– Kun tuet nuorta yhdessä asiassa, se heijastuu hänen kaikkiin elämänalueisiinsa.

Itsetunto kehittyy lapsuuden ja nuoruuden aikana. Mielen työkalut ovat yhä enemmän tarpeen informaatioon perustuvassa yhteiskunnassa.

– Tavallisuus on taivaallista. Sitä sanomaa pitäisi tuoda lapsille ja nuorille, sekä olla myös itse ylpeästi mallina. Suorituspaineet, riittämättömyyden ja huonommuuden kokemukset kasvavat, jos jäämme kaupallisen informaation varaan.

Cacciatore iloitsee, miten Väestöliiton ponnistelujen jälkeen seksuaalikasvatus on mukana varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Myös Euroopan lapsiasiavaltuutetut ovat nostaneet asian tänä vuonna esiin. Jos Cacciatoren unelma täyttyisi, niin lapset kuin nuoret osaisivat toimia pelottavassa tilanteessa sanomalla ei, poistumalla ja kertomalla aikuiselle.

– Jos estämme yhdenkin lapsen tai nuoren seksuaalisen hyväksikäyttötapauksen, kaikki tämä työ on ollut sen väärti.

Cacciatore muistuttaa, ettei järki tule lapselle tai nuorelle itsestään. Hän haluaa olla eteenpäinviemässä lapsuuden ja nuoruuden kunnioittamista. On hyvä nähdä monia erilaisia tapoja elää ja toimia.

– On luonnollista, että nuoren riskiarviointikyky on heikko.

Vahinkoja kuitenkin sattuu ja niistä selviää. Parhaiten Cacciatoren mukaan onnistuu, jos osaa sivuuttaa tapahtuneen vähällä, oppii mitä voi, eikä anna tuskittelulle painoarvoa. Kun vastassa on erityisen vaativa tapaus, Cacciatore virittäytyy ja terästäytyy kuuntelemaan. Hän miettii, miten voisi saada kaiken tietotaidon, resurssit ja empatian liikkeelle nuoren avuksi.

– Kovin satutettu nuori ei luota aikuisiin eikä halua turvautua heihin. Silloin olemme vakavilla vesillä. Siihen pisteeseen ei saisi ketään päästää.

Cacciatoren kokemuksen mukaan aina kannattaa yrittää. Ei voi tietää, milloin nuori saattaakin ottaa puheesta kopin.

– Lapsia ja nuoria hoitaessani olen nähnyt sen huikean kapasiteetin, mikä heillä on vahvistua joskus ihan lyhyestäkin, oikea-aikaisesta tuesta.

Nykyiset poliittiset toimet näyttävät Cacciatoresta lähinnä tekohengitykseltä. Nopea lapsen ja nuoren arjessa toimiva apu olisi tarpeen. Yhteiskunnan on kannettava vastuunsa. On rakennettava myös mielenterveydeltään tervettä kansakuntaa.

Syrjäytyminen on Cacciatoren mukaan usein syöksykierre, jolloin asiat ovat kasautuneet. Yhteiskunnan arvot ovat koventuneet.

– Jopa palveluissa annetaan asiakkaan ymmärtää, että pitäisi selvitä yksin, ilman tukea. Ihminen tarvitsee taakankantajia, oli se millainen taakka tahansa.

Lue koko laaja Raisa Cacciatoren haastattelu torstaina 2. marraskuuta ilmestyvästä Demokraatin viikkolehdestä.