Turva – Hymy
Tyomies

Laura Huhtasaari vahvistettiin PS:n presidenttiehdokkaaksi

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho onnittelee puolueen presidenttiehdokas Laura Huhtasaarta hetki sitten perussuomalaisten puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä.

Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari, 38, on vahvistettu puolueensa presidenttiehdokkaaksi. Ehdokkuus varmistui tänään odotetusti puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä.

Huhtasaari on maahanmuuttovastainen ja kannattaa muun muassa Suomen eroa EU:sta. Hän on sanonut, että olisi halukas lisäämään myös presidentin valtaoikeuksia. Ylen A-studiossa elokuussa hän totesi, että presidentillä pitäisi olla valta hajottaa eduskunta.

– Presidentti pystyy toimimaan kaiken puoluepolitiikan yläpuolella ja on suoraan vastuussa kansalle.

Näkisin, että olisi hyvä, että presidentillä olisi myös valtaa, Huhtasaari perusteli kantaansa.

Huhtasaari on myös vastustanut tasa-arvoista avioliittoa ja eutanasiaa. Hän otti Yhdysvaltain presidentinvaalien alla vahvasti kantaa sittemmin valitun presidentin Donald Trumpin puolesta.

Huhtasaaren valintaa pidettiin käytännössä varmana.

Huhtasaari sanoi kesällä harkitsevansa presidenttiehdokkuutta ja kertoi tällöin motiiveistaan.

– Tarkoituksenani on viedä perussuomalaista ilosanomaa eteenpäin. En ajattele ehdokkuutta henkilökohtaisesti, vaan tekisin sen perussuomalaisten ja Suomen takia, hän kertoi Maaseudun Tulevaisuudessa.

Huhtasaaren valintaa pidettiin käytännössä varmana, sillä häntä esitettiin puolueen ainoaksi ehdokkaaksi elokuun puoluehallituksen kokouksessa. Lisäksi puoluejohtaja Jussi Halla-aho on luonnehtinut häntä perussuomalaisen lähestymistavan ruumiillistumaksi, joka edustaa hyvin perussuomalaista vaihtoehtoa.

Huhtasaari on aiemmin kohahduttanut kommenteillaan evoluutiosta.

Huhtasaari valittiin puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi kesäkuun puoluekokouksessa puheenjohtaja Halla-ahon ehdotuksesta. Huhtasaari vastaavasti kannatti Halla-ahoa puheenjohtajaksi.
Huhtasaari on kritisoinut kovin sanoin puolueesta irtautuneita ja kutsunut heitä muun muassa selkäänpuukottajiksi.

Tämän vuoden kuntavaaleissa Huhtasaari sai 2 566 ääntä. Hän oli vaalipiirinsä suosituin ja nousi Satakunnan Kansan mukaan Porin kaikkien aikojen ääniharavaksi. Hän on myös Porin kaupunginvaltuuston toinen varapuheenjohtaja.

Huhtasaari on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri. Hän on työskennellyt aiemmin erityisopettajana. Hän on naimisissa, ja parilla on kaksi lasta.

Huhtasaari on aiemmin kohahduttanut muun muassa kommenteillaan evoluutiosta ja ihmisoikeuksista. Vuonna 2015 hän tviittasi, että ihmisoikeudet on perustettu suojelemaan siviilejä, ei terroristeja. Asiasta syntyi kohu, minkä vuoksi Huhtasaari tarkensi, ettei ollut tarkoittanut sitä, etteivät ihmisoikeudet kuulu kaikille ihmisille.

Samana vuonna Huhtasaari oli myrskyn silmässä, kun hän kyseenalaisti evoluution olemassaolon Facebook-kommentissaan. Myöhemmin hän kommentoi asiaa blogissaan kirjoittamalla:

– Räväkkä persoona on usein suorasukainen. Minä olen räväkkä.

Vuonna 2015 Huhtasaaren uutisoitiin olevan jäsenenä rasistisessa Facebook-ryhmässä. Huhtasaari kiisti liittyneensä ryhmään itse.

