Turva – Hymy
Tyomies

Lauri Ihalainen: EU:n kehittämisessä ei saa unohtaa sosiaalisemman Euroopan rakentamista

Pieninkin EU:n jäsenmaa, kuten Suomi voi vaikuttaa EU:n uudistamiseen, jos on aloitteellinen ja
tekee konkreettisia esityksiä.

EU:n kehittämisen isot toisiaan tukevat kivijalat voidaan kiteyttää niin, että EU on arvoyhteisö, taloudellinen yhteisö, turvallisuusyhteisö ja sosiaalinen yhteisö.

Suomen tulee olla poikkeuksellisen kiinnostunut EU alueen kasvusta, työllisyydestä ja kilpailun
kyvystä sekä innovaatio- ja koulutuspanostuksista. Näin siksi, että Suomen hyvinvointi rakentuu
paljolti viennin mahdollisuuksiin. Suomen vienti – tavarat –palvelut – suuntautuvat merkittävältä osin EU:n sisämarkkinoille.

Suomi on globalisaatiokehityksessä ollut etupäässä voittajien joukossa. Talouden
kansainvälistymisestä ovat hyötyneet yritykset, kuluttajat ja palkansaajat. Kotimarkkinat eivät
yksin riitä kannattelemaan arvostamamme hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä.
Suomella on paljon osaamista ja annettavaa siihen, miten EU alueen pidemmän aikavälin
kasvumahdollisuuksia vankistetaan.

Suomi voi olla aloitteellisempi

Suomi voi olla aloitteellisempi EU:n komission esittämään uudistuvan teollisuuden ohjelman
rakentamisessa. Teollisuus vastaa noin 24 % arvonlisästä Euroopassa. Kysymys on siitä, miten
Euroopan elinkeinopolitiikka tarraa globaaleihin arvoketjuihin ja miten kasvu rakennetaan ilmasto-ja ympäristötavoitteisiin sitoutuen ja vahvasti osaamisperusteiseksi.

Suomella on erinomaiset mahdollisuudet nousta EU:n sisällä kärkimaaksi mm. kierto- ja
jakamistalouden kehittämisessä. Suomella on EU maista konkreettisin kiertotalouden tiekartta.
Suomen ja EU alueen tuleva kasvu pohjautuu innovatiiviseen, uusia ideoita tuottavaan tutkimus- jam tuotekehityspanostuksiin ja kaikkien osaamistason nostamiseen.

EU:n kehittämisen keskeinen pilari on sosiaalisemman Euroopan rakentaminen niin, että EU:ta ei uudisteta vain talouden ehdoilla vaan kansalaisten Eurooppana. Talouskasvu ja tuottavuuden
nostaminen ja sosiaalisemman Euroopan kehittäminen ovat toisiaan tukevia tavoitteita, ei
vastakohtia, kuten usein halutaan nähdä. Itseasiassa suuret tulo- ja varallisuuserot, työttömyys ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus lyö jarruja kestävälle talouskasvulle. Myös työelämässä tarvitaan
sosiaalisia innovaatioita.

Komission esitys sosiaalisten oikeuksien pilarista antaa pohjan Suomelle esittää konkreettisia
aloitteita. Eurooppalaisilla työmarkkinaosapuolella voisi olla yhdessä aloitteellisempi ote EU-
alueen sosiaalisen kehittämisen osalta. Järjestöille on annettu mahdollisuus tehdä eurooppalaisia
puitesopimuksia ja vaikuttaa sosiaali- ja työelämää koskevien direktiivien valmisteluun. Tällaisia
sopimuksia on tehty, mutta varsin verkkaaseen tahtiin.

EU:n ns. sosiaalisen pilarin kehittämisessä on tärkeätä tehdä selkeäksi työnjako siitä, mitä
kansallisvaltioiden tasolla toteutetaan ja mitä toteutetaan koko EU:n alueella. Eri maiden mm.
sosiaaliturvan, mukaan lukien työttömyysturvan rakenteet ja rahoitukset poikkeavat merkittävästi.

Eroja on myös siinä, että esimerkiksi Suomen on vahvasti asumisperusteiden sosiaaliturva ja
monissa maissa enemmän työperusteinen.

Palkkaratkaisut kuuluvat järjestöjen sovittaviksi

Kuten palkansaajajärjestöt ovat korostaneet, palkka- ja siihen liittyvät sopimusratkaisut kuuluvat
järjestöjen sopimusautonomian piiriin. Olennaista on huolehtia siitä, että EU alueella järjestöjen
neuvottelu- ja sopimusoikeudet turvataan. Työtaisteluoikeus kuuluu myös demokraattisen
yhteiskunnan tunnusmerkkeihin. Kun pääomat, yritykset ja työ voivat liikkua yli kansallisten
rajojen, olisi pidemmän aikavälin tavoitteena myös kansalliset rajat ylittävät työtaisteluoikeudet.
Suomalaisen sopimuspolitiikan kulmakiviä ovat sopimusten yleissitovuuden varmistaminen niin,
että minimipalkat määräytyisivät kunkin alan sopimuksissa. Siksi ajatus Eurooppa tasoisesta
lakisääteisestä minimipalkasta ei sovi tähän ajatteluun.

Sen sijaan konserniyrityksissä, joilla on toimipisteitä eri maissa, on henkilöstön tiedonsaannin
kehittämisen ohella mahdollista, että tietyt henkilöstöpolitiikan pelisäännöt yhtenäistyvät siitä
riippumatta missä maassa toimipiste sijaitsee.

Eurooppalaista sosiaalista kehitystä voidaan vahvistaa monella alueella. Yksi tällainen ajatus on
suhdanteita tasaava ja työllisyys- ja koulutuspanostuksia tasaisemmin turvaava
suhdannepuskurirahasto. Tällaisia tarvittaisiin olosuhteissa, jos normaalit vakautusmekanismit eivät toimisi.

EU:lle yhteinen työsuojelustrategia

Toinen konkreettinen esitys olisi laatia EU tasoinen uusi työsuojelustrategia, missä työturvallisuus, henkilöstön työsuojelu- ja jaksaminen ovat keskiössä. Työmarkkinajärjestöt voisivat laatia asiasta puitesopimuksen kansallisesti sovellettavaksi.

Kolmas konkreettinen asia on lisätä voimavaroja nuorten koulutus- ja työllistämismahdollisuuksien parantamiseksi. Tähän on valmis työkalu: eurooppalainen nuorisotakuu, joka valmisteltiin Suomen nuorisotakuun innoittamana. Tarvitaan mittavampi rahoituspanostus nuorisotakuun onnistumiseksi.

Neljäs konkreettinen tavoite on kaikkia EU maita koskeva kasvava yksinyrittäjien ja itsensä
työllistäjien aseman parantaminen. Tarvitaan yhteinen perusnormisto – joko direktiivi tai
eurooppalaisten työmarkkinajärjestöjen sopimus pelisääntöjen rakentamiseksi. Komission esitys
työsuhteen todentamisdirektiivistä on yksi ratkaisu. Tavoitteena tulee olla ns.
nollatuntisopimuksille pelisäännöt.

Työelämän rakennemuutoksen ennakoimiseksi ja mahdollisuuksien parantamiseksi siirtyä työstä ja ammatista toiseen. Tässä tarkoituksessa Suomen muutosturvamallin soveltamista voisi suositella toteuttavaksi myös muissa maissa. Tarjoaisimme rakentavia aloitteita.

Sukupuolten välinen tasa-arvon lisäämiseksi Suomen tulee olla aloitteellinen EU:ssa mukaan lukien perhevapaa –järjestelmien kehittäminen, varhaiskasvatuksen saatavuus ja
koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoistaminen. Työpaikkakohtaiset tasa-arvosuunnitelmat tulisi
olla EU maita koskeva uudistus.

Työ- ja sosiaalipolitiikan tavoitteita EU tasolla voidaan tehostaa lisäämällä taloudellisen
ohjausjakson seurantatavoitteisiin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kriteerit.
Eurooppatasolla on järkevä parantaa lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin vaikuttavuutta.

Samalla se edellyttää, että ulkomaalaisten työehtojen noudattamista valvotaan ja torjutaan
kaksien työmarkkinoiden kasvu. Tavoitteena tulee olla myös EU tason kanneoikeus.

Ensivaiheessa tulee kanneoikeus saada kotimaisia työmarkkinoitamme koskevaksi.

Keskustelua aiheesta

Mielipide: ”Aktiivimalli” tekee työttömästä rikollisen – kas kun ei pidä löytää yksisarvista tukia saadakseen

Eduskunta äänesti joulukuussa työttömien aktiivimallista. Harva tietysti luulee tämän koskevan itseään. Kuinka moni nykyinen työtön arvasi lopputilin osuvan kohdalleen?

Lyhyesti sanottuna hallitus haluaa leikata työttömän pientä työttömyysturvaa sen takia, ettei kukaan ole palkannut työtöntä henkilöä työhön. Työttömyysturvaa leikataan siis syystä, johon ihminen itse ei voi vaikuttaa.

Työttömyys ei ole Suomen laissa rikos, eikä työtön ole työttömyydestään johtuen rikollinen. Hallitus esittää kuitenkin lakia, joka rankaisee työttömiä pelkästään siksi, että heille ei ole palkkatyötä tarjolla.

Ajatus on järjetön: työttömän on pakko löytää olematonta palkkatyötä saadakseen työttömyyskor­vausta.

Aktiivimalli on ehdollinen tuomio, jonka ehtoja on 500 000 työttömän mahdoton täyttää. Lyhytaikaisiakaan palkkatyöpaikkoja ei ilmesty tyhjästä pelkän rangaistuslain perusteella.

Aktiivimalli on erityisen epä­oikeudenmukainen korkean työttömyyden alueille, ikääntyneille työttömille ja vajaakuntoisille työttömille. Ajatus on järjetön: työttömän on pakko löytää olematonta palkkatyötä saadakseen työttömyyskor­vausta. Kas kun työttömän ei pidä löytää yksisarvista tukia saadakseen.

Aktiivimalli on rangaistusautomaatti, joka sysää työttömiä Kelan toimeentulotukihakemusten byrokratian päättymättömään painajaiseen.

Sauli Niinistö on aktiivisesti pyrkinyt häivyttämään arvopohjansa ja kokoomuslaisuutensa – alkaen ”työväen presidentti” -sumutuksesta

Presidentinvaalit lähestyvät, mutta vaali-into vaikuttaa edelleen poikkeuksellisen laimealta. Vaaleihin ei ole syntynyt sytyttäviä taistoja johtuen lähinnä ylivoimaisen suositusta istuvasta presidentistä. Sauli Niinistön tapaan hoitaa presidentin virkaa voikin olla tyytyväinen. Moni sosialidemokraattikin on ilmoittanut äänestävänsä häntä.

Tarkasteltaessa tilannetta hieman suuremmassa mittakaavassa äänestyspäätöksiä kannattaa vielä pohtia tarkemmin. Vaikka Niinistö on kampanjoidensa aikana aktiivisesti pyrkinyt häivyttämään arvopohjansa ja kokoomuslaisuutensa – alkaen ”työväen presidentti” -sumutuksesta – ei hänen arvopohjastaan ole epäilystä.

Ääni Niinistölle on samalla ääni kokoomuslaiselle politiikalle, jonka saldon tällä vaalikaudella pitäisi olla selvä kaikille politiikkaa seuraaville: leikkauksia pienituloisten etuuksiin, kädenojennuksia hyväosaisille, koulutusleikkauksia ja työttömiä kepittäviä aktiivimalleja. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Haataisen osaaminen ja omistautuminen ovat omaa luokkaansa.

Täytyy muistaa, että seuraavat eduskuntavaalitkin häämöttävät lähellä. Mikäli hallitus kykenee nilkuttamaan maaliin, eduskuntavaalit käydään reilun vuoden kuluttua. Aikaisempikin ajankohta on mahdollinen. Vaalityö eduskuntavaaleihin ei voisi saada haastavampaa alkua, jos tilanne on sellainen, että oman puolueen väki on massoittain äänestänyt kokoomustaustaista ehdokasta edeltävissä vaaleissa. Etenkin kun maakuntavaalien järjestämiseen nykyaikataululla ei taida kovin moni uskoa.

Suomi kaipaa suunnanmuutoksen tulevissa eduskuntavaaleissa. Kaikki se, mitä nyt tehdään, vaikuttaa mahdollisuuksiimme tehdä tuo muutos. Jämäkkä ja määrätietoinen politiikka on kaiken lähtökohta. Se pohjaa sosialidemokraattiseen arvomaailmaan. Tuota arvomaailmaa edustaa ja edistää näissä presidentinvaaleissa vain yksi ehdokas – Tuula Haatainen. Ja hienosti edustaakin!

Haataisen osaaminen ja omistautuminen ovat omaa luokkaansa. Hänen rinnassaan sykkii lämmin demarisydän. Tuula ansaitsee paitsi äänemme, myös aktiivisen panoksen vaalityöhön meiltä jokaiselta. Presidentinvaalit ovat suuri mahdollisuus meille sosialidemokraateille – ei jätetä sitä käyttämättä!

Tämä mies pelasi saman päivän aikana jääkiekon, koripallon ja käsipallon pääsarjapelit

Eihän tässä tarvitse mennä kovinkaan kauas taaksepäin kun urheilussa, varsinkin palloiluissa, esiintyi pelaajia, jotka olivat mestaruussarjatasolla ns. kahden herran palvelijoita.

Kaikkein lahjakkaimmat urheilijatyypit rymistelivät useilla eri palloilumuotojen ylimmillä sarjatasoilla, parhaimmat olivat vieläpä useamman lajin maajoukkuepelaajia.

Mutta ajat ovat muuttuneet; kilpailu tullut kovemmaksi, sarjaottelujen määrät moninkertaistuneet, harjoittelu muuttunut ammattimaisemmaksi. Aika ei vain enää yksinkertaisesti riitä useamman herran palvelemiseksi.

Niinpä tässä tulikin mieleen kuinka esimerkiksi 1960-luvulla saattoi Jaakko Manssila olla jopa neljässä eri palloilumuodossa SM-sarjapelaaja. Kaiken huippuna vielä se, että kerrankin Jaska pelasi kolme mestaruussarjapeliä (koris, käsis ja lätkä) saman päivän aikana! Neljäs Jaskan laji pääsarjatasolla oli futis.

Pajulahdesta liikunnanohjaajaksi valmistunut urakkamies, monitaituri on asunut viime vuodet Virossa.

Eihän tässä voi sivuuttaa Kalevi ”Kallari” Ihalaistakaan, hän oli niin ikään samanaikaisesti neljän palloilulajin aktiivi, koriksessa ja lätkässä maajoukkueessakin, pesiksessä Itä-Länsi –hai ja käsiksessäkin pääsarjatasoa. Kontaktilajien loputtua tuli ohjelmaan vielä keilailu ja siinäkin mies oli lajin maestro, peräti maailmanmestari.

Kolmen eri palloilun huipputasolla ovat esiintyneet muun muassa Pentti ”Kiukki” Katainen ja Kari ”Lokari” Lehtolainen, joilla heilläkin siis riitti kiireitä ympäri vuoden.

Yllättävän moni jalkapalloilun maajoukkuepelaaja on myös esiintynyt koripalloparketilla.

Paljon kahden herran palvelijoita on ollut aikanaan luonnostaan jalka- ja jääpallossa, koska lajit sijoittuivat olennaisesti eri vuodenaikoihin ennen halli- ja tekojääratakausia. Sisäpalloilujen alkuaikoina, lähinnä kori- ja käsipalloilussa, oli paljon myös sellaisia sporttareita, jotka esiintyivät molempien lajien pääsarjoissa sekä maajoukkueisssa.

Yllättävimmät kahden herran palvelijat takavuosina olivat kuitenkin niinkin vastakkaisista lajeista kuin koripallo ja amerikkalainen jalkapallo. Niissä molemmissa kun Lars Ekström sekä Kimmo Lievonen olivat eliittipelaajia ja Lievonen vielä jopa jenkkifutiksen Euroopan mestari.

Erikoista muuten on sekin, että yllättävän moni jalkapalloilun maajoukkuepelaaja on myös esiintynyt koripalloparketilla. Homman aloitti 8-kertainen koriksen Suomen mestari Olavi Lahtinen 50-luvulla. Hänhän pelasi aikanaan 28 jalkapallo- ja 9 koripallomaaottelua.

Lahtisen jäljillä ovat sitten saapastelleet jalkapallon maajoukkuemiehistä koriksen pääsarjassa ainakin Mauno Rintanen, Matti Paatelainen, Kai Haaskivi, Kimmo Tarkkio ja edellä mainittu Kari Lehtolainen.

Palloilulajien idean sisäistäminen on luonnollisesti luonut mahdollisuudet huipulla pelaamiseen useammassa lajissa. Nykyisellään tämä huippu-urheilushow on sen verran raadollista, ettei vastaavia sankaritarinoita enää niin vain synnykään.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Mielipide: Oletko vain yksi niistä, jotka menevät omaan napaansa tuijottaen toisten duunareiden selän taakse ja otat sen luun, mikä eteesi heitetään, jos herra suo?

Oletko sinä yksi työelämän valituista sankareista, joka on valmis omalla työpanoksellaan maksamaan vuosittain työttömyysturvasta turhaan ylimääräistä samalla summalla kuin esimiehesi? Etkö ole kiinnostunut turvaamaan omaa tai jälkeläistesi huomista?

Mahtaa olla ylevä tunne säästää joka vuosi maksamalla enemmän vuosittaisena jäsenmaksuna yritttäjien turvaksi kehitettyä työttömyysvakuutusmaksua YTK:lle. Vaihtoehtona on maksaa oman alakohtaisen ammattiliiton työttömyyskassaan jäsenmaksua sekä ammattiliiton jäsenmaksua, joilla turvataan kaikille alalla työskenteleville työntekijöille muun muassa alakohtaiset palkankorotukset sekä perhevapaista maksettavat korvaukset. Myöskään lomapalkasta maksettava lomaraha ei tule automaattisesti tai YTK:n tai työnantajan hyvyydestä vaan pelkästään ammattiliittojen neuvottelemista työehtosopimuksista.

YTK ei neuvottele ensimmäisestäkään työsuhteesi ehtoja koskevasta asiasta, mutta se on avuliaan valmis veloittamaan sinulta saman vuosimaksun esimerkiksi 10 000 euron vuosituloista kuin 50 000 euroa vuodessa tienaavalta työntekijältä. Onko reilua? Vinkkinä sinulle, että ammattiliiton jäsenenä säästät 10 000 euron tuloistasi noin puolet työttömyyskassan vuosimaksustasi olemalla lisäksi samalla ammattiliittosi jäsen ja nauttimalla sen sekä paikallisen ammattiosastosi tuomista jäseneduista.

Duunarin kannattaa pitää kuitenkin aina mielessä, että työntekijän tyhmästä päästä saa kärsiä koko kroppa.

Vuoden 2018 tammikuun lopusta alkaen monen alan työehtosopimukset ovat edelleen katkolla, ja YTK:n jäsenenä sinulla ei esimerkiksi ole oikeutta lakko­avustukseen, mikäli työnantaja julistaa työpaikalle työsulun. Tästähän saimme jo joulukuussa 2017 esimakua työnantajaliitto MaRa ry:n toimesta, ja varmaan lisääkin on tulossa talvella Elinkeinoelämän keskusliiton siunauksella? EK ei ole näennäisesti millään tavalla koordinoimassa tai vaikuttamassa tulevaan työmarkkinakierrokseen liittotasolla, vaikka ainakaan julkisuudenhakuisuuden perusteella tällaisesta ei ole tuon taivaallista todistetta. Duunarin kannattaa pitää kuitenkin aina mielessä, että työntekijän tyhmästä päästä saa kärsiä koko kroppa.

Suomessa on löytynyt jo yli 120 vuoden aikana rohkeita naisia ja miehiä, jotka ovat perheensä toimeentulon ja oman henkilökohtaisen turvallisuutensa vaarantamisellakin olleet valmiit turvaamaan meille jälkipolville asioita, jotka eivät ole olleet työelämässä itsestään selviä, mutta joiden puolesta jokaisen itseään sekä näiden äitien ja isien elämäntyötä kunnioittavan henkilön tulee olla valmis taiste­lemaan.

Kenen joukossa sinä seisot ja miten turvaat esimerkiksi vakuutuksesi työttömyysturvan ja edunvalvonnan tulevaisuudessa? Vai oletko vain yksi niistä, jotka menevät omaan napaansa tuijottaen toisten duunareiden selän taakse ja otat sen luun, mikä eteesi heitetään, jos herra suo? Jos et ole herra tai narri, niin liity omaan ammattiliittoosi.

Keskustelua aiheesta

Maailman täytyy ottaa Donald Trumpin möykkääminen sosiaalisessa mediassa yhtä vakavasti kuin julkilausumat Valkoisesta talosta

”Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un totesi, että ”ydinnappi on aina hänen pöydällään.” Voisiko joku hänen köyhdytetystä ja nälkiinnytetystä hallinnosta informoida häntä, että
minulla on myös ydinnappi, mutta se on isompi ja voimakkaampi kuin hänen, ja minun nappi toimii!” Näin tviittasi Yhdysvaltain presidentti Donald Trump keskellä Korean niemimaan ydinkriisiä.

Vielä vuosi sitten Yhdysvaltain presidentiltä ei olisi voinut kuvitella vastaavanlaista lausuntoa, mutta nyt tuollaisesta kielenkäytöstä on tullut arkipäivää Yhdysvaltain ulkopolitiikassa. Nykyisen presidentin möykkäämisestä sosiaalisessa mediassa ja lehdistötilaisuuksissa on tullut niin tavanomaista, etteivät media tai poliittiset toimijat Yhdysvalloissa jaksa edes pöyristyä jokaisesta ulostulosta.

Yhdysvaltain ulkopolitiikan johtaminen sosiaalisen median kautta on muodostunut presidentin tavaramerkiksi ja tehnyt hallinnon politiikasta poukkoilevaa ja epäselvää. Presidentillä ei ole mitään linjaa, vaan näkemykset ulkopolitiikasta voivat muuttua tapauskohtaisesti päivittäin. Maailma Yhdysvaltain ulkopuolella ei tiedä, pitäisikö presidentit tviitit ottaa kirjaimellisesti poliittisina linjauksina vai voidaanko ne sivuuttaa.

Epäselvyyttä ovat pyrkineet hälventämään varapresidentti ja ministerit, jotka sukkuloivat ympäri maailmaa vakuuttamassa liittolaisia ja kumppaneita Yhdysvaltain sitoumuksista. Hetkellisesti kulloinenkin tilanne saadaan vakautettua, mutta seuraavan tviitin myötä hämmennys Yhdysvaltain linjasta alkaa uudelleen.

Trumpin harjoittama ulkopolitiikka on etäännyttänyt lännen liittolaisia.

Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää Yhdysvaltain suhteita Pakistaniin. Virkakauden alkupuolella Trump piti Pakistania ”arvokkaana liittolaisena” taistelussa terrorismia vastaan. Nyt Trump on todennut, jälleen tvittien kautta, Pakistanin antavan Yhdysvalloille ainoastaan ”petoksia ja valheita,” syyttäen samalla maata terroristien turvasatamaksi.

Trumpin aiheuttaman nöyryytyksen hyödynsi välittömästi kiinni, joka on viestittänyt Pakistanille kiitosta taistelussa terrorismia vastaan. Pakistanin hallitus on vastannut Kiinan kohteliaisuuteen nopeasti vahvistamalla talous- ja kauppasuhteita Kiinan kanssa.

Pakistan on vain yksi esimerkki useista tapauksista, joissa Trumpin harjoittama ulkopolitiikka on etäännyttänyt lännen liittolaisia. Ranskalainen puolustus- ja turvallisuusanalyytikko Francois Heisbourg tiivisti hyvin Trumpin käyttäytymisen Twitterissä suorastaan työntävän maita Kiinan ja Venäjän syliin.

Tällainen poukkoilu ulkopolitiikassa on luonnotonta Yhdysvalloille. Toisesta maailmansodasta lähtien maa on ollut demokraattisen maailmanjärjestyksen ankkuri, jonka rooli on ollut aktiivinen osallistuja. Trumpin edeltäjille on ollut kunnia-asiana pitää kiinni Yhdysvaltain arvovallasta kansainvälisellä näyttämöllä.

Maailman täytyy ottaa Yhdysvaltain presidentin tviitit yhtä vakavasti kuin kaikki muutkin julkilausumat Valkoisesta talosta.

Ulkopolitiikkaa on myös johdettu arvojen kautta. Ajoittain demokratian, vapauden ja ihmisoikeuksien varjolla on ensisijaisesti puolustettu Yhdysvaltain kansallisia intressejä, mutta maailma on kuitenkin voinut luottaa Yhdysvaltain kykyyn toimia kun sen vaikuttavuutta on tarvittu.

Nyt Trump on vetänyt Yhdysvallat irti useista kauppasopimuksista, Pariisin ilmastosopimuksesta sekä Iranin ydinasesopimuksesta. Viimeisimpänä epävakautta on lisännyt presidentin päätös siirtää suurlähetystö Tel Avivista Jerusalemiin. Näin jyrkkä ja nopea kääntyminen aktiivisesta ulkopolitiikasta eristäytymisen tielle on ongelma koko kansainväliselle yhteisölle.

Trump ei välttämättä itse näe tviittailunsa aiheuttamaa ongelmaa Yhdysvaltain ulkopolitiikalle, koska viestit on ensisijaisesti suunnattu hänen omille äänestäjilleen, eikä niitä ole tarkoitus ymmärtää kirjaimellisesti. Ne osoittavat presidentin olevan aktiivinen ja ainakin retoriikan tasolla pitävän kiinni vaalilupauksistaan.

Kuitenkin maailman täytyy ottaa Yhdysvaltain presidentin tviitit yhtä vakavasti kuin kaikki muutkin julkilausumat Valkoisesta talosta. Trumpin henkilökohtaisen Twitter-tilin käytöstä huolimatta ne ovat presidentti-instituution poliittisia linjauksia.