Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain mukaan maakunnalla on yhtiöittämisvelvollisuus maakunnan hoitaessa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä kilpailutilanteessa markkinoilla tai jos palvelut ovat niin kutsutun laajan valinnanvapauden piirissä. Lausujilta kysyttiin, onko ratkaisu tarkoituksenmukainen.

Noin kaksi kolmannesta kaikista kantaa ottaneista ei pidä yhtiöittämisvelvollisuutta tarkoituksenmukaisena. Kriittisimmin kysymykseen suhtautuvat 20 000–50 000 asukkaan kunnat, joista peräti 83 prosenttia ei pidä yhtiöittämisvelvollisuutta tarkoituksenmukaisena. Myönteisimmin yhtiöittämisvelvollisuuteen suhtautuvat yli 50 000 asukkaan kaupungit, joista yli puolet pitää sitä vähintään pääosin tarkoituksenmukaisena.

Erityisen myönteisesti yhtiöittämiseen suhtautuvat sosiaali- ja terveysalan palveluntuottajia edustavat järjestöt sekä yritykset.

Lausunnoissa nähdään myös, ettei valinnanvapauden laajentaminen edellytä välttämättä toiminnan yhtiöittämistä. Valinnanvapauden laajentamista pidetään usein sinällään hyvänä asiana, mutta joissain lausunnoissa esitetään, että se voitaisiin toteuttaa myös muutoin kuin yhtiöittämällä. Monet erityisesti kuntalausujat kannattaisivatkin valinnanvapauden lisäämistä palvelusetelimallia laajentamalla.

Lausuntojen perusteella sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista pidetään yleensä ottaen tarpeellisena ja sen tavoitteita hyväksyttävinä. Tavoitteiden toteutumista esitetyllä mallilla pidetään kuitenkin epävarmana.

Pääsääntöisesti muut kuin kunnat, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajat, suhtautuivat moniin esityksen yksityiskohtiin kuntia myönteisemmin.

Sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö pyysivät lausuntoja kunnilta, kuntayhtymiltä, maakuntien liitoilta ja muilta keskeisiltä toimijoilta. Määräajassa saapui 755 lausuntoa.

Valtaosa lausujista suhtautuu myönteisesti maakunnille esitettyyn tehtäväkokonaisuuteen. Myönteisesti suhtaudutaan myös asukkaiden osallistumisoikeuksiin. Kunnista 58 prosenttia pitää osallistumisoikeuksia täysin riittävinä ja 84 prosenttia suhtautuu niihin myönteisesti.

Alle 20 000 asukkaan kunnista 86 prosenttia suhtautuu myönteisesti maakunnille esitettyyn tehtäväkokonaisuuteen, mutta yli 50 000 asukkaan kunnista lähes puolet suhtautuu siihen kriittisesti. Maakunnan tehtäväsääntelyyn toivotaan joustavuutta. Lausunnoissa esitetään, että joitain tehtäviä tulisi jättää kunnille.

Vastaajat eivät usko, että esitys antaa riittävät edellytykset hillitä kustannusten kasvua.

Myöskään maakunnan palvelulaitosta ei nähdä hyvänä tuotannon organisoimisen tapana. Kunnista 81 prosenttia ja 75 prosenttia kaikista kysymykseen kantaa ottaneista suhtautuu maakunnan palvelulaitokseen kriittisesti.

Palvelulaitosrakenteen katsotaan aiheuttavan demokratiavajetta ja se rajaisi valtuuston päätösvaltaa merkittävästi suhteessa sen keskeisempään tehtävään. Kunnista vain 29 prosenttia pitää valtion ohjauksen vahvistamista sosiaali- ja terveydenhuollossa perusteltuna.

Enemmistö lausujista (76%) ei pidä myöskään esitettyä omaisuusjärjestelyjen toteuttamistapaa hyväksyttävänä.  Varsinkin kunnat suhtautuvat esitykseen kielteisesti ja yli 50 000 asukkaan kaupungeista kaikki suhtautuvat järjestelyihin kielteisesti. Monien kuntien mielestä omaisuutta ei tulisi siirtää korvauksetta maakunnille. Kunnat esittävät myös, että kaiken sosiaali- ja terveydenhuollon toimitilojen tulisi siirtyä maakunnille, kuitenkin niin, että maapohjat jäävät edelleen kuntien omistukseen.

Kunnat arvostelevat myös esitystä niiden tuloveroprosenttien rajoittamisesta määräajaksi. Sitä pidetään kunnallisen itsehallinnon vastaisena ja sen katsotaan heikentävän kuntien taloudellista liikkumavaraa.

Kunnat kritisoivat myös voimaanpanolain mukaista esitystä kuntien tuloveroprosenttien rajoittamisesta vuosien 2019–2021 ajan. Kunnista 88 prosenttia suhtautuu veroprosenttien rajoittamiseen kielteisesti, mutta muista kuin kuntavastaajista, jotka ovat ottaneet kysymykseen kantaa, 58 prosenttia kannattaa veroprosenttien rajoittamista.

Kielteisesti kysymykseen suhtautuvat pitävät veroprosenttien rajoittamista kunnallisen itsehallinnon vastaisena ja heikentävän kuntien taloudellista liikkumavaraa. Toisaalta myönteisesti veroprosenttien rajoittamiseen suhtautuvat tuovat esiin, että se on perusteltua verotuksen kiristyksen estämiseksi.

Valtio rahoittaa maakuntien toiminnan. Kunnista vain hieman alle puolet, mutta muista kuin kuntavastaajista valtaosa pitää sitä perusteltuna. Monet lausujat tuovat esiin, että maakunnilla tulisi olla itsenäinen verotusoikeus. Toisaalta valtion rahoituksen ja ohjauksen nähdään turvaavan kustannusten hillinnän edellytykset maakuntien verotusoikeutta paremmin.

Lausuntopyynnössä kommentoitiin hallituksen esityksen lisäksi runsaasti myös valmisteilla olevaa valinnanvapausmallia. Keskeisenä valinnanvapauden laajentamista koskevana huomiona oli, että moniin hallituksen esitystä koskeviin kysymyksiin on vaikeaa ottaa kantaa ennen täsmällisempää tietoa valinnanvapausmallista.

Uudistuksen toteuttamista ehdotetussa aikataulussa kannatettiin yleisesti, mutta yhtiöittämisen ja valinnanvapausmallin toteuttamisen todettiin vaativan siirtymäaikaa tai valinnanvapausmalli nähtiin tarkoituksenmukaiseksi toteuttaa vasta toisessa vaiheessa.