SAK:n suurmielenosoituksen aika ja paikka selvisivät – ilmoittaudu heti

Piispa-soppa sakenee yhä – Johanna Korhonen: ”Heikki Hiilamo on yrittänyt rajoittaa pyrkimystäni selvittää Teemu Laajasalon talousasioita”

Kuva: Lehtikuva / Kimmo Mäntylä
Johanna Korhonen.

Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Johanna Korhonen nosti viikko sitten julkisuuteen Helsingin piispan Teemu Laajasalon rahankäytön entisen työantajansa Helsingin seurakuntayhtymän palveluksessa Kallion kirkkoherrana.

Korhonen nosti esille uutena asiana Laajasalon tekemät ostokset Helsingin seurakuntayhtymän luottokortilla, jolla oli ostettu muun muassa matkoja, festivaalilippuja, hotellihuoneita ja samppanjaa. Korhosen mukaan suuri osa kuiteista joko puuttuu tai on muuten puutteellisesti selvitetty.

Korhonen teki selvityspyynnön laajemminkin Laajasalon talousepäselvyyksistä.

Heikki Hiilamo.

 

Muun muassa diakonia- ja yhteiskuntatyön johtajana kirkkohallituksessa toiminut Heikki Hiilamo arvosteli eilen Kotimaa24:ssä voimakkaasti Laajasalon toimintaa kyseenalaistanutta Korhosta. Hiilamo ja Korhonen ovat olleet mukana yhdessä Tulkaa kaikki -liikkeessä.

Hiilamo kirjoitti, että Laajasalon tapauksessa kyse on muustakin kuin talousepäselvyyksistä ja kirkollisverojen vastuullisesta käytöstä.

”Korhonen ei antanut Laajasalolle ennen ”syytekirjelmänsä” julkistamista mahdollisuutta kommentoida väärinkäsityksiä. Pidän menettelyä vääränä ja toimittajaetiikan vastaisena.”

Hiilamo piti outona, ettei Korhonen tuonut Laajasaloa koskevia asioita hiippakuntavaltuuston käsiteltäväksi, eikä informoinut valtuuston jäseniä Laajasalon vastaisista toimistaan.

”Herää kysymys, onko Johanna Korhosen tavoitteena synnyttää mahdollisimman paljon negatiivista julkisuutta Teemu Laajasalon ympärillä ja näin tehdä tämän virkatoimien hoitaminen mahdottomaksi.”

Hiilamo kirjoitti, kuinka Korhonen kannatti syksyllä aktiivisesti Helsingin piispanvaalissa Laajasalolle jo ensimmäisellä kierroksella hävinnyttä ehdokasta.

Korhonen puolestaan sanoo keskiviikkona Demokraatille, että Hiilamon astuttua julkisuuteen hän kokee tarpeelliseksi kertoa julki myös asian taustaa.

– Hiilamo on pitkin syksyä 2017 yrittänyt rajoittaa pyrkimystäni selvittää Laajasalon talousasioita. Hiilamo itse kannatti piispaksi Laajasaloa ja antoi tälle julkisen tukensa olematta vaalissa äänioikeutettu.

Korhonen kertoo tavanneensa Hiilamon Oslon lentokentällä 13. marraskuuta 2017. Parin minuutin keskustelussa Hiilamon viesti tuli Korhosen mukaan täysin selväksi: Hiilamo halusi yksiselitteisesti, että Korhonen lopettaa Laajasalon asioiden penkomisen.

Korhosen mukaan Hiilamo palasi tuohon sattumalta syntyneeseen tapaamiseen 11. tammikuuta yksityisviestillä Facebookissa. Hiilamo viestitti, että hänen mielestään luottamushenkilön tehtävä on eri kuin tutkivan journalistin tehtävä ja että luottamushenkilön tulee toimia myös sen ryhmän luottamuksella, jota hän edustaa.

Korhosen mukaan Hiilamo sanoi mielipiteenään, että Korhonen on aiheuttanut korvaamatonta vahinkoa piispa Laajasalolle, hiippakunnalle ja kirkolle, mutta myös niille tavoitteille, joita he ajoivat aiemmin yhdessä.

Samassa yhteydessä Hiilamo kirjoitti, ettei halua enää olla samalla ehdokaslistalla Korhosen kanssa.

Kaksi päivää myöhemmin 13. tammikuuta Hiilamo viestitti Korhoselle poistaneensa tämän myös Facebook-ystävistään.

Hiilamon tai minun motiivien pohdinta vie huomion sivuun tosiseikoista.

Korhonen muistuttaa, että kirkon hallinto on lain mukaan julkista. Hänen mukaansa jonkinlainen ”salainen” käsittely hiippakuntavaltuuston julkisessa kokouksessa on toimintatapana mahdoton.

– Pidin luonnollisena etenemisjärjestyksenä, että piispa saa kysymykset vastattavikseen ensimmäisenä, ja vastauksia voimme käsitellä luottamuselimissä aikanaan.

Korhonen sanoo, että motiiveja koskeva keskustelu sivuuttaa itse asian.

– Hiilamon tai minun motiivien pohdinta vie huomion sivuun tosiseikoista.

Hiilamo kirjoitti eilen, että Helsingin piispanvaalin jälkipeli hakee likaisuudessa vertaistaan.

Lisätty juttuun lause ”Parin minuutin keskustelussa Hiilamon viesti tuli Korhosen mukaan täysin selväksi: Hiilamo halusi yksiselitteisesti, että Korhonen lopettaa Laajasalon asioiden penkomisen.”

Vakava puute: Ensihoitajaa rusikoiva saa vain sakkoja – Palomiesliitto vaatii rikoslakiin muutosta

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Suomen palomiesliitto on huolissaan ensihoitajien ja ensihoidon tehtävissä olevien palomiesten työturvallisuudesta. Liiton mukaan he joutuvat työssään yhä useammin väkivallan uhan kohteeksi vuosittain satoja kertoja.

– Kokonaiskuvaa ei tiedetä, sillä satojen läheltä piti -tapausten epäillään jäävän raportoimatta. Väkivalta ilmenee uhkailuna, nimittelynä ja pahimmillaan fyysisenä päälle käymisenä, Palomiesliitto kuvailee tilannetta.

Liitto pitää ongelmana, että rikoslain rangaistusasteikossa ei huomioida ensihoitotyön henkilöstöä. Langetettavien tuomioiden sijaan oikeudet tuomitsevat ensihoitajiin kohdistuvan väkivallan pahoinpitelyksi, josta pääasiassa rangaistaan sakoilla.

Palomiesliitto muistuttaa, että rikoslaissa kuitenkin säädetään virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Esimerkiksi pelastuslaitosten palomiehet ovat viranhaltijoita, jotka rinnastetaan virkamieheen. Virkamieheen kohdistuvasta väkivallasta tai sen uhkasta rangaistaan lähtökohtaisesti vankeudella, mikäli virkamies käyttää tehtäväänsä hoitaessaan julkista valtaa.

Suomen oikeusjärjestelmässä on linjattu, ettei ensihoitotehtävissä käytetä julkista valtaa. Liitto ihmettelee, että tulkinta on sama, vaikka ensihoitajana toimisi pelastuslaitoksen viranhaltija.

– Näin ollen ensihoitajan pahoinpitelijää ei voida tuomita virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Virkasuhteiset ja työsuhteiset ensihoitajat ovat asiassa siis samalla viivalla.

Riittävät rangaistukset antaisivat viestin, ettei väkivaltaa ensihoitajia kohtaan hyväksytä missään muodossa.

Ensihoito- ja pelastustehtävät ovat luonteeltaan Palomiesliiton mukaan samanlaisia:

– Kummassakin autetaan välittömän avun tarpeessa olevia hädänalaisia ihmisiä, pelastetaan henkiä. Yleisen oikeustajun kannalta rikoslain rangaistusasteikossa oleva ero ei ole hyväksyttävissä.

Palomiesliitto vaatii yhdessä Suomen ensihoitoalan liiton kanssa rikoslakiin muutosta.

– Pelastustyötä tekeviä kohtaan väkivaltaisesti käyttäytynyttä henkilöä pitää rangaista samalla asteikolla kuin virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen syyllistynyttä nyt rangaistaan. Lakimuutos toisi ensihoitajiin kohdistuvat väkivaltatapaukset oikeuskäsittelyissä samalle tasolle kuin poliisit jo nyt ovat.

Liitto uskoo, että rikoslain rangaistusasteikolla on merkitystä myös ensihoidon ammattilaisten yleiseen arvostukseen ja kunnioitukseen.

– Uhkatilanteissa tärkeintä on aina välttää tilanteen eteneminen fyysiseksi pahoinpitelyksi. Riittävät rangaistukset antaisivat yhteiskunnassa viestin siitä, ettei väkivaltaa ensihoitajia kohtaan hyväksytä missään muodossa.

Antti Rinne kertoo nyt, miksi äänestää Tuula Haataista

Kuva: LEHTIKUVA / TOMMI ANTTONEN
SDP:n ylimääräisessä puoluevaltuuston kokouksessa syyskuussa nimettiin demareiden presidenttiehdokkaaksi Tuula Haatainen (kolmas oikealta). Valintaa juhlistivat puoluesihteeri Antton Rönnholm, puoluevaltuuston puheenjohtaja Sirpa Paatero, puolueen puheenjohtaja Antti Rinne ja varapuheenjohtajat Maarit Feldt-Ranta ja Sanna Marin.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne perustelee tuoreessa Facebook-postauksessaan, miksi hän äänestää Tuula Haataista presidentinvaaleissa. Rinteelle Haataisen äänestäminen on itsestään selvää.

– Tuula Haatainen on pohjimmiltaan kuin kuka tahansa meistä. Jalat maassa, rehellinen ja välittävä. Hän katsoo ylöspäin kaikkia ihmisiä ja erityisesti heitä, joita jotkut katsovat alaspäin. Tuula tuntee suomalaisten arkea, sillä hän on koko työuransa hoitanut sekä ihmisiä että ihmisten asioita: sairaanhoitajana, kansanedustajana, ministerinä, Helsingin apulaiskaupunginjohtajana sekä Kuntaliiton varatoimitusjohtajana. Nyt Tuula Haatainen on valmis hoitamaan ihmisten asioita Suomen presidenttinä. Tähän tehtävään hän on enemmän kuin pätevä, Rinne sanoo.

– Tuulalla on vahvaa kokemusta johtamisesta, kansainvälisistä tehtävistä, yhteisten asioiden hoitamisesta ja siitä, kuinka jokapäiväisiä ongelmia hoidetaan ja ratkotaan. Hänessä yhdistyy jämptiys ja kyky neuvotella ratkaisuja. Sanalla sanoen hän on osaaja, puheenjohtaja määrittelee.

Arvojohtaja ja ammattilainen

– Suomalaiset ansaitsevat presidentin, joka ymmärtää ja on kiinni ihmisten arjessa. Suomi ansaitsee presidentin, joka haluaa vaikuttaa koko maailmaa ja samalla Suomea koskeviin kysymyksiin: naisten ja lasten asemaan, köyhyyteen, puhtaaseen veteen ja ilmaan sekä ihmiskunnan suurimpaan uhkaan eli ilmastonmuutokseen. Suomi tarvitsee presidentin, joka tarttuu turvallisuutta uhkaavaan eriarvoisuuteen. Presidentiltä vaaditaan kykyä ymmärtää, että turvallisuus on kokonaisuus ja monen asian summa.

Sellainen henkilö on Tuula Haatainen. Arvojohtaja, ammattilainen ja hieno ihminen, Rinne paaluttaa.

Järjestöt älähtävät: Varhaiskasvatus ei ole rikki – ehjää ei tarvitse korjata

Kuva: Kari Hulkko

Varhaiskasvatuksen on tulevaisuudessakin perustuttava eri ammattiryhmien yhteistyöhön, alan järjestöt sanovat yhteisessä selvityksessään.

