanteet ovat muuttuneet.

Keskustelumme jälkeen paikallinen lääkäri katsoi minuun vakavana ja totesi: ”Emmehän me voi millään onnistua tavoitteessamme. Emme koskaan voi pystyä tekemään uudistusta, jos kerta Suomessakaan, jossa kaikki maksavat veroja ja ihmisiä on vain 5 miljoonaa, eivät onnistu siinä ja menevät yksityistämään kaiken”. Olin sanaton.

Niin. Miksi emme pystyisi tarjoamaan julkista verovaroin tuotettua terveydenhuoltoa kaikille ilmaiseksi? Miksi tahdomme yksityistää terveydenhuollon? Miksi tahdomme, että terveydellä tehdään voittoa, voittoja tavoitteleville monikansallisten yritysten omistajille, joiden voitoista ei edes välttämättä makseta veroja Suomeen?

Ja joita kuitenkin tuetaan verovaroin.

Tätä on hyvin vaikea selittää ulkomailla. Itse matkustin työni takia viime vuonna 12 kertaa ulkomailla ja olen viikoittain yhteydessä terveydenhuollon kollegoihin ympäri maailmaa ja joka kerta puhuessani kollegoiden kanssa, eivät he ole voineet uskoa tätä todeksi. Kaikki ovat sanoneet kuin yhdestä suusta, etteivät olisi koskaan uskoneet, että Suomi romuttaa hyvin toimivan järjestelmän vaihtaakseen malliin, joka ei juurikaan ole toiminut missään ja maksaa paljon rahaa. Näin muut näkevät asian.

Ei ole väärin toivoa ja uskoa siihen, että voisimme tarjota ilmaisen julkisen terveydenhuollon kaikille.

Niin. Ihanteista tulee pitää kiinni. Minä ihailen Etelä-Afrikkaa, jossa uskotaan toisenlaiseen tulevaisuuteen. Tasa-arvoon ja mahdollisuuksiin. Ihmisestä halutaan pitää huolta, oli hänen taustansa mikä tahansa.

Ei ole väärin toivoa ja uskoa siihen, että voisimme tarjota ilmaisen julkisen terveydenhuollon kaikille. Minä maksan veroja. Maksaisin vaikka vähän enemmän jos se turvaisi meille ennaltaehkäisevän ja terveyttä edistävän terveydenhuollon.

Maksan mielelläni veroja siitä, että erikoissairaanhoito pystyy hoitamaan raskausviikolla 24 syntyneen pikkukeskosen kuin ihmeen kaupalla kuntoon tai aivoinfarktin tullen pääsee hoitoon minuuteissa ja pelastuu. Eikä kuolisi jälkeenpäin sen takia, että liotushoito maksaisi koko omaisuuden ja ajaisi henkilökohtaiseen konkurssiin. Ei voi olla tulevaisuutta se, että meidän pitää pystyä ostamaan jo syntymättömälle vauvalle supervakuutus. Luoja paratkoon, jos vauva on vammainen, silloin ei saa vakuutusta. Vakuutuksella pääsemme lääkäriin, vähän nopeammin, paikkaan jossa meitä hoidetaan, mutta vain niin kauan kuin meillä on varaa. Kukaan ei sano, että nyt tämä riittää.

Emme uudista sotea siksi, että tahdomme uuden hallinnollisen maakuntarakenteen.

Tahdon uskoa, että järki voittaa lopulta. Tässäkin asiassa. Huomaamme miten hyvin asiat ovat nyt ja muistamme sen miksi aloimme tehdä sote-uudistusta alun perin. Yksityistäminen ei tässä(kään) asiassa ole autuaaksi tekevä asia, jonka jopa Kokoomusministerit ovat nyt myöntäneet.

Emme uudista sotea siksi, että tahdomme uuden hallinnollisen maakuntarakenteen. Emme siksi, että tahdomme yksityistää terveydenhuollon. Vaan siksi, että tahdomme integroida terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelut ja voisimme sulavammin liikkua tarpeen mukaan perus ja erikoistasolla. Puhumattakaan siitä, että tietomme liikkuisivat meidän mukanamme. Nyt tämä ajatus tuntuu niin kovin kaukaiselta. Mutta minä jaksan uskoa ihanteisiin. Uskon, että toisenlainen tulevaisuus on mahdollista. Se on arvovalinta. Arvo, joka Etelä-Afrikassa loistaa kirkkaana ihmisten silmissä.

Mari Lahti

Kirjoittaja on terveystieteen tohtori, mielenterveystyön tutkija ja lehtori.

Kolumni

Raimo Korhonen

Kirjoittaja on toisinaanajattelija, sosiologi ja eläkeläinen.

Perustuslain perustuslaillisuudesta

Virolainen vitsi: Ote partisaanin sotapäiväkirjasta:

  • 17. toukokuuta – valloitimme tovereiden kanssa metsäalueen.
  • 19. toukokuuta – saksalaiset joukot ajoivat meidät takaisin metsästä.
  • 22. toukokuuta – kokosimme viimeisetkin miehet ja ajoimme puolestamme saksalaiset pois metsästä.
  • 25. toukokuuta – saksalaiset kutsuivat apujoukkoja ja ajoivat taas meidät pois metsästä.
  • 26. toukokuuta – tuli metsänvartija ja ajoi meidät kaikki pois metsästä.

Ehdotettiinpa mitä tahansa, se on aina perustuslain takaaman kunnallisen itsehallinnon vastaista.

Jotenkin tähän tapaan sujuu lainsäädäntötyö Suomessa. Metsänvartijan roolissa on perustuslakivaliokunta asiantuntijoineen. Ja perustuslakiasiantuntijan roolista voidaan todeta sananlaskun sanoin, että mikäli sinulla on vain vasara, näet joka puolella nauloja – siis tässä tapauksessa kaikki on perustuslakia.

Ongelmalliseksi tämä juristeria on osoittautunut sote-uudistuksessa. Ehdotettiinpa mitä tahansa, se on aina perustuslain takaaman kunnallisen itsehallinnon vastaista.

Perustuslain 121§ 1. momentin mukaan ”Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.” Tämä selvä, mutta olisi syytä lukea myös ko. pykälän 2. momentti: ”Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla”. Tämä oikeuttaa eduskunnan lailla säätämään, mitä kunnat tekevät tai eivät tee – ja onhan sellainen laki olemassa, vaikka perustuslakiviisaat ilmeisesti eivät ole sitä lukeneet: kuntalaki. Ja sen 2§:n mukaan ”kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa ja sille laissa säädetyt tehtävät”. Kunnalla on siis kahdenlaisia tehtäviä: itsehallinnollisia ja lakisääteisiä. Ja yllätys, yllätys, kaikki sote-tehtävät ovat lakisääteisiä eli eduskunta voi niistä säätää puuttumatta kuntien perustuslailliseen itsehallintoon.

Ja perustuslain 121§ 4. momentin ”mukaan itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla” – maakuntahallintoonkin on varauduttu.

Edellä sanottu ei tarkoita sitä, etteikö sote-uudistukseen liittyisi perustuslaillisia ongelmia.

Ja edellä sanottu tarkoittaa sitä, että perustuslain katsotaan sisältävän jotain, mitä siinä ei ole. Toki nykyisin hallitustasolla harrastetaan myös sitä, että jätetään huomiotta asioita, jotka perustuslaissa on.

Esimerkiksi perustuslain 19 § säätää oikeudesta sosiaaliturvaan: ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.” Siinä tosiaan lukee, että jokaisella on oikeus, ei esim. että Suomen kansalaisella on tai Suomessa vakinaisesti asuvalla on. Siis jokaisella.

Ja kun Suomen sosiaaliturva on sangen vaatimatonta tasoa ja kun eri etuudet on mitoitettu niin, että ne ovat minimi millä Suomessa voi tulla toimeen, on käsittämätöntä, että joku on sitä mieltä, että niistä voidaan leikata.

Raimo Korhonen

Kirjoittaja on toisinaanajattelija, sosiologi ja eläkeläinen.