Lasten vanhemmille sälytetään vastuunkannon velvollisuus, mutta keinoja vastuun toteuttamiseksi on jopa lain­säädännöllisin keinoin vähennetty. Laki esimerkiksi estää vanhempien tiedonsaannin, mikäli nuori kieltää esim. koulun terveydenhoitajaa kertomasta nuoren ongelmista hänen vanhemmille. Yhtä lailla päihteiden käyttöön liittyvät, mielenterveydelliset tai syömishäiriöihin liittyvät ongelmat tai alaikäisten abortit johtavat samaan – vanhemmat eivät saa riittävästi tietoja omista nuoristaan.

Potilaslaissa velvoitetaan terveydenhuoltohenkilöstö arvioimaan, onko lapsi riittävän kypsä tekemään itseään koskevia päätöksiä. Tähänkään päätöksentekoon ei oteta lainkaan vanhempien näkemyksiä huomioon, vaan vastuu arvioinnista jää terveydenhuoltohenkilöstölle. Mikä siis on riittävän kypsä, jää epäselväksi? Onko rajusti päihdeongelmainen nuori esim. riittävän kypsä? Ikänsä puolesta kyllä, mutta miten muuten?

Laissa sanotaan lisäksi, että lapsipotilasta hoidettaessa hänen mielipiteensä on otettava huomioon silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Mitään tarkkaa ikärajaa ei tähän ole asetettu, vaan terveydenhuollon ammattilainen arvioi tilanteen jokaisen lapsen tai nuoren kohdalla erikseen. Jos lapsi ikänsä, tilanteensa ja kehitystasonsa perusteella pystyy päättämään hoidostaan, häntä hoidetaan silloin yhteisymmärryksessä vain hänen kanssaan. Lapsella/nuorella on siis myös oikeus kieltää terveydentilaansa ja hoitoaan koskevien tietojen antaminen vanhemmilleen ja muille läheisilleen. Mitä varttuneemmasta ja kehittyneemmästä lapsesta on kysymys, sitä suurempi merkitys on tietenkin annettava lapsen mielipiteen selvittämiselle ja sen huomioon ottamiselle, mutta onko tätä noudatettava kategorisesti?

Esimerkkinä otan raskaasti päihdeongelmaisen nuoren. Jotta vanhemmat voisivat edes jollakin tavalla puuttua rakastamansa nuoren elämään, on heidän tehtävä nuoresta lastensuojeluilmoitus. Tällöin nuorelle tehdään huostaanottopäätös, mutta sijoituspaikkana on lastensuojelulaitos, jossa ei välttämättä ole asiantuntemusta eikä resursseja esimerkiksi katkaisuhoitoihin, joita nuoret ehdottomasti tarvitsisivat. Näitä kykenee antamaan päihteisiin ja katkaisuun erikoistunut yksikkö, mutta sijoittaminen huostaanoton jälkeen sinne ei nykylainsäädännöllä onnistu.

Kaiken näiden lakikirjausten jälkeen, jotka lapsen etua tietenkin ajaen syrjäyttävät vanhemmat kriittisistä tilanteista mm. lapsen/ nuoren kehitystä ajatellen, ovat ehkä omalta osaltaan johtaneet siihen, että yhteiskunnassamme sanotaan vanhemmuuden olevan hukassa.

Arkkiatri Pelkonen kiteytti nuorten ongelmaa Pohjolan lääkäripäivillä: Pelkonen huolehtisi siitä, että perheiden mahdollisuuksia kasvattaa lapsia lisättäisiin yhteiskunnassa. Allekirjoitan hänen ajatuksensa, sillä vain tiiviisti, perheet ja vanhemmat mukana pitäen, päästään lasten ja nuorten ongelmien käsittelyssä sellaiseen ratkaisuun, johon voivat kaikki sitoutua.

Kirjoittaja on myös Oulun hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja.