Lasse Lehtinen jatkaa huhtikuuhun jalkapalloliigan puheenjohtajana— ”Yhteishenki on ollut hyvä”

Kuva: Kari Hulkko

Lasse Lehtinen jatkaa kotimaisen jalkapalloliigan puheenjohtajana ensi huhtikuuhun saakka. Tuolloin liigalle valitaan uusi puheenjohtaja. Lehtinen on toiminut tehtävässään marraskuusta 2010 lähtien.

– Jalkapalloliiga on kuluneen kuuden vuoden aikana kehittynyt päätöksenteon ja toiminnan suhteen aina vain yhtenäisempään suuntaan. Yhteishenki on ollut hyvä, ja sitä on ollut omiaan vahvistamaan liigan kiinnostavuuden ja näkyvyyden roima kasvu etenkin kahtena viime vuonna, Lehtinen kertoi tiedotteessa.

Liigan varapuheenjohtajana jatkaa KuPSin Ari Lahti. Toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin SJK:n Raimo Sarajärvi.

Lehtinen, Lahti ja Sarajärvi kuuluvat myös liigan hallituksen apuna toimivaan työvaliokuntaan. Sen jäseniksi valittiin uudelleen HJK:n Aki Riihilahti ja IFK Mariehamnin Sverker Skogberg.

Keskustelua aiheesta

Alhaisella hinta-arviolla saatiin Helsinki ja valtio stadionin remonttiin mukaan – ja kaivinkoneet iskivät

Olympiakomitean pääsihteeri Teemu Japisson eroaa. MTV:lle antamassaan eroilmoitushaastattelussa hän kehui kuinka hyväkuntoisen OK:n hän jättää. Tämähän ei pidä alkuunsakaan paikkaansa.

OK:n viimeisin tulosnäyte saatiin Riosta viime kesänä. Suorastaan itketti. Entä OK:lta takaisin perittävät 400 000 euroa, joilla ostettiin muun muassa hulppeita lahjoja omilleen. Samaan aikaan yksi olympiaurheiliija valitti rahojensa riittämättömyyttä ruokaan.

Kun Kalervo Kummola (kok.) rukkasi viime syksynä perinteet säilyttäen oikeistohenkisen OK:n uuteen kokoonpanoon, hän korosti samalla, että uudisraivaus on aloitettava nimenomaan epäonnistuneesta OK:n toimistosta.

Mika Kojonkoski on toinen pääministeritason palkkaa nostava urheilujohtaja OK:ssa. Odotuksissa onkin, milloin  tulee Kummolan tarkoittaman toinen eroilmoitus? Kojonkoskellehan riitti Riosta ”kiva fiilis”.

Tällä erää odotuksemme ovat kuitenkin säästöliekillä.

Nyt keskiviikkona 22.2. avataan Lahden MM-hiihdot. Sukset survaistaan hohtaville hangille. Odotuksia riittää, vaikka mäkikotkammekin liitävät monttua kohti vaatimattomin metrilukemin. Sydän sykkii yhdellä jos toisellakin, kun suomalainen ampaisee lappu rinnassa.

Tällä erää kuitenkin odotuksemme ovat säästöliekillä. Keskieurooppalaiset yhdistetyssä ja mäessä sekä norjalaiset ladulla ovat kisojen sankareita. Näin on päässyt vuosien vieriessä tapahtumaan.

Silti mittelö kiinnostaa. Tulisikohan Suomelle edes kahta mitalia. Krista Pärmäkoski ja kuka muu? Iivo Niskanen on nousussa ja Matti Heikkinen arvoitus. Naisten puolella kakkoseksi nousi Otepäässä Johanna Matintalo, jota ei vielä oltu valittu edes joukkueesemme.

Ampumahiihtomme piristyi ensin hieman Mari Laukkasen ”onnenkantamoisen” myötä. Kaisa Mäkäräisen sisuuntunut loppukiri tuotti viime hetkillä pronssin.

Alppilajeissa Kalle Palanderin ja Tanja Poutiaisen jättämät aukot ovat yhä ammottavia.

Jääkiekossa Lauri Marjamäellä ja jalkapallossa Hans Backella oli kummankin listalla 11 maaottelutappiota. Ruotsalainen sai potkut, mutta Marjamäki ei. Valmentaja on avainasemassa lajinsa menestyksessä. Usein tappioita selitellään kokeiluilla, mutta se ei kelpaa. Onhan jo valmiita kokemuksen omaavia pelaajia. Valmentajan tehtävä on saada jalkeille aina joukkue, jonka tähtäimessä on vain voitto. Tulokset, eivät kokeilut, viedään aikakirjoihin tässä ja nyt.

Kyseessä oli museoviraston päätös säilyttää vessojenkin ovikahvat ja hanat 1930-luvun kuosissaan.

Museoviraston päätös on jumalan sana.

Näin luonnehti Helsingin kunnallispolitiikan kärkihahmo Rakel Hiltunen (sd.) stadionin silloista remonttia koskevaan kysymykseeni. Olin silloin Stadion-Säätiön edustajiston puheenjohtaja ja olisin halunnut kustannussäästöjä silloiseen stadionin remonttiin. Kyseessä oli museoviraston päätös säilyttää vessojenkin ovikahvat ja hanat 1930-luvun kuosissaan.

Jälleen samaa tuntua on ilmassa, kun museovirasto ei ota kontolleen Palloliiton esittämiä moitteita stadionin paraikaa menossa olevan remontin kalleuden yhteydessä.

Kalleuden arvosteluun on kyllä aihetta. Mielestäni kuitenkin pääsyyllinen on stadionin nykyjohto.

Normaalistihan remontti suunnitellaan tilaajan halujen ja huulitarpeen perusteilla. Sitten pyydetään sitovat urakkatarjoukset ja päätetään, riittävätkö rahat ja löytyvätkö rahoittajat. Näin kaikki tietävät missä mennään.

Sivusta seuraajille on jäänyt käsitys, että nyt lähdettiin liikkeelle ennen kuin karhu oli kaadettu. Alhaisella hinta-arviolla saatiin Helsinki ja valtio remonttiin mukaan. Ja kaivinkoneet iskivät. Jo muutaaman kuukauden kuluttua kerrottiin rahan tarpeen olevankin 200 miljoonan lisäksi 61 miljoonaa euroa.

Melkoinen vedätys.

Olympiastadion on Suomen urheilun pyhättö. Vuosien saatossa se on muuttanut muotoaan useamman kerran. Enää se ei ole esimerkiksi 60 000 katsojaa vetävä 1952 olympiakisojen näyttämö. Eikä sen juoksurata ole hiilimurskaa, jolla vuonna 1938 Rekolan amatöörijuoksija, Alkon myyjä, kiharapää Taisto Mäki porhalsi 5 000 m aikaan 14.08,8. Kuinkahan moni suomalainen pystyy tähän aikaan tänä päivänä 69 vuoden kehityksen jälkeen ja kimmoisalla mondolla?

Urheilu ylläpitää Suomen vointia.

Tähän satojen miljoonien eurojen remonttiin ylityksineen urheiluväkikin voisi suhtautua ymmärtäväisemmin, mikäli heidän perustamansa vuoden 1940 Tippaustoimisto olisi saanut pitää, kuten luvattiin, yhtiönsä tuoton tulevina vuosinakin.

Ei saanut kun tiede, taide ja nuorisokasvatus valittiin 1951 myös kakun jakajiksi.

Urheilurakennelmien tarve on edelleen meillä suuri ja täyttämättä. Ei ole pikaluisteluhalleja, ei ole jääpallolle sisätiloja, ei katsojaystävällisiä jalkapalloareenoita, eikä monta muutakaan liikuntatarpeiden tyydyttävää ja kaivattua rakennusta.

Maamme urheiluväki rahoittaakin monelta osin Suomen vointia, mutta ei saa itselleen kaikkea mitä tarvitsisi. Ei, vaikka itse rakensikin itselleen kaikki edellytykset, mutta muut tulivat poimimaan urheilun rusinoita pullasta.

Urheilun liekki lepattaa silti ikuisesti ihmisen hyväksi.

Keskustelua aiheesta

”Elämä on ihanaa” – Timo Soini herkistyi jalkapallosta

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini tunnetaan englantilaisen jalkapallojoukkue Millwallin vannoutuneena kannattajana. Soini ilmaisee blogissaan kiitollisuuttaan joukkueensa menestyksestä.

– Elämä on ihanaa. Kannattaa tavoitella mahdotonta. Se voi toteutua, Soini hehkuttaa Millwallin voitettua viime vuoden liigamestarin Leicesterin FA- cupissa viime hetken maalilla 1-0.

– Huusin kotikatsomossa niin lujaa huivi kaulassa, että mustaa kylkeä poltti. Mitäs siitä. KÄRSIMYS kirkastaa sielun. Kim, Mike, Tom, Martin, Chris. Malja Millwallille Lontoossa. No one likes us. We don’t care!

Keskustelua aiheesta

Niskanen hiihti toiseksi Otepäässä

Iivo Niskanen oli toinen maastohiihdon maailmancupin 15 kilometrin kilpailussa (p) Viron Otepäässä.

Perinteisellä hiihdetyn kilpailun voitti ylivoimaisesti Norjan Martin Johnsrud Sundby ajalla 40.38,2.

Niskanen hävisi norjalaisvoittajalle 37,1 sekuntia. Kolmas oli Norjan Hans Christer Holund. Suomalaisista toiseksi paras oli viidenneksi sijoittunut Matti Heikkinen, joka jäi kärjestä 58,1 sekuntia.

Keskustelua aiheesta

Mäkäräiselle MM-pronssia

Kaisa Mäkäräinen on sijoittunut pronssille ampumahiihdon MM-kisojen naisten yhteislähtökisassa. Itävallan Hochfilzenissä kultaa juhli Saksan Laura Dahlmeier, jolle Mäkäräinen hävisi 20,1 sekuntia.

Mäkäräinen oli viimeisen hiihto-osuuden alkaessa vasta seitsemäntenä, mutta komea loppuvauhti nosti hänet kolmanneksi.

Mäkäräinen ampui 12,5 kilometrin yhteislähtökisassa yhden sakon. Dahlmeierin takana toiseksi ylsi Yhdysvaltain Susan Dunklee.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kun Muhammad Ali ”tyrmäsi” The Beatlesin – ikoninen kuva otettiin 53 vuotta sitten Floridassa

Kuva: Harry Benson / Kuvakaappaus Facebookista

Päivälleen 53 vuotta sitten oli todella talenttia kehässä.

Oheinen Harry Bensonin kuva on otettu MM-otteluun haastajana valmistautuvan  Muhammad Alin – tuolloin vielä Cassius Clay – harjoitussalilla Miamin Floridassa 18. helmikuuta 1964.

The Beatles ja The Greatest tekivät samaan aikaan historiaa.

Clay/Ali valmistautui tuolloin otteluunsa silloista nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaria Sonny Listonia vastaan. Viikkoa myöhemmin hän nappaisi ensimmäisen kerran mestaruusvyön.

Cassius Clay oli kuvauspäivänä 22-vuotias. John, Paul, George ja Ringo olivat samaa ikäluokkaa, 20-23-vuotiaita nuorukaisia.

The Beatles oli ensimmäisellä Amerikan-valloituksellaan. Floridassa he valmistautuivat toiseen Ed Sullivanin tv-showhun.

25. helmikuuta 1964 Clay yllättäisi kaikki lyömällä Listonin mestaruusottelussa. ”I shook the  world”, hän julisti ottelun päätteeksi – ja syystä.

Nopea ja tulisesti jabejaan iskevä Clay yllätti karhumaisen ja hämmentyneen Listonin. Tekninen tyrmäys 7. erässä.

Ennakkon kaikki olivat veikanneet Listonia. Clayn uskottiin jäävän jyrän alle. Myös John Lennon, joka oli toivonut mieluummin hallitsevan mestarin kuin ”Louisvillen suurisuun” tapaamista.

Kuvausta yritettiin ensin järjestää Listonin kanssa. Olihan hän hallitseva, voittamattomana pidetty raskaan sarjan valtias.

– En halua tavata niitä pummeja, Liston murjaisi kuvausta ehdottanelle Bensonille.

Haastaja oivalsi pelin hengen. Clay otti heti ohjat, kun Benson ja beatlet marssivat hänen salilleen.

Clay hakkasi rintaansa ja komenteli nelikkoa erilaisiin kuvausasentoihin:

– Who’s the Greatest? I’m the Greatest. You’re pretty, but I’m prettier, hän riimitteli ja toimittajien kynät taltioivat kaiken kehän laidalla.

Sonny Liston: En halua tavata niitä pummeja.

Clay/Ali oli jo tuolloin omassa sarjassaan: Float like a butterfly, sting like a bee. Artisti kehässä ja kehän ulkopuolella.

The Beatles oli ollut Yhdysvalloissa 11 päivän ajan. Yhtye palaisi pian tämän jälkeen kotisaarelleen alkaakseen tehdä ensimmäistä elokuvaansa A Hard Days´s Night.

Tämä kuvausessio jäi ainoaksi, missä nämä 1960-luvun kirkkaat ikonit saatiin yhteiseen kuvaan.

Harva paikalla ollut saattoi ymmärtää, millainen paketti luovaa lahjakkuutta harjoituskehässä kuvaajille poseerasi.

Muhammad Ali teki nyrkkeilylle saman kuin Beatles musiikille: pisti kaikki säännöt uusiksi.

Jos Bensonin kuvassa olisivat mukana vielä Bob Dylan ja Martin Luther King, se täydentäisi Sixties Dream Teamin.

Kun 74-vuotias Muhammad Ali kuoli viime vuoden kesäkuussa, Paul McCartney julkaisi lausunnon:

– Hän oli suuri lähtien siitä ensimmäisestä päivästä, kun me hänet Miamissa tapasimme. Ja hän oli aina suuri, kun hänet myöhemmin vuosien varrella kohtasin.

The Beatlesin rumpali Ringo Starr kommentoi Alin poismenoa Twitterissä (3.6.2016):