– Lapset oppivat vain, kun kaikkien ammattitaito otetaan huomioon ja kaikilla on koulutustaustasta riippumatta riittävästi pedagogista osaamista.

Viisi varhaiskasvatuksen ammattijärjestöä muistuttaa tuoreessa Lapsen parhaaksi -selvityksessään, että toimiva varhaiskasvatus perustuu eri koulutustaustoista tulevien ammattilaisten saumattomaan yhteistyöhön.

– Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa kasvatus, opetus ja hoito muodostavat tiiviin, pedagogiikkaa painottavan kokonaisuuden, jota moniammatillinen tiimi toteuttaa. Malli toimii erinomaisesti ja on kansainvälisesti arvostettu, järjestöt painottavat.

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi kesällä 2017 Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartan vuosille 2017–2030. Tiekartassa halutaan voimakkaasti lisätä yliopistokoulutettujen lastentarhanopettajien osuutta varhaiskasvatuksessa ja pilkkoa nykyinen lastentarhanopettajan tehtävä kahdeksi eri tehtäväksi.

Järjestöjen mielestä tämä merkitsisi sitä, että ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet eivät enää voisi opettaa varhaiskasvatuksen piirissä ilman lisäkoulutusta.

Ne muistuttavat myös, että kasvatusta, opetusta ja hoitoa ei voida keinotekoisesti erottaa toisistaan.

– Kasvatusta, opetusta ja hoitoa antavat lastentarhaopettajien lisäksi muun muassa lastenhoitajat, perhepäivähoitajat, lähihoitajat ja lastenohjaajat. Lasten oppimista auttaa parhaiten se, että kaikilla alan ammattilaisilla on mahdollisuus lisä- ja täydennyskoulutukseen, jolla pedagogisia taitoja voi parantaa.

Toteutuessaan suunnitelma pahentaa varhaiskasvatuksen työvoimapulaa.

Järjestöt ovat huolissaan siitä, miten päiväkoteihin, perhepäivähoitoon ja avoimeen varhaiskasvatukseen saadaan tulevaisuudessa riittävästi ammattitaitoista työvoimaa. Tiekartan suunnitelmat tarkoittavat, että uusia, yliopistokoulutuksen saaneita lastentarhanopettajia tarvittaisiin lisää lähes 7 000.

Viisi järjestöä laskee, että tällaisen joukon saaminen työmarkkinoille kestää yli 20 vuotta. Laskelmissa on käytetty Tilastokeskuksen, Opetushallituksen ja THL:n tilastoja.

– Tiekartassa henkilöstörakenteelle on asetettu tavoitteita, joita on käytännössä mahdoton saavuttaa. Toteutuessaan suunnitelma pahentaa varhaiskasvatuksen työvoimapulaa.

Järjestöt esittävät, että varhaiskasvatuksen kehittämiseksi laadittaisiin uusi henkilöstösuunnitelma, joka pohjautuu oikeisiin tilastotietoihin ja realistiseen arvioon henkilöstötarpeesta.

Niiden mielestä varhaiskasvatuksessa riittää tulevaisuudessa ammattitaitoista työvoimaa vain, jos ammattikorkeakouluista ja ammatillisista oppilaitoksista valmistuneet opiskelijat saadaan alan töihin.

– Tämä onnistuu, jos heidän ammattitaitoaan arvostetaan ja työstä maksetaan kunnollista palkkaa joka riittää elämiseen.

Varhaiskasvatus työllistää suoraan ja välillisesti Suomessa lähes 70 000 ihmistä ja varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa on yhteensä noin 260 000 lasta. Lapsen parhaaksi -selvityksen teki viisi varhaiskasvatuksen ammattijärjestöä yhteistyössä Vertikal Oy:n kanssa. Järjestöt ovat Julkisten ja hyvinvointialojen liitto, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto, sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy, Suomen lastenhoitoalan liitto ja sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia.