D-analyysit

Liian kauan pankit ovat olleet liian suuria kaatumaan, mutta ihminen liian pieni merkitäkseen

Nora Vilva
Kolumnit

Antton Rönnholm

SDP:n puoluesihteeri

Nora Vilva
Kolumnit

Antton Rönnholm

SDP:n puoluesihteeri

Nora Vilva
Kolumnit

Antton Rönnholm

SDP:n puoluesihteeri

Sosialistinen internationaali SI piti kokoustaan Genevessä heti juhannuksen jälkeen. Internationaalin perinteet ovat pitkät ja monipolviset. Muistellaan niitä hetki.

Ensimmäinen internationaali aloitti Genevessä vuonna 1866. Alussa mukana oli niin sosialisteja, kommunisteja, anarkisteja, ammattiliittoja kuin teoreetikot Marx ja anarkisti Bakunin. Anarkistien lähtiessä omille teilleen, perustettiin pari vuosikymmentä myöhemmin sosialidemokraattisten puolueiden yhteistyöjärjestöksi Toinen internationaali. Sen perinteinä tunnemme vapun työväenjuhlana ja kansainvälisen naistenpäivän. Internationaali vastusti ohjelmassaan nationalismia ja sotaa, ja kun sen jäsenet sitten maailmansodan kynnyksellä kuitenkin kannattivat maidensa varustautumista, se purkautui vuonna 1916.

Myöhemmin osa puolueista liittyi kovasta kuristaan tunnettuun Kominterniin, jota kommunistit nimittivät ”kolmanneksi internationaaliksi”. Sodan jälkeen 1923 perustettiin Työväen ja Sosialistien Internationaali, jonka toimintaa nykyinen SI jatkaa. 1970–80-luvulla kylmän sodan aikana SI oli aktiivinen välittämään keskusteluja Washingtonin ja Kremlin välillä ja niissä mukana myös Kalevi Sorsa.

Omalla tavallaan ratkaisu on vasemmiston evoluutiolle ominainen: lisääntyminen tapahtuu lähinnä jakaantumalla.

Alkuaan lähinnä eurooppalaisista puolueista muodostunut SI on sittemmin ottanut jäseniä kaikilta mantereilta ja on todella kansainvälinen. Suomi on ajanut uudistuksia Eero Heinäluoman toimiessa yhtenä varapuheenjohtajista, mutta viime vuosien aikana monet eurooppalaiset puolueet ovat hallinnollisten erimielisyyksien takia jättäneet SI:n toiminnan ja aktivoituneet omassa Progressive Alliance -järjestössään. Omalla tavallaan ratkaisu on vasemmiston evoluutiolle ominainen: lisääntyminen tapahtuu lähinnä jakaantumalla.

Samalla maailman tilanne on hälyttävä. Nollasummanationalismi valtaa alaa ja kyynisyys maailman yhteisiä päätöksentekojärjestelmiä kohtaan kasvaa. Trump on julistanut vihollisikseen ei sen vähempää kuin WTO:n, EU:n ja Naton. Kahdenvälisiä neuvotteluja käydään lähinnä voimapolitiikan perusteella ja kansainvälisten järjestöjen ulkopuolella. Valtaa käyttävät monet ei-valtiolliset toimijat kuten ylikansalliset yritykset. Ilmastonmuutoksen vastaista taistelua ei oikeastaan johda kukaan.

Maailman ongelmiin on kuitenkin ratkaisuohjelma. Se on YK:n 2030 agenda, jonka sen 193 jäsenmaata sopivat yksimielisesti ja joka koostuu lähes yhtä monesta konkreettisesta toimenpiteestä. Tälle perustalle myös SDP:n ohjelmatyö on rakennettu. Ja nyt jokaisen sosialidemokraatin työ joka puolella maailmaa on kääntää agenda kansallisiksi toimiksi.

Tarvitaan siis taas kerran yhteen niin teoreetikot, hyvinvointivaltion puolustajat kuin hyväntahtoiset anarkistit.

Mutta miten selittää maailman tilanne ja tarvittavat toimenpiteet äänestäjille eri maissa? Pelkkä viittaus ylätason tavoitteisiin ei riitä, vaan tarvitaan vahva tarina siitä miten maailma voi mennä eteenpäin. Liian kauan pankit ovat olleet liian suuria kaatumaan, mutta ihminen liian pieni merkitäkseen. Liian kauan identiteettipolitiikka on ohittanut ymmärryksen siitä mitä ihmisille merkitsee olla osa kansaa. Liian kauan vasemmisto on keskittynyt nahistelemaan keskenään tai edistyksellisten keskivoimien kanssa.

Kansainvälisessä laulamme ”huomispäivänä kansat on veljet keskenään”. Sitä ennen on kuitenkin hyvä miettiä miten tämä käytännössä organisoidaan. Ruotsinkielisessä versiossa lauletaan nimittäin ”internationalen åt alla lycka bär” – se on juuri internationaali, joka onnen tuo.

Tarvitaan siis taas kerran yhteen niin teoreetikot, hyvinvointivaltion puolustajat kuin hyväntahtoiset anarkistit. Tarvitaan uudelleen sosialistinen internationaali, joka voi haastaa uusliberaalin järjestyksen sen omilla työkaluilla ja ohjelmalla, joka ulottuu vuosikymmeniä eteenpäin. Sellainen internationaali on kullakin mantereella, digitaalinen, reaaliaikainen ja kokoaa niin Afrikan vapaustaistelijat kuin Euroopan edistykselliset. Sen luomisella on kiire.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat