Vaikka salibandy ei ole olympialaji ja maailmalla vähän harrastettu, niin Suomessa osattiin nykäistä oikeaa narua. Niin naisten kuin miestenkin sarjafinaalit kerrasta poikki vietiin maamme suurimpaan sisähalliin Pasilaan oheisohjelmilla sävytettyinä.

Venäläisten omistamaan halliin mahtuu yli 13 000 katsojaa. Nyt lehtereille oli saatu vajaat kymmenisentuhatta salibandyfania.

Mestaruudet menivät Tampereelle ja Lappeenrantaan. Osoitus myös siitä, ettei pallohegemonia ole Helsingissä. Niin koris, lentis, käsis kuin futiskin ovat jo maaseudun hallinnassa.

On myös suuri asia, että tennisässämme Jarkko Nieminen siirtyy salibandyn pelaajamannekiiniksi, Muistammehan, kun aikanaan Pentti Nikula ylitti ensimmäisenä maailmassa seipäällä 5 metriä, niin kuinka paljon meillä olikaan sen jälkeen pikkunaskaleita seiväshypyn parissa.

***

Urheilu on osa monen nuoren elämänkoulua. Siksi ei tavoitteeksi riitä pelkkä menestys urheilussa. Koulua on käytävä myös henkisellä puolella.

USA:n esimerkki collegeurheilusta on mallikelpoinen. Samalla kun urheillaan, käydään myöskoulua. Meilläkin on alettu kulkea samaa tietä. On erilaisia urheilulukioita ja akatemioita. Tarkoituksena antaa sykettä elämäntaipaleelle myös varsin lyhyen huippu-­urheilu-uran päätyttyä.

Joissakin lajeissa, kuten jääkiekossa, harrastuksen aloittaminen ei ole halpaa. Siksi moni köyhä lapsi ei pääse edes näyttämään kykyjään. Suomalaisessa jääkiekossa tämä eriarvoisuus on havaittu ja ryhdytty oikaisutoimenpiteisiin.

Öljyn myynnillä vaurastunut miljardööri Mika Anttonen pulittaa pussistaan vuosittain yli miljoona euroa. Myös itse liitto raottaa kukkaroaan samaan tarkoitukseen.

On erinomainen oivallus, että näiden apurahojen saajilta edellytetään samalla vankkaa kytköstä kouluun ja opiskeluun. Ne kulkevat käsi kädessä. Jaetaan plussat ja papukaijamerkit oivaltavalle kasvatustyölle.

***

Keväällä varsat kirmaavat laitumella. Meillä vauhdikasta menoa on nähtävissä palloilusarjojen finaaleissa. Yllätyksiä on tulla tupsahtanut ainakin koriksessa ja jääkiekossa.

Lätkämestari Kärpät jätettiin nyt pronssille. Kullasta ja kunniasta kamppailevat palloilulegendan Pentti ”Kiukki” Kataisen siskonpojan, maailmanmestari Antti Törmäsen luotsaama HIFK ja Hämeen perinnettä vaaliva Tappara hienostuneesti ja raivoisasti.

HIFK leikitteli helpon 4­-0 voiton avauksessa. Tampereen vuoden 1965 MM­-areenalla Hakametsässä Tappara puolestaan pani pelin tiukaksi voittamalla 2­-1. Kolmas kohtaaminen päättyi puolestaan HIFK:n paremmuuteen.

Trilleri jatkuu aina jommankumman neljänteen voittoon ja Suomen mestaruuteen asti.

***

Formuloissa sattuu ja tapahtuu. Tallikuskitoverit, hyvät ystävät Sebastian ja Kimi, törmäävät tahattomasti toisiinsa Shanghaissa. Puolisuomalainen Nico kiitää voitosta voittoon mestari-Hamilton ei olekaan lyömätön. Valtteri Bottas ei edistykään odotusten mukaan.

Luulisi, että osattaisiin tehdä sellaisia vauhtirenkaita, jotka kestäisivät mitä tahansa säätä ja nopeutta enemmän kuin sata kilometriä. Ehkä osataankin, mutta lienee kaupallinen kysymys.

Nailonsukkiakaan ei enää tehdä ikuisiksi. Kaupan pitää käydä.

***

Jalkapallossamme on havaittavissa kansainvälistyminen koripallon tapaan. Joukkueissamme vilahtelevat ulkomaalaisnimet. Tosin sekundaluokkaa. Varat eivät riitä parempaan.

Katsojamäärät polkevat alakantissa. Kun maailmalla kymmenettuhannet istuvat katsomoissa, niin meillä huippujamme on seuraamassa jopa vain alle 500 katsojaa, kuten PS Kemin ja Maarianhaminan IFK:n ottelussa.

Meillä ei ole futiskulttuuria.