Lentävä hollantilainen harppaa kosketusetäisyydelle yleisöstään

Kuva: Heikki Tuuli
hollantilainen-12
Lentävä hollantilainen on modifioitu ja modernisoitu Kansallisoopperassa meriseikkailusta taiteilijakuvaukseksi. Päähenkilö (Johan Reuter) velloo nyt mielenmyrskyissä ja joutuu tarttumaan pulloonkin.

Vanhoihin, kestäviksi koettuihin oopperoihin kaivataan joskus sitä paljon puhuttua uutta ilmettä. Tarinan miljöön siirto nykyaikaan ja sisällön rukkaus on, jos ei välttämätöntä, niin ainakin luvallista. Mutta hanke onnahtaa monesti enemmän tai vähemmän. Riski on ollut liian iso, eväät riittämättömät.

Kasper Holtenin tulkinta Richard Wagnerin Lentävästä hollantilaisesta välttää karikot. Merenkulkijatarina on vaihtunut taiteilijakuvaukseksi. Myrsky velloo ihmismielessä, haku, kaipuu ´kotisatamaa´ kohti on lakkaamaton. Mutta todellisuus toimii toisin: kodittomuus on elämän ja ammatin kirous ja elinehto.

OOPPERA

Suomen kansallisooppera

Richard Wagner: Lentävä hollantilainen

Libretto: Richard Wagner – Musiikinjohto John Fiore – Ohjaus Kasper Holten – Lavastus Philipp Fϋrhofer – Puvut Anja Vang Kragh – Valaistus Jesper Kongshaug – Videot Luke Halls – Koreografia Signe Fabricius – Kuoron valmennus Marco Ozbič ja Marge Mehilane – Rooleissa Johan Reuter, Camilla Nylund, Gregory Frank, Christian Juslin, Sari Nordqvist, Tuomas Katajala; Suomen kansallisoopperan orkesteri ja kuoro, tanssijat

Holtenin versiossa ihmissielun syväys ulottuu pohjakosketukseen asti, taiteilijakohtalon kuvaus on tuima, hiilenmusta. Näyttämön tapahtumat kohoavat ja syöksyvät hyökyjen lailla, päähenkilön mieli tempoilee kouristuksenomaisesti tarpeiden, toiveiden ja demonisten halujen puristuksessa.

Sanottavakin harppaa näyttämöltä rampin yli. Ihmiseen istutetun toiveikkuuden ja sielun myllerryksen voi tunnistaa myös tavikseksi itsensä luokitteleva lipunostaja.

Oopperoista usein tuttu tönkkö henkilöohjaus on poissa. Esitystä seuraa vailla myötähäpeää ja ällötyksen väreitä. Roolit irtoavat papereista ja kasvavat omiksi elämiksi.

Raskasliikkeinen näyttämökaruselli vie ja pyörittää

Lavastus, valot ja videot ovat kokonaisuus, joka palvelee sekin ohjaajan ajatusta. Näyttämö on kuin raskasliikkeinen karuselli, vie ja pyörittää, hakee, kadottaa ja palauttaa. Pelkistys ei ole kuivakkuutta vaan keino kirkastaa. Että ollaan pääsemässä näyttävistä kokeiluista, näkyy etenkin videoiden käsittelystä.

Ohjaaja on saanut orkesterinkin mukaansa. Syöksyhampain etenevä, merihirviön lailla kiitävä musiikki puistelee, puree ja ohuet kontrastisäikeet kimmeltävät kirkkaina omalla voimallaan.

Esityksen rajut ja notkeat tanssijat on valjastettu demonien rooleihin. Mies hikoaa naistensa kosketuksesta ja houkutuksista, ei pääse irti eikä päästä irti. Kuin tuuli vaihtuvat partnerit.

Kuoro yltää äänijänteittensä rajoille, tosin tenorit alkuvaiheessa oudon kuivuvin sävyin. Solistivalikoimassa on yksi kysymys. Bassoksi määritellyn Dalandin roolissa laulaa Gregory Frank, matalahko baritoni. Kun Hollantilaisen osassa (baritoni) on lujavartinen ja teräksikäs Johan Reuter, miesten äänet ovat turhan lähellä toisiaan. Hahmona Reuter on läpitunkevan todentuntuinen, Frank tarkoituksenmukaisen opportunistinen.

Camilla Nylund Sentana uskaltautuu hänkin syväsukeltamaan. Sopraano saavuttaa dramaattisimman iskunsa raskaan illan loppuvaiheissa. Hahmo kasvaa loppua kohti päätöskohtaukseen asti. Hieno huipennus ja taidonnäyte. Sari Nordqvist Maryna on sopivan omapäinen, tumma mezzosopraano kohdillaan.

Tenorit vetävät lavalle omat pitkät kortensa. Tuomas Katajalan (perämies) potentiaali ja jalo ja sitkas ääni hurmaavat. Christian Juslinin (Erik) kalskahteleva tenori on jopa rooliaan vaikuttavampi.

Orkesterin hehkuva tunnelataus kestää läpi pitkän illan, vilkas ja osaava kapellimestari John Fiore jaksaa uurastaa.

Oopperan uuden yleisön kosintamenojen jälkeen on ilo palata ns. peruskaman pariin. Sanottava(n) parannus.

Matti Saurama

Keskustelua aiheesta

valittu_artikkeli02

”Seuratkaa unelmianne” – X Factor -Saara hullaannutti pikavisiitillään

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
aalto-2
Saara Aalto joutui hurjaan pyöritykseen jo saapuessaan Helsinki-Vantaan lentoasemalle.

Laulaja Saara Aalto aloitti esiintymisensä Tuomiokirkon portailla Frozen-elokuvasta tutulla kappaleella Let It Go. Kylmästä säästä huolimatta Senaatintori ja sen ympäristö ovat tupaten täynnä ihmisiä.

Yleisö oli huutojen perusteella myös yhtä mieltä siitä, että tänä vuonna Britannian X Factor -laulukilpailun voittaja tulee Suomesta.

Ennen No fear -kappaleensa esittämistä Aalto kehotti kaikkia seuraamaan unelmiaan ja kuuntelemaan sydäntään pelkäämättä.

– Minulla on sellainen taktiikka elämässä, että teen sitä mikä tuntuu hyvältä. Vain sillä on väliä, että olet onnellinen.

Aalto pääsi eilisessä lähetyksessä suoraan finaalikolmikkoon. Aallon lisäksi finaaliin selviytyivät Matt Terry ja ryhmä 5 After Midnight.

Aalto palasi kotimaahansa ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun lähti Lontooseen kisaamaan kaksi ja puoli kuukautta sitten.

– Olen tosi ylpeä, että saan tällä home coming -reissulla näyttää Suomea vielä enemmän maailmalle, kertoo Aalto tiedotteessa.

Huomenna Aalto ja kuvausryhmä palaavat Lontooseen jatkamaan kilpailun harjoituksia.

Ensi lauantaina X Factorissa kilpailee finaalikolmikko ja sunnuntaina esitetään superfinaali, jossa kilpailun voittaja selviää. Finaali esitetään suorana tv-lähetyksenä Sub-kanavalla.

”Ensinnäkin mitä just tapahtui…” — Saara Aalto laulaa tänään Tuomiokirkon portailla Helsingissä

Kuva: Lehtikuva

Britannian X Factor -kilpailun finaaliin selvinnyt Saara Aalto esiintyy Helsingissä Tuomiokirkon portailla kello 19 alkaen. Aalto on luvannut laulaa muutaman kappaleen.

— Ensinnäkin mitä just tapahtui… Oon FINAALISSA 😭Toiseksi, apua… Lennän huomenna Suomeen tekemään X Factorin virallisen ”home coming”-reissun!😱 Kaikki te jotka haluatte tulla moikkaamaan mua TERVETULOA! Yksi mahis on tulla vastaan lentokentälle tai Senaatintorille, missä esiinnyn myöhemmin illalla 😍 Aalto hihkui eilen Facebookissa.

Hän ilmoitti eilen Facebook-sivuillaan tekevänsä pikavisiitin Suomeen osana laulukilpailun finaalia. Aalto pääsi eilisessä lähetyksessä suoraan finaalikolmikkoon. Aallon lisäksi finaaliin selviytyivät Matt Terry ja ryhmä 5 After Midnight.

Aallon mukana Suomeen saapuu myös X Factorin juontaja Dermot O’Leary. Kaksikko esiintyy Senaatintorilla noin puolen tunnin ajan.

Aallon voi tavata jo päivällä Helsinki-Vantaan lentokentällä noin kello 13.30 lähtevien lentojen T2-terminaalissa.

Aalto palaa kotimaahansa ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun lähti Lontooseen kisaamaan kaksi ja puoli kuukautta sitten.

– Olen tosi ylpeä, että saan tällä home coming -reissulla näyttää Suomea vielä enemmän maailmalle, kertoo Aalto tiedotteessa.

Huomenna Aalto ja kuvausryhmä palaavat Lontooseen jatkamaan kilpailun harjoituksia.

Ensi lauantaina X Factorissa kilpailee finaalikolmikko ja sunnuntaina esitetään superfinaali, jossa kilpailun voittaja selviää.

Finaali esitetään suorana tv-lähetyksenä Sub-kanavalla.

AVAINSANAT

Nyt tärähti: Saara Aalto X Factor -finaaliin

Kuva: Lehtikuva

Suomalainen Saara Aalto on selvinnyt X Factor -finaaliin. Asia ratkesi sunnuntaina livelähetyksessä.

Kärkinelikkoon tiensä raivasivat Aallon lisäksi Matt Terry, Emily Middlemas ja 5 After Midnight -ryhmä, joka selvisi tänään ensimmäisenä finaalikolmikkoon.

Aalto lauloi eilen ensin Mariah Careyn hitin All I Want for Christmas Is You. Lähetyksen teemana oli joulu. Aallon toinen laulu oli Sian Chandelier.

Aalto on ollut kilpailun aikana useasti pudotusuhan alla, mutta on raivannut tiensä jo kolmen parhaan joukkoon. Osa vedonlyöntitoimistoista pitää Aaltoa jopa voittajasuosikkina.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kuinka käy Saara Aallon? Illan livelähetys paljastaa, ketkä etenevät X Factorin finaaliin

Kuva: Lehtikuva

X Factor -laulukilpailun finalistikolmikko ratkeaa tänään. Suomalaisen Saara Aallon lisäksi kärkinelikkoon tiensä ovat raivanneet Matt Terry, Emily Middlemas ja 5 After Midnight -ryhmä. Finaalikolmikko selviää livelähetyksessä.

Aalto lauloi eilen ensin Mariah Careyn hitin All I Want for Christmas Is You. Lähetyksen teemana oli joulu. Aallon toinen laulu oli Sian Chandelier.

Aalto on ollut kilpailun aikana useasti pudotusuhan alla, mutta on raivannut tiensä jo neljän parhaan joukkoon. Osa vedonlyöntitoimistoista pitää Aaltoa jopa voittajasuosikkina.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Konevitsan kirkonkelloista Get Oniin – Love Recordsia juhlittiin yli kolmetuntisella konsertilla

Kuva: Kari Hulkko
Pelle Miljoona, Love Recordsin 50-vuotis juhlakonsertti, Kulttuuritalo 24.11.16
Suomi-punkin heimonvanhin Pelle Miljoonakin ehti avata levytysuransa Love Recordsin leivissä 1970-luvun lopussa. Kulttuuritalon konsertissa Pelle veti kimaran tuon kauden punk-klassikkoja Lasse Sakaran (oikealla) luotsaamanjuhlaorkesterin säestyksellä

Alussa harras, keskellä kunnioittava, lopussa  riehakas – suomalaisen populaarimusiikin historian kenties merkittävimmän vaikuttajan 50-vuotispäiviä vietettiin torstai-iltana  monessa hengessä.

Helsingin Kulttuuritalolla järjestetyt bileet olivat siis juhlakalunsa näköiset, sillä vuonna 1966 perustetun ja 1979 konkurssiin asetetun Love Recordsin taival oli myös moni-ilmeinen, vauhdikas ja yltiöpäisen ennakkoluuloton.

Kolme idealistista, musiikkibisneksen realiteeteillä itseään rasittamatonta miestä, Atte Blom, Otto Donner ja Christian Schwindt kokoontuivat loppusyksyllä 1966 Kivelän sairaalan tupakkahuoneenkin virkaa toimittaneessa toiletissa, ja päättivät perustaa levy-yhtiön. Ja nimenomaan julkaistakseen sellaista populaarimusiikkia, joka ei vakiintuneiden levy-yhtiöiden kautta esille päässyt. Poliittista laulua, kokeilevampaa jazzia, progressiivista rockia, uuden polven kansanmusiikkia ja lastenlauluja… niistä  Love Recordsin musiikillinen manifestaatio lähti kumpuamaan. Ensimmäinen lp-julkaisu oli 1966 lopussa ilmestynyt Kaj Chydeniuksen ”Lauluja”.

1960-luku oli vielä lämmittelyä, mutta heti 70-luvun alussa lähti iso pyörä pyörimään. Ennen vuosikymmenen lopulla koittanutta konkurssia Love Records ehti julkaista lähemmäs 400 albumia ja tajuttoman määrän singlejä päälle. Ruuhkaisimmat vuodet osuivat 1970-luvun puolivälin jälkeen, pelkästään 1976-77 yhtiö julkaisi satakunta pitkäsoittoa. Varsinaisia myyntivaltteja noina aikoina  olivat etenkin Hurriganes ja Juice eri kokoonpanoineen sekä  Rauli Badding Somerjoki Mikko Alatalo ja Freeman.

Pidäkkeetön tahti ja idealistinen kustannuspolitiikka kostautuivat aikanaan. Vaikka paljon tuli julkaistua hittejä, ilmestyi myös pinoittain albumeja, jotka myivät vain marginaalisesti. Myös oman studion rakentaminen osoittautui yhtiölle taloudellisesti liian raskaaksi investoinniksi, joten 1979 oli pakko pistää lappu luukulle.

Maarit, ja Sami Hurmerinta hurmaushommissa Love-konsertissa.

Maarit ja Sami Hurmerinta hurmaushommissa Love-konsertissa.

Ääripäiden kohtaamisia

Kulttuuritalon pitkälti yli kolme tuntia kestäneessä juhlakonsertissa ei konkurssin kipeistä muistoista ollut tietoakaan. Pääosassa oli se  musiikillisten raja-aitojen yli loikkiva idealismi, jonka perintö kantoi pitkälle sen jälkeen, kun Loven ovet oli suljettu. Kantaa yhä, sillä tämän ajan punkkarit, uusprogeilijat ja kaikki kokeilevimpiin suuntiin tähyävät soittoniekat voivat kiittää Love Recordsia siitä, että nämä musiikinlajit ovat koskaan ylipäätään saaneet jalansijaa tässä maassa ja sitä jalkaa vielä äänitemarkkinoiden oven väliin.

Kun Loven 13 vuotta kattavassa  julkaiskatalogissa ääripäät kohtasivat ihan surutta, niin samassa hengessä vedettiin juhlakonsertissakin. Avausbiisinä kitaristi Lasse Sakaran johtama, tätä konserttia varten koottu Rakkaus-orkesteri soitti Piirpauken klassikkosovituksen kansansävelmästä ”Konevitsan kirkonkellot” ja encoreksi bändi veti rumpalinsa Sami Kuoppamäen vaatimuksesta kaikkien aijojen suomalaiseksi rokkibiisiksi monesti äänestetyn Hurriganesin ”Get Onin”. Väliin mahtui lähes kaikkea, mitä Lovekin muinoin julkaisi, poliittisesta laulusta poppiin ja progesta punkkiin.

Harri Saksala esitti Eija Ahvon kanssa kimpassa Punaisen langan hitin Taisteilija.'

Harri Saksala esitti Eija Ahvon kanssa kimpassa Punaisen langan hitin Taisteilija.’

Illan makupaloja olivat muun muassa Sinikka Sokan vetäisemä taistolaiskauden manifesti ”Oppimisen ylistys”, Punainen Lanka -yhtyeessä  Lovelle yhdessä levyttäneiden Harri Saksalan ja Eija Ahvon ”Taistelija” (Paul Simonin The Boxer -klassikon coverointi), Pelle Miljoonan punk-kimara, Jukka Gustavsonin urkurevittelyt ja laulutulkinnat Wigwamin mestariteoksissa ”Losing Hold” ja ”Save My Money & Name” sekä Maaritin upeasti tulkitsema tribuutti katsomossa istuneelle Atte Blomille tämän sanoittamalla ”Laakson liljalla”. Loppuhuipennuksen tarjosi Pepe Willberg, jonka neljä lauluesitystä pistivät kylmät väreet kihelmöimään pitkin sellkäruotoa: ”Kuka kertoisi minulle”, ”Merimies” (Atte Blomin suomennos Procol Harumin uljaasta ”Salty Dogista”),  ”Sinua sinua rakastan” ja ”Raja”.

Pepe Willlberg päätti Loven juhlakonsertin unohtumattomasti.

Pepe Willlberg päätti Loven juhlakonsertin unohtumattomasti.

Monia unohtumattomia hetkieä on Love Records tarjonnut suomalaisille ylisukupolvisesti. Otto Donner, Chrisse Schwindt  ja monet heidän pinnalle nostamistaan artisteistakin ovat lähteneet jo yläkerran big bandiin, levy-yhtiökin kuopattu kauan sitten, mutta laulut ovat jääneet pystyyn – kuolematonta elokuvasuomennosta siteeratakseni.

Kulttuuritalon katsomon täyttivät joka tapauksessa enemmistönä yli kuusikymppiset, jokunen alle viisikymppinenkin oli sekaan eksynyt. Ehkä neljä.

 

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta