Kolumnit

Lauri Ihalainen: ”Palkansaajapuoli ei kestä yhtään uusia työntekijöiden asemaan ja turvaan liittyviä heikennyksiä”

Kari Hulkko
Kari Hulkko
Kari Hulkko

EK:n Jyri Häkämies kantoi Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa huolta siitä, että työmarkkinoilla tiukasti omissa kannanotoissa pysyvien rooli voi kasvaa ja sovinnon etsijöiden rooli heikkenee. Hän viittasi erityisesti ay-liikkeeseen, mutta haastattelua voi tulkita myös niin, että sama ilmiö koskee myös työnantajapuolta.

Olen tästä ilmiöstä myös huolestunut, se pahimmillaan johtaa työmarkkinailmapiirin ja toimintatapojen polarisoitumiseen. Tällaisen vauhdittaminen ei vaadi viisautta, mutta sovinnon ja sopimuksien tekijät joutuvat ahtaalle. Työmarkkinapolitiikasta on riski tulla enemmän voima- kuin taitolaji.

Kiky-sopimuksen aikaansaaminen palkansaajille ikävine ratkaisuineen vaati vahvaa johtajuutta myös ay-liikkeessä. Arvostelua on jälkikäteenkin riittänyt, kertomatta mitä todelliset vaihtoehdot olisivat neuvottelupöydissä olleet. Uhkana olivat pakkolait ja lisäleikkauslista. Häkämies on joutunut työssään katsomaan myös pöydän toisella puolella olevien neuvottelevien tuskaa ja liikkumatilan ahtautta. Siksi Häkämies antoi oikeutetusti arvoa erityisesti Lauri Lylylle.

Sopimuspolitiikan hajauttaminen liittokohtaiseksi ja EK:n irrottautuminen palkanmuodostuksen koskevista neuvotteluista on iso muutos sopimuspolitiikassa. Muutos on haasteellinen ratkaisujen hallittavuuden ja ennustettavuuden kannalta. Kysyä sopii, miten ne tukevat talouskasvua, työllisyyttä ja ostovoiman suotuisaa kehitystä. Talous- ja työmarkkinapolitiikan koordinaatiopöytää olisi tarvittu.

Olisiko ajateltavissa, että työllisyyden edistämiseksi nostettaisiin työmarkkinakeskusjärjestöjen neuvottelujen kohteeksi kaksi asiaa: työssä olevien muutosturvaa tukeva koulutus ja työn ja työntekijöiden sujuvampi kohtaaminen.

Palkansaajapuoli ei kestä yhtään uusia työntekijöiden asemaan ja turvaan liittyviä heikennyksiä puoliväliriihessä. Kolmikantaisesti neuvoteltavasta ns. 10 kohdan listan asioissa pitäisi edetä eikä ottaa takapakkia kuten nyt näyttää muun muassa työttömyysturvalla opiskelun osalta käyvän. Syksyn työmarkkinaneuvottelujen onnistumisen kannalta olisi tärkeätä, että sovinnon tekijöille annetaan tilaa ja tukea.

Palkansaajaliike ja työnantajajärjestöt ovat korostaneet, että työlainsäädäntöä ja palkkaperusteista sosiaaliturvaa koskevissa asioissa keskusjärjestöillä tulee jatkossakin olla keskeinen rooli. Hyvä näin. Myös työllisyys- ja koulutusasiat ovat olleet järjestöjenneuvottelujen kohteena.

Olisiko ajateltavissa, että työllisyyden edistämiseksi nostettaisiin työmarkkinakeskusjärjestöjen neuvottelujen kohteeksi kaksi asiaa: työssä olevien muutosturvaa tukeva koulutus ja työn ja työntekijöiden sujuvampi kohtaaminen. Tarvitaan ammatillisen ja alueellisen liikkuvuuden edistämistä. Tarvitsemme työn ja työvoiman kohtaamista parantavan toimenpideohjelman.

Työmarkkinakeskusjärjestöillä olisi näissä asioissa paljon osaamista ja intressit pitäisi yhdistää. Ei olisi pahitteeksi, että näitä neuvotteluja käytäisiin sellaisella aikataululla, että esitykset olisivat käytettävissä rinnan syksyn ja talven työmarkkinaneuvottelujen.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat