SDP:n kansanedustajat huomauttivat, että säästöjen sijaan kustannuksia voi tulla satojen miljoonien eurojen edestä. Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) vastasi pelkoihin näin:

– Uudenmaan valmistelussa on tehty kauhuskenaario, jos toimeenpano ei onnistu. Sieltä saattaa tulla jopa 200–400 miljoonan kustannuspaine. Jos siis kaikki menee pieleen, hän vastasi.

Uudenmaan maakuntavalmistelun budjetista vastaava hankejohtaja Markus Syrjänen huomauttaa blogissaan, että hänen tekemänsä laskelmat eivät ota kantaa siihen, olisiko uusi sote-malli nykyistä tehottomampi tai tehokkaampi.

Syrjänen laskee ensimmäisen vuoden alijäämäpaineeksi Uudellamaalla 300 miljoonaa euroa – joka sekään ei ole kauhuskenaario.

– Ensimmäinen vuosi on vasta investoimista toimivaan järjestelmään, ei sen hedelmien poimimista. Siksi vuode 2020 rahoituksen tasoa pitää vielä tarkentaa ja varata rahoitusta muutoskustannuksiin, hän muistuttaa.

Suunnitellun rahoitustason realistisuus ja esitetyn sote-mallin taloudellinen järkevyys ovat hänen mukaansa kuitenkin kaksi eri asiaa.

– Sote-uudistus kannattaa toteuttaa, jos uusi järjestelmä pystyy nostamaan palvelujen tuottavuutta nykyistä järjestelmää paremmin – riippumatta siitä, onko kolme miljardia oikea luku sosiaali- ja terveydenhuollon vastuuksi kestävyysvajeesta.

Syrjänen toivoo, että kevään eduskuntakeskustelu keskittyisi tähän.

Hän uskoo, että uudistus toisi Uudellemaalle joitakin uusia työkaluja tuottavuuden nostoon, esimerkiksi erikoissairaanhoito saataisiin samaan ohjaukseen peruspalvelujen kanssa.

– Kilpailullisten markkinoiden syntyminen terveyspalveluihin olisi onnistuessaan taloudellisesti merkittävää. Markkinoiden tehokkuus tai kannustinjärjestelmien onnistuminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää.

Sen sijaan Syrjänen näkee, että sosiaalipalveluissa markkinat ovat jo nykyään laajat ja monin paikoin toimivat.

– Ostopalvelujen korvautuminen asiakasseteleillä ei näissä palveluissa toisi talouden näkökulmasta merkittävää muutosta.

Uudenmaan organisaatioiden “nykyisillä hartialeveyksillä” yhdistymisestä ei Syrjäsen mielestä syntyisi samanlaisia mittakaavaetuja kuin muualla maassa. Erityisenä huolena on, miten valtavasta sote-liikelaitoksesta saadaan ketterästi ja hajautetusti kehittyvä.

– Liian keskitetty suunnittelu ja ohjaus lisäävät järjestelmän riskejä. Huolta herättää myös kiinteistöinvestointien ja ICT:n ohjauksen keskittäminen. Paljon jää näissäkin toteuttamistavan varaan.

Syrjänen uskoo, että maakuntien ja ministeriöiden keskustelu on jatkossa tiivistä.

– Seuraava hallitus pääsee tasapainoilemaan sote-rahoituksen ja palvelutasojen kanssa. Ja samoin pääsevät kaksi sitä seuraavaakin hallitusta, ennen kuin on vuosi 2030 ja voidaan tehdä johtopäätökset tämän päivän tavoitteiden toteutumisesta ja sote-palvelujen tuottavuuskehityksestä.