Uutiset

Lauri Lyly vaati investointeja Rantaperkiön työväenyhdistyksen synttäreillä

Juhlissa esiintyivät niin nuoret kuin varttuneetkin Iskun voimistelijat. Vuorossa varttuneemmat.
Juhlissa esiintyivät niin nuoret kuin varttuneetkin Iskun voimistelijat. Vuorossa varttuneemmat.
Juhlissa esiintyivät niin nuoret kuin varttuneetkin Iskun voimistelijat. Vuorossa varttuneemmat.

SAK:n emerituspuheenjohtaja Lauri Lylyn mukaan uusia työpaikkoja ei ole syntynyt toivotulla tavalla. Ei, vaikka Suomessa on tehty useita isoja ratkaisuja, joilla työllisyyttä ja maan kilpailukykyä on haluttu parantaa. Lyly on huolissaan erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden kasvusta.

– Kun työttömyys pitkittyy, alkavat muutkin ongelmat kasautua. Tähän kehitykseen on puututtava kaikin mahdollisin keinoin, Lyly vaatii.

Jokin aika sitten eläkkeelle jäänyt Lyly puhui Rantaperkiön työväenyhdistyksen 110-vuotisjuhlissa, joita vietettiin sunnuntaina Hatanpään lukiolla Tampereella.

Isoilla ratkaisuilla emerituspuheenjohtaja viittasi kuluvalla vuosikymmenellä tehtyihin työmarkkinasopimuksiin, eläke- ja työuratkaisuihin sekä suoraan yrityksille suunnattuihin miljardiluokan maksu- ja verohelpotuksiin.

– Kaikissa näissä sopimuksissa työmarkkinajärjestöillä on ollut keskeinen rooli. Ja senkin voin sanoa, että yksikään näistä sopimuksista ei olisi syntynyt ilman SAK:n mukanaoloa. Juuri SAK on ollut se voima, joka on kääntänyt mahdottomilta vaikuttaneet tilanteet sopimuksiksi.

Suunnitellut pakkolait suututtivat

Lyly kävi lävitse myös kilpailukykysopimuksen vaiheita. Hänen mukaansa muun muassa jo hallitusohjelman linjaukset osoittivat, että uusi porvarihallitus olisi ollut halukas ottamaan etäisyyttä suomalaiseen sopimusyhteiskuntaan ja sen työnjakoon.

– Aika-ajoin vaikutti siltä, että suomalaista sopimusyhteiskuntaa yritettiin leimata jopa demokratian vastakohdaksi.

Syvää suuttumusta palkansaajissa aiheutti myös hallituksen viime vuoden syyskuussa pöytään iskemät pakkolait, jotka toteutuessaan olisivat ohittaneet työehtosopimukset.

– Ne olisivat muuttaneet dramaattisella tavalla Suomea. Olimme hyvää vauhtia matkalla sopimusyhteiskunnasta saneluyhteiskuntaan. Sekin on hyvä muistaa, että hallituksen esittämien toimenpiteiden juridinen pohja ei kestänyt lainkaan kriittistä tarkastelua.

Lylyn mukaan ay-liikkeen kannalta tärkeintä oli kuitenkin SAK:n hallituksen yksimielisesti esittämä työmarkkinoiden kriisisopimus. Vastaantulo vei pohjan hallituksen väitteeltä, ettei sopimusyhteiskunta pystyisi vaikeisiin ratkaisuihin. Vaikka kilpailukykysopimuksessa palkansaajilla onkin nielemistä, se tarjoaa kuitenkin myös mahdollisuuden nostaa maa jaloilleen.

Nyt on yritysten vuoro

Lyly totesi, että kilpailukykysopimuksen myötä työntekijät ovat vastuunsa kantaneet. Nyt on yritysten ja maan hallituksen vuoro. Uusia työpaikkoja olisi vihdoin alettava näkyä. Se taas edellyttäisi muun muassa yrityksiltä ja hallitukselta uusia investointeja.

Lyly vaati yrityksiä kantamaan vastuunsa, eikä tyytymään vain oman tilanteensa valittamiseen. Hallituskin enemmän näpertelee kuin tekee työtä ja toimintaa luovia linjauksia. Niin yrityksiltä kuin hallitukseltakin hän edellyttää investointeja.

– Vähäiset investoinnit ovat yhteydessä tuottavuuden heikkoon kasvuun. Tuottavuuden kasvu edellyttää uutta tuotantoa, ja uusi tuotanto uusia investointeja. Investointien taso ei ole Suomessa eikä muuallakaan länsimaissa parantanut merkittävästi, vaikka rahoitusta on saatavilla ennätysalhaisin koroin.

Lylyn mielestä EU:ssa ja laajemminkin tarvitaan koordinoitua investointipolitiikkaa, jossa julkisilla panostuksilla vauhditetaan yksityisiä investointeja.

Suomelta sen enempää kuin muiltakaan mailta ei puutu investointikohteita. Puutetta on uskalluksesta. Esimerkiksi koko ihmiskuntaa koskeva uusi ilmastosopimus ja kaupungistuminen edellyttävät uusia investointeja.

– Liikennehankkeiden ja erityisesti raideliikenteen hankkeiden avulla voimme sysätä liikkeelle merkittäviä asuntoinvestointeja.

Lylyn mielestä esimerkiksi Tampereen tunneli- ja raitiotiehanke ovat luoneet ja luovat uusia työpaikkoja ja tuloja useiksi vuosiksi.

– Tampereella on sitä peräänkuluttamaani uskallusta, tahtoa ja kykyä nähdä suhdanteiden yli.

Uusia aktiiveja kaivataan

Lyly ilmaisi puheessaan huolensa myös siitä, että suurten ikäluokkien siirtyessä pois niin työelämästä kuin erilaisesta järjestötoiminnastakin, uusien aktiivisten ihmisten löytämisessä saattaa ilmetä vaikeuksia.

– Uhkana on että toiminnasta poistuva sukupolvi olisi viimeinen, jota voi hyvällä syyllä kutsua järjestösukupolveksi.

Lylyn mielestä ihmisiä on tavattava jatkossakin kasvokkain, jolloin työväentaloilta olisi syytä jalkautua vaikkapa kauppakeskuksiin.

Lylyn kanssa samoilla linjoilla oli juhlivan työväenyhdistyksen puheenjohtaja Ismo Alhoniemi, joka juhlan avaussanoissaan korosti yhdistysten aktiivien olevan jäsenkuntaa ja yleensä ihmisiä varten eikä päinvastoin.

Muistoja ja kulttuuria

Muistoja juhlivan yhdistyksen menneistä vuosikymmenistä kertoivat sen pitkäaikaiset aktiivit Erkki Piililä ja Lasse Eskonen, joista edellämainittu on yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja ja kunniapuheenjohtaja. Jälkimmäinen muun muassa Rantaperkiön Iskun taustavoimia ja yhdistyksen johtokunnan jäsen edelleenkin.

Piililä kertoi saaneensa hyvät opit elämää varten juhlapaikassa eli Hatanpään lukiolla, joka tosin hänen kouluvuosinaan 1920- ja 1930-luvun taiteessa toimi kansakouluna.

Eskonen muisteli lasten harrastuksia puolestaan 1950- ja 1960-luvun vaihteessa. Vaikka urheilu olikin keskeisessä roolissa nuorten vapaa-ajan vietossa, kulttuuririentoihinkin ehdittiin. Kyseistä aikaa kuvasti Eskosen mukaan nuorten omatoimisuus. Peli- ja urheilupaikkoja lapset ja nuoret rakensivat omin voimin. Kuvaan kuului eläminen ”symbioosissa” Rantaperkiön Iskun kanssa.

Juhlayleisö sai sunnuntaina taidonnäytteet niin nuorilta kuin varttuneiltakin Iskun voimistelijoilta. Sanoin ja sävelin juhlayleisölle esiintyivät Ahti Jokinen, Antti Huusari ja Ilmo Korhonen.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat