– Annan arvoa perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon (kesk.) tahdolle korjata lastensuojelussa ilmenneitä vakavia ongelmia. Pidän hyvänä, että sosiaali- ja terveysministeriö kehittää kaikkien sijaishuollossa olevien lasten kuulemista. Tätä on esitetty vuosia, vihdoinkin liikettä näyttää olevan, kiitos ministerin, Kurttila toteaa.

– Tällä ei kuitenkaan voida ohittaa sitä tosiasiaa, että valvontatoimet ovat osoittaneet vakavia puutteita nimenomaisesti koulukodeista, valtion ja yksityisistä. Koulukoteihin sijoitetut lapset ja nuoret ovat usein heikoimmilla. He ovat kansalaisia, joita ei valtioneuvoston asetuksen mukaan voida ”tarkoituksenmukaisesti kasvattaa ja hoitaa perhehoidossa, lastenkodissa tai muussa lastensuojelulaitoksessa ja jotka eivät sairautensa tai vammaisuutensa vuoksi tarvitse muualla annettavaa hoitoa, Kurttila huomauttaa.

Saarikko kertoi torstaina käynnistävänsä useita toimia lastensuojelun kohentamiseksi. Sosiaali- terveysministeriö asettaa esimerkiksi laajan asiantuntijaryhmän selvittämään tilannetta. Lisäksi lastensuojelulakiin tulee muutoksia lasten hyvän kohtelun vahvistamiseksi. Esitys on määrä antaa eduskunnalle vielä tänä syksynä.

– Käytännössä se tarkoittaisi lisää valvontakäyntejä sijaishuoltoon, Saarikko tähdentää. Myös valvontakäyntien sisältö muuttuu siihen suuntaan, että käynneillä tulee aina kuulla lasta. Saarikon mukaan valvonnassa on keskitytty liikaa aikuisten näkemyksiin lasten ajatusten sijasta.

Lisäksi sijaishuoltoon otetaan käyttöön laatukriteerit.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan etenkin ministeriön tutkimushanke on tarpeellinen, mutta “tarpeeseen nähden liian hidasvaikutteinen”.

– Viranomaisten yllätystarkastukset koulukoteihin ovat kestäneet enintään muutamia päiviä. Koulukoteihin sijoitettujen lasten kuuleminen voidaan suorittaa laadukkaasti ja ripeästi, jos tahtoa on, hän huomauttaa.

– Koulukoteihin sijoitettujen lasten kokemukset ovat välttämätön näköala sijaishuollon järjestelmään, sillä nämä lapset ovat yleensä käyneet läpi lastensuojelun koko palveluvalikon. Toisekseen näiden lasten ja nuorten näkymä on usein heikko eli emme yhteiskuntana onnistu riittävästi heidän kiinnittämisessään koulutukseen ja työhön, tähän päivään ja tulevaisuuteen, Kurttila pohtii.

Lapsiasiavaltuutettu vaatii valvontatoiminnassa huomion kiinnittämistä ongelmiin, joista monet korostuvat juuri koulukotiympäristöissä.

– Olen saanut luotettavaa ja huolestuttavaa tietoa suoraan opettajilta, miten sijoitettujen lasten oikeus yleisopetukseen ei toteudu. Tästä minulle ovat myös puhuneet koulukoteihin sijoitetut lapset, jotka ovat ihmetelleet, miksi he eivät saa käydä kunnan koulua.

Kurttila huomauttaa, miten opettajien arvion mukaan moni sijoitettu lapsi pärjäisi yleisopetuksessa.

– Sijoitettuja lapsia opetetaan perusteettomasti pienryhmissä tai kotiopetuksessa, Kurttila kertoo.

– Suomi tarvitsee uuden otteen sijaishuollon kehittämiseen. Kyse on lapsen edusta, perus- ja ihmisoikeuslähtöisestä toimintakulttuurista sekä lain noudattamisesta, kuten YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan lapsen kuulemisesta kunnioittamisesta. Vuonna 2015 totesin valtioneuvostolle, että Suomessa on aloitettava sijaishuollossa olevien lasten kokemustiedon systemaattinen kerääminen valtakunnan tasolla.

Kurttila huomauttaa, miten tähän näyttää nyt sosiaali- ja terveysministeriökin päätyneen. Hän kuitenkin vaatii nyt, että hallituksen on annettava ajallinen takaraja, mihin mennessä tavoitteet toteutetaan.

– Meillä on kaikki edellytykset rakentaa digitalisaation mahdollistama kuulemisen käytänne, jonka avulla kaikkia sijaishuollossa olevia lapsia kuullaan säännönmukaisesti ja jota kautta lapset saavat vaivatta yhteyden vastuusosiaalityöntekijäänsä ja valvontaviranomaisiin, Kurttila vaatii.