Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Politiikka

Lapsiasiavaltuutettu haluaa eroon oppivelvollisuusiästä – “Tekee mahdolliseksi lasten heitteillejätön”

Tänään julkaistu tutkimus osoittaa tyttöjen ja poikien koulumenestyksen valtavat erot. Pojat pärjäävät paljon huonommin. Koulumenestys vaikuttaa suoraan nuorten pääsyyn jatko-opintoihin sekä työelämään ja toimeentuloon.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Nuorisotutkimusverkoston tutkimuksessa seurattiin kaikkia noin 60 000:ta Suomessa 1987 syntynyttä lasta syntymästä vuoteen 2012.

Noin joka seitsemäs ei ole suorittanut peruskoulun jälkeen mitään tutkintoa. Liki kolmannes on joutunut turvautumaan toimeentulotukeen. Joka kolmas on saanut joko psykiatrisen diagnoosin tai ostanut psyykeläkkeitä. Tosin suurin osa ikäluokasta voi kuitenkin aivan hyvin.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila huomauttaa, että oppitulosten heikentyminen ja poikien heikko pärjääminen peruskoulussa on ollut jo vuosia tiedossa.

– Jälleen kerran korostuu se, että ylimmillä poliittisilla päätöksentekijöille ei ole riittävää toimintaotetta, jotta peruskoulua lähdettäisiin selkeästi uudistamaan näiden tutkimustietojen valossa. Se tarkoittaa nimenomaisesti tulemista muun muassa sen tosiasian eteen, että meillä lapset ovat jo hyvin eri tilanteessa kielellisissä valmiuksissa koulun alkaessa.

Tuomas Kurttila luopuisi kokonaan oppivelvollisuusiästä.

– Kun oppivelvollisuus on sidottu ikään, se ei takaa sitä, että jokainen kansalainen saisi riittävät valmiudet perusopetuksen jälkeen ja että toisella asteella olisi mahdollisuus pärjätä. Meidän tulisi lähteä liikkeelle siitä, että jokaiselle lapselle annetaan tuki, jonka hän tarvitsee sen sisällön hankkimiseen josta puhutaan perusopetuksessa ja toisaalta toisen asteen koulutuksessa.

Lisää aiheesta

Tarvitaan täysin päinvastainen lähestyminen kuin kuluneena vuonna on ollut.

SDP:ssä on liputettu oppivelvollisuusiän nostamisen puolesta. Lapsiasiavaltuutettu Kurttila toteuttaisi oppioikeuden, jossa jokainen lapsi saisi perusopetuksen ja muutoksena nykyiseen myös toisen asteen koulutuksen. Näiden suorittamista ei siis sidottaisi lainkaan ikään.

– Yksilöllistyminen pitää tapahtua niin, että pidämme huolta jokaisesta lapsesta. Teemme työtä lapsen elämäntilanteen lähtökohdista.

Hänen mukaansa paljon korostettu opetuksen digitalisointi ei ole vastaus esillä oleviin ongelmiin.

– Täytyy paljon syvällisemmin miettiä lapsen opetuksen ja kasvun tukea. Täytyy huomattavasti enemmän kiinnttää huomiota siihen, miten kouluvalmiudet rakentuvat ennen kouluikää.

Kurttila toteaa, että varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuudessa on juuri otettu takapakkia. Hän viittaa muun muassa lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamiseen.

– Niiden vanhempien lapset, joilla on työttömyyttä, saavat vähemmän varhaiskasvatusta kuin muut. Nyt kun katsomme lapsia, jotka eivät tämän päivän perusopetuksessa pärjää, huomaamme että meillä periytyy kouluttamattomuus ja huonoasaisuus. On tärkeää, että näiden lasten mahdollisuus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen mahdollistetaan.

– Tarvitaan täysin päinvastainen lähestyminen kuin kuluneen vuoden aikana on ollut. Kun ratkaisuksi haetaan digitalisaatiosta ei tunnusteta varhaiskasvatuksen merkitystä ja kouluvalmiuksia ja sitä miten oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja tuki voidaan tehdä ennen koulunaloitusikää.

Järjestelmän läpi surffaa lapsia, joista emme todellisuudessa pidä huolta.

Kurttila on huolissaan siitä, miten nykyisen koulujärjestelmän seurauksena joka kahdeksas 15-vuotias poikia on toiminnallisesti lukutaidoton. Toisen sanoen, heillä ei ole sellaista lukutaitoa, jonka varassa voisi jatkaa toisen asteen opintoihin.

– Nykyinen oppivelvollisuusikä on tehnyt kunnille ja valtiolle erittäin helpoksi laistaa vastuun näistä lapsista ja nuorista.

Vaikka moni on käytännössä lukutaidoton, silti vain hyvin pieni osuus lapsista jää vaille perusopetuksen päättötodistusta.

– Tämä näiden kahden asian välinen erotus tarkoittaa heitteillejättöä, sitä että meidän järjestelmän läpi surffaa koko ajan lapsia ja nuoria, joista emme ole todellisuudessa pitäneet huolta.

Kurttilan mielestä oppivelvollisuus päättyy tällä hetkellä juuri siinä vaiheessa, kun lapsi ja nuori tarvitsee eniten tukea.

– Kysymys on ymmärryksestä sitä kohtaan, mikä on lapsen ja tässä tapauksessa usein pojan kypsyysvaihe, kun hän yläkoulun loppuvaiheessa miettii elämänvalintojaan. Yläkoulu on todella ongelmallinen, kun ajattelee lapsen ja nuoren elämänvaihetta. Toinen aste pitää liittää oppivelvollisuuteen ja katsoa, mitä tukea lapsi tarvitsee.

– Meidän yksi Akilleen kantapää on se, miten opettajalähtöinen koulumaailma muuttuu lapsilähtöiseksi niin, että todella rakennamme sellaista tukea, mitä lapsi tarvitsee. Oppimisen tukea ei ole, jos ei ole kasvun ja kehityksen tukea.

Entä rahat? Mistä ne otettaisiin oppivelvollisuuden pidentämiseen, oppivelvollisuusiästä luopumiseen sekä sen myötä yhä suurempaan yksilöllisyyteen opetuksessa?

– Se vaatii ilman muuta määrätietoista investointia, vahvempaa valtion vastuuta rahoittamisesta. Mutta investointi tuottaa itsensä takaisin. Nyt joka ikäluokasta noin 15 prosenttia tippuu koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Jos tämä asia selätetään, Suomi on taas kerran vahvoilla. Jos näin ei tapahdu, olemme hiljaisen näivettymisen tiellä, jolla huoltosuhdekaan ei korjaannu.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE